maanantai, 19. tammikuu 2015

Ketturäpikkäät

Päivikin blogista löysin kauniin kuvan kettulapasista. Halusin tietysti samanlaiset. Muuntuivat kuitenkin sitten räpikkäiksi. Nämä ovat taas sitä mallia, että sormiosat olen neulonut lähes sormenpäähän saakka ja sormille ja peukalolle on sitten huppu. Varsiosa on aikaisempia lyhyempi, mutta ehkä hivenen pitempi kuin normaalisti lapaseen teen.

Olen huomannut, että pitkävartiset räpikkäät ovat hyvät talvikäsineet. Pitkät varret lämmittävät käsiä kyynärpäihin saakka. Usein juuri kyynärvarsia minulla ulkoillessa paleltaakin. Rystysille tulee taas kaksinkertainen neulos, joten sormetkin pysyvät lämpöisenä. Sormet saa näppärästi esille kameran tai kännykän räpelöintiä varten.

Kettturapikkaat.jpg

 

Viime keväänä ostin tussiliituja eli inktense blocks. Olen niitä kokeillut muutamaan otteeseen eri menetelmillä. Videoilla niiden käyttö näytti kyllä vaivattomalta, mutta minä en ole saanut aikaiseksi kuin roskakorillisen tuhrittuja vesiväripapereita. Tuhlasin vielä kokeiluihin hyvälaatuista lumppupaperia. Tussien väri on voimakas ja napsahtaa lujasti paperiin kiini. Sitäpä ei sitten korjailla pesemällä kuten vesiväriä. Enpä laita kokeiluista kuvaa, kun paperit menivät pannuhuoneeseen sytöiksi. Vaatisi varmaan hiukan huolellisempaa suunnittelua kuin, mitä minä harrastan. Tässä yksi linkki miten tussiliituja voi käyttää:

Tussiliitujen käyttöesimerkkejä

Mukavia tammikuun lopun päiviä!

sunnuntai, 4. tammikuu 2015

Pieniä neuleita

Uusi vuosi on alkanut. Hyvää alkanutta vuotta!

Ystävilleni syntyi ensimmäinen lapsenlapsi. Kun nuorempi polvikin ystävien perheestä on tullut tutuksi kolmenkymmenen ystävyysvuoden aikana, päätin muistaa vauvaperhettä pienellä neulepaketilla. Neloin uudenvuoden aikana vauvalle junasukat ja pikkuiset tumput. Junasukkien ohje löytyy Taito-sivulta.

Vauvalle.jpg

Tällainen nuoruusajoista näihin päiviin asti jatkunut ystävyyssuhde on kullanarvoinen asia. On mukavaa vanheta porukalla tai on mukavampaa vanheta porukalla.

Vanhemisen aasinsiltaa pitkin pääsen nyt pääasiaan. Nuorena ei päätä palele, mutta minun iässäni kyllä palelee. Tein siis välipäivien ratoksi itselleni uuden pipon. Tytär kyllä ihmetteli, että mitä minä kaikilla pipoillani teen. Vaihdan pipoa tietysti mielialan ja mittarilukemien mukaan ja pitäähän olla ulkoilupipo, hiihtopipo, kauppapipo ja pyhäpipo. Pyhäpipoja pitää tietysti olla useita eri värisiä. Tosin minulla kaikki ovat jonkin sortin punaisia.

Kirjoneulepipo.jpg

Lainailin kuviota Dropsin sivuilta yhdestä sukkaohjeesta. Jouduin muuttamaan kuviota hivenen, jotta sain silmukkamäärän täsmättyä. Lanka on seiskaveikkaa ja silmukoita on 120. Teen vielä joskus nuo ohjeessa olevat sukat. Ovat sen verran ihanat.

Nyt pakkasta on sopivasti hiihtopipon ulkoilutukseen. Taidan kokeilla luomuhiihtoa umpihangessa. Järvelle ei voi mennä hiihtämään. Jään päällä näyttää olevan nyt vettä, joka jäätyy suksen pohjaan.

Lopuksi: Olen tässä yrittänyt pistää kommentia ja toivotuksia muutamiin Bloggerin blogeihin, mutta joissakin blogeissa näyttää olevan kommentoiminen mahdollista vaan Google-tilin omistajille. Joten siis kiitos teille kaikille, jotka jätitte hyvän joulun ja uuden vuoden toivotukset. Osalle en pystynyt laittamaan toivotuksia blogiin.

maanantai, 22. joulukuu 2014

Joulukukan villapaita

Jo viime joulun aikoihin näkyi puutarha-alan ammattilehdissä joulukukilla neulottuja ruukunsuojia. Taisipa vastaavia ohjeita olla myös Novitan joululehdessä. Nyt joulun alla näkyi taas ammattilehdissä neulottuja ruukunsuojuksia. Niinpä minäkin innostuin tekemään lahjakukille villapaitoja. Käyttelin joulukukkien villapaitoihin Seiskaveikan keränjämiä tyyliin mummon villasukat, jussipaidat ja vähän siltä väliltä. Tämä kuvan joulutähti jäi vielä odottamaan toimitusta:

Joulujuttu.jpg

Tämän blogin tonttu jää nyt joulun viettoon. Toivotan kaikille oikein hyvää joulua!

lauantai, 13. joulukuu 2014

Pläjäys viimeaikaisia hommia

Mitä tulee mieleen fraasista "Norjalainen villapaita"? Minulle siitä tulee mieleen Juicen saman niminen biisi, monelle varmaankin aito norjalaisneule. Joskus maalaus lähtee viemään ihan eri suuntaan kuin, mitä alunperin oli tarkoitus maalata. Niin kävi minulle tämän työn kohdalla. Alussa oli vain edellisen työn jämävärit huiskittuna sinne tänne. Jotenkin niistä oli hahmottunut mökki kallion laella. Maalauksen edetessä päässä alkoi soida tuo yllämainittu biisi. Siispä tässä on nyt minun "Norjalainen villapaita".

Norjalainen%20villapaita.jpg

Taidepiirissä saa aina uusia ideoita. Kiitos siitä kuuluu hyvälle opelle. Nyt joulun alla keventelimme marmoroinnin merkeissä. Marmoroinnissa sattuma pääsee pistämään lusikkansa soppaan. Mikä onkin kaksinverroin jännempää. Pari viikkoa sitten teimme marmorointia öljyliukoisilla pigmenteillä askartelukartongille. En tiedä onko termi oikea. Kuitenkin väri sekoitettiin pigmentistä, pellavaöljystä ja tärpätistä. Muovilaatikossa oli veden ja tapettiliisterin seosta, jonka pinnalle väri roiskaistiin. Väri jää öljyisenä veden pinnalle kellumaan. Siihen sitten kastetaan kartongin toinen puoli. Kartonki kuivuu aika pitkään. Eilen värkkäsimme sitten näistä parin viikon takaisista töistä kortteja. Tässä muutama minun tekele:

Pieni vesihirviö lumpeen lehdellä:

ljypigmenttimarmorointi3.jpg

Vauhdikas kultakala:

ljypigmenttimarmorointi.jpg

Avaruuden ikkuna:

ljypigmenttimarmorointi2.jpg

Näitäpä sitten voi koristella lisää mielensä mukaan. Ylinmänä olevan liimasin taitettavan kortin kansiosaan. Keskimmäinen on aukollisen kortin sisälle takaosaan liimattuna. Alinmaisen liimasin taitettavan kortin sisälle aukkoon.

Eilen kokeilimme myös vesivärimarmorointia. Jatkoin tänään kotona kokeilua erilaisille papereille ja osalle tein marmoroinnin useampaan kertaan. Näyttäisi siltä, että homma pitäisi jossakin vaiheessa malttaa lopettaa, muutoin työ menee vähän pilalle. Minulle kävi yhen työn kanssa niin, kun jatkoin eilistä työtä tänään. Homman ideana on levittää kohtuullisen märkää vesiväriä akvarellipaperille. Kostean värin päälle vetäistään tuorekelmu löysästi ja annetaan kuivua. Mitä enempi ryppyjä sen enempi viiruja tulee.

Tässä halpispaperille tehty kortin kokoinen työ. Tummemmat osat olen tehnyt toiseen kertaan ja vahvemmalla värillä. Tässä paperi on vielä teipattuna aluslevyyn. Osa toisesta kerroksesta onnistui hyvin, mutta osa, jossa yritin useita värejä, liuotti aikaisempi värejä ja kohta meni mössömäiseksi.

Vesiv%C3%A4rimarmorointi%20halpispaperil

Nämä ovat hyvälaatuiselle akvarellipaperille tehtyjä. Paperi on aika paksua ja se sisältää neljänneksen puuvillaa. Joten periaatteessa paperi kestää sekä liotusta että useita käsittelyitä. Tämänkin paperin kanssa voi homman saada sotkettua, jos tekee useita kerroksia eikä välillä malta kiinnittää edellistä väriä eristävällä vesikerroksella ja huolellisella kuivatuksella. Tässä näytille pari kortin kokoista kokeilua yhden marmoroinnin taktiikalla.

Vesiv%C3%A4rimarmorointi2.jpgVesiv%C3%A4rimarmorointi.jpg

Nämäkin ovat vielä teipattuna aluslevyyn. Näiden jatkotyöstö on vielä mietinnässä. Periaatteessa työn koolla ei ole rajoitusta, mutta osa papereista imaisee värin nopeasti, jolloin kelmun laittamisessa tulee olla vikkelänä.

keskiviikko, 26. marraskuu 2014

Niinhän siinä kävi

, että Pyökkimetsään souteli joku veneellään ja varpujakin alkoi kasvaa rannalla:

Py%C3%B6kkimets%C3%A42.jpg

Monesti muokkaan maalausta lepotauon jälkeen. Maalauksen näkee ikään kuin uusin silmin. Näitä akrylitöitä onkin helppo muuttaa. Sen kun maalaa uutta päälle. Tytär löysi kesällä keittiön seinälle vuonna 2008 maalaamani taulun. Olenpa sitäkin muutellut ohimennen. Aina näkee kohtia, joita haluaisi tehdä nyt erilailla. Saapa nähdä tuleeko tästä uusi vuodenaikataulu keittiöni seinälle. Tähän asti siinä ovat olleet talvisin Latu-taulu ja kesäisin Sorsa-taulu sekä nyt tyttären varastoista löytynyt maisemataulu, joka esittää helteistä päivää, jossakin Haavemaan saarella. Talvi aiheista taulua ei kuulema voi pitää seinällä helteisenä kesänä. Toisaalta minusta tuntui, että talvinen latu viilensi mieltä sen jälkeen, kun oli kyykkinyt mustalla katekankaalla keräämässä mansikoita lähes kolmenkymmenen asteen helteessä.

Nyt ulkona onkin sellainen sää, että jotakin väriä pitäisi löytää. Lumi käväsee ja jäljelle jää siitä vain kuraa. Tiet ovat liukkaita ainakin täällä syrjäkylällä. Pihapuun omenat ovat menettäneet ihanan punaisen värinsä. Pakkanen on pehmittänyt ne lintuille sopivaksi syöntiomenoiksi. Harmaana päivänä näytti kuin rastas ja tilhetkin olisivat menettäneet värinsä:

Tilhet.jpg

Rastas.jpg

Nyt onkin muuttolintuja ollut harvinaisen myöhään kotipihassa, vaikka meillä ei lintuja ruokitakaan. Enpä muista aikaisemmilta vuosilta, että räkättirastaita olisi ollut vielä marraskuun loppupuolella. Tilhiä tosin näkyy usein vielä näihin aikoihin ja vielä joulukuullakin hyvänä pihlajanmarjavuotena.

Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti. Toivotan oikein hyvää adventtiaikaa.