Huhtikuun alun sää meillä on hellinyt ulkoilijoita. Lunta on vielä reilusti hiitäjille, lumikenkäilijöille ja umpihankihiihtäjille. Joskus jopa tällainen puolijoutilas talven viettäjä joutuu tekemään leipänsä eteen jotakin. Työreissulla Rokualle hyödynsimme Rokuan kansallispuiston tarjontaa ja söimme työlounaan ulkona. Saarisen kodalle talsimme parkkipaikalta paistamaan makkaraa. Kyllä tällaisessa ympäristössä passaa työlounaan nauttia. Makkaratulia odotellessa voi käyskennellä lähimaastoa katsastamassa.

 

Tulet.jpg

 

Kokonaiseen Keisarinkierrokseen ei ehkä aika riitä tai hiillos ehtii hiipua. Pientä käppäilyä kumminkin voisi tehdä ja katsella ympärilleen.

 

Saarinen.jpg

 

Mennäkkö vasempaan vai oikeaan. Umpihankeen ei tee mieli, kun puoliso käski jättämään liukulumikengät pois. Iltapäiväksi oli kuulema hommia kotona.

 

Rokua.jpg

 

Vasemmalla olisi suosituksena kävely takaisin parkkipaikalle tai pulkkamäki. Pulkkakaan ei ollut mukana. Makkarat olivat vielä paistamatta, joten parkkipaikalle emme vielä lähteneet.

 

M%C3%A4ke%C3%A4.jpg

 

Oikealta kuului tikan touhujen ääniä. Vastasipa siihen kauempaa toinenkin päristelijä. Siispä lähdimme katsomaan kansallispuiston siivekkäitä.

 

Tikka.jpg

 

Hieno ura meille aukesi. Rokualla osa reiteistä on näitä monikäyttöuria, joilla saa ihmisvoimalla kulkea monenlaisilla kulkupeleillä. Perinteisen urakin on tällä reitillä. Paljon oli ollut kävelijöitä kodalle, mutta siitä eteenpäin olivat olleet kävelijät hiukan harvemmassa.

 

Monik%C3%A4ytt%C3%B6reitti.jpg

 

Kodassa makkaratulet olivat siinä mallilla, että paistamaan pääsi. Uusi taukotupamuoti ei vielä Rokualla vaikuta. Ikkuna kodassa kumminkin oli. Hienot olivat näkymät siitä Saariselle.

 

Makkaratulet.jpg

 

Pääsiäinen on hurahtanut kaikenlaisissa touhuissa. Pääsiäiskukatkin jäivät hankkimatta. Krookukset ja narsissit eivät meillä pääse lumen alta vielä pilkottamaan. Lunta pihassa on niin paljon, että jänikset ovat ryömineet omenapuiden suojaksi laitetun verkon yli ja järsineet omenapuista oksat ja kuoret. Minä en noista pääsiäispupuista tykkää. Vaikka pääsiäiskukkanikin on ollut varsin kuivan sorttinen talventörrö, en silti ole vaipunut synkkyyteen. Hangen alla piilee uusi kasvukausi. Uutta kasvukautta onkin pääsiäisen pyhinä suunniteltu. Viljelijän uskonto on kymppi ja laskento nelonen, joten odotus näin keväällä on vielä tapissaan.

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4iskukat.jpg

 

Pääsiäisenä aamuisin on kylmäsen aikaan voinut hiihdellä ladulla. Koskemattomalle lumelle kunnon kantohankea ei kuitenkaan ole tullut. Eilen aamulla kävimme vaihtelun vuoksi lumikenkäilemässä. Jossain kohti hanki kantoi minua, mutta puolisoa ei. Talsimme sitten totuttua lumikenkäreittiämme katselemaan, näkyisikö lintuja. Muutamia tiaisia tirrasi, mutta muutoin oli metsässä hiljaista.

 

Talitiainen.jpg

 

Päivän mittaan aurinko lämmittää lumen sohjuksi. Kävin kuitenkin uuden reissun illalla lumikenkäilemässä ja katsomassa joutsenia. Joutsenet tulivat jo muutama viikko siten varamaan pesäpaikkaa ojan suuhun. Aurinko paistoi illalla tosi lämpimästi ja valo oli kova.

 

Joutsenet.jpg

 

Kotipihaan palatessa minua odottikin iloinen yllätys. Pihan reunalla haapojen latvoista kuului mukavaa kujertelua ja viheltelyä. Kottaraiset olivat tulleet. Niiden ääniä on hauska kevätpäivinä kuunnella. Väkisinkin tulee kaikista pulisnoista, viheltelyistä ja matkimisäänistä hyvälle tuulelle. Jos joutsenet ovat järvellä kevään airueita, niin kottaraiset ovat pihan kevään airueet.

 

Kottaraiset.jpg

 

Muuttolintukausi on meilläkin alkanut. Joutsenten ja kottaraisten lisäksi keltasirkut pyrähtelevät maisemassa. Hyvää kevään odotusta kaikille!