Ilmat ovat hellineet ulkoilijaa. Yöpakkaset ovat tehneet kantohangen, jota myöten on ollut hyvä hipsutella lumikengillä. Päivät ovat lämpenemään päin. Hyvin tarkenee ulkona taapertaa. Ilta-auringon valo saa aikaan ihmeellisyyksiä. Kuvan otin iltalenkillä. Leikin kameralla kuvatakseni auringon säteitä puiden välissä. Kas' kummaa, jokin outo valo ilmestyi kuvaan etualan männyn tyvelle. Tästä tuli varmaankin oikea valokuva. Mitä silmä ei nää, sen kamera tallentaa.
Useimpina aamupäivinä olen joko hiihtänyt tai lumikenkäillyt. Meillä on vielä pidetty ladut kunnossa Rokuan suuntaan, joten baanalle on päässyt hipaisemalla järven yli tai pidemmän kaavan mukaan padon kautta. Malli on ollut suurin piirtein joka toinen päivä toisenlaista liikuntaa. Sunnuntaina kävimme puolison kanssa vähän kauempana katsomassa, mitä metsälle ja metsässämme kuuluu. Aamupäivä kului hupaisasti lumikengillä mutkitellen. Metsässä kuului puiden latvustossa tiaisten tirskuntaa, punatulkun vihellystä, tikan koputtelua ja huutelua. Olin kuulevinani käpylintujen ääniäkin.
Monenlaisia puita tuoreita, kuivia, pahkaisiakin näkyi.
Hirven kaulaamia mäntyjä, joissa pihkapalleroiset kimaltelijat auringon valossa.
Koivupökkelöitä hömötiaisille uudeksi kodiksi
Kuului jo peipposen laulua, vaikka paksu oli lumikerros metsässä. Ei ollut peipponen, joka lopulta pysähtyi ruokailemaan kuusen oksalle. Kovin aurinko paistoi kirkkaasti ja loi varjoja lintuun. Suurentelin kuvaa ja katselin. Olin tunnistavani linnun vihervarpuseksi. Lintukirjasta katsoin, että vihervarpunen pesii juuri tällaisessa maastossa ja huhtikuulla aloittaa pesimisen.
Kotipihassakin riittää katseltavaa. Mustarastaat hyppelivät yhtenä aamuna pihalla. Taisivat jo käydä koputelemassa ovellakin.
Sepelkyyhkyt kujertelevat lähimetsässä. Ruokailupaikka on varastojen edessä.
Takapihallakin tapahtuu. Sinne on ilmestynyt ensimmäiset pälviläikät. Iltapäivän auringon valossa jokin kurppa levähteli. Nurkan takaa kurppaa kuvasin. Erkki-kissa tuli viereen ja piti meteliä. Lintu havahtui ja lähti lentoon. Arvelin kurppaa taivaanvuoheksi. Oli liian pieni lehtokurpaksi ja liian suurin jänkäkurpaksi. Taivaanvuohi onkin yleisin kurppa meillä. Erkille annoin porttikiellon kuvausreissuille.
Kottaraisilla on konsertit täyttä häkää meneillään. Yhä edelleen ne pysyttelevät haapojen latvoissa pulisemassa ja viheltelemässä.
Keltasirkkuja on isoja parvia. Niiden kelpaa kierrellä pihan pieniä sulalänttejä. Talven aikana on varissut jyviä. Puiden ja rikkaruohojen siemeniäkin löytyy. Maalla on mukavaa. Isäntä, emäntä ja luonto kylvää ruokaa.
Keltasirkut pyrähtelevät ihmisen edessä, vain vähän matkaa eteenpäin. Tämä keltasirkku kulki edelläni pitkän matkaa. Hyppäsi sitten penkalle aivan kuin poseerausasentoon.
Aamuin illoin kulkiessa kuulee ja näkee yleensä talitiaisia. Padolla asustaa kuitenkin tämä sinitiainen. Usein se tirisee ja hypähtelee polun reunan pajukoissa ja koivuissa. Useimmiten ihan vastavaloon. Joskus kuitenkin valon suunta sattuu hyväksi ja lintu näkyy kuvassa muutenkin kuin mustana möykkynä.
Tänä aamuna olin jo lähdössä hiihtämään. Pistin kissan ulos. Silloin kuulin, kuinka tiltaltti lauloi rantametsässä. Hiihtosuunnitelma vaihtui nopeasti kuvausreissuksi. Rantametsässä on jo kesämaata näkyvissä. Kottaraiset pulisivat pääni yläpuolella puiden latvoissa. Naakat kiertelivät uteliaana. Peipposet ja järripeipot lauloivat. Tiltalttia en kuitenkaan nähnyt. Sen ääni kuitenkin kuului milloin miltäkin puolelta.
Talven aikana monesta puusta on latvus tipahtanut. Maapuita on tullut lisää. Puita oli myös kenollaan. Myrskyllä tänne ei tohdi enää tulla. Saa puulla päähänsä.
Rantametsän jälkeen laitoin lumikengät jalkaan. Kenkäilin katsomaan padolle ja ojan suuhun kevään edistymistä. Eilen hiihtolenkillä näin ensimmäisen sorsapariskunnan. Illalla kävin niitä katsomassa kameran kanssa, mutta häipyneet olivat. Tänä aamuna sieltä löytyivät joutsenet ja ensimmäiset telkät.
Pieni on sulapaikka vielä ojan suussa. Vielä ei ole kuitenkaan lintuista tungosta. Telkillä ei vielä ollut kova soidin päällä. Pientä yritystä vasta.
Vielä oli tehtävä pieni mutka katsomaan ovatko hömötiaiset löytäneet pesäpökkelöä. Tavanomaisen lumikenkäreitin varrelta löytyikin yksi hömötiaispariskunta varailemassa pesäpökkelöä. Otin kuvan myös pesäkolon puolelta, mutta linnusta tuli vain pyrstö pesän reiältä kuvaan. Onneksi istuskelivat aikaisemmin pökkelön vieressä olevassa puussa.
Tässä herää talvihorroksesta. Ei tiedä mihin suuntaan huuheltaisi, kun vielä on hiihtokelit ja peipposet laulavat metsiköissä. Harvoin ne ovat yhtä aikaa. Mukavaa kevään jatkoa!
Kommentit