torstai, 16. lokakuu 2014

Lämmintä

Kuuraiseen aamuun vähän lämmintä itselle:

Ruskar%C3%A4pikk%C3%A4%C3%A4t-normal.jpg

ja miehelle:

Kalanruotosukat-normal.jpg

Sekä omat läppäräpikkäät että miehen sukat aloitin jo viime talvena. Lopultakin sain neulottua ne loppuun ja jopa pääteltyä langat. Sukkia on ehditty jo kaivatakin. Meinasin jo ostaa valmiit sukat, kun näytti siltä, etten saa näitä valmiiksi ikinä. Metsurinsaappaaseen passaisi varmaankin yksivärisetkin sukat, mutta minusta on mielekkäämpi neuloa kirjoneuletta ja onhan kirjoneulesukka lähes kaksinkertainen verrattuna yksiväriseen sukkaan ja siten myös lämpöisempi.

Onnelliset ja mukavat ajatukset synnyttävät positiivista energiaa meihin. Homma toimii kuulema myös päinvastoin. Tämä juttu tuli joogan mukana. Yritän nyt sitä soveltaa myös käytäntöön. Joskus tekee tiukkaa minun äkäisellä luonteellani. Tässä yksi yritys positiivisempaan ajatteluun. Ajattelin edetä pienin askelin. Ei sitä nyt heti pidä ryhtyä yltiöpositiiviseksi.

Parin viikon ajan tilan nettisivut ovat olleet hyökkäyksen kohteena. Yhteydenottolomakkeelle on tullut päivässä useita kymmeniä siansaksaa olevia viestejä samasta osoitteesta. Ensin pisti lahjakkaasti vihaksi poistella asiattomia yhteydenottoja ja viestit sen kun lisääntyivät. Mutta sitten ajattelin, että jos venäläiset saavat puretuksi agressionsa pistämällä meille viestejä useita kymmeniä päivässä, niin pistäkööt. Pariin päivään ei ole tullut yhtään viestiä yhteyslomakkeella. Joko hyökkääjät väsähtivät tai webhotellin suodattimet rupesivat toimimaan. Molempi parempi.

Lokakuun kuurainen aamu on kaunis auringon paisteessa. Raikas ilma saa veret kirtämään vilkkaasti. On helppo hengittää. Tällaisia onnellisia ajatuksia heräsi minulle, kun kävin ulkona kuvaamassa neuleet. Nyt minulla on sitten positiivista engergiaa koko päiväksi.

Onnellisia ja mukavia ajatuksia myös sinulle.

sunnuntai, 28. syyskuu 2014

Syysterveiset Rokualta

Otsikosta tuli mieleeni Souvareiden biisi: Syysterveiset, talviterveiset, kevätterveiset, kesäterveiset... Minun päivitystahdillani taitavat tulla kaikki terveiset samalla kertaa. Kesä oli rankka. Varamaankin ikä alkaa jo näkyä tahdissa ja tuntua jäsenissä. Syysterveiset kuitenkin tulevat syyskuulla, vaikkakin ihan loppupuolella.

Tänään on kaunis syksyinen päivä. Kävimme lyhyehkön patikkareissun Rokuan vaarallisiin maisemiin. Rokuan sydän -kierros on noin 8 km. Aikaa meni kävellen noin kaksi tuntia. Kamera ei pysty minun taidoillani tallentamaan huikeita näkymiä ja syksyn hiveleviä värejä. Tässä maisitiaisia kierrokselta.

Maaruska-normal.jpg

Maaruska on tänä syksynä täällä harvinaisen upea. Rokuan rinteillä paikoitellen yrittävät mustikan varvut sinnitellä jäkälikön lomassa. Rokualla on jäkäläkankaiden lisäksi monenlaista kasvillisuustyyppiä, joten vaihtelevuutta riittää.

Kiviukko-normal.jpg

Rokuanvaaran korkeimmalla kohdalla tähysteli Kiviukko näihin maisemiin:

N%C3%A4kym%C3%A4%20Rokuanvaaralta-normal

Kuva ei anna oikeutta Kiviukon näköaloista. Rokuanvaaran piirteet ovat kyllä näkemisen arvoiset. Vaaralla seisoessa tunsi itsensä ihan Kukkulan kuninkaaksi.

N%C3%A4kym%C3%A4%20Rokualta-normal.jpg

Polku kiemurteli harjulta toiselle ja vaaralta toiselle. Paikoitellen laskeuduimme suppakuppeihin ja taas kiipesimme rinteitä ylös. Osan matkaa taival kulki kirkasvetisen Saarisen rantaa. Syksyinen ranta hiveli silmää. Lämpöisempänä aikana olisi varmaan patikoinnin välissä ihana pulahtaa vilvoittavaan veteen. Tässä on rantakasvillisuutta, mutta suurimmalla osalla rantamatkaa rantaheiniä ei ole, joten järveen meneminen on helppoa.

Saarij%C3%A4rvi-normal.jpg

Kaunis vaellus piristi mieltä ja kehoa. Miksiköhän sitä ei osaa useammin hyödyntää lähiseudun tarjoamia virkistysmahdollisuuksia?

Yhtennä iltapäivänä viime viikolla kotijärvellä oli merkillinen näky. Mikä ajoi hirvet ja joutsenet yhtäaikaa järven itälaidalta länsilaidalle?

Hirvet%20ja%20joutsenet-normal.jpg

Hirvet%20ja%20joutsenet%202-normal.jpg

Kotijärven joutsenperheellä on tänä kesänä seitsemän poikasta ja kaikki näyttävät selviytyvän lentoon. Lentoharjoituksia ne ovatkin pitäneet peltojen yllä. Emot komentelevat vieressä lentäessään. Kuten näkyy kotijärvemme on rehevä verrattuna Rokuan järviin.

Kaunista ja virkistävää syksyä!

 

sunnuntai, 27. huhtikuu 2014

Kevään tuloa

Kotijärvestä lähtivät jäät ennätysaikaisin. Vielä pitkäperjantaina järvi oli lähes kauttaaltaan jääkannen alla. Vain ojan suu ja kotirantamme oli sulana. Järvi vapautui jäistä kokonaan pääsiäisen aikaan. Nyt onkin ollut seuraamista rantavedessä uiskentelevissa vesilinnuissa. Uivelot pysähtyivät lepuuttamaan siipiä pitkäperjantaina. Tässä rouva ja herra uivelo ovatkin aamu-uinnillansa:

Uivelot-normal.jpg

Monesti ihailen luonto-ohjelmien korean värisiä lintuja kuten sademetsien papukaijoja. Kotoisten lintujemme soidinpuvun väritys kyllä kilpailee etelän lajien kanssa kohtalaisesti. Haapana uroksen pää hehkui aamuauringossa tänä aamuna niin, että ihan silmiä häikäisi. Haapanoissa vaimoväki on harmaan sorttista. Herrat keekoilevat sitten reilusti koreammissa väreissä.

Haapanat-normal.jpg

Lokkeja järvellä on montaa eri lajia. Yleensä lokit ovat levottomia ja syöksähtelevät sinne tänne. Tämä yksilö päätti asettua kuvattavaksi haapana uroksen kanssa:

Haapana%20ja%20lokki%202-normal.jpg

Pellot ovat täällä Oulujoki-varressa jo lumettomia. Marjamaalla olen jo pystynyt touhuilemaan muutaman viikon. Ensi viikko on sääennusteiden mukaan epävakaista, joten toukotöiden aloittaminen siirtyy varmaankin vapun jälkeen. Tänään ilma tuntui lähes kesäiseltä. Päiväkahvit tarkeni juoda jo ulkosalla. Tästä se vuodenkierto taas sitten lähtee. Jokainen kevät antaa taas uuden mahdollisuuden nähdä ja kokea kasvun ihme.

Mukavia keväisiä päiviä!

 

lauantai, 29. maaliskuu 2014

Flaamilainen maalaus: Simpukat

Oikeammin maalauksessa ovat pelkät kuoret. Taitaapa olla niin, että tuo valkoinen ei ole edes aito kuori vaan keramiikkajäljitelmä.

Simpukat-normal.jpg

Ruskean tavallisen simpukan kuoren löysin aikoinaan läheiseltä padolta. Saukko oli löytänyt simpukan ja pistellyt sisukset makeisiin suihinsa. Valkoinen kuori on peräisin Viherlandiasta. Se taitaa tosiaankin olla jotain keramiikkaa. Ainakin se vaikuttaa siltä. Sen sisuksiin oli istutettu kasvi. Muistaakseni jokin eksoottinen lihansyöjäkasvi. Toin sen tuliaisina lapsille yhdeltä opintoreissulta. Innoissaan lapset pyydystivät kasville kärpäsiä. Jossain vaiheessa into lopahti ja kasvi kuukahti. Jäljelle jäi siis vain kuori. Pieni muhkurainen ja ruskea simpukan kuori on tyttären kokoelmasta. Hän ei enää muistanut miten se oli hänelle joutunut ja mistä se on peräisin. Ilmeisesti se on jokin eksoottisempi simpukka. Ei tuollaisia ole kotijärvellä tai -ojalla näkynyt.

Alunperin suunnittelin asetelman kankaan päälle, mutta työ alkoi taas elää omaa elämäänsä. Punainen kangas vaihtui maalatessa rannan hiekaksi. Flaamilaisessa kerrosmaalauksessa pitäisi jo ensimmäisessä ruskeassa maalauskerroksessa olla valoisuusasteet kohdallaan. Jälkeenpäin niitä on hankala muuttaa. Olisin halunnut muuttaa etualan hiekan muotoja, mutta myöhemmissä kerroksissa se ei enää onnistunut.  Työn koko on 20 cm  x 25 cm. Pohjana on puolöljypohjustettu pellavakangas.

Ostin taannoin uusia pohjia varten kiilakehyksiä ja kangasta. Kehykset olivat suurinpiirtein tätä samaa kokoluokkaa kuin tässä simpukkataulussa. Kehysten hinta oli alle viisi euroa. Pellavakangas oli toiselta puolen käsitelty. Sen jouduin laittamaan pohjaan nurinpäin, jotta sain käsittelemättömän pinnan pohjustettavalle puolen. Pellavakankaan rullan koko oli 1 m x 1,5 m. Hintaa sillä oli n. 27 euroa. Laskeskelin, että kangasta riittää noin kymmeneen pohjaan. Pohjustusaineet tulivat maksamaan pohjaa kohden 40 senttiä, kun teimme porukalla nelisenkymmentä pohjaa. Joten yhden pohjan hinnaksi tuli noin kahdeksan euroa. Teimme silloin myös levypohjia, joiden hinta jäi alle euroksi. Kalustevalmistajilta voi saada edullisia jättöpaloja, joita voi siellä sahuuttaa sopivan kokoisiksi tai sahata hyvällä sahalla itsekin. Aikaa kyllä kului pohjien tekoon yksi ilta ja seuraava päivä. Halpakaupoista saa kyllä edullisia akrylillä pohjustettuja maalauspohjia, mutta niiden laatu on heikko. Kulmat eivät ole jiirissä ja kehykset vääntyilevät miten sattuu, joten kangas sitten kupruilee käyttökelvottomaksi. Minulta meni syksyllä muutama valmispohja huonon laadun takia roskiin, joten jatkossa teen myös akrylimaalauspohjat itse.

Löysin netistä taideopiskelijan blogin, josta löytyi pohjustuksesta aika hyvä postaus:

http://luomisentuskaa.blogspot.fi/2008/02/pohjustelua.html

Kankaan pingottamisesta kiilakehykseen löytyy kuvalline ohje mm. täältä:

http://peda.net/veraja/kuopio/kansalaisopisto/kuvataide/maalaus/matsku/pohja

Puoliöljypohjusteita kannattaa tehdä porukalla, jos maalauspiirissä on useampi innokas. Akryligessoa voi levitellä kyllä ihan kotioloissakin tosin silloinkin kannattaa tehdä useampi pohja kerralla. Akryligesso jymähtää vaatteisiin niin, ettei se pesussa irtoa, mutta puoliöljypohjuste lähtikin yllättävän helposti normaalissa kuudenkympin pesussa.

Aurinkoisia hetkiä maalaamiseen tai muuhun mukavaan!

 

tiistai, 25. maaliskuu 2014

Sunnuntaina

Lumitilanne metsissä on täällä jo hiitämistä ajatellen huono. Perinteinen keväthiihtely hangilla ei oikein onnistu. Kävellen pystyi kiertelemään sunnuntaina parin tunnin metsälenkin. Perinmäinen tarkoitus oli puolison kanssa suunnitella yhdellä palstalla hoitotöitä. Tapanani on ottaa tällaiselle reisulle aina kamera mukaan. Jos kamera ei ole mukana, näen kaikkea mielenkiintoista kuvattavaa. Yleensä kameran kanssa kierrellessä ei sitten näy hiiren hypähdystäkään.

Kuinkahan monesti metsässä kävelee tällaisesta tilanteesta huomaamatta ohi?

Hirvet-normal.jpg

Näin tuon ylenpänä kaarrolla makaavan ensin. Mieleen ehti tulla karhu, kaatunut puun juurakko, lähes kaikkea mahdollista, mitä ruskea möykky metsässä voisi olla. Zoomasin kameran puiden takana olevaan möykkyyn, sitten vasta huomasin varvikon seassa makaavan vasan. Emä ja vasa ottivatkin tämän jälkeen pian 'ritolat'. Oli muuten ensimmäinen kerta luonnossa, että näin hirviä. Tietysti näitä on näkynyt autosta ja traktoristakin, mutta kävellen en ole päässyt niin lähelle, että olisin huomannut. Joskus olen sateen jälkeen haistanut lenkillä ollessa hirven hajun tai marjametsässä on kuulunut ryske hirven tai muun eläimen lähtiessä pakoon. Pari vuotta sitten olin istuttamassa puun taimia, kun kuulin selvästi vastasyntyneen vasikan ääntä muistuttavan äänen. Sillä suunnalla ei ole karjatiloja mailla eikä halmeilla. Olin kyllä aika varppeillani sen päivän istutusalueella. Seuraavan yön aikana oli ilmestynyt emän ja pikkuruiset vasan jäljet työmaalleni. Äiti taisi opettaa lapselle, että tähän kasvaa sitten meille uusi ruokamaa puolen kymmenen vuoden kuluttua.

Mukavaa maaliskuun loppua!