Kevät keikkuen tulevi. Se pitää paikkansa tänäkin keväänä. Alkuviikosta tuli paksulti uutta lunta. Sen sulatti lämmin tuuli ja aurinko. Tänään aamulla satoi ropottamalla vettä. Päivän mittaan se muuttui räntäsateeksi ja lumisateeksi. Nyt pälvet ovat taas peittyneet. Pälvet peittyvät kolme kertaa ennen kesää. Toivottavasti kolmas kerta tulee heti perään, jotta päästään kunnolla kohti kesää.
Lämpimien etelä- ja lounaistuulien myötä tulee uusia muuttajia odottelemaan oikeaa kesää tänne meillekin. Tiltaltin laulua on kuulunut jo pari viikkoa lähimetsästä. Nyt pääsin laulajan oikein näkemään ja kuvaamaan. Kovin pyrähteleväinen lintu on. Onneksi sillä näyttäisi olevan reviiri ihan pihan laidalla ja osittain laulupuut olivat pihapuita. Aikani odotettua lintu palasi samoihin puihin tiltalttaamaan. Jonkun kuvankin onnistuin nappaamaan.
Kovasti tiltaltti muistuttaa muita uunilintuja. Onneksi laulu on sen verran tunnistettavaa, että lajimäärityksen voi siitä tehdä. Tiltaltti tuntuu runsastuneen täällä meillä päin. Taka vuosina en muista tiltalttia juuri kuulleeni. Viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana olen kuullut sen laulua yhä useammin. Aikaisemmat kuuluivat yleensä kuusivaltaisista sekametsistä. Parina viimme vuotena olen kuullut sen laulavan kirkonkylien pihamailla. Pihallamme tämä tiltaltti on uskollisesti laulanut joka aamupäivä parin viikon ajan.
Viime sunnuntaina oli meillä vielä lunta hyvin lumikenkäilyä varten. Hanki kantoi hyvin aamupäivällä. Kenkäilimme ojan suuhun katsomaan lintuja. Samat vanhat tutut sieltä löytyivät: joutsenet ja telkät. Metsäojat olivat auenneet, joten kenkäilyreitti piti suunnitella siltoja hyväksi käyttäen. Puolelta päivin hanki kuitenkin alkoi pettämään.
Sunnuntai-iltana seurasin takapihan tapahtumia. Siellä töyhtöhyypillä oli kovat tappelut meneillään. Kauempana oleva olisi halunnut kaivella nurmikkoa ihan rauhassa. Lähempänä olevalla oli kukkoilut mielessä. Se hyökkäili vähän väliä rauhallisemman niskaan. Lopulta rauhallisempi väisti ja häipyi. Toinen levitteli voiton merkiksi siipiään, kunnes kyllästyi ja lähti sekin pois. Lähti varmaan haastamaan uusia hyyppiä.
Maanantain loskaan ei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan. Lunta tuli reilusti, joten linnutkin pysyttelivät metsän suojissa. Tiistaina ja keskiviikkona ulkona pystyi jo jotain touhuamaan. Klapeja sitten paukuttelimme. Yleensä mustarastaat tulevat keväällä klapirantteelle kiertelemään. Tänä vuonna tulikin punarinta. Sitä ei traktorin ja klapikoneen melu pelottanut. Se hyppeli traktorin ja klapikoneen alla. Välillä se oli rankapinon päällä ja irtopölkyllä istumassa. Rankakasan rymäytys säikäytti sen kuitenkin hiukan kauemmas odottelemaan. Kipaisin kameran sisältä ja kas' kummaa, kamera olikin se pelottava vekotin. Lintu pyrähti pois.
Torstai-aamu olikin vilkas aamu pihalla. Takapihalla hyppeli iso parvi rastaita. Joukossa oli yksi laulurastas.
Suurin osa parvesta oli punakylkirastaita. Takapihan pälvilaikuissa ne kääntelivät viime syksyn lehtiä ruokaa etsien.
Joukossa pienempiään hätisteli mustarastasnaaras. Sen mielestä isommalla on etuoikeus.
Harakkakin takapihan puissa naureskeli. Se onkin ovela lintu. Ihmisen kanssa asustelu on tehnyt siitä hyvin valppaan. Pieni liikahdus ja lintu lentää pois. Harakka säikähti ehkä minua tai kenties haukkaa, joka syöksähti talon katon yli vieden yhden rastaan mukanaan rantapenkan taakse.
Lumet sulavat nyt vauhdilla. Ojat ja kaikki kuopat ovat täynnä vettä. Pellolla käy jo vilske. Tosin vasta linnuista. Puoliso jo huokaili, että kotipelto on taas täynnä töyhtöhyypän pesiä. Kotipelto paljastuukin ensimmäisenä, joten töyhtöhyypistä on sille tunkua. Pelto-ojissakin käy säpinä. Sorsaherrat koettavat viedä daameja pajupuskien suojaan häämatkalle.
Tänään satoi vettä, lunta ja rantää. Aamulla oli takapihalla touhuamassa alkavassa räntäsateessa vuorostaan mustarastaskoiras. Musta lintu olikin kameran automaattitarkennukselle haaste. Tarkennus humppas. En oikein tiedä, mihin se loppujen lopuksi tarkeni. Varmaankin johonkin räntäläiskään.
Lopuksi pari melkein kesäistä (kännykkä)kuvaa vapun kunniaksi: Neitoperhonen löytyi eilen klapikasasta. Se oli herännyt talvihorroksesta ja mennyt lämmittelemään vasta tehtyihin klapeihin. Näinhän se on, että kotoinen polttopuu lämmittää moneen otteeseen sekä eläimiä että ihmisiä.
Rantatörmällä törmäsin pieniin aurinkoihin. Leskenlehti siellä pukkaa jo kukkaa. Olkaapa hyvä, tässä teille aito vappukukka. Hauskaa vappua!
Kommentit