lauantai, 13. joulukuu 2014

Pläjäys viimeaikaisia hommia

Mitä tulee mieleen fraasista "Norjalainen villapaita"? Minulle siitä tulee mieleen Juicen saman niminen biisi, monelle varmaankin aito norjalaisneule. Joskus maalaus lähtee viemään ihan eri suuntaan kuin, mitä alunperin oli tarkoitus maalata. Niin kävi minulle tämän työn kohdalla. Alussa oli vain edellisen työn jämävärit huiskittuna sinne tänne. Jotenkin niistä oli hahmottunut mökki kallion laella. Maalauksen edetessä päässä alkoi soida tuo yllämainittu biisi. Siispä tässä on nyt minun "Norjalainen villapaita".

Norjalainen%20villapaita.jpg

Taidepiirissä saa aina uusia ideoita. Kiitos siitä kuuluu hyvälle opelle. Nyt joulun alla keventelimme marmoroinnin merkeissä. Marmoroinnissa sattuma pääsee pistämään lusikkansa soppaan. Mikä onkin kaksinverroin jännempää. Pari viikkoa sitten teimme marmorointia öljyliukoisilla pigmenteillä askartelukartongille. En tiedä onko termi oikea. Kuitenkin väri sekoitettiin pigmentistä, pellavaöljystä ja tärpätistä. Muovilaatikossa oli veden ja tapettiliisterin seosta, jonka pinnalle väri roiskaistiin. Väri jää öljyisenä veden pinnalle kellumaan. Siihen sitten kastetaan kartongin toinen puoli. Kartonki kuivuu aika pitkään. Eilen värkkäsimme sitten näistä parin viikon takaisista töistä kortteja. Tässä muutama minun tekele:

Pieni vesihirviö lumpeen lehdellä:

ljypigmenttimarmorointi3.jpg

Vauhdikas kultakala:

ljypigmenttimarmorointi.jpg

Avaruuden ikkuna:

ljypigmenttimarmorointi2.jpg

Näitäpä sitten voi koristella lisää mielensä mukaan. Ylinmänä olevan liimasin taitettavan kortin kansiosaan. Keskimmäinen on aukollisen kortin sisälle takaosaan liimattuna. Alinmaisen liimasin taitettavan kortin sisälle aukkoon.

Eilen kokeilimme myös vesivärimarmorointia. Jatkoin tänään kotona kokeilua erilaisille papereille ja osalle tein marmoroinnin useampaan kertaan. Näyttäisi siltä, että homma pitäisi jossakin vaiheessa malttaa lopettaa, muutoin työ menee vähän pilalle. Minulle kävi yhen työn kanssa niin, kun jatkoin eilistä työtä tänään. Homman ideana on levittää kohtuullisen märkää vesiväriä akvarellipaperille. Kostean värin päälle vetäistään tuorekelmu löysästi ja annetaan kuivua. Mitä enempi ryppyjä sen enempi viiruja tulee.

Tässä halpispaperille tehty kortin kokoinen työ. Tummemmat osat olen tehnyt toiseen kertaan ja vahvemmalla värillä. Tässä paperi on vielä teipattuna aluslevyyn. Osa toisesta kerroksesta onnistui hyvin, mutta osa, jossa yritin useita värejä, liuotti aikaisempi värejä ja kohta meni mössömäiseksi.

Vesiv%C3%A4rimarmorointi%20halpispaperil

Nämä ovat hyvälaatuiselle akvarellipaperille tehtyjä. Paperi on aika paksua ja se sisältää neljänneksen puuvillaa. Joten periaatteessa paperi kestää sekä liotusta että useita käsittelyitä. Tämänkin paperin kanssa voi homman saada sotkettua, jos tekee useita kerroksia eikä välillä malta kiinnittää edellistä väriä eristävällä vesikerroksella ja huolellisella kuivatuksella. Tässä näytille pari kortin kokoista kokeilua yhden marmoroinnin taktiikalla.

Vesiv%C3%A4rimarmorointi2.jpgVesiv%C3%A4rimarmorointi.jpg

Nämäkin ovat vielä teipattuna aluslevyyn. Näiden jatkotyöstö on vielä mietinnässä. Periaatteessa työn koolla ei ole rajoitusta, mutta osa papereista imaisee värin nopeasti, jolloin kelmun laittamisessa tulee olla vikkelänä.

keskiviikko, 26. marraskuu 2014

Niinhän siinä kävi

, että Pyökkimetsään souteli joku veneellään ja varpujakin alkoi kasvaa rannalla:

Py%C3%B6kkimets%C3%A42.jpg

Monesti muokkaan maalausta lepotauon jälkeen. Maalauksen näkee ikään kuin uusin silmin. Näitä akrylitöitä onkin helppo muuttaa. Sen kun maalaa uutta päälle. Tytär löysi kesällä keittiön seinälle vuonna 2008 maalaamani taulun. Olenpa sitäkin muutellut ohimennen. Aina näkee kohtia, joita haluaisi tehdä nyt erilailla. Saapa nähdä tuleeko tästä uusi vuodenaikataulu keittiöni seinälle. Tähän asti siinä ovat olleet talvisin Latu-taulu ja kesäisin Sorsa-taulu sekä nyt tyttären varastoista löytynyt maisemataulu, joka esittää helteistä päivää, jossakin Haavemaan saarella. Talvi aiheista taulua ei kuulema voi pitää seinällä helteisenä kesänä. Toisaalta minusta tuntui, että talvinen latu viilensi mieltä sen jälkeen, kun oli kyykkinyt mustalla katekankaalla keräämässä mansikoita lähes kolmenkymmenen asteen helteessä.

Nyt ulkona onkin sellainen sää, että jotakin väriä pitäisi löytää. Lumi käväsee ja jäljelle jää siitä vain kuraa. Tiet ovat liukkaita ainakin täällä syrjäkylällä. Pihapuun omenat ovat menettäneet ihanan punaisen värinsä. Pakkanen on pehmittänyt ne lintuille sopivaksi syöntiomenoiksi. Harmaana päivänä näytti kuin rastas ja tilhetkin olisivat menettäneet värinsä:

Tilhet.jpg

Rastas.jpg

Nyt onkin muuttolintuja ollut harvinaisen myöhään kotipihassa, vaikka meillä ei lintuja ruokitakaan. Enpä muista aikaisemmilta vuosilta, että räkättirastaita olisi ollut vielä marraskuun loppupuolella. Tilhiä tosin näkyy usein vielä näihin aikoihin ja vielä joulukuullakin hyvänä pihlajanmarjavuotena.

Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti. Toivotan oikein hyvää adventtiaikaa.

tiistai, 11. marraskuu 2014

Pyökkimetsä

Ruotsissa Malmöstä n. 70 km pohjoiseen on kansallispuisto, jossa on pyökkimetsä. Perheen nuoriso kävi siellä syyslomallaan. Jotenkin olen mieltänyt ruskan aina pohjoiselle alueelle, mutta tyttären ottamat kuvat loistivat oikein komeissa ruskan väreissä. Hänen ottamiensa kuvien innoittamana maalasin ruskataulun Pyökkimetsästä:

Py%C3%B6kkkimets%C3%A4.jpg

Koko on 50 cm x 70 cm ja värit ovat akrylivärejä. Tämä on nyt siinä vaiheessa, että tarvitseeko lisätä tai muuttaa jotain. Pistän vähäksi aikaa nurkkaan ja katson sitten. Joskus huomaa töplömeitä vasta ajan kuluttua.

Maalausrintamalla on ollut kesäajan täydellinen pysähdys. Nyt syksyllä olen pikkuhiljaa jatkanut keväällä aloittamiani flaamilaisia kerrosmaalauksia. Niitä on nyt pari kappaletta kesken. Toivottavasti saan ne talven aikana valmiiksi. Pyökkimetsä on sellainen välityö, kun odottelin flaamilaisten kerrosmaalausten kuivumista.  Akrylivärien hyvä puoli on se, että ne kuivuvat nopeasti. Maalaukset saa siten värien puolesta valmiiksi suit sait sukkelaan. Nyt pitääkin löytyä värit purkista tai langoista. Ulkona on harmaata ja synkkää.

Harmaudesta ja synkkyydestä huolimatta valoisaa mieltä!

keskiviikko, 5. marraskuu 2014

Harrastelijan sukat

Ullaneuleesta löytyi ohje heel & toe -sukkiin. Sukista puuttuvat siis varvasosa ja kantaosa. Ajattelin kokeilla josko näillä pysyisivät jalat kohtuullisen lämpiminä joogassa. Jalan tulisi kumminkin pitää eri asennoissa, mutta jooga ei varsinaisesti ole hikijumppaa, joten usein aika staattisissa asennoissa jalat tuntuvat kylmiltä.

Heel%26toe%20sukat.jpg

Lankana on Nallen Luontopolku. Sukkien koko pitäisi olla 38 ja silmukoita näissä on 56. Nyt sukat tuntuvat hivenen väljiltä. Jos tekisin uudet, neuloisin pienemmällä silmukkamäärällä.

Mukavaa marraskuuta!

 

torstai, 16. lokakuu 2014

Lämmintä

Kuuraiseen aamuun vähän lämmintä itselle:

Ruskar%C3%A4pikk%C3%A4%C3%A4t-normal.jpg

ja miehelle:

Kalanruotosukat-normal.jpg

Sekä omat läppäräpikkäät että miehen sukat aloitin jo viime talvena. Lopultakin sain neulottua ne loppuun ja jopa pääteltyä langat. Sukkia on ehditty jo kaivatakin. Meinasin jo ostaa valmiit sukat, kun näytti siltä, etten saa näitä valmiiksi ikinä. Metsurinsaappaaseen passaisi varmaankin yksivärisetkin sukat, mutta minusta on mielekkäämpi neuloa kirjoneuletta ja onhan kirjoneulesukka lähes kaksinkertainen verrattuna yksiväriseen sukkaan ja siten myös lämpöisempi.

Onnelliset ja mukavat ajatukset synnyttävät positiivista energiaa meihin. Homma toimii kuulema myös päinvastoin. Tämä juttu tuli joogan mukana. Yritän nyt sitä soveltaa myös käytäntöön. Joskus tekee tiukkaa minun äkäisellä luonteellani. Tässä yksi yritys positiivisempaan ajatteluun. Ajattelin edetä pienin askelin. Ei sitä nyt heti pidä ryhtyä yltiöpositiiviseksi.

Parin viikon ajan tilan nettisivut ovat olleet hyökkäyksen kohteena. Yhteydenottolomakkeelle on tullut päivässä useita kymmeniä siansaksaa olevia viestejä samasta osoitteesta. Ensin pisti lahjakkaasti vihaksi poistella asiattomia yhteydenottoja ja viestit sen kun lisääntyivät. Mutta sitten ajattelin, että jos venäläiset saavat puretuksi agressionsa pistämällä meille viestejä useita kymmeniä päivässä, niin pistäkööt. Pariin päivään ei ole tullut yhtään viestiä yhteyslomakkeella. Joko hyökkääjät väsähtivät tai webhotellin suodattimet rupesivat toimimaan. Molempi parempi.

Lokakuun kuurainen aamu on kaunis auringon paisteessa. Raikas ilma saa veret kirtämään vilkkaasti. On helppo hengittää. Tällaisia onnellisia ajatuksia heräsi minulle, kun kävin ulkona kuvaamassa neuleet. Nyt minulla on sitten positiivista engergiaa koko päiväksi.

Onnellisia ja mukavia ajatuksia myös sinulle.