Meilläkin on kevättä ilmassa. Tässä on varmat kevään merkit: keltasirkku ja rankapino.

Keltasirkku.jpg

 

Keltasirkut ovat ensimmäisiä pihalintuja keväällä. Tiaisia, pikkuvarpusia, harakoita, naakkoja ja variksia ei lasketa, kun ne asustelevat tässä pihassa. Muita aikaisia kevätlintuja ovat myös kottaraiset ja mustarastaat. Olenkin sanonut, että mustarastaat kuulevat klapikoneen paukkeen ja tietävät siitä, että kesämaata on näkyvissä. Niin tänäkin keväänä kävi. Kun klapikone käynnistyi, niin mustarastaat ilmestyivät pihapiiriin.

 

Aikainen lintu nappaa madon. Yritin olla aikainen lintu pääsiäisviikon hankikelille. Tarkoitus oli käydä katsomassa teerien soidinta. Pulputusta kuului kotoa lähtiessä, mutta ihan eri suunnalta kuin kohteeni oli. Heti kotipihasta lähtiessä metsäkauriit pomppasivat pajupuskan takaa.

Mets%C3%A4kauriit.jpg

 

Kuvasin kolmea, muutta kuviin tulikin viisi. Mistä näitä oikein riittää?

Mets%C3%A4kauriit5.jpg

 

Ojan suussa on sulapaikka ollut läpi talven. Nyt se laajenee. Ensimmäiset kuretkin tulivat tutkailemaan kevään etenemistä. Soille niillä ei vielä ole asiaa. Tässä ojan reunalla voi odotella kotisuon sulamista.

Kaksi%20kurkea.jpg

 

Hanki ei kantanut jalkapatikassa kulkijaa. Teeretkin lähtivät pellolta pois ennen, kuin pääsin kuvaussensseille. Kuvasinpa sitten naakan, joka tutkaili maailman menoa koivun latvasta. Kuvia käsitellessä huomasin, että oli tullut kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvaan oli sattunut myös tällainen lintuohjus. Oikeastaan kahdesta naakkakuvasta tämä oli hauskempi, kun siinä oli tuo sattuman tuoma liike. 

Naakka.jpg

 

Kuljeskelin tuttua polkua ojan varrella. Harvase kerta siinä käy tirraamassa talitiaisia. Niin tälläkin reissulla. En ruoki lintuja, mutta aika lähelle tiaiset kuitenkin aina tulevat.

Talitiainen.jpg

 

Ojan varrella kasvaa tietysti pajuja. Pajut ovat meillä pääsiäisen palmun lehtiä. Pääsiäisviikon kauniissa aamussa meidän palmun lehdissä kimaltelivat kuurakiteet.

Paju.jpg

 

Luonnossa liikkuessa näkee usein eläimiä, joita ei ehdi kuvata, tai kamera ei ole mukana. Nyt on monta reissua ollut, että hienoja luontokokemuksia on tullut, mutta kuvia ei. Mietinkin, että kuvat luontoreissulta ovatkin bonusta. Kaikki ne hienot hetket ovat tärkeitä ja jäävät ravitsemaan sielua. Kuvat ovat kivoja saada, mutta eivät niitä tärkeimpiä. Muutamia tällaisia tuli palmusunnuntaina, kun kenkäilimme vähän eri reittejä. Näkyi metsäjänis ja lähi puun oksien suojasta lentoon lähtenyt huuhkaja. Kiirastorstaina illalla lumikenkäreitille pyrähti pyy, joka taapersi kuusen juurelle. Kamera oli, mutta pyy osasi olla juuri sopivasti oksien suojassa. Kuvissa oli vain koivun ja kuusen oksia. Hieno kokemus oli ilman kuviakin. Pyytä en olekaan ennen nähnyt näin läheltä luonnossa. Autosta tehtyjä havaintoja en laske mukaan.

Tänään pitkäperjantain aamuna hanki ei enää kantanut lumikenkäilijää. Taapersimme polettuja reittejä. Eivätkä nekään kaikissa kohdin kantaneet. Ojan suussa sula oli jälleen laajentunut. Yön aikana telkkäpariskunta oli saapunut pesimäkoloa vartoilemaan. Taisivat olla matkan uuvuttamia, kun ihan rauhassa pullikoivat.

Kev%C3%A4t%20j%C3%A4rvell%C3%A4.jpg

 

Mitäpä kevät ei olisi ilman karvamatoa. Tällainen kauniin ruskea oli tänä aamupäivänä liikkeellä lumikenkäreitillämme.

Karvamato.jpg

 

Aamulla oli hyvin utuinen ilma. Kenkäilyn aikana ilma kuitenkin kirkastui. Nyt iltapäivällä aurinko paistaa jo hyvin kauniisti. Lunta meillä vielä riittää. Männiköllä on puoli metriä ja koivikolla 70 senttimetriä. Lämpöisiä päiviä ennusteen mukaan tulossa. Vanhat kutsuivat kotonani tätä aikaa keväthölöseeksi ja teillä se oli rospuuttoa. Hienoja sanoja molemmat, vaikka kovin mukavasta asiasta ei olekaan kyse. Meidän kylätie muuttui viime syksynä soratieksi, joten rospuutto tulee nyt kevään aikana hyvinkin tutuksi. Tämä vuodenaika on myös sellaista, että liikuntaharrastukset muuttuvat. Monot menivät jo kesäteloille. Pyöräily on vielä liejussa tarpomista. Taitaa olla kumpparilenkkeilyjä tiedossa.

Hyviä pääsiäispyhiä ja kauniita kevätpäiviä!