Lueskelin juuri nettilehdistä, että englantilainen perhe on taas vetänyt herneen nenäänsä. Syy tietysti on siinä, että yhden päivän reissulla Lappiin ei ehdi nähdä joulupukkia, käydä pitkällä koiravaljakkoajelulla ja puuttuivatko vielä revontuletkin. Revontulet taisin liioitella. Nehän eivät yleensä päivällä näy. Paitsi Lapissa kaamoksen aikaan. Tosin voiko kaamoksessa päivästä puhua. Mielestäni päivän reissut Lappiin tulisi kieltää pitkänmatkanlaisilta. Jos kerta luonto ja joulupukki tonttuineen on matkailuvaltti, niille pitää antaa mahdollisuus. Turistit vaan töllistelemään kaamoksen ja lumen värejä aamusta iltaan ulkosalle ja nauttimaan ainutlaatuisesta Lapin puhtaasta ilmasta. Illalla sitten joulupukin kanssa punaposkiset turistit kuvaan, niin homma on ikuistettu jälkipolville, isovanhemmille ja instakansalle. Jos minä tarvitsen Lapin reissuun tästä Lapin ovensuusta vähintään pitennetyn viikonlopun, luulisin englantilaisten tarvitsevan reissuun vähintään viikon. Siinä ajassa ehtisi joulupukin nähdä jo monta kertaa ja tontuille kertoa lahjatoiveensa toistuvasti. Jos revontulet eivät huskyreissulla näyttäydy, voisi vain ihailla talven värejä ja nauttia lumisesta luonnosta muuten vain.

Minä en ihan Lappiin asti nyt kerinnyt luontoa ihailemaan. Maanantaina viime viikolla olin kameran kanssa valppaana illan hämärtyessä. Kun taivalla alkoi näkyä lupaavia sävyjä. Hyppäsin toppavaatteisiin ja vaelluskenkiini. Kamera kaulassa roikkuen säntäsin kankaalle katselemaan taivasta. Taivas kankaalla on muutaman kymmenen metriä koreammalla kuin kotirannassa. Siellä siis näkee taivaan lumoa ihan eri tavalla kuin kotipihalla. Nyt olin oikeaan aikaan pastellin sävyjä metsästämässä. Kaikkina talvi-iltoina värit eivät heku ihan näin kauniina.

Tonttuset olivat jo olleet liikenteessä. Osa oli kulkenut suksilla ja osa lumessa taapertaen. Tällaista liikennettä oli lumisessa maisemassa ollut näin joulukuun alussa.

Latu.jpg

Laskeva aurinko värjäsi pohjoisen taivaan pilviä purppuralla. Lumikin muuttui violetin sävyiseksi.

Ahmaskangas_021219.jpg

Puut taipuivat syvään kunnioittavaan kumarrukseen talvelle.

Taipunut.jpg

Miten taivaan väriä voisi oikein sanoin kuvata: violetti, purppura, pastelli, kenties sininenkin.

Pastellia.jpg

Puolisen tuntia värinäytelmää kesti ja sitten pimeys voitti. Kauniit sävyt häipyivät.

Pilvet.jpg

Sinne häipyi iltataivas maanantailta. Tiistaina teimme polttopuukeikan Rokualle. Aurinko helli lumista Rokuata. Lumi kimalsi kuin konsanaan postikortissa. Lunta Rokualla on nyt sekä maassa että puissa.

Rokua_031219.jpg

Rokua_latvukset.jpg

Paluumatkalla näin puiden latvojen välistä lentävän kotkan taivaalla. Kiljuin kuskille kuin sumusireeni: "Lintu, kotka, pysähy, peruuta...!!!"  Eihän Rokuan mutkaisia teitä noin vain peruutella kärryn kanssa ja pysähtyminenkin mutkaan ja mäkeen on hengenvaarallista. Siispä kuvat jäivät ottamatta ja kotka sai jatkaa matkaansa puiden latvojen taakse ihan kaikessa rauhassa.

Monitoimiura näytti hyvin tampatulta. Hiihtolatujakin Rokualla on harrastajalle hyvin auki. Latutilanteen voi Rokuan osalta tarkistaa aina Utajärven kunnan sivuilta. Minä en vielä suksia ole tallista esiin kaivanut. Pitäisi mokomat puhdistaa ja voidella ennen käyttöönottoa. On vähän laiskottanut. Sunnuntaina olisi lumikengistä ollut hyötyä, kun kävimme joulukuusia etsimässä. Lunta joulukuusimetsässä oli polveen saakka. Sunnuntaina ja maanantaina lunta tuli taas lisää. Tänään oli taas pakkaspäivä. Mittari kilkutteli iltapäivällä kahtakymmentä pakkasastetta. Näin meillä talvi etenee.