perjantai, 3. syyskuu 2021

Onnen maan aarteita

Korvamato korvassani alkaa soittaa Reijo Taipaleen tangoa Onnen maa, kun nään sateenkaaren. Johtuu varmaan puolankalaisesta pessimistiperimästä. Onnenmaa on jossain metsän tuolla puolen hyvin, hyvin kaukana. Sateenkaaren päässä on aarre. Senhän kaikki tietävät. Pessimistille se on saavuttamaton unelma, onnen maa ja aarre.

 

Sateenkaaren%20loppu.jpg

 

Entäpä, jos sateenkaaren pää onkin kotipellon laidassa tai lähimetsässä, onko onnen maa sitten ihan täällä, tässä ja nyt. Voisikohan onnenmaan löytää läheltä, kenties omasta itsestä, lähiluonnosta. Etsivä löytää. Sateenkaarella on alku ja loppu. Kummasta päästä aarteen löytää.

Sateenkaaren%20alku.jpg

 

Minä lähdin sateenkaaren alkupäähän etsimään aarretta. Löysinkin monenlaisia aarteita. Syömäkelpoisia sieniä löytyi pussi tolkulla. Syömäkelvottomia oli myöskin silmän iloksi. Raitista ilmaa keuhkojen puhdistukseen. Kengät kuljettivat yli harjujen jäkäläisten punaisine puolukoineen, ohi järvien, läpi vihreyden, alle kuusien naavaisten.

Puolukat%20kannolla.jpg

 

Pussiini kertyi pieniä kangasrouskuja. Kangasrouskut saattelivatkin polun varrella minua lähes koko matkan. Osa täytyi jättää. Kaikki eivät pussiini sopineet.

Kangasrouskut.jpg

 

Kun kangassienien valta päättyi, sammaleesta nousivat kehnäsienet. Välillä molempia oli lomittain. Paljon löytyikin kehnäsieniä pannulle pilkottavaksi.

Kehn%C3%A4sienet.jpg

 

Aurinko helli aamun kulkijaa. Yön pisarat kimaltelivat vielä korsissa. Rannan vesi hopeisena päilyi.

P%C3%A4iv%C3%A4n%20kimallus.jpg

 

Ei kuulunut kuikan huutoa. Yhtään lintua ei järvellä näkynyt. Syksy on hiipinyt maisemaan.

J%C3%A4rvi.jpg

 

Vielä löytyi satumaista vihreyttä. Kivien lomasta vesi solisemalla kulki ja lauloi: "Pian olet perillä."

Vihre%C3%A4%20oja.jpg

 

Kohta jo pääsinkin sukeltamaan alle naavaisten kuusien. Sieltähän löytyivät syksyn ensimmäiset suppilovahverot.

Suppilovahverot.jpg

 

Matka kesti ja kesti. Puolentoista tunnin lenkki kesti yli kolme tuntia. Mikäs oli aikaa viettäessä. Kukaan ei kiirehtinyt. Sai vain katsella ja kuunnella, hiljaisuutta.

Metsien aarteiden lisäksi aarteita on ollut kotipihan puissa. Vihreitä omenoita, isoja omenoita, punaisia omentoita, pieniä omenoita, makeita omenoita, kirpeitä omenoita ja kaikkia siltä väliltä. Omenoista on väännetty mehua, niitä on kuivattu, pakastettu ja keitetty hilloksi. Niitä on riittänyt muillekin annettavaksi. Luontoäiti on ollut omenoiden suhteen antelias. Kuvassa on Rescue-omenan pienet, herkulliset hedelmät.

Rescue-omena.jpg

 

Omenat houkuttelivat pihaan myös liudan perhosia. Mehun puristemäski oli oivallinen perhosbaari. Suruvaipat olivat baarin vakioasiakkaita. Kiitokseksi baarin pitäjä sai perhosia olkapäälle, lippikselle ja istuipa joku jopa polvellekin.

Suruvaippa2.jpg

 

Mukava oli puolukoita perkatessa seurata, kun perhosia liiteli pihassa monenlaisia. Nokkosperhonen jätti perhosbaarin houkutukset väliin ja kuljeskeli japanikellojen kukissa. 

Nokkosperhonen.jpg

 

Amiraaliperhonen yrittti perhosbaariin, mutta suruvaippojen tungos ajoi sen ensin japaninkelloihin ja sitten pensashanhikin kukkiin.

Amiraaliperhonen2.jpg

 

Tänään kävin sateenkaaren toisessa päässä katsomassa löytyisikö sieltä aarretta. Löyihän sieltä. Löytyi monta sangollista puolukoita. Löytyi kukkiva apilapelto. Vielä olisi kimalaisille ja perhosille mesipaikkoja tarjolla. Ilma oli kylmä ja tuuli navakka. Eipä siksi surina pellosta kuulunut.

Apilapelto.jpg

 

Sateenkaaren alku- ja loppupää on tarkastettu. Pysähdytty välillekin.  Henkilökohtainen mielipiteeni on, että onnen maa ei sittenkään ole kovin kaukana. Se voi löytyä sateenkaaren alta. Sateenkaaren alta löytyi myös suomalainen ruoan tuottaja. Tosin sadepilvi nousi päälle ja paiskoi vettä ja rakeita. Olkien keruun joutuivat yrittäjät lopettamaan väliaikaisesti.  Poudan tultua homma kuitenkin jatkui.

Alla%20sateenkaaren.jpg

 

Huominen on nimetty suomalaisen ruoan päiväksi. Sunnuntai on sitten yrittäjän päivä. Tuossa sateenkaaren alla yhdistyvät sekä suomalaisen ruoan tuottaja että yrittäjä. Onnea ja menestystä yrittäjille sekä nautinnollisia kokkailuja suomalaisen ruoan parissa kaikille.

sunnuntai, 22. elokuu 2021

Länteen itään riittää sienimaailmaa

Viikko sitten irtiotto arjesta tapahtui suuntaamalla ystävien luokse Iijoen varrelle. Siellä lähdimme jokivarsikävelylle porukalla. Äkkäsin polunvarrella karvarouskun ja toisen ja kolmannen jne.

Karvarousku.jpg

 

Ensin niitä kuljettelin kourassa. Harmittelin pussin puutetta. Kunnes ystäväni vetäisi taskustaan muovipussin. Päivä oli pelastettu. Karvarouskut mulskahtivat pussin pohjalle. Hyvä niin. Kohta jyrisi ukkonen. Vettä tuli saavista kaataen. Onneksi sienet olivat minulla muovipussissa ja kamerani ystäväni pusakan sisällä turvassa. Minä juoksin sienien kanssa sateen suojaan. Ystäväni ei voinut juosta kameran kanssa ja kastui. Kamera pysyi kuivana.

Sataa.jpg

 

Puhutaan pussikaljoista ja juoksukaljoista. Tässäpä voin sitten esitellä pussijuoksusienet:

Pussisienet.jpg

 

Sateen tauottua teimme hamstrauksen ystävieni kasvihuoneeseen ja kasvimaalle. Sitten vaan laittamaan ruokaa. Minun aikaansaannokseni oli sienisalaatti karvarouskuista.

Sienisalaatti.jpg

 

Saimme viettää oikein lähiruokapäivää porukalla. Tarjolla oli lähiruokaa heidän ja meidän puutarhasta.

L%C3%A4hiruokaa1.jpg

 

Omput ja mansikat löytyivät meiltä. Viinirypäleet ja muut herkut löytyivät heiltä.

L%C3%A4hiruokaa2.jpg

 

Viikon varrella olen käynyt muutamana iltana lenkillä ja etsinyt kotitanhuvilta sieniä. Eilen sitten posahti sieniä kuin konsanaan sateella. Koppaani kertyi kangasrouskuja ja kehnäsieniä. Muut jätin muille sienen syöjille.

Polun varsilla työntyi sieniä.

Sieni%C3%A4%20nousee.jpg

 

Niitä kasvoi yksin.

Kehn%C3%A4sieni.jpg

 

Niitä kasvoi kaksin.

Sienet.jpg

 

Niitä kasvoi ryhminä.

Herkkutatit.jpg

 

Tänään kävimme Sohvin kanssa lapsuuteni maisemissa. Mennessä meillä oli sisarusteni kanssa sovittu tapaaminen hautausmaalla. Hautausmaalla on vanhempieni ja esivanhempieni hautoja. Kun sisarussarjamme on hivenen hajaantunut lähtöpisteestä, hautojen hoito on jäänyt yksien kontolle. Päätimme yksinkertaistaa ja toivottavasti helpottaa lähimpien sisarusten taakkaa ja vaihtaa kesäkukkien tilalle perennoja: kuunliljoja, kevätkaihonkukkia, pikkusydäntä, taponlehteä, hanhikkia, patjarikkoa jne.

Perennoja%20haudoille.jpg

 

Sitten suunnistimme siniselle vaaralle veljen perheen lihapatojen ääreen. Vettä tuli taivaalta kiihtyvällä tahdilla. Kyllähän täydellä vatsalla on hyvä painua sienestämään. Vesi vatsan päältä valuu kuin hanhen selästä. Mitään hienoja koreja meillä ei Sohvin kanssa ollut, joten pussisieniä tuli taas kerättyä. Minun pussissani on kanttarelleja ja karvarouskuja sekä tietysti roskia. Olenkin sanonut, että minun metsämarjojen ja sienien keräämisen tuloksena astiassa on kaikki oravasta pienemmät elukatkin. Metsässä ei sitten nyherretä. Kotona ehtii perkata.

Pussisieni%C3%A4.jpg

 

Kotona putsailin sienet. Karvarouskut ryöppäsin ja jätin odottelemaan huomista. Kanttarellit paistoin paljossa voissa ja maustoin yrttisuolalla. Siitäpä tuli oivallinen perinneruoka: sienileipä.

Sienileip%C3%A4.jpg

 

Minussa on tapahtanut kehitystä. Otan jopa ruokakuvia. Tähän saakka olen syödä hotaissut ruoat. Eipä siinä sitten kuvia voi eväistä ottaa.

torstai, 12. elokuu 2021

Kesän loppua

Mistäs tietää, että kesä on kääntynyt loppua kohti? Yksi merkki voi olla, että puimurit alkavat pörrätä pellolla. Sitä myöten myös viljelijöiden traktorit ovat viikonlopun viettäjien haittona perjantai-iltana tien päällä. Samoin ovat myös sunnuntai-iltana. Puimurit pörräävät myös lauantai-iltana, kun maaseudun rauhasta nauttivat mökkiläiset lämmittävät saunaa ja yrittävät rentoutua kesäloman jälkeisestä työviikosta. Tämä tietysti edellyttää, että sää on poutainen. Nyt on säiden halitia kääntänyt ilmapuntarin kostealle puolen, joten ennätys aikaisin alkaneet puinnit näyttävät venyvän. Sääennusteita seurataan meillä siis edelleen. 

Puintia.jpg

 

Marjakausi starttasi meillä käyntiin juhannukselta. Ensin poimimme mansikoita, sitten saskatoonia ja vielä yhtä aikaa saskatoonia ja vadelmia. Tavallisesti saskatoonin poiminta loppuu vadelmakauden alussa. Tänä kesänä ne olivat täysin yhtä aikaa. Uutena marjana istutimme pellolle keväällä myös hunajamarjaa eli haskapia eli marjasinikuusamaa. Minulta on usein kysytty näistä marjoista. Minulla onkin ilo esitellä teille Ahkerat Oravat. Ahkerat Oravat Puutarha kävi vierailemassa saskatoonpellolla ja teki juutuuppiin videon saskatooneista. He tekivät esittelyvideon myös Ahkerien Oravien Puutarhassa kasvavista marjasinikuusamista eli hunajamarjoista. Ahkerilla Oravilla on useita mukavia videoita puutarhaihmisille. Käykäähän tutustumassa, jos olette hurahtanut puutarhan hoitoon.

Ahkerien oravien puutarhan kanavalle pääset tästä: KLIK

Tässä suorat linkit saskatooni- ja marjasinikuusamavideoihin:

Saskatoonin poimintaa Kiviharjun tilalla

Marjasinikuusaman poimintaa

 

Nyt marjakausikin on lopussa. Viimeistään poiminnan ymmärtää lopettaa, kun vadelmapensaissa on enemmän perhosia kuin marjoja. Suruvaipat tulivat jo viime viikolla ensimmäisen myrskyn jälkeen. Ne lentelivät mössääntyneissä vadelmissa ja lennähtivät välillä koristamaan poimintakärryjäni. Sitten niitä olikin jo marja-astiassa. Marja-astia onkin oikea perhosbaari. Yleensä syyspuoleen marja-astioihin tunkevat myös ampiaiset. Nyt niitä onneksi ei ole näkynyt. Myöskään ampiaispesiä en ole pihassa tavannut. Metsuri oli kylläkin törmännyt pariinkin pesään taimikonhoitohommissa.

Suruvaippa.jpg

 

Amiraaliperhoset tarvitsivat kaksi kunnon mytäkkää ennen, kuin osasivat tulla herkuttelemaan muusaantuneilla vadelmilla. Tänään niitä näkikin jo paljon. Pilaantuvien vadelmien tuoksu on ilmeisesti hyvin houkutteleva. Makunsa kullakin. Minä en kovin perusta saateen rikki hakkaamista marjoista.

Amiraaliperhonen.jpg

 

Vesisateet saivat omenat kasvamaan. Ilmeisesti omenapuussa on muutakin syötävää kuin omenat. Ainakin pajulintu on viihtynyt takapihan omenapuussa useat aamut ja illat. Aamuisin sen surumielinen säe kuuluu makuuhuoneen ikkunasta. Sen lauluun onkin paljon miellyttävämpi herätä kuin herätyskellon piipitykseen. Iltaisin pajulintu puikkelehtii omenapuun oksien lomassa hypähdellen välillä viereisiin mäntyihin. Meillä on ihan oma luontolive, kun saunan jälkeen jäähyttelemme takapihalla.

Pajulintu.jpg

 

Juhannusviikon sateiden jälkeen oli pitkä poutajakso. Hellettä piisasi. Työpäivää aikaistimme entisestään. Elokuulla voi jo aikainen herääjä voittaa auringon aikaisuudessa. Enteiliköhän pilven reunassa oleva sateenkaari aamutuimaan tulevia myrskyjä. Hienosti nouseva aurinko kuitenkin väritti pilven haituvan vielä aamuhämäräisellä taivaalla.

Sateenkaaripilvi.jpg

 

Päivä kääntyy nyt iltaan ja urakoitija vie puimuria jo uudelle työmaalle. Hänen päivä jatkuu vielä. Minä pistän saunan lämpenemään ja odottelen pajulintua hyppelemään omenapuun oksalle. Huominen on toivottavasti poutapäivä. Sujuvasti vaihtuu sesonki toiseen hiukan limittyen.

Mukavaa elokuuta!

sunnuntai, 25. heinäkuu 2021

Puutarhapäivä entisillä kotinurkilla

Kutsuin itseni ja Sohvin kylään. Eipä ihan mihin tahansa kylään, vaan kyläily suuntautui puutarhaharrastajan intohimojen kohteeseen yhdistetylle puutarha- ja sukulaisvierailulle. Edellisestä vierailusta oli kulunut sen verran aikaa, että vuosia ei tohdi edes laskea. Onneksi oli päivä aikaa vaihtaa kuulumisia, kierrellä puutarhassa ja ottaa satoja kuvia sekä nauttia kainuulaisesta vieraanvaraisuudesta. Vierailu oli tämän kuun puolivälissä, mutta kiireet sotkivat taas tätä blogin päivitystä. Parempi myöhään, jos silloinkaan.

Tässäpä kesäisiä tunnelmia puutarhasta, jota on rakennettu kovalla työllä kymmeniä vuosia kainuulaiselle maatilalle. Puutarha on laajentunut vuosien saatossa pihasta lähipellolle. Emäntä laskeskeli, että yli kuusikymmentä aaria on puutarhan pinta-ala. Voitte uskoa, että on siinä saanut kaivella kiviä ja kääntää multaa sekä kitkeä rikkaruohoja ennen, kuin tämä paratiisi on muodostunut tällaiseksi.

Meitä oli vastassa isäntäväen lisäksi puutarhan vartija, kivinen karhu. Kivinen karhu on luonnon muodostama taideteos, jonka isäntä on kaivanut suopellolta esiin ja kärrännyt kotiin. Nyt karhu hempeilee kukkien keskellä katsellen ylväästi ympäröivää puutarhaa. Minusta otuksella on hieman vino hymy. Taitaa hymyillä, että vai karhuksi luulevat.

Kivinen%20karhu.jpg

 

Mistä puutarha loppuu ja mistä metsä alkaa? Perennapenkit kiertelevät puutarhan reunoja ja luonnonkukat ja metsän varvut jatkavat siitä sulavasti. Puutarhan erikoispuut vaihtuvat mäntyihin ja kuusiin.

Puutarha%20mets%C3%A4n%20keskell%C3%A4.j

 

Istutusalueissa on polveilevasti perennoja, pensaita ja pieniä puita. Reunat on huoliteltu kotoisilla kivillä ja soralla. Perennoja on lukematon määrä lajeja ja ne saavat hakea paikkaansa.

Perennapenkki.jpg

 

Luonnon muotoileman karhun lisäksi puutarhasta löytyy muitakin eläimiä. Vesialtaan ympärillä istuskelee majava, sammakko ja siili. Mikäs on siinä kuunnella veden vilvoittavaa solinaa, kun ympärillä on kasvillisuusmeri ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lämmintä oli likemmäs kolmekymmentä astetta.

Vesiallas.jpg

 

Puutarhaan on käynyt tutustumassa sankoin joukoin ihmisiä. Joku vierailijoista on muistanut talonväkeä linnulla. Nyt lintu hymyilee tyytyväisenä kuusen kannon päällä.

Kivinen%20lintu.jpg

 

Tässä puutarhassa vanhat kuusen kannotkin kukkivat. Minulta kysyttiinkin, että muistanko vielä kuuset. Toki muistan. (Olen päässyt siihen ikään, että muistan vanhat asiat hyvin ja uudet huonosti.) Kuuset hallitsivat pihaa leveine oksineen luoden varjoisan alueen. Nyt piha on kuin toisesta maailmasta. Hyvin valoisa ja värikäs.

Kukkiva%20kanto.jpg

 

Kukkia on niin paljon, että kaikkia ei voinut kuvata. Pää meni pyörälle niiden paljoudesta. Emäntä esitteli meille kasvin jos toisenkin. Koulun käynyt hortonomi ei tuntenut kasveista puoliakaan. Emäntä muisti nimet ja tieteellisetkin. Tässä sen näkee, että puutarhan hoito pitää ihmisen virkeänä.

Perennapelto.jpg

 

Toiset kasvit tykkäävät toisistaan ja muodostavat hauskoja, värikkäitä liittoja. Tämä pari kuuluu varmaan sarjaan katsoa saa, mutta ei koskea. Näsiä ja japaninhappomarja siinä kaulailevat toisiaan.

N%C3%A4si%C3%A4%20ja%20japaninhappomarja

 

Osa kukista haluaa valloittaa maailman aloittamalla nurmikosta. Hyvin kauniisti kaunokaiset nurmikossa kukkivatkin.

Kaunokaiset.jpg

 

Eräänlainen liitto se on tämäkin. Puutarhapöydän ja akileijan parisuhde on hauskaa pöytäseuraa.

Akileijap%C3%B6yt%C3%A4.jpg

 

Akileijoja on vaikka millaisia. Tällaisia hempeän vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavia:

Akileija.jpg

 

Hyvin kerrottuja, pieniä palleroita lähes kaikissa väreissä:

Akileija3.jpg

 

Puhtaan valkoisia valaisemassa varjopaikassa:

Akileija2.jpg

 

Kellokukkiakin löytyi monen värisiä. Yksi sai havutkin kukkimaan valkoisenaan. Kurjenkello kiipeilee sembran oksilla.

Kurjenkello.jpg

 

Kimalaiset pörräsivät kovasti puutarhassa. Eipä ihme, että monet lajit lisääntyvät ja hakevat paikkansa puutarhassa. Sormustinkukkiakin löytyi punaisia ja valkoisia lähes joka penkistä.

Kimalainen.jpg

 

Lisää hyönteisten ja kukkien upeaa yhteiseloa: Kulta- tai kuparikuoriainen tässä köpöttelee alppipiikkiputken kukassa. Alppipiikkiputket muodostivat upeita kokonaisuuksia hennon sinisine kukkineen.

Kuoriainen%20ja%20piikkiputki.jpg

 

Hopean sininen kasvi vetosi myös leppäkerttuun.

Lepp%C3%A4kerttu%20ja%20piikkiputki.jpg

 

Tähtipiikkiputki on kaunis, mutta leviää runsaasti siemenestä. Tai olikohan niin, että toinen lajike leviää ja toinen ei.

T%C3%A4htipiikkiputki.jpg

 

Puutarhassa kasvoi myös erilaisia heiniä. Yksi hauskimmista oli partaohra. 

Partaohra.jpg

 

Puutarhakierros on hyvä päättää ensimmäisiin syksyn merkkeihin. Jouluruusu on poksauttanut jo useimmista kukistaan siemenet, mutta löytyihän Sohville vielä muutamasta jouluruususta siemenet kotiin viemiseksi.

Jouluruusun%20siemenet.jpg

 

Kiitos isäntäväelle kauniista ja mukavasta päivästä. Toivottavasti tapaamme pian.

 

Marja-aika tilallamme jatkuu, joten päivityksiä blogiin ei varmaankaan tule tuhka tiheään. Kiitos, että olette kuitenkin käyneet kurkistamassa, että onko mitään uutta tällä rintamalla. Nauttikaa kesästä. Kohta tulee syksy ja talvi.

lauantai, 3. heinäkuu 2021

Kesäkuun loppua

Tässäpä pistän nopeasti tunnelmia kesäkuun lopulta samalla, kun odottelen lauantai-iltana itsepoimijaa mansikkapellolta. Juhannusviikolla tiistain myrsky vei meiltä sähköt vuorokaudeksi. Onneksi meillä on kellari ja onneksi pakastimet pitivät pakasteet jäässä. Lopulta kävimme kaupungista hakemassa aggregaatin. Kas kummaa, kun saimme aggregaatin käyntiin ja kahvit keitettyä ja mikroeväät lämmitettyä, sähkö tulikin jo lankoja pitkin. Enpä olisi uskonut, kuinka päätä voi särkeä kahvin puutteesta. Nytpä on sekin tullut testattua. Päätä särki sen verran kovasti, että mieleen ei juolahtanut kahvin keitto kaasutoholla. Seuraavalla myrskyllä muistan tämän.

Keskiviikkona kävimme sitten tutkailemassa lähimetsien tuhoja. Onneksi meillä vahingot olivat aika pieniä. Joitain kymmeniä runkoja oli kaatunut juuripaakku mukanaan. Toisilla tiloilla tilanne on todella paha. Syöksyvirtauksen jäljet vetävät murheelliseksi. Puuta on pitkin ja poikin kaatuneena. Paljon on mennyt puita poikki. Osalla sähköt ovat olleet poikki yli viikon.

 

Myrskyn%20j%C3%A4lkeen.jpg

 

Sateet ovat kuitenkin täyttäneet pohjavesivarannot. Uimajärvessämme järvi on ääriään myöten täynnä. Ojissa virtaa vettä.

Oja.jpg

 

Juhannuskokkokin pystyttiin polttamaan. Kokko paloi hyvin, vaikka kokkotarpeet olivat lionneet myrskyn vesisateissa. Sääskiä oli kyllä niin paljon, että ei hirveän nautinnollista tulistelua ollut.

Kokko.jpg

 

Sukulaisrouva sai iskostettua minuun tiskirättikärpäsen pureman. Muistin jopa ostaa kaupunkireissulla bambusekoitelankaa. Kaksi olen virkannut rättiä lapsille. Pienenä vihjeenä, jotta muistavat pyyhkiä pöytää.:)

Tiskir%C3%A4tti1.jpg

Tiskir%C3%A4tti2.jpg

 

Marjahommat pyörähtivät juhannukselta käyntiin. Homma menee välillä hektiseksi, joten viiveitä blogin päivitykseen voi tulla. Toivotan teille oikein hyvää alkanutta heinäkuuta ja kesän jatkoa.