Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


keskiviikko, 1. heinäkuu 2020

Kesäkuun loppua

Juhannuksen jälkeisiä perheuutisia (ei minulle): Uimarannalle menevän polun varteen oli tullut vanhan halkopinon pohjalle pieni pesä. Pienessä pesässä oli kolme sievää, turkoosin väristä munaa. Nyt voi itse kukanenkin kaivella biologian tuntien lintukuvaston muististaan ja miettiä, että ketkäs ovatkaan näiden munien onnelliset vanhemmat.

Lepp%C3%A4linnun%20pes%C3%A4.jpg

 

Minäpä avitan vähän muistinne avautumista. Äitiemo on tässä:

Lepp%C3%A4lintu.jpg

Huono kuva. Leppälintuemo siinä kuitenkin on. Rouva Leppälintu sulautuu hyvin mäntymetsän väreihin. Herra Leppälintua en ole onnistunut kuvaamaan. Liekö Rouva yksinhuoltaja. Tänään kävin lenkillä ja tarkistin, että munat olivat vielä munia. Pesä on kovin vilkkaan kangastien vieressä ja häiriöille altis. Nyt kuitenkin rauha on taas maassa, kun ilmat kylmenivät ja vettä sataa. Eipä siellä enää uimarannalle trafiikki käy. Tänään olin näkevinäni kaksi lintua pesän lähettyvillä, joten ilmeisesti isä leppälintukin on maisemissa.

Kun on kovasti perhejuttuja linnuilla, niin pitäähän se haikarakin käydä. Juhannuksen jälkeen rantaamme lennähti peräti kahtena päivänä kaunis ja harvinainen ilmestys. Jalohaikara omassa ylhäisyydessään tupsahti rannassa pullikoivan joutsenperheen kaveriksi. Ehkäpä sitä rinnakkaiseloa ei ihan kaveraamiseksi voi sanoa. Visusti pitivät koronavälin toisiinsa. Jouduin rajaamaan kuvaa rankasti, koska jotain ei kovin kuvauksellista tuli väkisellä mukaan. Menin kuvamaan sitten eri kantilta ja lentoonhan se kohde potkaisi. Lentokuva oli sitten oksia ja valkoisia läikkiä, joten kahluukuvan rajauksin tänne pistän.

Jalohaikara.jpg

 

Koska olen tällainen epävirallinen marjantarkkailija, kävin sunnuntai-iltana katsastamassa ja paaluttamassa karpalomarikkoni. Kovasti oli karpalon kukkia. Suurimmalta osalta kukinta alkoi jo olla ohi. Osa karpaloista oli ehtinyt jo melkoiselle raakileelle. Minä tässä jo suunnittelin alkavani luonnonmarjojen kerääjäksi, kun tuolla viljelypuolella ei aina niin putkeen mene. Nythän luonnonmarjoilla pitäisi olla poimijan markkinat, kun rajat ovat marjanpoimijoille kiinni.

Karpalon%20kukkia.jpg

 

Pölyttäjiä vesijätöllä riitti. Osa pörräsi vielä karpalon kukissa. Osa kimalaisista piti parempana kurjenjalan kukkia.

Kimalainen%20ja%20kurjenjalka.jpg

 

Rantaluhdalla lepatteli myös sinisiipi. Epäilen, että tämä on hopeasinisiipi. Hopeasinisiiven kasvi on hiirenvirna. Hiirenvirnoja rantaluhdan viereisellä penkalla riittää, joten tämä voisi olla senkin perusteella hopeasinisiipi. Se oli vain vähän vieraisilla hiirenvirnakasvuston naapurissa.

Sinisiipi2.jpg

 

Samalla reissulla näin myös hopeatäplän. Tarkemmin tätä kaunista perhosta en rupea määrittelemään.

Hopeat%C3%A4pl%C3%A4.jpg

 

Kauniiksi lopuksi, aina yhtä ihana päivänkakkara. Päivänkakkaroiden myötä hyvää heinäkuuta.

P%C3%A4iv%C3%A4nkakkara.jpg

keskiviikko, 17. kesäkuu 2020

Juhannuksen kukkakimppu

Ojennan teille juhannuksen kukkakimpun. Perinteisesti juhannuksen kimppuun kuuluu seitsemän sorttia kukkia, joten seitsemän on minunkin kimpussani teille:

Saskatoonin kukat pellolta

Saskatoonin%20kukka.jpg

 

Pieni ja kaunis metsätähti lähimetsän varjoista

Mets%C3%A4t%C3%A4hti.jpg

Pyhän pihlajan tyrmäävän tuoksuiset kukat kellarin kupeesta

Pihlajan%20kukat.jpg

Sekaan hehkeitä puna-ailakin kukkia pihan reunalta

Puna-ailakki.jpg

Suopursuja läheisestä rodopuistosta

Suopursumets%C3%A4.jpg

Mustikan kukkia suuren sadon toivossa

Mustikan%20kukka.jpg

Lenkkipolun varrelta puolukan kukkia terveyttä tuomaan

Puolukan%20kukka.jpg

Hyvää ja taianomaista juhannusta teille kaikille. 

 

sunnuntai, 7. kesäkuu 2020

Haahuilua ja hortoilua

Kevät kesäksi vaihtui. Pikkuisen on kiirettä pitänyt, joten blogin päivitykset välillä tuppaavat jäämään taka-alalle. Tänä myrskyisenä sunnuntaina käännän katseeni hiukan taaksepäin ja muistelen toukokuun loppua ja tämän kesäkuun alkupuolta. Haahuillut olen metsässä vapaahetket. Yhdellä reissulla kuvasin paljon orvokkeja. Näitä suo-orvokkeja on nyt toukokuun lopulta näihin päiviin asti ollut täällä polkujen varret ja metsän siimekset sinisenään. Tällä samalla orvokkireissulla kohtasin polullani myös melko isot suden jäljet, mutta ei minua hukka perinyt. Vastaan tullut lenkkeilijäpariskunta lupasi tulla pelastamaan minut pienen koiransa kanssa, jos hukka alkaa louskutella leukojaan liian lähellä takamustani. Mutta tässä sitä vielä kirjoittelen, eikä pelastajia vielä tarvinnut.

Suo-orvokit.jpg

Kukkien lisäksi metsään ja poluille ovat ilmestyneet myös perhoset. Kangasperhosia on liikkeellä ollut tosi paljon. Kangasperhoset ovat näitä pieniä, levottomasti lepattavia, pieniä, vihreitä perhosia.

Kangasperhonen.jpg

Tämän perhosen kuvasin samalla reissulla kuin kangasperhosenkin, mutta tälle en nimeä tiedä. 

Perhonen.jpg

Viime maanantaina suuntasimme työn merkeissä metsään. Kävelimme pitkin ja poikin taimikoita katsomassa hoidon tarpeita. Sillä reissulla näkyi kangasperhosten lisäksi paljon sinisiipiä. Tarkempaa lajimääritystä tälle perhoselle en osaa sanoa. Sinisiipi on todella kaunis, pieni perhonen.

Sinisiipi.jpg

Samaisella haahuilulla löytyi myös useita työkohteita. Tämän vesakon sisältä päätimme löytää oikean kuusen taimikon. Maanantaina ei vielä itikoita ollut kovin paljoa. Muutama vain inisi korvan juuressa. Tiistaina suunnistimme raivaussahojen kanssa pelastamaan kuusen taimia. Silloin oli jo itikoita runsaasti.

 

Vesakko.jpg

Keskiviikkona kävimme tekemässä taimikossa homman loppuun. Itikoita oli jo niin paljon, että tauolla piti pitää kypärä päässä. Reikiä päähän alkoi jo ilmestyä siihen tahtiin, että itikat jo tuskastuttivat. Lämpökin nousi päivän mittaan hikisiin lukemiin. Reisitaskussa ollut kännykkä oli sekin hiestä märkä. Kun otin kännykkäkameralla kuvia perkatusta taimikosta, ihmettelin kuvien autereisuutta. Lopulta huomasin, että kännykän kameran linssikin oli hiestä huurussa. Siinäpä olikin luontainen suodin kameran linssissä. Oikeastaan kuvasta tuli aika utuinen. Löytyihän sieltä kuusen taimetkin. Näin sitä saa taiteellisia kuvia kännykälläkin.

Taimikko.jpg

Pelloilla on kevätkylvöt tehty jo toukokuun puolella. Viljat ovat oraalla. Nyt pellot ja marjakasvustot tarvitseisivat kunnon sateen. Tämä puita riuhtova tuuli kiskoo vain multaa pelloilta, eikä kosteutta näytä olevan tulossa. Muutamana iltana satoi ihan pienen pieniä pisaroita juuri sen verran, että leskenlehden höytyvät saivat pisaroita koristeeksi. Muutoin kosteutta ei taivaalta ole tullut.

Leskenlehti.jpg

Mitäpä kesä olisi ilman kärpäsiä. Voikukkien lisäksi keltaisena hohtavat myös kullerot. Tässä tosin on kuvassa aasiankullero. Se on meidän luontaista kulleroa oranssimpi. Kulleroita katsoessa mieleen tulee aina biisi voipallosta, jonka elämä tuo. Monella koronakriisin myötä voipallo taitaa olla hukassa. Toivotaan, että kaikille elämä vielä voipallon tuo.

K%C3%A4rp%C3%A4nen%20ja%20kullero.jpg

Pellolla kukintaansa aloittivat saskatoonit. Pihassa omenapuut alkavat avata kukkiansa. Kimalaisilla riittää nyt mesibaareja. Huolestuneena kävin vilkuilemassa, että kiskooko tuuli jo saskatoonin kukat mukaansa. Vielä pensaat näyttivät olevan valkeana kukista. Olen miettinyt usein pölyttäjäkatoa. Meillä luonnon kimalaisia on todella runsaasti. Luulenpa syynä kimalaisten runsauteen olevan monipuolisessa viljelyssä ja rannan pajukoissa. Kimalaisille on ruokaa kevään ensimmäisistä pajun kukista aina loppukesästä kukkiviin luonnon kukkiinkin. Käytettyjen torjunta-aineiden lisäksi pölyttäjien runsauteen vaikuttavat mielestäni myös se, että kaupunkien viheralueet, yksityiset pihat, monokulttuuriviljelykset ovat ilmeisesti liian steriilejä jo. Pitkälle jalostetut koristekasvitkaan eivät ole aina pölyttäjien mieleen. Niissä heteet ja emit ovat muuttuneet terälehdiksi. On näin saatu komeita kerrannaiskukkaisia lajikkeita. Oletteko nähneet hybridiruusuissa pölyttäjiä? Minä en ainakaan omassa äitienpäiväruusussa nää yhtäkään. Sen sijaan, kun juhannusruusu tai valamonruusu kukkii pöriseviä niissä kyllä riittää.

Omenan%20kukat.jpg

Ennen (vanhaan) puhuttiin hortoilusta, kun ei oikein tiedetty missä ollaan tai mihin mennään. Nyt hortoilu on saanut uuden merkityksen villivihannesten keruusta. Meillä villivihanneksista nokkosta kasvaa aivan tuhottomasti. Sitä yritänkin hyödyntää, sikäli mikäli ehdin sitä kerätä. Nokkosesta pidän enemmän kuin pinaatista. Siinä on potkua enemmän kuin pinaatissa. Riesana on sen hidas kerääminen. Jonkun verran saan nokkosta talteen talven varalle, kun yritän kerätä isomman satsin, josta osan teen ruoaksi ja osan laitan pakastimeen. Tavallisesti teen nokkosesta keittoa. Perjantaina tein nokkosesta raejuuston kanssa pannukakkua. Siitä tuli ihan hyvää. Pannari on mielestäni helpompi tehdä ilman kananmunaa kuin letut, joten siinä syy pannariin. Letut eivät oikein pysy kasassa ilman kananmunaa tai niistä tulee liian paksuja mielestäni. Kun kerta hortoilun vauhtiin pääsin, päätin etsiä vielä horsman versoja. Pikkusen olin horsman keruussa myöhässä, mutta löytyihän niitä oikein varjoisasta paikasta. Paistoin horsman versot voi-rypsiöljyseoksessa paprikan kanssa. Sekaan heivasin myös kaupan lihapullia ja maustoin Ryytirannan yrttisuolalla ja mustapippurilla. Syötävää tästäkin pöperöstä tuli. Hormista en ole vielä oikein innostunut, mutta mikäpä se ei voissa paistettuna hyvää olisi. Ohjeissa horsmalle on usein oikein kermainen kastike, mutta minä pläjäytin salaatin päälle jogurttikastiketta, jonka maustoin taas Ryytirannan yrttisuolalla ja voikukkasiirapilla sekä tilkalla viinietikkaa. Ei siinä enää mitään kermakastikkeita tarvinnut. Tuhtia ruokaa oli ja hyvin upposi nälkäisiin syöjiin.

Hortoiluruokaa.jpg

Mukavaa kesäkuuta!

torstai, 21. toukokuu 2020

Äitienpäivästä helatorstaihin

Hui, kun aika menee nopeasti. Tuntuu, että mukaan ei ehdi. Huomasin, että blogin päivitys on jäänyt unohduksiin. Oikeastaan en ole jaksanut paneutua kirjoitushommiin. Nyt lintsaan peltotöistä ja pistelin kirjanpitoa ajan tasalle. Siitäpä sitten luiskahdin tänne puolen. Latasin kamerasta kuvia koneelle ja olihan niitä kertynytkin yli parisataa. Tosin paljon raakkasin kuvia roskakoriinkin.

Jäät järvestä lähtivät äitienpäivän jälkeen. Vielä on ollut yöllä pakkasta. Nyt en jaksa enää herätä yhdessä auringon kanssa, mutta auringon nukkumaan meno sattui muutamana iltana kanssani yhtäaikaa. Palkinnoksi sain upeita värejä ja tyyntä järven pintaa kera järvellä uiskentelevien lintujen. Polskuttelipa siinä joku haukikin rannassa. Maa oli jo auringon laskiessa kuurassa, mutta hyvin tarkenin avojaloin toveroisen tillistellä ja tallistella rannassa kuvaamassa. Aamulla olikin nenä hyvin tukossa.

Pastellin%20s%C3%A4vyj%C3%A4%20j%C3%A4rv

Jäiden lähdön myötä järvellä hiljeni. Linnut hajaantuivat pesimäpuuhiin mikä minnekin. Toisten pesäpaikat aiheuttavat hieman päänvaivaa. Sain yhtenä päivänä toimeksiannon merkitä linnunpesiä pellolla. Lanamies oli huomannut muutamia pesiä kynnöksellä ja nehän piti käydä kepittämässä vastaisen varalle. Tarvoin pitkin ja poikin peltoa sorsan pesää etsien. Huomasin sorsaemon vasta metrin päästä. Se oli kärsivällisesti hautomassa, vaikka minä pyörin ympärillä.

Sorsa%20pes%C3%A4ll%C3%A4.jpg

Lopulta se lähti viipottamaan peltoa pitkin, kun aloin tökkimään merkkikeppiä pesän viereen. Varmuuden vuoksi se lennähti vielä vähän kauemmaksi. Parempi se on väistää, kun toinen tulee heilumaan pesän viereen kepin kanssa.

Hein%C3%A4sorsa%20naaras.jpg

Pesässä sorsarouvalla oli kymmenen munaa. Sorsan pesässä on untuvia eristeenä.

Sorsan%20pes%C3%A4.jpg

Samalla reissulla kävin merkkaamassa yhden töyhtöhyypän pesänkin. Töyhtöhyyppä lähtee pesästä vaaran nähtyään jo hyvissä ajoin. Siksi sen löytäminen on vieläkin hankalampaa kuin sorsan pesän. Yleensä töyhtöhyypällä on kolme munaa pesässä. Töyhtöhyypän pesä on tällaista alkeellista mallia. Sinne ei emo itsestään untuvia kisko. Vielä ei ole kovin paljoa näitä töyhtöhyypän pesiä löytynyt. Pesien määrä riippuu vähän pellostakin. Osa pelloista on suositumpia. Viime keväänä yhdeltä lohkolta löytyi yli kymmenen töyhtöhyypän pesää. 

T%C3%B6yht%C3%B6hyyp%C3%A4n%20pes%C3%A4.

Jäiden lähdön jälkeen järvelle ilmestyivät myös tiirat kalastamaan. 

Kalatiira.jpg

Pajulinnut ilmestyivät viikko sitten pajukoihin ja ojien varsille ruokaa etsimään. Vielä silloin ne eivät olleet laulutuulella.

Pajulintu.jpg

Teimme maanantaina mansikkapenkkejä. Seuraksemme saimme keltavästäräkkejä. Ne ovat touhukkaita kavereita. Eivätkä ne ole kovin arkojakaan. Keltavästäräkkejä on meillä nyt enemmän kuin tavallisia västäräkkejä. Tavallisesti suhde on toisin päin. Tavallisia västäräkkejä onkin nyt yllättävän vähän. Pelloilla ja tien varsilla näkeekin enemmän näitä keltavästäräkkejä.

Keltav%C3%A4st%C3%A4r%C3%A4kki.jpg

Meillä on pihapuissa laulamassa kovaääninen punakylkirastas. Se jaksaa laulaa aamun, päivän, illan ja vielä yönkin. Eilen illalla komennettiin jo sitä olemaan hiljaa, mutta kyllä se vielä makkarin ikkunan takana luikautti yöllä laulunsa. Lokkien kirkumiseen on vuosien varrella tottunut, mutta makuuhuoneen ikkunan takana omenapuussa laulavat kovaääniset pikkulinnut joskus saavat hereille. Lokit yleensä myös illan tullen vaikenevat, mutta punakylkirastas nyt on ollut kovin aktiivinen. Se ei varmaan ole saanut vielä laulullaan daamia itselleen. Pääskysiä näkyi jo toissapäivänä. Lämpöisiä ilmoja siis on tulossa.

Mukavaa helatorstaita ja toukokuun jatkoa!

sunnuntai, 10. toukokuu 2020

Elämää lintukodossa

Sude ihmetteli taannoin kommentissa, että onpa meillä paljon muuttolintuja. Taisinpa kehaista, että meillä on oikea lintukoto täällä. Järvi on Naturaan kuuluva lintuvesi. Rantaluhdalla asustaa melkoinen lajisto kahlaajia. Naapurin puolella rantametsässä on lahoavia haapoja, joita tikat ovat hakanneet koloja täyteen. Se on oikea paratiisi kolopesijöille. Olemme myös huomanneet, että marjanviljely tai oikeastaan monipuolinen viljely on lisännyt lajikirjoa talouskeskuksen ympärillä. Haukkoja pesii entistä enemmän, kun siemensyöjiä ja rastaita on pelloilla. Mäntykankaalla on hiukan hiljaisenpaa, mutta sinnekin tulevat pesimään rastaat, peipposet ja kivitaskut.

Tällaista on elämä äitienpäivän aikaan minun lintukodossani:

Eilen saunaan mennessä näin sääksen eli kalasääsken lekuttelevan rannan tuntumassa. Se sai kalan napattua ja lähti lentämään järven toiselle puolen.

S%C3%A4%C3%A4ksi.jpg

Sääksi muistuttaa niin paljon haukkoja, että muutkin linnut siinä pölähtävät lentoon. Saaliskala taisi olla liian iso sääkselle, kun se ei saanut nostettua korkeutta vaan laskeutu jäälle lintutornin tuntumaan. Siinä oli sitten heti parvi variksia hätistelemässä kovaonnista kalastajaa. Varikset saivatkin sääksen saaliin haltuunsa. Variksen ilkimykset vielä jahtasivat sääkseä jälkikäteenkin. Eipä auttanut sääksen, kuin vaihtaa maisemaa. Ei mennyt sääksen kalareissu kuten Strömsössä.

S%C3%A4%C3%A4ksi%20ja%20muut%20linnut.jp

Aamulla olisin voinut laulella, että voiko ihanammin päivän enää alkaa. Kun silmäni auki sain, huomasin rantatönkyrällä lepäilevän isokoskelopariskunnan. Saapuipa siihen heti myös uivelopariskunta. Tietysti naurulokkejakin paikalle tuli hyörimään. Kohta uiskenteli rantavedessä myös tukkasotka. Melkoista vilskettä oli meno tänä aamuna.

itienp%C3%A4iv%C3%A4n%20linnut.jpg

Kauempana rannasta oli kodin rakennus meneillään. Eilen tuli yksi silkkiuikkupariskunata. Ne olivat jo yön aikana aloittaneet pesän rakentamisen ja touhukkaasti sitä aamulla jatkoivat. Meitä huoletti, että kovin tekevät aikaisin pesää ja vielä melko avovedelle. Jäät murskaavat pesän lähtiessään. Ilmeisesti tulivat kodin rakentajat itsekin siihen tulokseen, että insinööritaidonnäyte ei ole kovin hääppöinen ja jättivät touhun sikseen. Iltapäivällä uikkuja ei enää pesällä näkynyt. Tuuli yltyi kovaksi ja kylmäksi, joten totesivat varmaan odottelun kannattavan.

Silkkiuikkujen%20pes%C3%A4.jpg

Täällä järven rannalla on monenlaista laulajaa. Joskus kakofonia on sitä luokkaa, että yksittäisiä laulajia ei tahdo erottaa enää. Peipposet saavat yleensä äänensä hyvin kuuluville. Lokkien kirkuna peittää alleen hiljaisempien laulajien kauniit soinnit. Yhden lajin laulu kuitenkin seurasi meitä eilen illalla koko iltalenkin ajan. Mieheni jo luuli metsätaipaleella, että kovin on hiljaista. Sitten puiden latvustosta kajahti kovaa konsertti. Useat laulurastaat virittelivät kesäiltaan kauniin laulunsa. Yritimme tähystää lintuja puiden latvustosta. Yhden näimme sitten lehtikuusikossa. Kunnon kuvaan laulurastas asettui sitten kotipihalla tänä aamuna.

Laulurastas.jpg

Sohvin kanssa haimme kaverini puutarhalta torstai-iltana äitienpäiväkukkia. Mukaan lähtivät orvokit ja monet muut sekä pari paalia turvetta. Ulkona availevat ensimmäiset leskenlehdet kukkaansa. Tässä ei ole kysymyksessä ohjelmavirhe, kun leskenlehdet kasvavat sivusuunnassa. Routa nostaa rannan tönkyräksi ja leskenlehdet lähtevät auringonnousun puolelta kasvamaan lähes vaakatasossa. Kesän edetessä tönkyräkin laskee jään sulaessa pahkurasta ja leskenlehdet ja heinät kasvavat normaaliin tapaan ylöspäin.

Leskenlehdet.jpg

Olen tässä nähnyt naapuruston seniorikansalaisia. He iloitsevat kovasti kevään tulosta. Eristys ei tunnu enää niin kovalta, kun pääsee pihalle rapsuttelemaan, kuuntelemaan ja katselemaan luonnon näytelmiä. Minullakin on ollut työpaikkatoivekonsertti marjamaan hommissa koko ajan. Mitäs pienestä räntäsateesta ja pistävästä tuulesta, kun välillä aurinko pilkistää ja lintujen kuorolaulu alkaa.

Hyvää ja kaunista kevättä!