Kävimme tänään kummipojan perheen kanssa ulkoilemassa. Suunnistimme järven toiselle laidalle seurantalon rannalla olevalle laavulle. Kullakin retkeilijällä näytti olevan omintakeinen tyyli edetä.

 

Kummipojan äiti tuumi, että pitää nauttia näistä päivistä. Kohta voi olla sama tilanne kuin korona-aikana, lähes aina töissä. Hyvä päivä olikin odotella makkaroiden paistumista. Aurinko paistoi. Tuuli tosin meinasi viedä makkaroilta notskin lämmöt. Tarpeeksi alas kun ritilän laittoi, paistuivathan makkarat ihan kuumiksi, eivätkä olleet nokisia, kun tuuli hapetti palavat puut.

 

Hiukan erilaiset maisemat avautuvat toiselta rannalta. Oli vain niin valkoista, että kuvat paloivat puhki, vaikka valotusta korjasikin.

 

Ennen retkeä katselin viljelysuunnitelmia. En tarkoita nyt näitä harrastepuolen viljelyksiä vaan ihan peltopuolelle katseeni suuntasin. Nyt näyttäisi herääminen tapahtuneen ruoan riittävyydestä. On jos jonkinlaista viisasta sanomassa, miten tilanteessa pitäisi toimia. Omalta osaltani katsoin, että voisimmeko lisätä vilja-alaa. Eipä voi, Hankitut lannat eivät riitä lisäykseen ja uutta lantaa ei saa. Meidän kohdalla suunnitelmat ovat ensikesälle taputeltu. Voimme tehdä vain kaiken mahdollisimman hyvin, jotta tulos olisi mahdollisimman hyvä. Harrastepuolelle kuitenkin investoin. Viime kesänä Sohvin kanssa kävimme puutarharetkellä entisellä kotikylälläni. Talon emäntä kertoi saaneensa tomaateja kasvihuoneestaan jo juhannuksena. Ihmettelimme Sohvin kanssa sitä silmät ymmyrkäisenä. Varsinkin, kun olimme kylväneet tomaatin siemenet kuta kuinkin samoihin aikoihin. Talon emäntä mietti, josko hänen käyttämä kasvivalo auttoi sadon aikaistamisessa. Niinpä minunkin ostoskärryyni solahti kasvivalolamppu viime viikolla. Nyt olen sitten seurannut kuinka kasvit kiittävät. Ne kumartavat oikein somasti kohti valoa. Tökin tyhjiin koloihin santun lehtiä, kun vaihdoin santuille multaa ja osa lehdistä rapsahteli poikki. Katsotaan saavatko lehdet kasvatettua juuria. Rönsyliljan rönsyjäkin pistelin. Otetaan nyt kaikki irti tästä lokerikosta ja lisävalosta.

 

Pessimisti kun olen, olen ollut kiitollinen appivanhemmilleni, jotka ovat aikoinaan rakentaneet tilalle ison kellarin. Tähän asti viljelyskasvini sato on vienyt vain murto-osan tilasta. Ei minulla ensi kesänäkään taida tulla kellari täyteen, mutta kellari on hyvä olla olemassa. Ties vaikka pottusato onnistuisikin viime kesää paremmin. Nyt piti siirtyä kaupan pottuihin, kun suutarin lapsella ei ole kenkiä, eivätkä hortonomin potut kasvaneet. Porkkanan siemeniäkin ostin. Niidenkin viljely on ollut hiukan epäonnista. Pitää varmaan skarpata näissä viljelyhommissa. Pessimismi on varmaan perinnöllistä. Kirjahyllystäni ovat puutarhakirjat muuttaneet järven toiselle puolen. Suvun nuoret naiset suunnittelevat jo pistävänsä nurmikot kasvamaan pottuja ensi kesänä.

Vaihdoin ruukkukasveille multia. Ne näyttävät nyt vähän alakuloisilta. Keittiön ikkunalaudalle kaipasin vihreää. Kaupan ruukkusalaatit pääsivät jääkaapista ikkunalaudalle. Söin ensin puolet ruukkusalaattien lehdistä ja mulskautin juuripaakun mukiin. Lorautin vettä perään. Joskus tippa kastelulannoitetta veden joukkoon. Salaattini ovat nyt vesiviljelyssä. Koloreunamukeillekin tuli uusiokäyttöä. 

 

Nämä päivät ovat arvokkaita, kun vielä voimme nauttia niistä. Ei ole poissa hätää kärsiviltä, jos välillä huokaisemme ja vietämme lähes normaalia aikaa perheen ja ystävien kanssa.