Kevättalven valo on minusta hienoa. Päivät pitenevät ja illalla ehtii käydä käpytelemässä kameran kanssa lähiluonnossa. Hienoimpia ovat ne hetket jolloin aurinko nousee tai laskee ja värjää taivaanrannan. Aamut menevät minulla harakoille. Illalla kuitenkin on mukava lähteä vielä happihyppelylle. Helmikuun lopulla oli hienoja iltoja. Aurinko paistoi vielä kotoa lähtiessä. Järveltä ja ojalta vyöryi kuitenkin pakastuvassa ilmassa sumuaaltoja, jotka pehmensivät maiseman lähes akvarellimaisesti.

 

 

Lumikenkäilyreitin kierrettyäni kipusin padolle. Sillalta on mukava aina tiirailla, näkyykö koskikaraa tai saukkoa. Laskevan auringon säteet värjäävät maiseman pastellin sävyillä. Sumu pehmentää järven näkymättömiin.

 

 

Joku muukin on kulkenut täällä ennen minua.

 

Olemmekohan kenties kuvanneet samoja talventörröjä.

 

Toinen ilta ja tällä kertaa oli vähän erilainen valo. Sumu ei pehmentänyt maisemaa. Aurinko oli vielä taivaanrannan yläpuolella ja pääsi ulottamaan viimeiset säteensä ojan veteen. Puron täydeltä kultaa näki kulkija sillalta. Ei taida tuota kultaa pystyä huuhtomaan.

 

Puupelto, paljon puhuttu, joskus jopa haukuttu. Yleensä väärin ymmärretty. Kuusia on istutettu sotilaallisiin riveihin ja ruutuihin, koealoihin. Vienosti vain ruutujen metalliset merkit kilisevät tuulella kuin tuulikellot. Onko tämä nyt paha, oikea puupelto?

 

Pilvet levittivät siipensä. Toinen siipi hohti auringossa. Toinen kuuta kurotteli. Taivaanrannnanmaalari levitteli myös siipensä ja antoi mielikuvituksen lentää. Taivaanrantaa tavoitella.

 

Olen piilottanut pieniä määriä auringonkukan siemeniä koivupökkelöön. Sunnuntaina pökkelöllä oli kolme hömötiaista. Näin tiaisia liukulumikengillä hiihtäessäni muuallakin kuin tällä siemenpiilolla. Pökkelöitä on reittini varrella monessakin kohtaa. Tämä oli sellainen, että oli sovia koloja sopivalla korkeudella siemenpiiloille.  En ole tähän mennessä ollut kovin innostunut näistä lintukuvausstudioista, mutta pussillinen auringonkukan siemeniä ja nurkkiin pyörimään. Päätin syöttää ne metsän linnuille pikku hiljaa. Onneksi hömötiaiset löysivät piilolle. Olisi hiukan harmittanut, jos vain talitiaiset tai tikat olisivat olleet näitä napsimassa.

 

Täällä pohjoisessa vietetään nyt hiihtolomaviikkoa. Pakkanen paukkuu kolmessakymmenessä asteessa aamuisin, mutta mukavasti iltapäivällä jo pakkanen on lauhtunut likemmäs kymmentä astetta. Kyllä täällä siis tarkenee ulkoilla. Mukavaa lomaviikkoa lomalaisille, mukavaa viikkoa myös kaikille muille.