Vihdoinkin olen päässyt tekemään kevättöitä peltopuolelle. Onneksi tuli sadepäivä, jotta ei heti liikaa rasittuisi. Tämä sadepäivä tekeekin hyvää sekä luonnolle, pelloille että minun suunnitelmien tarkistukselle. Pellot alkavat olla lumettomia ja aika kuivan näköisiä. Paikoin on vielä routakohtia, joten tämä sade tuli tarpeeseen. Sen pitäisi sulatella routarippeet pellolta ja saada potkua kevättöille. Metsissä on vielä lunta ja järvessä jäätä. Eiköhän nekin sula pois, kun tänään tulee sadetta ja tulevina päivinä hiukan lämpeneekin.

Eikös taka vuosina ollut sammakoista ennustaja, siis sääennustaja. Mitäkähän tästä sammakosta voisi ennustaa? Sammakko oli ilmeisesti pyrkimässä talvehtimispaikasta järvelle. Ainakin sen kuono oli kohti järveä, mutta tuli vastaan lumieste. Tampatulla latu-uralla lumi pysyy pitkään. Siihen sitten sammakko poloinen oli hyytynyt. Tietääkö sammakon paikoilleen jähmettyminen hyytävää ja paikoilleen juuttunutta kevättä?

 

Ei kovin ruusuiselta sammakon kohtalo näytä. Vesijätöllä eli rantaluhdalla koikkelehtii harvase päivä kurkia. Nämä kuret olivat ihan kotipihan tuntumassa. Nyt saammekin katsella luontoliveä ihan päivittäin ilman härpäkkeitä.

 

Iki-ihana rastaan pyytäjäkin on saapunut maisemiin. Tuulihaukan näkee päivittäin kotipihassa. Harvoin kuitenkin vatsapuoli ja siipien alapinnat tulee nähtyä tarkasti. Niinpä tämä päivystävä luontobongari ihmetteli haukan liitelyä katsellessa, että mikä harvinaisuus meillä liiteleekään. Tuulihaukka on nätti lintu alapuoleltakin.

 

Meillä on talven asustellut lähiluonnossa yksinäinen teeri. Jostain syystä teeri ei ole liittynyt isoon parveen, joka on käynyt ruokailemassa rantametsiöiden koivuissa. Tämä yksinäinen lentelijä on ollut välillä kiepissä talvella pihan reunassa. Nyt se pitää soidinta järvellä jonkun toisen yksinäisen teerikukon kanssa. Yhtenä iltana kotiin palatessa teeren pulputus kuului hyvin läheltä. Pajupuskista ulos kömmittyäni havaitsin teeren vesijätöllä kitu koivun latvassa keekoilemassa ja pulputtamassa. Siinä pajupuskan takana piilossa kuuntelin ja katselin teeren kekkuloimista koivun latvassa. Pulputuksen lisäksi teeri kähisi hauskasti, vaikka lähellä ei muita teeriä ollutkaan. 

 

Yritin hiippailla paremmille kuvaussensseille. Lopputulos oli tämä: Lintu lentoon läks.

 

Pihapuissa tirraa myös muita lintuja. Tilhet ovat kesyimmästä päästä. Ne jaksavat poseerata ja kääntyä näyttämään välinpitämättömiltä kameralla zoomailijaa kohtaan.

 

Rannassa vilisee kahlaajia. Kurppia en onnistu kuvaamaan. Eilenkin kävelin lehtokurpan ohitse. Sitten pari metriä minusta takavasemmalta lehtokurppa pomppasi lentoon. Vain muistikuvia lehtokurpista ja jänkäkurpista sekä taivaanvuohista olen saanut. Valkoviklot sentään ovat vähemmän piilottelevia. Ne tepastelevat kortteikossa ja taisivatpa eilen tehdä pikkuviklojakin. Se olikin nopeaa toimintaa. Siihen ei ehtinyt kameraa hakea ikuistamaan. Toisaalta pitäähän linnuille joku identiteettisuoja, ei kun intimiteettisuoja, sallia. 

 

Lopuksi kuva eiliseltä. Jään reunalla levähteli uiveloita ja isokoskeloita. Pieniä parvia taveja teki omia lentonäytöksiään. Vedessä pullikoi sorsia ja telkkiä. Joutsenet pesivät jo. Aika hiljaista on kevätmuutossa vielä. Eilen oli tuulinen ilma. Metsässäkään ei hirveästi vielä laulu raikanut. Luulisin, että jo loppuviikosta vilkastuu.

 

Mukavaa keväistä viikkoa!