Aikaa on kulunut luvattoman paljon viimeisestä kirjoituksesta. Nyt kuitenkin palaan muistoissa heinäkuulle. Muisti heikkenee, mutta onneksi kuvien myötä voi palata muistoissa taakse päin. Katselin edellistä kirjoitusta ja siellä oli kuva leppälinnun pesästä ja kolmesta munasta. Kaksi niistä munista tuotti heinäkuulla poikaset, mutta yksi jäi rautamunaksi. Poikaset uinuivat pesässä, mutta sulkimen räpsähdys sai suut aukenemaan ruokinta-asentoon. Eipä kamera sylkäissyt poikasten suuhun linnunmaitoa, joten kiirehdin nopeasti pois. Samontein emo hyppäsi lähipuusta tukkimaan evästä nälkäisiin suihin.
Minä tallustelin heinäkuussa soita useampaan otteeseen. Ensimmäiset reissut jäivät vaille saalista. Suo on kuitenkin kaunis kihokin kukkavanoineen ja hillan lehtineen.
Metsäkauriit popsivat mansikan taimet talvella suuhunsa. Eipä siis tarvinnut kuluttaa parasta lakan poiminta-aikaa konttaamalla pitkin mansikkamaata. Pakkasimme sankot autoon ja suunnistimme etsimään lakkamarikoita kotikontua kauemmaksi naapurikunnan puolelle. Ensimmäinen suo tuotti ihan hyvän saaliin, mutta lakan laadussa oli välillä toivomisen varaa. Paluumatkalla suuntasimme toiselle suolle, jolla muistan käyneeni reilut parikymmentä vuotta sitten. Rämpiminen palkittiin. Nämä seuraavat kuvat ovat kännykällä otettuja, joten laatu on omanlaisensa.
Meillä oli tyyli, että pari tuntia reipasta poimintaa ja sitten pois. Kertyi, mitä kertyi. Aloitimme maanantaina ja viimeinen reissu oli lauantaina. Saimme kelpo saaliin. Parhaana päivänä teimme pari reissua. Pari päivää jäi kokonaan välistä.
LURPS!!! Tulipa kesäinen fiilis näin syyssateen aikaan.
Suoreissuilla löytyi muutakin mielenkiintoista kuvattavaa. Metsätien laidassa oli talven auraus tehnyt läpileikkauksen muurahaispesästä. Muurahaispesästähän melkoinen osa on maan uumenissa. Hieno haaroittuva verkosto käytäviä muurahaisilla pesässään on. Kovasti tohinaa oli pesän korjaamiseksi. Paljon oli jo neulasia kannettu.
Muurahaiset ovat hyvin taitavia rakentajia. Hillasuolta löytyi muurahaisten taidonnäyte, joka löi meidät täysin ällikällä. Muurahaispesän ympärillä oli turveblokeista tehty reunus. Mikä kumma se on, jos ihmiset ovat rakentaneet alkeellisilla työkaluilla pyramideja, kun muurahaiset osaavat kuljettaa isoja turveblokkeja pesänsä ymärille. Blokit ovat hyvin kantikkaita aivan, kuin ne olisi lapiolla tehty. Tässä voisi olla sadepäivän pähkinä. Miten arvelet muurahaisten rakentaneen tällaisen turvekehän pesänsä ympärille?
Suolta matkaan muistoissa takaisin kuivalle maalle. Kauniina heinäkuisena iltana iltakävelytin kameraa ja huomasin tienlaidalla perhosen lentelevän. Kovin se oli piiloutuvaa sorttia. Kullankeltainen perhonen maastoutui keltaisten keltanoiden joukkoon. Pieni aurinkokylpy sateiseen syyskuun iltaan tulee tässä:
Kesä oli jo edennyt jäkäläkankaallakin siihen malliin, että räkättirastaan poikaset pyrähtelivät varvikossa. Kovin oli lentotaito vielä heikkoa, joten parasta oli välillä maastoutua varvikkoon.
Mitäpä olisi heinäkuu ilman mustikoita? Mustikkasato oli täällä melko hyvä. Tosin heinäkuun lopulla lähimmissä mustikkapaikoissa marjoihin tuli savipuolta tai ronkkopuolta, kuten Kainuussa sanotaan. Kuivan kankaan laidassa kuitenkin laatu oli hyvä. Mustikoitakin tuli säilöttyä enemmän kuin aikaisempina kesinä. Hyvä niin, kun mansikoita ei tullut.
Valkoiset kissankellot ilahduttivat jälleen kerran pellon pientareella. Väriläiskäksi kuvaan ujuttautui keltainen kukkija, kenties sarjakeltano tai syysmaitiainen?
Oliskohan tässä hyvä päätös tälle postaukselle, kun heinäkuinen ilta alkaa taipua laskevan auringon myötä? Valkoiset mesiangervot vielä loistavat ojan penkalla, mutta pelto-ohdakkeista värikkäinä loistavat vain kirkkaimman violetit kukkatupsujen päät, joista jo siemenhaituvat ovat lähdössä tuulen mukaan. Syksy enteilee jo tuloaan.
Kommentit