Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon Ajattelijalla oli sinisiä ajatuksia. Minullakin on niitä melko usein. (Ovatko siniset ajatukset kainuulainen luonteen piirre?) Yhtä usein mies tai lapset ampuvat ne alas. (Pohjalaiset geenit taitavat vaikuttaa.) Jokunen päivä sitten poimin pudokasomenoita omenapuun juurelta. Siinä kyykkiessä tärähti päähän omena jos toinenkin. Selittelin pirtin puolella miehelle, että olin saada newtonmaisen superajatuksen ensimmäisestä omenasta. Sitten tuli päähän toinen omena ja sain huonon idean. Kolmas hyvä idea, neljäs huono idea jne.... Lopputuloksena oli kuhmuja päässä ja puolikymmentä kopallista ja pari ämpärillisitä omppuja. Loput ravistelin puusta alas, kun alkoivat jo ottaa päähän. Enkä edes muista, mikä se ensimmäinen hyvä idea oli. Mies lohdutteli, että emme ole tulleet ennenkään sinun idoillasi miljonääreiksi. Niin, mutta olisihan se mukavaa saada nimensä historian kirjoihin Newtonin rinnalle omenasta keksinnön saaneena.

Mutta on minulla jotain muutakin sinisistä kuin ajatukseni. Roijasin kamerata mukana iltapäivän hommeleissa. Huomasin, että valo vaihtui tuhkatiheään. Joskus oli kuulasta ja kirkasta. Hetkenpäästä taas oli niin ihanan sinistä valoa.

Iltap%C3%A4iv%C3%A4071017.jpg

Iltap%C3%A4iv%C3%A4071017b.jpg

Iltap%C3%A4iv%C3%A4071017c.jpg

Kohta on aika, jolloin iltalenkki täytyy tehdä pimeässä tai lampun valossa. Lähdin happihyppelylle iltapäivällä viiden jälkeen. Hyppelin happea parisen tuntia. Heti alkumatkasta sumu hiipi läheiseltä rämeeltä ylös harjua.

Sumu071017.jpg

Se kiemurteli alas polulle. Huljutteli kasvojen ihoa märällä kosketuksella. Miten tututkin maisemat muuttuvat maamerkkien häipyessä illan hämyyn ja sumun verhoon.

Sumu071017b.jpg

Sumu071017c.jpg

Yö laskeutuu sinisen hämärän kautta ilta seitsemän jälkeen.

Ilta071017.jpg