Otsikko ei ole minun ikäni. Se on minun ikäni järvenranta-asukkaana. Toukokuun lopussa tuli täyteen kolmekymmentä vuotta yrittäjän taivalta tällä tilalla ja asumista järven rannalla. Kainuulaisen vaara-asutuksen jälkeläisestä on kasvanut kolmessakymmenessä vuodessa täysverinen ranta-asukki. Nimenomaan ranta-asukki. Tänä aikana en oikein muista kuin muutaman soutureissun järvelle. Toinen niistä jäi eritoten mieleen, kun meinasin soutajana mätkiä airolla perämiestä. Ehkäpä siksi, emme olekaan käyneet puolison kanssa enää yhdessä soutelemassa tai kalastamassa tai yrittämässä soutuveneellä kortteikon yli. Järven selkä on tuttu minulle vain talvisaikana suksilla liikkuessa.
Kolmeenkymmeneen vuoteen yrittäjänä mahtuu niin iloa kuin melkoisia haasteitakin. Matkaa ei voi ainakaan moittia yksitoikkoiseksi. Kukapa sitä tasaista eloa kaipaa, jos voi elää ylämäki-alamäki-elämääkin. Kaiken kaikkiaan tämä taival on ollut hienoa aikaa. Kevät on hienoa aikaa myös. Sellaista aikaa, että kaikki toiveet ovat yleensä korkealla. Työmaan taustamusiikki on parasta korville ja kevään vihreys hivelee silmiä.
Kun lypsykarjasta jouduimme luopumaan, tilalle tuli uutena marjanviljelyä. Pienestä olemme marjanviljelyn aloittaneet. Emmekä kovin isosti marjoja viljele vieläkään. Kokeilun halu kannusti istuttamaan aikoinaan saskatoonpensaita. Tämä on viimeinen kesä ensimmäisille istuttamillemme saskatoonpensaille. Saskatoonin viljely kuitenkin jatkuu. Toissa keväänä istutetut pensaat tuottavat jo hyvin marjoja. Tänä keväänä istutimme myös saskatoonpensaita lisää. Saskatoon on komea pensas kukkiessaan. Kukinta menee kuitenkin ohi muutamassa päivässä. Satoa kuitenkin kerätään pari-kolme viikkoa.
Kokeilun halu ei ole vuosien myötä mihinkään kadonnut. Vuosi sitten istutetuissa hunajamarja-haskap-marjasinikuusamapensaissa oli jo kukkia. Löysinpä eilen myös muutaman raakileenkin. Toivottavasti pääsemme edes maistelemaan näitä uutuuksia. Kerron sitten, maistuvatko hunajamarjat lääkkeelle, kuten olen yhden kuvauksen marjojen mausta kuullut.
Ranta-asukkaan maisema pysyy samana vuodesta toiseen ja vuoden ajasta toiseen, mutta näkymä maisemassa muuttuu minuuteissa. Kahta samanlaista hetkeä järvellä ei näy: auringon kimallusta ruovikossa sateen jälkeen, pilvien heijastus veteen ja vastarannan kesäinen vihreys.
Joutsenemo uittaa vastakuoriutuneita poikasiaan.
Rasvatyyni ilma kahden ukkoskuuron välissä, lokin lento heijastuksineen, vastarannan maalaismaisema
Vastarannan maalaismaisema ihan vastarannalla kuvattaessa. Kaipasin kuviin maalaistalon lehmiä. Idylli olisi silloin ollut täydellinen.
Kesäyön tunnelma on unenomainen: Sumu leijuu järven yllä. Muutama yksittäinen lokki liitelee lähellä järven pintaa. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Ruovikosta kuuluu kaulushaikaran ääni. Täydellinen kesäyö, kunnes ne tsiljoonat sääsket iskevät kimppuun. Piste i:n päälle. Suomen suviyö.
Mölli-kissamme saattelimme sunnuntaina autuaammille metsästysmaille. En tiedä, ehtikö Mölli pistellä tämän oravan poikasen masuunsa. Kovin oravanpoikanen oli uskalias ruokaillessaan keskellä pihaa. Hiukan vain se väisti pihakuusen oksalle odottelemaan vaaran väistymistä. Nyt ei ole enää meillä Mölli-kissaa. Ei kyllä oraviakaan ole tällä viikolla pihalla näkynyt.
Mitäpä kesä olisi ilman kukkasia tai sadetta tai lämpöä ja auringon paistetta. Joskus ne kaikki saa mahdutettua yhteen kuvaan.
Joskus kukkaset ovat hetkeksi tuotu, metsän hämyyn luotu, vaikkapa orvokkimatoksi lehtikuusten katveeseen.
Voivat ne mesimarjan kukkaset muutenkin iloa tuottaa vaikka marjoja ei tulisikaan. Kesän alun luontopolku täytyy jättää luonnolle kesän ajaksi. On polun varrella niin paljon itikoita, että seuraavan kerran tätä polkua syksyllä kuljemme.
Lenkkeily ja kuljeskelu siirtyy kuivemmille kangasmaille. Siellä voi kohdata vaikkapa sinisiiven puolukan lehdellä,
tai joululinnun kesämännyn käkkyrässä.
Tämän päivän luontoääni on ollut sadepisaroiden laulu rapakkoon. Perimätiedon mukaan ennen jussia sateet satavat laariin eli hyvä on aloittaa uusi vuosikymmen yrittäjän taipaleella. Hyvää ja antoisaa kesää!
Kommentit