Tämä vuosi on monella tapaa pyöreiden vuosikymmenten vuosi perheessämme. Sen kunniaksi perheen pää vei pesueensa veneretkelle Kainuunmerelle eli Oulujärvelle. Olemme itse kukanenkin käynyt Oulujärvessä ja talvella on tullut hiihdettyä joku latu Oulujärven jäällä, mutta veneilemään emme ole ikinä Oulujärvelle päässeet. Nyt tuli sekin puute korjattua. Vaikka tässä mainitaan matkailupalveluyritys, joka meille mahdollisti tämän retken, tämä ei ole kaupallista yhteistyötä. Kuntamme on vain niin pieni, että jollain tapaa me kaikki yrittäjät tunnemme toisemme. On myös mukava käyttää paikallisia palveluita eli piirit ovat pienet meillä!

Siispä tervetuloa näin jälkikäteen mukaamme Oulujärven vesille!

Matkan teimme Atteson fishing-yrityksen omistajan Aten veneellä. Atte toimi myös kipparina ja oppaana. Matkaan lähdimme Vaalan Saharannan venesatamasta. Kippari Atte oli siellä veneineen meitä vastassa.

Kippari.jpg

 

Onneksi ei kovin kovat laineet käyneet, kun lähdimme Vaalasta. Sen verran kuitenkin aallokko jyskytti laitaan, että kuvista tuppas tulemaan tärähtäneitä tai horisontti oli vinossa. Minä istuin veneen perällä ja ihailin vanaa, joka jälkeemme jäi. Mukavasti hellepäivän illalla tuuli ja pärskeet vilvoittivat. Taustalla näkyy Vaalankurkku, kun päristelimme kohti Niskanselkää.

Kohti%20Niskanselk%C3%A4%C3%A4.jpg

 

Siinäpä se Niskanselkä aukeaa. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Säräisniemen nokkaa. Kippari-opas Atte taisi sanoa, että Niskanselkä on Suomen suurin sisävesiallas. Muistikohan oikein. (VÄÄRIN MUISTIN! KATSO SOHVIN KOMMENTTI!) Mielenkiintoinen knoppi oli, että Oulujärvi kallistuu itään, kun maa Pohjanlahden rannikolla nousee. Hulahtavatkohan Oulujärven vedet sitten Kajaanin kaduille tulevaisuudessa. Ihan selvästi kuvasta näkee, että itään päin vesi kallistuu.:)

Niskanselk%C3%A4.jpg

 

Olipa järvi sitten sinistäkin sinisempi, eli ilmaperspektiivi tuli hyvin esille. Aallokkokin tyyntyi.

Niskansel%C3%A4ll%C3%A4.jpg

 

Kuljimme pikku hiljaa kohti Manamansaloa. Välillä pysähdellen ja kuunnellen Aten selostusta. Oulujärvi on yksi osa Rokuageoparkia. Manamansalo kuuluu osana pitkää jääkauden muovaamaa harjumuodostelmaa. Taisi olla niin, että sama muodostelma alkaa Ilomantsista ja kulkee Manamansalon, Säräisniemen, Rokuan ja Muhoksen kautta Oulunsaloon ja Hailuotoon. Noin niin kuin lyhykäisyydessään sanottuna. Alla olevassa kuvassa oikealla pilkoittaa Kainuun ensimmäisen kirkon paikalla olevan tornin huippu. Manamansalon olen mieltänyt hiekkarantaiseksi, mutta toisella laitaa onkin aika kivikkoisia rantoja.

Manamansalo.jpg

 

Kaivannonsalmen silta yhdistää Manamansalon mantereeseen. Manamansaloon pääsee myös lossilla Alassalmen kautta.

Kaivannonsalmi.jpg

 

Kurvasimme Kaivannonsalmesta takaisin kotimatkalle. Meillä oli aikaa varattu vain nelisen tuntia, joten Manamansaloa emme veneellä tässä ajassa kunnialla ehdi kiertää.

Kurvaus.jpg

 

Maakravulle vesireitillä on outoja merkkejä. Onneksi linnut olivat tuttuja. Muuten olisikin luullut jo eksyneensä väärille vesille. Kalatiira tässä väylämerkillä päivysti.

Kalatiira.jpg

 

Matkasimme saarien ohitse. Tiirailimme näkyisikö merikotkaa. Ei näkynyt merikotkaa, mutta muita lintuja jonkin verran rannoilla oli.

Rantoja%20ja%20lintuja.jpg

 

Ylitimme myös hiekkasärkän. Veneen alla oli vettä noin seitsemänkymmentä senttimetriä. Pohja näkyvissä, siis järven pohja.

Melkein%20pohjakosketus.jpg

 

Ei tuule nyt, on tyyni nyt, tuulikin on tyyntynyt. Oulujärvessä on suurten selkien vastapainoksi tällaisia saariketjuja. Jossain paikoin on niin matalaa, että melkein voisi saapastella saaresta toiseen. Emme saapastelleet.

Peilityyni.jpg

 

Vaan kruisailimme kohti Kuostonsaarta. Kuostonsaarella on Kuostonkulmalla venelaituri, johon voi paattinsa parkkeerata. 

Kuostonsaarella.jpg

 

Tässä venelaiturin vieressä olisi voinut vaikka uida. Pientä kiveä oli rantaviivassa.

Kuostonsaaren%20rantaa.jpg

 

Kuostonkulmalta lähtee luontopolku Kuoston Säippään. Kuostonsaarihan tuli tietoisuuteen monelle näistä vielä pystyssä olevista metsistään, jotka metsäkiistan jälkeen saivat jäädä pystyyn.

Kuoston%20luontopolku.jpg

 

Me kahvittelimme Kuostonkulmalla. Kuoston kesävieraalla oli ruo'an hankintamatka meneillään.

V%C3%A4st%C3%A4r%C3%A4kki.jpg

 

Kuostonsaarelta suuntasimme kohti Kaarresaloa. Kaarresalossa on venelaituri myös ja tietysti tulipaikka ja käymälä. Kaarresalon ranta on kivikkoista kalliorantaa.

Kaarresalo.jpg

 

Porukan urheilullisin lähti hakemaan geokätköä saaren toiselta laitaa juoksemalla. Me muut laiskemmat ryhmän jäsenet jäimme huilailemaan rantakallioille. Aurinko oli lämmittänyt muinaisen meren koristelemat kalliot mukavan lämpimäksi.

Rantakallio.jpg

 

Kaarresalossa näkyi tervanpolton jälkiä metsässä. Saaressa on vanha tervahauta. Puusto muodostuu osittain tervanpoltolta säästyneistä vanhoista männyistä sekä tervanpolton jälkeen kasvaneista solakammista puista. Näin näkivät puut metsäihmiset. Minä näin puiden välistä pilkottavan auringon. Geokätkökin kuulema löytyi ja urheilijanuorukainen saatiin paattiin mukaan. Siispä matka jatkui Kaarresalosta kohti kotisatamaa.

Kaarresalon%20rantamets%C3%A4.jpg

 

Paitsi, että vielä yksi geokätkösaari piti käydä tarkistamassa. Se ei ollut tämä kallioinen saari.

Kallioisia%20saaria.jpg

 

Vaan Honkinen, jonka rannalta näkyi taas tuulivoimaa. (Geokätköä ei löytynyt.)

Tuulivoimaa.jpg

 

Sitten urhoolliset matkaajat seilasivat kohti auringon laskua. Siellähän jo Kurikkavaaran masto pilkottaakin.

Kohti%20auringon%20laskua.jpg

 

Sää suosi meitä. Reissu oli mukava. Olimme satamassa vähän ennen puolta yhtätoista yöllä. Merikotkaa ei Oulujärvellä näkynyt, mutta muuta katseltavaa oli todella paljon. Hieno kokemus. Kiitos retkiporukalle, kiitos Atelle, kiitos teille lukijoille matkaseurasta.

Merikotka oli seuraavana päivänä Ahmasjärvellä eli olimme linturetkellä merta edempänä.:)

Minulla alkaa nyt mansikkasesonki, joka jatkuu sitten muilla marjoilla. Voip' olla, että tulee pikkuinen tauko blogiin. Mukavaa kesää!

 

PS. Katsokaapa alta Sohvin kommentti. Sohvi korjaa siinä sisävesialtaan osuutta.