Huomasin, että olen päivittänyt tätä blogia viimeksi ennen joulua. Tammikuu ja melkein puoli helmikuuta on näköjään pyyhältänyt ohi lähes huomaamatta. Vuoden alku vaatii minulta hivenen keskittymistä ammattijuttuihin, mutta silmien ja aivojen lepuuttamisen lomassa olen tehnyt valmiiksi muutaman neulomuksen.

Läppäräpikkäät ja pipon:

Pipo%20ja%20r%C3%A4pikk%C3%A4%C3%A4t-nor

Lanka on Nallen mustaa ja Luontopolku Tuohta. Minusta on mukavaa tehdä kirjoneuletta noista pätkävärjätyistä langoista. Tytär kysyi kerran, että mitä ihmettä sinä teet noin monella pipolla. Vastasin, että joka mielialalle täytyy olla oman värisensä pipo. Tosin lähes kaikki tämän talven neulomukset ovat lähteneet muihin päihin, käsiin ja varpaisiin kuin omiini. Taitavat nämäkin lähteä matkaan lauantaina.

Tyttären kaapissa on pyörinyt vuosikausia puolitoista sukkaa. Otin yhtenä päivänä puolikkaan sukan käsiini ja neuloin sukan loppuun. Tytär oli ilmeisesti yrittänyt täsmätä sinistä pätkävärjättyä. Jatkoin siitä mihin hän oli jäänyt. Lopputulos näkyykin sukkien kärjessä. Nyt sitten tietää kumpi on oikean jalan ja kumpi vasemman jalan sukka.

Raitasukat-normal.jpg

Minä olen lakannut täsmäämästä väriä neuloessani noita pätkävärjättyjä. Kirjoneuleessa se ei mielestäni haittaa. Raidoissa pistää ehkä hivenen silmään. Joskus yritin täsmätä, mutta tuloksena oli, että raidat eivät sittenkään kunnolla täsmää. Lisäksi jäi käyttämättä pieniä langansyttyröitä.

Maalausrintamalla on tekeillä kolme flaamilaista kerrosmaalausta. Lisäksi teimme muutama viikko sitten taidepiirissä puoliöljypohjustettuja maalauspohjia oikein urakalla. Pohjien tekoon tarvittiin yksi ilta ja lähes kokonainen päivä. Kukapa uskoisi äkkiseltään, että pohjaan tarvitaan viidestä kuuteen kerrosta ennen, kuin pääsee edes aloittamaan varsinaista maalausta. Nyt pohjia pitäisikin olla muutamaksi vuodeksi flaamilaisiin töihin.

Mukavaa loppuviikkoa ja kuluvaa helmikuuta. Muistakaa nauttia upeista ulkoilusäistä!