maanantai, 19. syyskuu 2016

Tuoremehun tekoa

Omenapuut notkuvat omenoista. Isommat omenat olen keräillyt puista jo pois. Niitä olen käyttänyt piirakoihin, kuivannut ja syönyt sellaisenaan. Paljon niitä on lähtenyt kavereillekin. Odotteleepa osa vielä kulhoissa ja koreissakin. Pikkuomput ovat sen verran happamia, ettei niitä ihan sellaisenaan viitsi popsia.Omput.jpg

Talkoilimme näitä sunnuntaina sitten porukalla mehuksi. Lauantaina tein kuitenkin satsin tuoremehua variksenmarjoista. Sekoitin variksenmarjamehun sunnuntaina omenamehun joukkoon. Variksenmarjojen joukkoon eksyi jokunen puolukkakin.

Variksenmarja%C3%A4mp%C3%A4ri.jpg

Survoin variksenmarjat sauvasekoittimella soseeksi.

M%C3%B6ss%C3%B6.jpg

Mössö päätyi sitten mehupuristimeen. Sose lapetaan pellavakangaspussiin puristimeen. Reunat taitellaan mäskin päälle.

Puristin.jpg

Valokuvaaja linssi potkaisi jossakin välissä mehuastiaa. Paha siivohan siitä tuli. Variksenmarjamehu värjää nopsaan lattian, joten ei tätä hommaa kannata parketilla tehdä. Kolmesta ämpäristä variksenmarjoja tuli mehua noin puolitoista ämpäriä.

Puristin2.jpg

Sunnuntaina väänsimme sitten omenoista. Omenat murkataan tällaisella rouhimella, jotta mehu irtoaa. Homma vaatii hivenen voimaa, joten miesväkihän siinä ahertaa. Koska rouhin ei ole kiinni pukeissa, toisen täytyy pitää sitä paikallaan, kun toinen vääntää. Tuotekehittelyn paikka tässäkin kohtaa olisi.

Omenan%20murskaus.jpg

Omenarouhe ennen puristamista näyttää tältä.

Omenarouhe.jpg

Omenoiden puristaminen on hivenen työläämpää kuin marjojen. Puristamisvaiheessakin saa vääntää tosissaan, jotta kaiken mehun saa irti. Onneksi systerillä on habaa hartioissa. Minähän katselin vierestä, kun toinen teki työt.

Mehun%20puristus.jpg

Mehustimme noin kaksitoista ämpärillistä pikkuomppuja. Saimme noin kolme ja puoli ämpärillistä mehua. Minä sekoittelin osan omenamehuistani variksenmarjamehun joukkoon. Suhde oli puolet ja puolet. Hapan omenamehu laimeni mukavaksi juomamehuksi variksenmarjojen avulla. Pakastin mehun. Nyt on sitten voimajuomaa talveksi.

Omenoita jäi muuten vielä puuhunkin. Ainakin puoli miljoonaa kappaletta. Omenoista saa mehua myös tavallisella höyrymehustimella, mutta se on hitaanpaa kuin tämä meidän systeemi. Happamat marjaomenat kannattaa mehustaa mietojen marjojen kanssa.

 

 

keskiviikko, 14. syyskuu 2016

Auringon laskua tavoittelemassa

Viime aikoina on ollut aivan upeita auringon laskuja. Harmikseni olen ollut otollisilla kuvaushetkillä auton ratissa ja ilman kameraa. Nyt yritin korjata tilanteen ulkoiluttamalla kameraani auringon painuessa mailleen. Alku näytti ihan lupaavalta. Syksyn värit heijastuivat auringon punertavassa valossa järven pintaan.

Ilta2.jpg

Ilta3.jpg

Ilta.jpg

Päivän säteet viimeiset:

Ilta4.jpg

Gjulin maalausten innoittamana kuvasin myös sähköpylväitä. Näitähän meidän pelloilla riittää.

Infra.jpg

Minulla on lempikohta lenkkipolullani. Siinä harjulta avautuu näkymä järven lahdelle ja kotipelloille. Tämä on kohta, johon pysyhdyn joka kerta lenkilläni. Pelloilla näkyy vuoden kierto. Järven vesi tyynnyttää mieltä. Nyt hämärän hetki ehti laskeutua ennen, kuin ehdin paikalle. Pimeys laskeutuukin nyt yllätävän nopeasti. Poissa ovat ne illat, kun sinistä hämärää riitti useita tunteja. Kesä meni jo.

Pimeys%20sapuu.jpg

Paluumatkalla kohtasin vielä myöhäisen kissankellon kujan varressa. Mahalleen vaan kostealle kujalle. Yökuvausta salamavalolla. Täällä kukaan ei aja kujalla makaavan kuvaajan ylitse.

Kissankello.jpg

Pieni matka kilometreissä. Aikaa kuitenkin kului toista tuntia. Hetki ennen oikeaa syksyä on nyt tallessa kuvin ja mielikuvin otettavissa esiin, kun tulee tarve palata tämän illan tunnelmaan. Syksy merkitsee minulle vielä viimeistä rutistusta ennen talvea. Toisaalta iltaisin on jo lupa hellittää. Pehmeä laskeutuminen kesän kiireistä talven rauhaan.

 

sunnuntai, 11. syyskuu 2016

Metsäkauriita jälleen

Tänään aamupäivällä n. klo 10 kaurisemo toi pesueensa jälleen pihalle. Tällä kertaa eivät maistuneet omenat vaan pihan koristekasvit. Syyshortensian kukat ja oksien latvat lähtivät kaurisemon suuhun. Seuraavaksi ruokalistalla olivat kirjokanukan verson latvat ja korallikanukan versojen latvat.

Kauris110916.jpg

Sitten emo jolkotteli syömään ruukkuruusujen kukat kuistin pielestä.

Kauris110916b.jpg

Yksi vasoista tuli ihmettelemään, että jokos emo kohta soittaa talonväen ovikelloa.

Vasa110916.jpg

Onhan kauriin vasat tosi sieviä.

Vasa110916b.jpg

Yksi vasa oli karkuteillä katraasta. Emolla on kolme vasaa. Nyt odottelemme sitten, milloin kyläämme kiertelevät sudet tulevat näiden perässä meidän pihalle.

Emo%20ja%20vasat%20110916.jpg

Hirvikärpäset ainakin osasivat tulla näiden perässä pihallemme. Hirvikärpäsiä on nyt iskenyt pihalla kimppuun muutamana päivänä menneellä viikolla. Aikaisempina vuosina eivät hirvikärpäset ole tulleet kotipellollemme eivätkä pihalle. Talosta on sen verran pitkä matka hirvien kulkupaikoille. Hirvikärpäset ovat sen verran inhoja otuksia, että kauriidenkin vierailut saavat nyt loppua pihalamme ja marjamailla. Vielä kauriit eivät ole tuhonneet marjaistutuksia, mutta noiden hirvikärpästen takia saavat porttikiellon lähipellolle ja pihalle. Järven toisella puolen kauriit ovatkin jo tuhonneet aikaisempina talvina kotitarvemansikkapeltoja. Ne eivät ole siis ihan harmittomia eläimiä. Muutoinkin ihmetyttää näiden kesyyntyminen. Talvella en saanut kuvatuksi näitä millään lailla. Nyt tulevat keittiön ikkunan alle kuin mitkäkin linssiluteet.

Perjantaina alkoi syksyn taidepiirikokoontumiset. Ope oli käynyt Morten W Gjulin kurssilla. Gjul tekee akvarelleja omintakeisella tekniikalla. Gjulin kotisivuille on linkki tuossa oikeassa laidassa. Youtubessa on useita videoita hänen työskentelytavoistaan. Käykääpä katsomassa, jos kiinnostaa. Minäkin kokeilin perjantaina yhden harjoituksen. Nyt kokeilin kotona halpis väreillä ja vanhoilla guasseilla, mutta eipä mennyt ihan niin kuin piti. Laitan joskus kuvia niistä, jos ne läpäiset ennakkosensuurin.

Mukavaa viikkoa!

sunnuntai, 4. syyskuu 2016

Sunnuntai-illan luontopläjäys

Nyt iltahämärissä pihaan ilmestyi vieraita. Ensin tuli yksi:

Mets%C3%A4kauris040916.jpg

Yksi toisensa perään metsäkauriita hiippaili pihamaalle. Omenoiden tuoksu taisi houkutella ne pihamaalle. Ensin kelpasivat pudokkaat:

Mets%C3%A4kauris040916b.jpg

Sitten kaikki neljä olivatkin jo syömässä suoraan puusta pikkuomppuja. Päät olivat puskassa ja pyllyt näkyvissä:

Mets%C3%A4kauriit040916.jpg

Minua harmittaa kovasti, että kamerani valoteho ei riitä näihin hämärähommiin. HALUUN UUDEN KAMERAN!

Kuvasin kauriita keittiön ikkunasta. Oven avaus ja koko revohka pakeni. Arvelin löytäväni ne vadelmamaalta noin viidenkymmenen metrin päästä. Siellähän ne olivatkin. Olisikohan tämä vasa, joka jäi tollottamaan minua vadelmarivin välistä:

Mets%C3%A4kauris040916c.jpg

Iltataivaalla oli myös useita kuriparvia vaihtamassa maisemaa. Ne nousevat peltoaukeamalta siivilleen ja lentävät yöksi soille:

Kuret040916.jpg

Kurkia katsellessa tulee mieleen, että onneksi on puinnit jo tehty. Nämä parvet ovat tallanneet lähiseudun viljelijöiden viljapeltoja korjauskelvottomiksi. Se mikä on komeaa katseltavaa, ei välttämättä ole meidän elinkeinollemme eduksi. Meidän rantapelloiltamme järvellä pesivä joutsenpariskunta karkottaa kuret tehokkaasti samoin kuin hanhetkin. Viime viikolla isoja hanhiparvia yritti laskeutua järvelle, mutta joutsenpari ajoi ne tiehensä. Mukavaa, kun on oma luontopoliisi.

Mukavissa tunnelmissa siis sunnuntai-iltaa vietän. Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa myös teille ja iloista mieltä nousuviikolle!

 

 

maanantai, 29. elokuu 2016

Sateenkaariympyrä ja perhosia

Tänään näin auringon ympärillä ihan täydellisen ympyrän muotoisen sateenkaaren. Väirt eivät hehkuneet kovin kirkkaina, mutta pitihän minun sännätä kuvaamaan moinen ihmeellisyys. Enpäs ole ennen tällaista nähnytkään. Auringon sivuilla näkee talvisin haloilmiöitä, mutta ne ovat yleensä pilareina auringon molemmin puolin.

Ympyr%C3%A4sateenkaari.jpg

Enpäs olisi hoksannut katsoa edes taivaalle, jollei kädelle olisi tipahtanut kirkkaalta taivaalta vesipisaroita. Kohti aurinkoa kuvaaminen ei oikein onnistanut. Alivalotin kuvaa mahdollisimman paljon, jottei kuva palaisi puhki.

Perhosia, paljon perhosia lentelee nyt loppukesän kukkasissa ja ruokailemassa viimeisissä vadelmissa. Amiraaliperhoset olivat ruokailemassa vadelmapensaassa.

Amiraaliperhonen.jpg

Samoin sieltä löytyi myös perhonen, jonka olin tunnistavinani herukkaperhoseksi. Mitä se sitten vadelmissa teki? Lajin tunnistus ko. perhosella taitaa olla hukassa. Viereisessä rivissähän ne minun herukat kasvavat. Tämä oli hyvin liikkuvainen yksilö. Vain hetken se viivähti paikallaan ja taas liihotteli eri oksalle.

Herukkaperhonen.jpg

Suruvaippa viihtyi myös vadelmamaalla. Välillä se istuskeli vadelman varrella ja välillä rivivälin heinillä.

Suruvaippa.jpg

Neitoperhosia näin tänään todella paljon. Kerralla näköpiirissä oli jopa viisi neitoperhosta.

Neitoperhonen.jpg

Vahvimman oikeus jyrää perhosmaailmassakin. Ainakin neitoperhonen ajoi tiehensä tämän nokkosperhosen voikukasta.

Nokkosperhonen.jpg

Perhoset tuovatkin mukavasti väriä ja paljon seurattavaa näihin loppukesän aurinkoisiin päiviin. Niin luitte ihan oikein. Meillä oli tänään aurinkoinen päivä!