lauantai, 29. maaliskuu 2014

Flaamilainen maalaus: Simpukat

Oikeammin maalauksessa ovat pelkät kuoret. Taitaapa olla niin, että tuo valkoinen ei ole edes aito kuori vaan keramiikkajäljitelmä.

Simpukat-normal.jpg

Ruskean tavallisen simpukan kuoren löysin aikoinaan läheiseltä padolta. Saukko oli löytänyt simpukan ja pistellyt sisukset makeisiin suihinsa. Valkoinen kuori on peräisin Viherlandiasta. Se taitaa tosiaankin olla jotain keramiikkaa. Ainakin se vaikuttaa siltä. Sen sisuksiin oli istutettu kasvi. Muistaakseni jokin eksoottinen lihansyöjäkasvi. Toin sen tuliaisina lapsille yhdeltä opintoreissulta. Innoissaan lapset pyydystivät kasville kärpäsiä. Jossain vaiheessa into lopahti ja kasvi kuukahti. Jäljelle jäi siis vain kuori. Pieni muhkurainen ja ruskea simpukan kuori on tyttären kokoelmasta. Hän ei enää muistanut miten se oli hänelle joutunut ja mistä se on peräisin. Ilmeisesti se on jokin eksoottisempi simpukka. Ei tuollaisia ole kotijärvellä tai -ojalla näkynyt.

Alunperin suunnittelin asetelman kankaan päälle, mutta työ alkoi taas elää omaa elämäänsä. Punainen kangas vaihtui maalatessa rannan hiekaksi. Flaamilaisessa kerrosmaalauksessa pitäisi jo ensimmäisessä ruskeassa maalauskerroksessa olla valoisuusasteet kohdallaan. Jälkeenpäin niitä on hankala muuttaa. Olisin halunnut muuttaa etualan hiekan muotoja, mutta myöhemmissä kerroksissa se ei enää onnistunut.  Työn koko on 20 cm  x 25 cm. Pohjana on puolöljypohjustettu pellavakangas.

Ostin taannoin uusia pohjia varten kiilakehyksiä ja kangasta. Kehykset olivat suurinpiirtein tätä samaa kokoluokkaa kuin tässä simpukkataulussa. Kehysten hinta oli alle viisi euroa. Pellavakangas oli toiselta puolen käsitelty. Sen jouduin laittamaan pohjaan nurinpäin, jotta sain käsittelemättömän pinnan pohjustettavalle puolen. Pellavakankaan rullan koko oli 1 m x 1,5 m. Hintaa sillä oli n. 27 euroa. Laskeskelin, että kangasta riittää noin kymmeneen pohjaan. Pohjustusaineet tulivat maksamaan pohjaa kohden 40 senttiä, kun teimme porukalla nelisenkymmentä pohjaa. Joten yhden pohjan hinnaksi tuli noin kahdeksan euroa. Teimme silloin myös levypohjia, joiden hinta jäi alle euroksi. Kalustevalmistajilta voi saada edullisia jättöpaloja, joita voi siellä sahuuttaa sopivan kokoisiksi tai sahata hyvällä sahalla itsekin. Aikaa kyllä kului pohjien tekoon yksi ilta ja seuraava päivä. Halpakaupoista saa kyllä edullisia akrylillä pohjustettuja maalauspohjia, mutta niiden laatu on heikko. Kulmat eivät ole jiirissä ja kehykset vääntyilevät miten sattuu, joten kangas sitten kupruilee käyttökelvottomaksi. Minulta meni syksyllä muutama valmispohja huonon laadun takia roskiin, joten jatkossa teen myös akrylimaalauspohjat itse.

Löysin netistä taideopiskelijan blogin, josta löytyi pohjustuksesta aika hyvä postaus:

http://luomisentuskaa.blogspot.fi/2008/02/pohjustelua.html

Kankaan pingottamisesta kiilakehykseen löytyy kuvalline ohje mm. täältä:

http://peda.net/veraja/kuopio/kansalaisopisto/kuvataide/maalaus/matsku/pohja

Puoliöljypohjusteita kannattaa tehdä porukalla, jos maalauspiirissä on useampi innokas. Akryligessoa voi levitellä kyllä ihan kotioloissakin tosin silloinkin kannattaa tehdä useampi pohja kerralla. Akryligesso jymähtää vaatteisiin niin, ettei se pesussa irtoa, mutta puoliöljypohjuste lähtikin yllättävän helposti normaalissa kuudenkympin pesussa.

Aurinkoisia hetkiä maalaamiseen tai muuhun mukavaan!

 

tiistai, 25. maaliskuu 2014

Sunnuntaina

Lumitilanne metsissä on täällä jo hiitämistä ajatellen huono. Perinteinen keväthiihtely hangilla ei oikein onnistu. Kävellen pystyi kiertelemään sunnuntaina parin tunnin metsälenkin. Perinmäinen tarkoitus oli puolison kanssa suunnitella yhdellä palstalla hoitotöitä. Tapanani on ottaa tällaiselle reisulle aina kamera mukaan. Jos kamera ei ole mukana, näen kaikkea mielenkiintoista kuvattavaa. Yleensä kameran kanssa kierrellessä ei sitten näy hiiren hypähdystäkään.

Kuinkahan monesti metsässä kävelee tällaisesta tilanteesta huomaamatta ohi?

Hirvet-normal.jpg

Näin tuon ylenpänä kaarrolla makaavan ensin. Mieleen ehti tulla karhu, kaatunut puun juurakko, lähes kaikkea mahdollista, mitä ruskea möykky metsässä voisi olla. Zoomasin kameran puiden takana olevaan möykkyyn, sitten vasta huomasin varvikon seassa makaavan vasan. Emä ja vasa ottivatkin tämän jälkeen pian 'ritolat'. Oli muuten ensimmäinen kerta luonnossa, että näin hirviä. Tietysti näitä on näkynyt autosta ja traktoristakin, mutta kävellen en ole päässyt niin lähelle, että olisin huomannut. Joskus olen sateen jälkeen haistanut lenkillä ollessa hirven hajun tai marjametsässä on kuulunut ryske hirven tai muun eläimen lähtiessä pakoon. Pari vuotta sitten olin istuttamassa puun taimia, kun kuulin selvästi vastasyntyneen vasikan ääntä muistuttavan äänen. Sillä suunnalla ei ole karjatiloja mailla eikä halmeilla. Olin kyllä aika varppeillani sen päivän istutusalueella. Seuraavan yön aikana oli ilmestynyt emän ja pikkuruiset vasan jäljet työmaalleni. Äiti taisi opettaa lapselle, että tähän kasvaa sitten meille uusi ruokamaa puolen kymmenen vuoden kuluttua.

Mukavaa maaliskuun loppua!

maanantai, 10. maaliskuu 2014

Flaamilainen maalaus: Puolukat jäkäliköllä

Lopultakin sain valmiiksi nämä flaamilaisen kerrosmaalauksen puolukat. Entiset puolukat lähtivät maailmalle siirtolaiseksi. Toinen lähes samanlainen maalaus tuotti motivointivaikeuksia. Jotenkin puuttui tekemisen meininki tästä maalauksesta. Värisävyiltäänkin maalauksesta tuli hivenen kylmempi kuin ensimmäisestä. Liekö johtunut siitä, että käytin ensimmäiseen paikallisvärikerrokseen eri valmistajan punaisia ja vihreitä. Niiden sävy oli aavistuksen kylmempi kuin aikaisemmin käyttämäni värisävyt. Pohja on MDF-levyä, jolla on puoliöljypohjuste.

 

Puolukat2-normal.jpg

Nyt en kyllä ihan heti maalaa puolukoita tai muita marjoja. Tekeillä on kolme eri flaamilaista työtä. Yksi niistä on loppuviilausta vaille valmis, joten jotakin näkyvää valmistunee tällekin keväälle.

Mukavaa maaliskuuta!

tiistai, 25. helmikuu 2014

Leikittelyä

Latasin taannoin koneeseeni ilmaisen kuvankäsittelyohjelman. Ohjelma on GIMP. Nyt olen testaillut sitä parilla viikolla. Tähän näköjään jää koukkuun. Viime viikolla kikkailin juniorin Wanhojen tanssi -kuvilla. Ne jätän omaksi ja perheen iloksi tai murheeksi, miten päin vain. Tänään tein myrkyisen päivän piristykseksi Kevät odotus -kuvan. Laitan GIMP-version otsikkokuvaksi. En löytänyt Gimpistä automaattista pakkaustoimintoa, jollainen Picture Managerissa on. Gimpillä pystyi alentamaan vain kuvan laatua, jolloin yli 7 Mt tiedoston sai pienennettyä 50 % laadulla noin 760 kt:si. Kokoa voisi varmaan muuttaa ohjelman skaalaus-toiminolla. Pitääpä joskus sitäkin testata. Gimpillä voi tehdä erilaisia tallennusmuotoja. Tämän tallensin jpg:nä 100 % laadulla ja pakkasin sitten Picture Managerilla Web-muotoon. Tekstin koko olisi pitänyt olla suurempi. Käyttämälläni fontilla teksti ei erotu. Muokkaanpa tekstiä uudelleen ja pistän myöhemmin uuden version tänne.

Perhoset-normal.jpg

Tässä versiossa korjasin tekstitasolla fontin kokoa ja tyyliä. Vein kuvan jpeg muodossa 100 % laadulla ja pakkasin sitten Picture Managerissa Web-muotoon. Kortteja väsätessä, joihin tulee teksti kannattaa käyttää isoa fonttia. Alemmassa on 100. Ylemmän fontin kokoa en muista enää.

Perhoset3-normal.jpg

Gimp muistuttaa toiminnaltaan aika tavalla Photoshopia. Joka on joskus käyttänyt Photoshopia, pääsee kyllä nopeasti jyvälle Gimpistäkin. Normaalissa rajaus, valotus, pakkaus ym. toiminnoissa, jossa käsitellään koko kuvaa, käytän mieluummin Picture Manageria. Gimp on pikkujuttuihin vähän raskas ohjelma. Gimpillä touhutessa kannattaa heti alkuun opetella käyttämään tasoja ja tallentaa työnsä sekä Gimpin tasoversiona että esim. jpg:nä. Tasoversion voi avata myöhemmin ja muokata, mutta jpg:ssä työn joutuu aloittamaan alusta.

Lisätietoja ja ohjeita Gimpistä löytyy esim. osoitteesta: http://www.gimp-suomi.org/

Mukavia helmikuisia päiviä!

tiistai, 11. helmikuu 2014

Kirjoneuletta ja raitaa

Huomasin, että olen päivittänyt tätä blogia viimeksi ennen joulua. Tammikuu ja melkein puoli helmikuuta on näköjään pyyhältänyt ohi lähes huomaamatta. Vuoden alku vaatii minulta hivenen keskittymistä ammattijuttuihin, mutta silmien ja aivojen lepuuttamisen lomassa olen tehnyt valmiiksi muutaman neulomuksen.

Läppäräpikkäät ja pipon:

Pipo%20ja%20r%C3%A4pikk%C3%A4%C3%A4t-nor

Lanka on Nallen mustaa ja Luontopolku Tuohta. Minusta on mukavaa tehdä kirjoneuletta noista pätkävärjätyistä langoista. Tytär kysyi kerran, että mitä ihmettä sinä teet noin monella pipolla. Vastasin, että joka mielialalle täytyy olla oman värisensä pipo. Tosin lähes kaikki tämän talven neulomukset ovat lähteneet muihin päihin, käsiin ja varpaisiin kuin omiini. Taitavat nämäkin lähteä matkaan lauantaina.

Tyttären kaapissa on pyörinyt vuosikausia puolitoista sukkaa. Otin yhtenä päivänä puolikkaan sukan käsiini ja neuloin sukan loppuun. Tytär oli ilmeisesti yrittänyt täsmätä sinistä pätkävärjättyä. Jatkoin siitä mihin hän oli jäänyt. Lopputulos näkyykin sukkien kärjessä. Nyt sitten tietää kumpi on oikean jalan ja kumpi vasemman jalan sukka.

Raitasukat-normal.jpg

Minä olen lakannut täsmäämästä väriä neuloessani noita pätkävärjättyjä. Kirjoneuleessa se ei mielestäni haittaa. Raidoissa pistää ehkä hivenen silmään. Joskus yritin täsmätä, mutta tuloksena oli, että raidat eivät sittenkään kunnolla täsmää. Lisäksi jäi käyttämättä pieniä langansyttyröitä.

Maalausrintamalla on tekeillä kolme flaamilaista kerrosmaalausta. Lisäksi teimme muutama viikko sitten taidepiirissä puoliöljypohjustettuja maalauspohjia oikein urakalla. Pohjien tekoon tarvittiin yksi ilta ja lähes kokonainen päivä. Kukapa uskoisi äkkiseltään, että pohjaan tarvitaan viidestä kuuteen kerrosta ennen, kuin pääsee edes aloittamaan varsinaista maalausta. Nyt pohjia pitäisikin olla muutamaksi vuodeksi flaamilaisiin töihin.

Mukavaa loppuviikkoa ja kuluvaa helmikuuta. Muistakaa nauttia upeista ulkoilusäistä!