Siivosinpa tietokonepöydän kaappia. Löytyi uskomaton määrä CD-levyjä, joilla ei ole enää käyttöä. Aikaisemmin ohjelmistopäivitykset tulivat CD-levyillä. Varmuuden vuoksi olen tietysti laittanut kaikki levyt talteen. Vein jo levypinon roskiin, mutta seuraavana aamuna pelastin levyt säkistä. Suihkauttelin kultamaalia ja valkoista maalia levyjen pintaan. Pino levyjä odotti sitten viikon uutta käyttökohdetta.

Kolme levyä päätyi onnittelukortteihin. Korttien teossa sisäinen pikku tyttöni pääsi esille. Ruusuja, sydämiä ja kimallusta rutkasti.

Kuvat tulostin Birgitmummin sivuilta. Tulostaminen ko. sivuilta on ihan luvallista. Kiille on glitteriä. Minulla ei ole jemmassa kiiltokuvia, mutta tulihan kiiltäviä kuvia noinkin.

Lapsuudessani ensimmäiset kiiltokuvani sain eka- tai tokaluokalla hiihtokilpailujen palkintona: kaunis vihko ja kaksi arkkia ruusun kuvia. Muistan vieläkin hyvin kuinka kauniita isot ruusut olivat. Toinen oli tumman punainen ja toinen kirkkaan punainen ja tietysti niissä oli kimallusta. Lisäksi arkeissa oli pienempiä ruusun kuvia. Se lusikka, joka oli myös palkintona, ei ollut yhtä mieleen painuva. Tosin lusikka on kulkenut pitkän matkan lapsuuden kodistani tänne nykyiseen kotiini. Kiiltokuvat ja vihko ovat hävinneet vuosien varrella. Sitä peruakohan lienee tykästymiseni hiihtämiseen. Opettaja osasi silloin valita pikku tytölle sopivan palkinnon.