lauantai, 13. helmikuu 2016

Piirtelyä ja väritystä

Löysin eilen permanet-huopakynän. (Joskus siivoamisesta on hyötyäkin.) Muistin, että muutamalla taidetunnin kerralla oli puhetta itsetehdyistä väristyskuvista. Tuumasta toimeen, kun oli reilusti piirustuspaperiakin. Googletin kyllä ensin, että millaisia ne aikuisten värityskuvat oikein ovat. Ihme kyllä yhtään aikuisviihdepuolelle menevää kuvaa ei hakutuloksissa ollut. Muutoin kuvia kyllä löytyi laidasta laitaan, erittäin pikkutarkoista hivenen suurpiirteisinpiin. Aihepiirikin oli laaja. Suosittuja näyttivät olevan kukat, puutarhat ja geometriset kuviot.

Piirsin ensin useita piirustuksia huopakynällä. Skannasin piirrokset koneelle. Ajatuksena oli, että voisin laser-tulostimella tulostaa useita tulosteita samoista piirroksista ja kokeilla eri värejä. Tulostimeni ei kumminkaan suostunut tunnistamaan A5-arkkia. (Pölijä kone) Muutoin piirustuspaperi olisi tullut läpi koneesta. Joten värittelin sitten tussiliiduilla alkuperäisiä kuvia. Ensimmäinen piirros meni täydellisesti takamukselleen. Piirroksen huonot puolet tulivat esille vasta värityksessä. Väritkin olivat mitä sattuu. Tämän ruusun värittelin sitten toiseksi, vaikkapa huomisen Ystävänpäivän kunniaksi.

V%C3%A4ritysruusu%20001.jpg

V%C3%A4ritettyruusu.jpg

Täytyy sanoa, että piirtely oli minusta mukavampaa kuin värittäminen. Tosin en ole piirtänyt yhtään mitään aikoihin. Huomasin myös, että kovin pikkutarkat piirrokset eivät sovi tussiliiduille. Väri saattoivat mennä kohteen viereen, kun liidun kärki ei ole terävä. Muut piirrokset saavat tähän vauhtiin jäädä värittämättä. Värityshomma ei iskenyt minuun kipinää. Syynä varmaan on se, että värejä ei voi korjata kuten akrylimaalauksessa. Taustasta huomaa, että väsähtäminen koko hommaan iski. Kokeilin useita värejä, eikä mikään mielestäni natsannut. Joten suttailuksihan se meni. En muutoinkaan ole vielä oikein perillä näiden tussiliitujen käytöstä. Värit eivät sekoitu niin, kuin minä haluaisin.

Hyvää huomista Ystävänpäivää!

sunnuntai, 7. helmikuu 2016

Kokeiluja

Kokeilinpa taas erilaisia tapoja tehdä Gelli Art-juttuja. Näissä ensimmäisissä töissä laitoin paperille tussiliiduilla väriä ja sudin sitten vettä liidun päälle vesivärisiveltimellä. Peperin kuivuttua painelin paperin muovin päälle, johon olin tehnyt akrylimaalilla kuvioita samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Akryliväriä on vain yksi ainoa ruskea. Näistä ei oikein tiedä, mitä nämä voisivat esittää. Maanalaista elämää?

Muste-akrylikokeilu.jpg

Näissä seuraavissa tein värikokeilun toisi päin. Tasoittelin muoville jääneen ruskean värin ja tein siihen kuvioita, jotka painoin valkoiseen paperiin. Väriä ei tarttunut kovin paljon. Pistin pari uutta ohutta värikerrosta kuvioineen: okaran ja punaisen. Paperin kuivuttua hipsin tussiliiduilla viijoja, jotka sivelin vedellä. Jotenkin akryliviivojen jälkeen paperilla näytti olevan kaupunkien taloja ja vettä. Joten jatkoin teemaa tussiliiduilla. Ensimmäisen nimesi Venetsiaksi ja toisen Kaupungiksi Tonavan rannalla. Venetsia tuli tietysti siitä, että olen lukenut nyt perä jälkeen useita Donna Leonin kirjoittamia Venetsiaan sijoittuvia dekkareita. Toisessa näytti joku virta olevan etualalla, joten siihen tuli sitten Tonavan kuohuja. Mainittakoon, että kumpaakaan en ole luonnossa nähyt: en Venetsiaa enkä Tonavaa.

Akryli-mustekokeilu.jpg

Tussin värit ovat heleämmät luonnossa kuin, mitä kuvissa näyttää. Olisi pitänyt säätää kameran valkotasapainoa erilaiseksi. Nyt valkoinen taustapaperi näyttää harmaalta ja värien heleys on muuttunut hivenen tunkkaiseksi. Pidän tästä jälkimmäisestä jäljestä enemmän kuin ensimmäisestä. Muutoinkin ohuemmista värikerroksista tulee mielestäni mukavamman näköistä jälkeä kuin paksuista kerroksista.

Vielä yksi väripala:

Ecotube-pala.jpg

Eilen lähti Kainuun kiertomatkalla yhden kirkonkylän maitokaupasta mukaan pari rullaa Novitan Eco Tube -lankaa. Novitan sivuilta en löytänyt mieleistäni yksinkertaista kokeilumallia. Löysin virkatun maton mallin sitten Lankavan sivuilta. Harmikseni kilo lankaa ei riittänyt kuin yhteen palaan (koko noin 57 cm * 57 cm). Kävinpä vilkaisemassa nettikauppojen hintoja. Kas kummaa, Lankavan samantyyppiset kudelangat ovat yli puolta halvempia kuin tämä Novitan Eco Tube. Onkohan näillä käytännössä niin suuri ero kuin hinnan puolesta voisi olettaa? Lankavan kude näyttäisi olevan hivenen ohuempaa, kun suositus virkkuukoukku on pienempi kuin tämän langan 8-10. Nämä langat oli kyllä aseteltu strategisesti karkkihyllyn päähän kassojen viereen. Ei ihme, että hyppäsivät siitä minun ostoskärryyni maitopurkkien joukkoon. Nyt pitää katsoa löytyisikö paikallisista kaupoista lisää lankaa, kun langan nettihinnat olivat samat kuin, mitä minä eilen maksoin, posti- ja lähetyskulut tietysti tulevat siihen päälle netistä tilatessa.

perjantai, 5. helmikuu 2016

Harmaan päivän harmaat kuvat

Eilen päätin piristää itseäni ja hiidellä padolle. Oletin, että Lähtevänoja olisi ollut jäässä. Tammikuun puolenvälin kieppeillä oja näytti uhkaavasti jäätyvän. Nyt se kumminkin virtasi lähes sulana. Koskikarat olivat kumminkin muuttaneet pakkasten aikana virtaavimpiin vesiin. Näin käy joka talvi. Joulukuulla ne tulevat ojalle ja pakkasilla siirtyvät muualle.

Joku vesihiisi puhalteli padolla ilmakuplia. Liekö sekin katsonut kuvia netistä jäätyvistä saippuakuplista.

Kuplia.jpg

Kuplavana.jpg

Ihan selvästi padolla on padon henki. Ennen vanhaan vanhat ihmiset pelottelivat lapsia kaivossa asuvalla kurnikaulalla. Olisikohan padollakin kurnikaula, joka nappaa mukaansa, jos kurkkii liian pitkälle kaiteen yli?

Hiihtelinpä piristyttyäni myös vanhalle sillalle. Maisema oli yhä edelleen harmaa. Maastossa oli myös äärettömän hiljaista. Padolla sentään vesi kohisi, mutta vanhan sillan alta vesi virtasi verkkaan kohisematta.

Oja.jpg

Tänä aamuna aurkinko kimalsi lumella. Päätin siivota ensin ja lähteä sitten ulkoilemaan. Ei olisi kannattanut siivota. Paksu pilvirintama vyöryi siivoamisen aikana maiseman ylle ja taas sää on harmaa. Tässä näki taas, että ahkeruutta ei palkita. Jos olisin lintsannut, olisin päässyt ulos valohoitoon hyvän sään aikana.

keskiviikko, 3. helmikuu 2016

Renttahelkan villapaita

Neuloin tähän paitaan Nalle-langan keränloppuja. Useimmat olivat jonkin sorttista pätkävärjättyä lankaa. Uusia samanmoisia kaupasta ei enää saanut. Uutena ostin vain kerän valkoista lankaa. Paidasta tuli väljä ja hihatkin ovat hitusen pitkät. Tarkoituksella. Työvillapaidat ovat kuluneet jo reikäisiksi, joten oli aika saada väljä ja suhteellisen ohut neule, jonka voi pestä koneessa. Itse neulominen ei vienyt viime keväänä kauaa, mutta langan päättelyjä oli niin tuhottomasti, että melkein vuosi meni siihen hommaan. En ikinä neulo villapuseroa enää keränlopuista.

Villapusero.jpg

Tämä päällä voi maastoutua mättään koloon, kun metsässä alkaa laiskottamaan. Voi viettää siestaa kavereilta piilossa.

Tässä onkin tullut vietettyä hiljaiseloa. Viime päivityksen jälkeen iski infulenssa, joka piti puolikymmentä päivää korkeaa kuumetta sivuvaikutuksineen. Voimat sen jälkeen ovat olleet pari viikkoa hukassa. Vasta eilen alkoi tunuta, että jaksaa tehdä kunnolla jotain fyysistä rääkkiä. Käytinkin toipumisajan kirjanpitoon ja veroilmoituksen tekoon. Nytpähän nekin ovat poissa huolesta. Tässäpä odottelen, että aurinko suvaitsee näyttäytyä. Eilen se jo pilkisteli, kun kävin kokeilemassa umpihankihiihtoa puolison uusilla metsäsuksilla. Tänään oli tarkoitus tehdä uusi lenkki suksilla kameraa ulkoiluttaen, mutta lunta tupruttaa sen verran, että rupesi laiskottamaan. Tulisi harmaita kuvia, jotka eivät piristä ketään.

Liukkaita kelejä on taas ennustettu. Pysykäähän pystyssä!

keskiviikko, 13. tammikuu 2016

Pakkaspäivän väriterapia

Kokeilin taas painella värejä muovipussin päältä. Nyt paperina oli joulupukin tuoma Canson Multi-technique -paperi. Paperin koko on A5 ja paksuus 200 g/m2. Tekniikassani on vielä hiomista. Tulokset näyttävät jokin sorttisilta alkuräjähdyksiltä. Haastetta tuo myös se, että kuva paperiin tulee tietysti peilikuvana. Mikäli pussin alla käyttää jotakin kuvaa mallina, kuvan tulee olla hyvin selkeä. Akryliväri peittää näkyvyyden hyvin tehokkaasti alla olevaan kuvaan. Jonkin sorttinen hahmotelma mustalla huopakynällä valkoisella paperilla voisi jopa näkyä.

Joulun värit haihtuvat:

001b.jpg

002b.jpg

Talvisia räjähdyksiä:

003b.jpg

004b.jpg

Viherpiiperrystä:

005b.jpg

006b.jpg

Esittävään taiteeseen en tällä tekniikalla taida päästä koskaan. Flaamilaisen kerrosmaalauksen välityönä nämä ovat kyllä mahdottoman mukavia. Sattuma pääsee pistämään sormensa lopputulokseen sataviisikymmentä prosenttisesti tällä tekniikalla. Paspistettuna ja kehystettynä näistä voisi saada ihan hauskoja ja värikkäitä sisustustauluja. Siinäpä katsojat saisivat kallistella päätänsä ja nähdä töissä jotain järkeä.