Kiirettä on pitänyt ja pitää edelleen. Jatkuvat vesivalot ovat pitäneet huolen siitä, että hometta piisaa kasvustoissa. Sitä myöten on ollut jatkuvaa nuhaa ja yskää sekä lääkekuuri poskiontelotulehdukseen. Eipä biootit auttaneet ainakaan yskään. Köh, köh edelleen. Menen taas tk:n valittamaan, kun saan kiireisemmät asiat pois päiväjärjestyksestä.

Jotain mukavaakin olen nähnyt. Merikotka kaarteli torstaiaamuna kuuden pintaan järvellä. Onneksi ehdin nähdä linnun. Kuvia en tietenkään ehtinyt ottaa. Kun kamera oli käsillä, lintu olikin häipynyt. Tänään näin taas sääksen kalastelemassa järvellä. Tässä tuntee välillä olevansa suurenkin veden äärellä. Varsinkin, kun pihakin tuppaa välillä lainehtimaan.

Vesisateet ovat olleet jatkuva riesä ainakin meillä. Ukkoskuurot ovat olleet tosi veteviä. Ensin hukkuivat mansikat. Nyt sateet ovat pieksäneet helteiden kypsyttämät vadelmat. Ottaa niin raskaasti kupoliin. Tänään näytin jo keskisormea taivasta kohti. Sekös sai jo kaatosateen kiihtymään entisestään. Mies varoitteli, että en tekisi sitä toista kertaa. Silloin kyllä jo salama jyshtäisi tällaisen äkäpussin paksuun kalloon.

Kuvia en ole ottanut koko kesänä. Aika on kadonnut mustaan aukkoon. Nyt pari päivää on tuntunut, että syksy on jo kamalan pitkällä. Mutta viime vuonna vadelmakausi ei ollut vielä alkanut näillä ajoin. Aika näkyy olevan tunnekysymys.

Tämän piti olla harrastusblogi, Höh, pitäisi nimetä uudelleen valitusvirsiblogiksi.

Mukavaa elokuun jatkoa teille.