Minun versioni laskiaispullasta:

1329820789_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pala pannupullaa ja iso nokare pähkinäsuklaalevitettä. Tällä energiamäärällä jaksan taas jumpata illalla.

En enää nykyisin viitsi leipoa korvapuusteja tai pikkupullia. (Äitini opetti, että laiskuus on hyvä herranlahja, jos sen osaa oikein käyttää.) Olen siirtynyt tekemään pullan pellillä. Pullataikinan jätän aika löysäksi, jotta se levittyy lastalla. Kananmunaa en laita. Mausteeksi laitan kardemummaa ja vanilliinisokeria. Kaadan sekoitetun pullataikinan leivinpaperin päälle pellille. Levittelen lastalla ja annan kohota. Kohonneelle pullalevylle levitän sulatettua voita, sokeria ja kanelia. Tänään paistoin pullaa noin 20 min. leivinuunissa. Asteita saa olla vähemmän kuin pikkupullien paistossa. Syön joko palan sellaisenaan tai suklaalevitteen tai hillon kanssa.

Lauantaina laitoin perhoseen elottoman kerroksen. Ruskea kerros jäi pilkistelemään elottoman kerroksen alta. Pitääpä kysyä kanssamaalareiden mielipiteitä, että saako ruskekerros näkyä alta ennen paikallisvärikerrosta. Maalasin kerrosta ainakin neljä tuntia eikä taulu ole kuin 13 cm * 15 cm. Kävin maalaamisen jälkeen hiihtämässä ja kas' kummaa värit oli sillä aikana hivenen haihtuneet. Liekö ollut liian öljyinen pohja.

1329821418_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä vaiheessa näyttää aina siltä, että työ on pilalla. Katsotaan pelastuuko suruvaippa paikallisväreillä.

Lunta pyryttää hyvin sakeasti, joten jätän laskiaismäen suosiolla väliin. Kerään hivenen rohkeutta ja lähden lapioimaan kellarin oven esille, jotta saisin perunat tämän päivän ruokaan. Liukkaita laskuja teille, jotka uskallatte mäkeen.