Kun vanhaksi elää, oppii metsähaahuiluilla aina jotain uutta. Rantapolun varrelta raivattiin koivun ja muidenkin puiden räippää pois. Nyt marraskuun alun päivinä näihin räipän kantoihin oli kasvanut sievän värisiä sieniä. Kuvasin eilisellä haahuilulla sienet päältä päin. Kotona selailin sienikirjaa. Talvijuurekkaalta alkoivat uudet tuttavuudet näyttää. Tietysti laitoin kuvan Sohville ja Instagramiin, jotta saisin vahvistusta lajille.

Talvijuurekas.jpg

Tänään kävin vielä kääntelemässä sienien lakit ylösalaisin. Pitihän lajimääritykseen olla näkymä lakin allekin. Talvijuurekkaita näyttävät löydökset edelleen olevan.

Talvijuurekas2.jpg

Talvijuurekas3.jpg

Talvijuurekas4.jpg

Talvijuurekas on nimensä veroisesti myöhäisen syksyn ja leudon talven sieni. Sieni on syötävä. Siitä syödään lakkiosa. Näitä talvijuurekkaita kasvoi muutamassa pienessä räipän kannossa. Jään odottelemaan, että niitä kasvaa enemmälti. Japanilaiset viljelevät näitä talvijuurekkaita. Hassua kyllä, Luontoportin mukaan viljeltyjä talvijuurekkaita tuodaan tuoreena myös Suomeen. Sitten niitä sieniä myydään muutaman kappaleen nippuina. Nämähän olisi pitänyt tietysti kerätä keittoon, mutta samasen Luontoportin mukaan moneen kertaan paleltuneet sienet on syytä jättää syömättä. Alimman kuvan kolme sientä olisivat olleet ainakin syötäviä. Noiden tumma tyvisten talvijuurekkaiden jalka tuntui vähän ällöltä, että niiden syönti arveluttaa. Tosin lakkihan vain sienistä syödään. Nyt on lämpimiä päiviä luvassa, joten katsotaan nouseeko näitä enemmänkin. Tiedä vaikka uskaltaisin kokeilla näitä ruoaksi.