Korvatunturin juurella on pieni ja aika salainen kylä, Korvakylä. Yleensä tähän aikaan vuodesta, viikkoa ennen joulua, kylässä käy vilinä ja vilske. Valot palavat täysillä ja punapipoiset tontut viilettävät sinne ja tänne. Tiedustelijatonttu palaa retkeltään ja katselee alas tunturin juureen kotikylälleen. Hän ihmettelee, kummastelee ja ihan äimistelee Korvakylän pimeitä polkuja. Siellä täällä vain kynttilälyhtyjen heikko kajo valaisee Korvakylän polkuja.

 

 

Korvatunturille ja Korvakylään tunturin juurelle ei tietenkään kulje sähkö Fingridin massiivisia voimalinjoja pitkin. Jos kulkisi, ei Korvakylä olisi enää kovin salainen. Miljoonat ja taas miljoonat turistit tulisivat töllistelemään tonttujen touhua ja anelemaan joulupukilta jos minkälaista lahjaa kesäsä, talvesa. Nytpä herääkin kysymys, mistä Korvakylään oikein sähköä ja valoa saadaan. Ei pidä luulla, että vielä nykyisinkin ihan päreen valossa ja nyrkkipajassa kaikki hilavitkuttimet ja härpäkkeet Korvakylässä valmistetaan. Ei suinkaan, pois tuollainen ajatuksen poikanenkin. Korvakylässä eletään ihan nykyaikaa. Sähkö tuotetaan ihan omavaraisesti ja ihan uusiutuvasti. Keväästä syksyyn Korvatunturilta laskevassa Korvapurossa koski pauhaa ja vesimylly jauhaa tontuille niin jauhot kuin sähköäkin. Talven tullen vesivoimassa voi tulla pieni notkahdus, kun purossa ei ole säännöselypatoa. Silloin kuitenkin Lapin loimuavat revontulet kehräävät sähköä revontulipaneleilla. Miksi sitten nyt Korvakylä on pimeänä? Siitä pitää tontun ottaa selvää.

Tonttu laskettelee tunturin rinnettä alas Korvakylään. Heti ensimmäiseksi hän kysyy, miksi täällä eivät sähköt toimi. Sähköpääinsinööritonttu selvittää, että auringossa ei ole aikoihin ollut sähköpurkauksia. Ei ole ollut auringonpilkkuja. Liekö koko aurinko kokonaan sammunut. Sitä kun ei näin kaamosaikaan oikein pysty selvittämään. Jos ei ole auringossa aktiivisuutta, ei ole myöskään revontulia. Näethän sen itsekin tonttuhyvä, kuinka himmeitä revontulet ovat. Ei noista revontulista revontulikeräimet sähköä kehrää. Niin kovin vähän on Korvakylässä kaamosaikaan päivälläkin valoa. Ei olisi aurinkopaneleistakaan apua. Kynttilöitä ei Korvakylän kaikkiin lyhtyihin nyt riitä.

 

 

Mitenkäs sitten kaikkien joulutouhujen käy, tuumivat tontut. Hieman on ollut tilanteissa yllätyksiä. Lahjat kuitenkin ovat olleet jo pitkään valmiina. Eihän sitä nyt muutamassa päivässä ehditä valmistaa koko maailman lahjoja. Korvakylän leipomossa leivinuuni on lämmennyt joka ikinen aamu. Siellä Joulumuori leipojatonttujen kanssa leipoo leivät, kahvileivät ja tekee ruoat. Ruoasta ja leipomuksista ei Korvakylässä onneksi tule puute. Muutoinkin kaikki tonttutuvat ja joulutupa lämpenevät pönttöuuneilla.

 

 

Valo kuitenkaan ei riitä leipomossakaan ihan kaikkiin nurkkiin. Varsinkin ruokakomerossa ei oikein tiedä, mikä purnukka milloinkin käteen sattuu. Kävipä niin, että viekas Repolainen vaihtoi luumuhillopurkin pihlajanmarjahilloon. Sitä ei hämärissä kukaan leipojista huomannut. Hillon vaihto selvisi vasta ensimmäisistä maisitiaisista. Kettu Repolainen nauroi leuanaluskarvoihinsa. Kerrankin hän saa ihan omia joulutorttuja takakuistille jouluyönä, kettutorttuja. Kävipä oikein somasti kuitenkin, että kettutortut maistuivat myös tonttujoukolle. Melkeinpä olivat parempia kuin perinteiset luumutortut. Jouluajan kahvipöydässä saadaan sittenkin Korvakylässä joulutorttuja.

 

 

Korvakylän neulomossa tontut ovat tikutelleet jo aikapäiviä sitten lahjapipot, -sukat, -lapaset ja -kaulaliinat valmiiksi. Perinteisesti tontut ja Joulupukki saavat uudet punapipot, töppöset ja lapaset jouluksi. Niitä nyt neulomossa kiireen vilkkaa valmistetaan. Oh, hoh, onkohan Tilda-tontun neule nyt oikein punainen.

 

 

Tilda vannottaa, että totta kai, punainen pipo tästä valmistuu. Lanka loistaa niin kauniisti pimeässäkin. Tuossa on jo vino pino valmiita pipoja, töppösiä ja lapasia, kaikki ovat taatusti punaisia. Punaisten lankojen hyllystä kerät otin. Tiedustelijatonttu valaisee kännykällään neulepinoa ja huokaisee hiljaa. Ei kait' haittaa, jos joulupukin apulaisilla onkin joskus vähän eriväriset pipot, lapaset ja töppöset.

 

 

Niin saapuu aatonaatto. Silloin on lähes kaikki valmiina jouluaattoa varten. Aatonaattoiltana Korvakylän iso sauna lämpenee. Koko Korvakylän väki käy saunassa ennen jouluaaton suurta urakkaa. Saunan jälkeen Joulumuori kampaa Joulupukin parran ja hiukset. Niin tänäkin aatonattona. Hämärissä Joulumuori harjaa, punaa pehmyttä karvaa. Onpa Joulupukin hiukset hiukan lyhyet, miettii itseksensä. Ei ääneen moista lausu. Kunnes on Joulupukin partakarvojen vuoro. Kovin on karkeat viiksikarvat. KISSAN VIIKSET!

No, kovin on sileäkarvainen Killi nyt. Kelpaa Killin nyt pollevana keikistellä, kaikki karvat ojennuksessa. 

 

 

Joku konsti tähän täytyy löytyä. Eihän pimeässä välttämättä edes kaikki lahjat pulkkaan lähde. Mikäs sitten neuvoksi. Täytyy joukko tonttujen nyt kokoon kutsua. "Ei ole edes kuutamoa", huokasi yksi tontuista. Silloin Taikuri-tonttu tuuman keksi. Äkkiä nyt partio kohti Taivaankannen-haltijaa. Hän voi kääntää kuun nyt meille loistamaan ja aattomatkan valaisemaan kautta koko maailman. Ei ole helppoa saada Taivaankannen-haltijaa mieltänsä nyt muuttamaan. Kuu pysyy pimennossa jouluna, niin kuin sen kierto on. Kuu loistaa teille, siellä missä sen määrä loistaa on. Taivaan kappaleiden kiertoon ei taikuudella pidä puuttua.

 

 

Taivaankannen-haltija tuumas kuitenkin. "Joka joulu kuitenkin taivaalla loistaa tähti kirkkahin. Se valaisee koko maailman, myös Korvakylän ja kylät muut, matkat pitkät, vaikeat." 

Tänä jouluna tähti kirkkahin valaisee kulkua Joulupukin ja tonttujen. Se valisee kaikki kylät, kaupungit ja jopa ihmismieletkin. Joulupukilla ja hänen apulaisillaan eivät pipot välttämättä ole punaiset. Ehkä tärkeintä on kaikille, että joulu tulee kuitenkin. 

Tarinan ja tähden myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua!