maanantai, 29. elokuu 2016

Sateenkaariympyrä ja perhosia

Tänään näin auringon ympärillä ihan täydellisen ympyrän muotoisen sateenkaaren. Väirt eivät hehkuneet kovin kirkkaina, mutta pitihän minun sännätä kuvaamaan moinen ihmeellisyys. Enpäs ole ennen tällaista nähnytkään. Auringon sivuilla näkee talvisin haloilmiöitä, mutta ne ovat yleensä pilareina auringon molemmin puolin.

Ympyr%C3%A4sateenkaari.jpg

Enpäs olisi hoksannut katsoa edes taivaalle, jollei kädelle olisi tipahtanut kirkkaalta taivaalta vesipisaroita. Kohti aurinkoa kuvaaminen ei oikein onnistanut. Alivalotin kuvaa mahdollisimman paljon, jottei kuva palaisi puhki.

Perhosia, paljon perhosia lentelee nyt loppukesän kukkasissa ja ruokailemassa viimeisissä vadelmissa. Amiraaliperhoset olivat ruokailemassa vadelmapensaassa.

Amiraaliperhonen.jpg

Samoin sieltä löytyi myös perhonen, jonka olin tunnistavinani herukkaperhoseksi. Mitä se sitten vadelmissa teki? Lajin tunnistus ko. perhosella taitaa olla hukassa. Viereisessä rivissähän ne minun herukat kasvavat. Tämä oli hyvin liikkuvainen yksilö. Vain hetken se viivähti paikallaan ja taas liihotteli eri oksalle.

Herukkaperhonen.jpg

Suruvaippa viihtyi myös vadelmamaalla. Välillä se istuskeli vadelman varrella ja välillä rivivälin heinillä.

Suruvaippa.jpg

Neitoperhosia näin tänään todella paljon. Kerralla näköpiirissä oli jopa viisi neitoperhosta.

Neitoperhonen.jpg

Vahvimman oikeus jyrää perhosmaailmassakin. Ainakin neitoperhonen ajoi tiehensä tämän nokkosperhosen voikukasta.

Nokkosperhonen.jpg

Perhoset tuovatkin mukavasti väriä ja paljon seurattavaa näihin loppukesän aurinkoisiin päiviin. Niin luitte ihan oikein. Meillä oli tänään aurinkoinen päivä!

 

lauantai, 20. elokuu 2016

Iltapäivän poutatunnit

Iltapäivän poutatunnit täytyy käyttää tehokkaasti. Urakoitsija ajoi puimurinsa meidän kaurapellolle. Samontein järven takaa alkoi vyöryä tummia pilviä:

Sade%20tulossa.jpg

Sadepilvi.jpg

Puinnista tuli kilpajuoksua sateen kanssa:

Puinti.jpg

Puinti2.jpg

Puinti3.jpg

Puimuri lähti puimaan vielä yhtä säiliöllistä kaurapellosta. Ja ehtikin ennenkuin tästä pilvestä tuli oikein kaatamalla vettä.

Pilvet200816.jpg

Perhoset käyttävät poutaiset hetket myös tehokkaasti. Nyt on näkynytkin paljon perhosia. Aikani odottelin, että eikös tämä yksilö aukaisekaan siipiään. Aukaisihan se, mutta lähti heti mutkitellen lentoon.

Perhonen.jpg

Kun perhonen pistää siivet suppuun, näyttää se ihan kuolleelta lehdeltä. Kumpi lie parempi suoja yläpuolen värikkäät kuviot vai alapuolen harmaanruskea väritys.

Nyt ovat myös sienet heränneet jäkälikölle:

Herkkutatti.jpg

Jätin keräämättä. Minähän en toisten tähteitä syö.

Kangasrousku.jpg

Rouskuja löytyi vain yksi. Odottelen suurenpaa satoa. Muita sieniä minä en täältä tunnistakaan. Siis syötäviä sieniä.

Tuttavani ihmetteli sienineuvontaa. Neuvonta on kuulema kovin ristiriitaista:

"Opettele tunnistamaan myrkkysienet. Kerää vain sieniä, jotka tunnet."

 

 

lauantai, 13. elokuu 2016

Syksyn merkkejä

Torstai-iltana ehdin pitkästä aikaa tekemään pienen kävelylenkin. Siis sellaisen rentoutumiskävelyn, joka voimauttaa mieltä ja kehoa. Olen lueskellut talvella kirjoja ja nyt muutaman lehtijutun luonnon voimauttavasta vaikutuksesta. Metsäkävelyllä verenpaine laskee ja stressihormonitasot kehossa alenevat. Tietysti kansa on tämän tiennyt jo tuhansia vuosia, mutta nyt se on virallisestikin tutkittu. Kun otan kameran mukaan, minulla tulee tarkailtua ympäristöä erilailla kuin hikilenkillä. Tällainen kameralenkki on jotenkin meditatiivisempi kuin hikilenkki. Hikilenkkikin on joskus paikallaan putsaamaan kuonat ja kaunat elimistöstä. Tässä on takana sellainen työputki, että kevyt lenkki oli paikallaan. Hikilenkillä olisi saanut soittaa jonkun hakemaan maastosta pois traktorin etukauhassa kuten Liekki-sonnin aikoinaan. Torstain lenkillä huomasin, että kesä taisi mennä ja syksy tekee kovasti tuloaan.

Kaurapelto alkaa olla puintikunnossa:

Kaurapelto.jpg

Mies huomautti: "Ruma kuva. Ota pois. Juolavehnä tunkee läpi kasvustosta." Ei kaikki ole niin siloista ja puhdasta. Rikkaruohoja vastaan käymme aina viivytystaistelua. Epäilenpä, että rikkaruohot lopulta voittavat. Luonto palaa alkutilaansa, monimuotoisuuteen.

Pihlajan lehti oli jo vaihtanut väriä:

Syksyn%20lehti.jpg

Variksenmarjoja on tänä kesänä tosi paljon:

Variksenmarjat.jpg

Minä poimin näitä sitten puolukan poiminnan aikoihin ja mehustan puolukan tai herukoiden kanssa. Ystäväni tekee variksenmarjoista viinihapolla tuoremehua. Yksi asiakkaistani sanoi tekevänsä variksenmarjoista kiisseliä. Kuulema kerroskiisselissä vallan mainio. Variksenmarja on huonosti arvostettu terveyspommi. Sitä voi verrata terveysvaikutuksiltaan mustaherukkaan. Ei tietysti pitäisi mainostaa, sillä joku voi innostua ja putsata minun variksenmarjamarikon.

Sieniä ei vielä näkynyt. Herkkutatit ja kangasrouskut piileskelevät vielä jäkälikön suojassa. Nyt on ollut muutamia tosi viileitä öitä, että luulisi sienten jo alkavan nousta.

keskiviikko, 10. elokuu 2016

Vaihteeksi mukaviakin juttuja

Valittaminen auttoi. Maanantai oli ihan ihana poutapäivä pitkästä aikaa. Keräsimme marjoja oikein urakalla. Nyt olemme viljelleet marjoja jo kolmetoista vuotta. Hivenen näyttäisi olevan epäonnen vuosi marjapuolella, mutta mukavat asiakkaat piristävät mieltä vuodesta toiseen. Vuosien myötä osasta asiakkaista on tullut myös ystäviä. Tällainen marjaystävä muisti minua maanantai-iltana ihanalla yllätyksellä:

Lahja.jpg

Lahja sisälsi Tarja Sennen mukin, lautasliinat, servetit ja taidekortin. Tästä kupista juon kahvia kesäisellä mielellä.

Iso kiitos Raijalle!

Toiset marjaystävät toivat minulle tiistaina kesäkurpitsan. Kiitos Railille ja Paavolle. Siitä ei ole kuvaa, koska söin sen samana päivänä. Tein siitä keiton tomaattien kanssa. Soppaan tuli kesäkurpitsaa, tomaattia, suolaa, yrttimaustetta, kolmenyrtin kermaa, hivenen kookoskermaa. Sattumiksi paistoin makkaran paloja. (En oikein perusta krutongeista.) Ketioo oli tosi herkullista. Tomaatteja minulle tulee runsaasti tänä kesänä. Pitää vain säilöä jo osa, jotta voin keitellä keittoa talvellakin.

Tomaatti.jpg

Lajike on Sibirica tai jotain sinne päin. Sisareni kasvatti minulle taimet. Siemenet hän oli ottanut viime syksynä omista tomaateistaan. Mukavien ystävien lisäksi minulla on siis vielä mukavia sukulaisiakin.

Alkukesästä laitoin kuvan uudesta riippupetunialajikkeesta. Nyt samainen kukka näyttää tältä:

Riippupetunia2.jpg

Kukkaa ei ole nypitty, eikä leikattu. Lantavettä lorautettu vaan joka päivä. Onhan siellä joukossa kuihtuneitakin kukkia, mutta yleisilme amppelilla on kuitenkin vielä hyvä. Kuihtuneet kukat jäävät uuden kasvuston sisään. Olen kokeillut samalla paikalla japaninkelloja, mutta ne ränsistyvät rumaksi kesän mittaan, jos niitä ei nypitä tai latvota. Riippubegoniat (karjalanneitolajikkeet) ovat koko kesän upeita, mutta syksyllä usein niin raskaita kukista, että syystuulet tuppaavat kotkomaan ne tyveltä.

Taivas vihmoo vettä taas olan takaa. Lähden katsomaan taas sääennustetta, josko huomenna olisi edes vähäsateinen pouta. Tällaisissa tunnelmissa tänä keskiviikkoiltana.

lauantai, 6. elokuu 2016

Pitkästä aikaa

Kiirettä on pitänyt ja pitää edelleen. Jatkuvat vesivalot ovat pitäneet huolen siitä, että hometta piisaa kasvustoissa. Sitä myöten on ollut jatkuvaa nuhaa ja yskää sekä lääkekuuri poskiontelotulehdukseen. Eipä biootit auttaneet ainakaan yskään. Köh, köh edelleen. Menen taas tk:n valittamaan, kun saan kiireisemmät asiat pois päiväjärjestyksestä.

Jotain mukavaakin olen nähnyt. Merikotka kaarteli torstaiaamuna kuuden pintaan järvellä. Onneksi ehdin nähdä linnun. Kuvia en tietenkään ehtinyt ottaa. Kun kamera oli käsillä, lintu olikin häipynyt. Tänään näin taas sääksen kalastelemassa järvellä. Tässä tuntee välillä olevansa suurenkin veden äärellä. Varsinkin, kun pihakin tuppaa välillä lainehtimaan.

Vesisateet ovat olleet jatkuva riesä ainakin meillä. Ukkoskuurot ovat olleet tosi veteviä. Ensin hukkuivat mansikat. Nyt sateet ovat pieksäneet helteiden kypsyttämät vadelmat. Ottaa niin raskaasti kupoliin. Tänään näytin jo keskisormea taivasta kohti. Sekös sai jo kaatosateen kiihtymään entisestään. Mies varoitteli, että en tekisi sitä toista kertaa. Silloin kyllä jo salama jyshtäisi tällaisen äkäpussin paksuun kalloon.

Kuvia en ole ottanut koko kesänä. Aika on kadonnut mustaan aukkoon. Nyt pari päivää on tuntunut, että syksy on jo kamalan pitkällä. Mutta viime vuonna vadelmakausi ei ollut vielä alkanut näillä ajoin. Aika näkyy olevan tunnekysymys.

Tämän piti olla harrastusblogi, Höh, pitäisi nimetä uudelleen valitusvirsiblogiksi.

Mukavaa elokuun jatkoa teille.