Syksyllä pistin pakastimeen variksenmarjamehun mäskiä. Ajatus oli kokeilla sitä leivonnaisiin. Tänään leivinuuni lämpeni, joten tein variksenmarjaleipiä. Normaaliin hiivaleipätaikinaan pistin sekaan variksenmarjamäskiä. Väritys leipään tuli mielenkiintoinen. Väri on jotain violetin harmaata. Väri hiljensi mieheni sanattomaksi, kunnes kuuli värin olevan peräisin variksenmarjoista. Ei kuulema ollut uskaltanut kysyä, mitä kummaa olin leipiin pistänyt. Maku oli ihan hyvä. Siemenet rapsahtelivat mukavasti hampaissa. Teen näitä toistekin.

Samalla uunin lämmityksellä paistuivat myös ensimmäiset joulutortut. Ennen kuvan ottamista joku ehti napasta palasen leivästä ja syödä pari joulutorttua.

Syöpöttelijä ehti isekä myös persimonkakun kimppuun ennen, kuin kuvaaja löysi kameransa.

Persimoni oli mennyt hivenen ylikypsäksi, jotta sen olisi viitsinyt laittaa salaattiin. Leivoin ylikypsän persimonin sitten kakkuun. Vanhasta ja hyvästä peruskeittokirjasta löysin appelsiinikakun ohjeen, jossa korvasin appelsiinin persimonilla. Hyvää tuli ja rakenne on mukavan pehmoinen.

Näitä aineksi laitoin kakkuun:

200 g voita

2 dl sokeria

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 dl kermaa

1 persimon kuorittuna ja pieneksi pilkottuna.

Voi ja sokeri vatkataan. Kananmunat lisätään. Vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri yhdistetään ja lisätään vaahtoon. Lopuksi taikinaan sekoitetaan kerma ja persimon. Taikina voideltuun vuokaan ja uuniin. Paistoaika oli n. tunti, koska uuni taisi olla jo hiukan alle suositellun 175 astetta. Ohjeessa oli 50 minuuttia.

Tein eilen myös uuden akvarellikokeilun. Maskina käytin maalarinteippiä. Teippi repesi väärästä kohdasta, kun teippasin horisonttia. Teipin palasista muodostui jotenkin tutunnäköinen tunturiprofiili. Väritkin olivat aikaisemmin käyttämäni jämiä, joten kaamoskuva siitä sitten tuli. Veitsellä tein ennen värin levittämistä vaakaviivoja, joihin väriä kertyi enemmän. Etualan risuja tein ensin palettiveitsellä ja sitten siveltimellä kuivalle pohjalle. Lisäsin myös sinistä väriä siveltimellä kuivalle pohjalle sekä taivaaseen että jäähän/lumeen, mitä se nyt sitten lieneekään. Paperi on paksua (300g/m2) lumppupaperia. Kun yritin rapsuttaa veitsellä väriä pois, paperista lähti turhankin isoja paloja. Jätinpä sitten rapsuttelun sikseen. Mukava ja nopea työ.

Värimaailma näissä akvarellikokeiluissa ei ehkä ole minulle kaikista tutuinta. Vierastan yleensä sinisävyisiä töitä. Ulkona kuitenkin lumet häipyivät. Maa on märkä ja musta. Järvikin on harmaa. Johonkin sitä pitää sitten puhdasta lunta ja jäätä saada. On niitä nyt sitten ainakin paperilla.

Pysykää pystyssä. Minä olin vetää lipat hämärän hetken ulkoilukävelyllä. Onneksi olen vielä henkisesti nuori ja jaloistani vikkelä, joten pystyssä pysyin. Salakavalasti sulan näköisessä hiekassa olikin jää alla. Hämäränäkö taitaa heiketä.