Parin tunnin kävelyretki lumikengillä lauhtuvassa säässä. Kun mies on matkassa joutuu rouvakin talsimaan lumikengillä ihan uusille urille tai uraa ei ole laisinkaan. Ryömimistä yli kanavista, talsimista vitelikossa. Seuraa johtajaa.

Lumi vaan pöllyää ja sauva heilahtaa. Katso noin käy, kun puita kaadetaan kevätnilan aikaan. Rouva katsoo ja kuvaa.

Lumikengissä on se hyvä puoli verrattuna suksiin, että mies ei ehdi pölistellä kovin kauas karkuun rouvan kuvaussession aikana. Tällaisessa maastossa, jossa on aluskasveina ohutta koivunräippää suksi vaan tarttuu kaatuneisiin räippiin. Metsäsuksien kääntelykin on vaivalloista. Nyt lumikenkäilyyn lumi on tiivistynyt sopivan kovaksi. Metsässäkin lumi kantoi hyvin.

Hiljaista oli tämän päivän metsässä. Yhdet jäniksen jäljet löytyivät tästä metsästä. Tavallisesti metsä on kieränä kauriin, jäniksen ja ketun jälkiä. Myöhemmin löysimme ketun ja lumikon jäljet. Jänisrutto on verottanut rusakkokannan pieneksi. Metsäjäniksen jälkiä näkyy nyt useammin.

Latoja löytyy vielä peltojen reunoilta muistuttamassa aikaisemmasta viljelykulttuurista.

Aikaisemman viljelykulttuurin jälkeen on muodostunut peltoheitoille pusikoita. Tällaisesta pusikosta löysimme tämän päivän ainoa siivekkään, hömötiaisen. Vikkelä otus kuvattavaksi, automaatti tarkennus kamerassa huopaa edestakaisin.

Kotimatkalla kompuroin ojan ylityksessä ja väänsin polveni. Ensin tuli tajuton huuto, kun polvi nousee kuopastaan. Sitten hirmuinen kiroilu. Helpotus, jalka ottaa päälle. Melkein itku silkasta ilosta. Harmillista oli, että tunnelma läsähti. Rentous rekestä hävisi. Vanha vaiva muistutti vain olostaan. Ei sen kummempaa.

Mukavaa sunnuntai-iltaa.

PS. Pakkasta oli aamulla seitsemän astetta. Nyt on neljä. Alkoi myös pyryttämään.