sunnuntai, 22. tammikuu 2017

Taivaan sininen tammikuu

Tänään taivas ei ollut sininen. Täytyypä siis kaivaa akvarelli esiin, johon maalailin sinisen sävyin. Eikä sininen näytä niin siniseltä, jos vieressä ei ole oranssia.

Akvarelli_koivu.jpg

Yhdessä kirjassani kerrotaan värien käytöstä terapiassa. Sininen hallitsee kurkkuchakraa. Kurkku edustaa siltaa fyysisen ja henkisen maailman välillä. Sininen väri auttaa yhteyttä älystä tunteeseen, sosiaalisuuteen. Sinisen laajentavan vaikutuksen vuoksi, sitä käytetään astmaatikkojen hoidossa. Sininen myös rentouttaa, sillä hoidetaan mm. jännitystä, unettomuutta ja ahdistusta. Vauvojen keltaisuutta hoidetaan myös sinivalolla. Sinisen täydennysväri on oranssi. (Wills Pauline, Vyöhyketerapia.)

Kun seuraavan kerran ahdistaa tai on rauhaton olo, katse taivaan sineen. Mieli avartuu ja sielu lepää. Keho ja mieli ovat yhtä. Tämä on helppo uskoa, kun kauniilla ilmalla katsoo taivaalle.

Minun värimaailmanikin avartui piirun verran. Harvoin käytän sinistä näin paljon töissäni. Tammikuun sininen luonto tekee näköjään ihmeitä.

lauantai, 21. tammikuu 2017

Helminauhaa

Jääkuningatar oli pudottanut helminauhansa.

J%C3%A4%C3%A4nauha.jpg

Ja tiaransa.

J%C3%A4%C3%A4pisarat.jpg

Miten kauniisti aurinko paistoikaan aamulla. Hanki hohti. Lumikengät kantoivat. Makkara paistui nuotiolla. Pieni irtiotto. Ei tarvitse mennä kauas, jotta päivästä tulee erilainen, kenties ikimuistoinen.

Lintuhavainnot tähän mennessä (tunnistettuja):

  • Koskikara
  • Sinitiainen
  • Talitiainen
  • Hömötiainen
  • Puukiipijä
  • Harakka

Sataan on matkaa. Tässä tapauksessa matkalla olo on jo päämäärä.

perjantai, 20. tammikuu 2017

100 lintulajia -haaste

Lähdin mukaan BirdLifen 100 lintulajia -haasteeseen. Haasteen löydät tästä linkistä: 100 lintulajia

BirdLifen sivuilla esitellään kaksi uutta lintulajia joka viikko. Sivuilta löytyy myös tulostettava lomake, johon voi rastittaa havaitsemansa linnut. Mukava ja hauska tapa tutustua Suomen lintuihin.

Lintuja en saanut tänään kuvattua, mutta komean auringon nousun sain vangittua kameralla.

Aamurusko200117.jpg

Nyt aurinko ei ihan paista, mutta muutoin ulkona on mukava ilma. Tuuli on hivenen laantunut. Roskaa lumella on paljon myrskyn jäljiltä. Paikoin lumi on huvennut vähiin. Hanki on hioutunut tuulessa kimaltavaksi kanneksi. Hyvä sää siis lumikenkäillä ja tarkkailla talvilintujamme.

Mukavaa viikonloppua!

 

tiistai, 17. tammikuu 2017

Koskikara ja puukiipijä

Tänään näkyi taivaalla outo valoilmiö, jota myös auringoksi kutsutaan. Sitäpä ei ole näkynytkään moneen, moneen päivään. Arvoin mielessäni, että lähtisinkö suksilla ladulle vai suoraan kotipihasta lumikenkäilemään. Lumikenkäily voitti, onneksi. Järveä pitki padolle, siitä mutkan kautta peltoheittojen poikki takaisin ojalle. Ehdinpä ajatella, että olipa tylsä kävelylenkki. Ei ainuttakaan lintua näkynyt. Poikkesin ojalle padon ja vanhan sillan puolivälistä. Jäätelillä oli koskikara päivätorkuilla. Näin lähelle koskikaraa en olekaan aikaisemmin päässyt. Herätin tietysti linnun, kun hivuttauduin lähemmäs.

Koskikara2.jpg

Koskikara1.jpg

Koskikara4.jpg

Koskikara3.jpg

Vanhan sillan kupeessa koin yllätyksen, kun luulin kuulevani tiaisten tirskuntaa. Polun viereen tupsahti puukiipijä. Olen luullut puukiipijää harvinaisemmaksi kuin, mitä se onkaan. Pesivien parien määrä liikkuu lintukirjan mukaan  70000 - 140000. Minulle havainto oli ensimmäin puukiipijästä.

Puukiipij%C3%A42.jpg

Tämä se vasta vikkelä lintu on. Nopsaan se liikkui männyn runkoa ympäri ja ylös. Huomasin, että useimpiin kuviin tuli vain männyn runko tervänä. Lintu oli vauhdikkaana viivana kuvassa, tai jossakin kuvan ulkopuolella. Mutta näinhän se on, että vain nopeimmat elävät.

Puukiipij%C3%A41.jpg

Taisin mainita taannoin, että jäniksen jälkiä ei juuri näy. Nyt niitä näkyi. Siellä missä reilu viikko sitten näin yhdet jäljet, oli nyt ojat ja puskat rampattu polkuja täyteen.

J%C3%A4niksen%20j%C3%A4ljet%202.jpg

Kerran yhdessä luonto-ohjelmassa kerrottiin Amerikan pohjoisosan alkuperäiskansojen kutsuvan jäniksiä auringon lapsiksi. Tutkijat olivat huomanneet myös, että jänispopulaation kanta vaihteli auringonpilkkujen määrän kanssa samaan tahtiin. Meidän jäniskanta näyttää lisääntyvän päivän jatkuessa. Lyhenevän päivän aikana jäniksen jälkiä ei näkynyt. Nyt, kun päivä alkoi pidentyä, näitä siunaantui yllättäen vaikka kuinka paljon. Jänikset näyttävät olevan auringon lapsia myös meillä.

 

sunnuntai, 15. tammikuu 2017

Revontulet kohtaavat maan

Maalarikaveri maalasi perjantai-iltana revontulia. Minullakin alkoi syyhyttää sormia, että jospa minäkin. Olen yrittänyt maalata revontulia muutamaan otteeseen aikaisemminkin. Huonoin tuloksin. Nyt oli käsillä akvarellilehtiön viimeinen paperi. Olisin halunnut laittaa pikkusen violettiakin revontuliin, mutta kylmä punainen puuttui väreistäni ja violetista tuli ruskea, joten tyydyin vihreisiin taivaantuliin.

Akvarelli_revontulet.jpg

Mietin pari päivää tuota etualaa. Miten sen toteuttaisin. Ei aina voi laittaa heiniä, joten tällä kertaa laitoin rannan karahkoita.

Tämä paperi oli hyvää lumppupaperia, joka kesti pestä värejä pois. Pesemällä tein esim. taustan tunturit ja revontulen vaaleat kohdat. Etualan jään vihreät ja punaiset heijasteet eivät ole todellisuudessa noin kirkkaita.

Nyt paperit ovat siis loppu. Seuraavaksi pitänee mennä paperikauppaan tai vaihtaa eri väreihin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!