Häitä ei kuitenkaan ole tiedossa. Sen sijaan mustavalkoisia otoksia on tulossa. Näitä on useammalta päivältä ja taitaapa olla useammalta viikoltakin.

Naula pitää kiinni vanhaa ikkunaa.

Naula.jpg

Samainen ikkunan poka hilseilevine maaleineen. Kaipaisi kunnostusta.

Poka.jpg

Luukku ladon seinässä. Ladossa on kohtalaisen isot ovet, joten ihmettelin tätä luukkua yhdellä seinällä. Tulipa mieleen, että pikkulikkana heinät polettiin latoon. Sitten polkija ei meinannut päästä enää ovesta ulos, kun lato oli tupattu niin täyteen. Pärekaton naulat raapivat päätä. Heinät pistelivät sääriä ja käsiä. Isä heitti vielä suoloja heinien sekaan ja polkijan päälle. Oi niitä aikoja. Tästäkö poloinen polkija lie könynnyt ulos täydestä ladosta. Onhan ylimmät heinät voitu lappaa ladosta ulos myös tästä luukusta.

Luukku.jpg

Seiväsvarasto ei enää heinäseipäitä suojaa. Tavallisten heinäseipäiden lisäksi meilläpäin käytettiin kärväitä ja olisikohan ollut myös tuuteroiksi kutsuttuja. Ero seipäillä oli tappien pituudessa ja irrotettavuudessa. Tavallisissa seipäissä oli pienet irrotettavat puutapit, joita kiltit lapset puhdetöinä vuoleskelivat. Kärväissä oli pitkät tapit, joita ei irrotettu seipäästä. Heinät vaan nosteltiin tappien päälle. Tuuterot olivat kärväiden ja heinäseipäiden välimuotoja, joissa oli pitkät irrotettavat tapit.

Seiv%C3%A4svarasto.jpg

Eräänä kauniina päivänä ennen näitä lumisateita aurinko paistoi ja sulatteli nurkkajuuruksia. Jos olisin pieni niin kiljaisisin, että kesämaata näkyvissä.

Sulaa.jpg

Kesämaata nyt ei kuitenkaan näy. Parin viime päivän lumisateet peittivät maailman hohtavan puuhtaaseen lumeen. Tänään oli aurinkoinen ja mukavan leppoinen ulkoilupäivä. Uusi lumi pehmitti kuitenkin vanhan lumen hyvin. Neljän kilometrin lumikenkäilyreissuun sain kulumaan yli kaksi tuntia. Onneksi metsäisimmillä kohdilla vanhat jäljet näkyivät hyvin ja pystyin taapertamaan kovempaakin polkua.

Tiaiset tityytä visertelivät ja välillä viheltelivät, joten jotain keväistä oli lämpimän auringonpaisteen lisäksi.