Ihastuin kampanisuihin aikoinaan Koillismaalla. Siellä kahvipöydässä oli usein tarjolla kampanisuja. Jokaisella emännällä taisi olla oma resepti kampanisuille. Kainuussa näitä ei leivottu, mutta lappilaisien ystävieni luona näitä on myös tarjottu. Rakkauteni näihin herkkuihin on siltä ajalta, kun oli vielä voivuoria. Voivuoria ei näytä enää olevan, mutta yhä leivon leivokseni aidolla voilla.

Leivon näitä yleensä ison satsin. Leivinuunia ei viitsi lämmittää pienten erien takia. Taikinan teen yleiskoneella. Teen niistä reilun kokoisia, jotta voin topata parikin kuppia kahvia nisun kera.

Tässä minun ohjeeni:

0,5 kg voita

3 dl sokeria

14 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

2 tl leivinjauhetta

4 tl vanilliinisokeria

2 tl jauhettua kardemummaa

3 dl kermaviiliä

Notkea voi ja sokerit vaahdotetaan yleiskoneessa. Lisätään jauhot, joihin on sekoitettu sooda, leivinjauhe ja mausteet. Lopuksi joukkoon sekoitetaan kermaviili. Taikina sekoitetaan tasaiseksi. Taikina kaulitaan n. 0,5 cm paksuiseksi levyksi. Kaulimisessa tarvitaan reilusti jauhoja, jotta levy ei tartu alustaan. Levystä leikataan suorakaiteen muotoisia palasia. Palasen toinen pitkä sivu leikataan hapsuille ja pellille laitettaessa käännetään levy mutkalle, jotta kampa hivenen aukeaa. Nisuja paistetaan 200 C-asteessa noin 10 minuuttia.

Joskus koristelen nisut ennen paistamista. Nisu voidellaan maidolla ja ripotellaan päälle sokeria. Satsista tuli noin 40 kampanisua.

Räpikkäiden palautteesta huomasin, että 'hyvällä lapsella' on monta nimeä. Äitini kutsui niitä kalvokkaiksi. Naapurin emäntä kalvostimeiksi. Netissä on ilmaisuja kynsikkäät, kämmekkäät ja ranteenlämmittimet. Onkohan jotain jäänyt vielä pois? Itse pidän tuosta täällä käytetystä sanasta räpikkäät. Tarkoittaneeko räppäkäpälän neulomaa vai räpylän lämmitintä?

Oikein hyvää Pyhäinpäivää!