sunnuntai, 14. tammikuu 2018

Martinkankaan retkiladulla

Hiihdimme tänään Rokualla Martinkankaan retkiladun. Lumi oli kertakaikkiaan mahtavan liukasta. Martinkankaan retkilatu on erinomainen aloitus hiihtokaudelle. Helppo reitti, eikä liian pitkä. Päivän sään voi päätellä kuvasta.

Martinkankaan%20retkilatu%20140118.jpg

Suoritimme myös virallisen lumen syvyyden mittauksen ladun varresta. Kuvassa ei siis ole ennen lumimyräkkää hiihtämään lähtenyt kuntoilija vaan puolivirallinen mittatikku.

Lumen%20mittaus.jpg

Virallinen valvoja ilmoitti lumen syvyydeksi (tai paksuudeksi) 80 cm.

 

torstai, 11. tammikuu 2018

Luontohetkiä

Maanantain oranssinkeltainen valo loi sinisiä varjoja lumelle. Rannan talventörröt saivat kuurakuorrutuksen.

 

Talvent%C3%B6rr%C3%B6.jpg

Rannan puiden välistä aurinko pääsi luomaan loistetta patinoituneille hirsille.

Hirsisein%C3%A4.jpg

Tiistaina pilvet roikkuivat alhaalla. Metsässä kulki lähes hämärässä maailmassa, jossa värisävyjä ei juuri ollut. Iso kuusi oli saanut oksillensa koristeeksi luppohaituvat. Tämä oli oikein luppokuusi. Luppoja oli pitkän kuusen puoliväliin saakka.

Luppoa.jpg

Värejä tiistain luonnosta piti ihan hakemalla hakea. Ison käävän päältä löytyi pieni ekosysteemi: useita sammalia, jäkäliä, pieni väriläikkä.

Pieni%20ekosysteemi.jpg

Torstain aamupäivän pastelliset värisävyt ja pieni kuun sirppi vaihtui pian pisaroivaan sumuun ja harmaaseen päivään.

Aamu110118.jpg

Iltapäivän tunteina pöllö istui männyn latvassa vartomassa saalista. Viikon verran pöllö on ollut peltoaukealla. Tänään se lensi sen verran läheltä, että tunnistin lapinpöllöksi. Myyräkanta on nousussa. Lapinpölllöjen määrä on myyräkannan noustessa lisääntynyt.

P%C3%B6ll%C3%B6.jpg

Kalevan sivuilla on upea video saalistavasta lapinpöllöstä. Kannattaa käydä katsomassa.

Suurten lapinpöllöjen joukko Kempeleessä

 

sunnuntai, 7. tammikuu 2018

Paistaa se päivä, vaikka ei lämmitä.

Päivä paistoi pitkästä aikaa, tosin matalalta ja vähän aikaa. Harjujen notkoihin ei auringon kajo vielä yltänyt. Mutta sinnikkäästi aurinko yrittää harjun takaa pilkistää. Joku muukin kuin minä oli ollut suksimassa.

Latua.jpg

Meillä ei onneksi tykkyä ole puissa. Eilen illalla lunta oli puissa hitusen ja se ritisi ja rapisi jäätyessään. Iltakävelyllä käydessä kuulosti siltä, että miljoonat jäähileet olisivat raapiutuneet toisiaan vasten. Tänään metsässä oli todella hiljaista. Suksien suhina vaan erottui muutoin täydellisen hiljaisessa maastossa.

Puiden kylkiin oli vesi jäätynyt kiiltäväksi panssariksi. Naavatupsukoissa oli pisarat jähmettyneet odottamaan seuraavaa suvikeliä. Luonto veti henkeä odotellessaan seuraavaa pyräkkää.

Naava.jpg

Loppiainen lopettaa joulun pyhät. Pikkuhiljaa on aika keräillä joulu-/kausivaloja pois keväisen auringon tieltä. Kun aurinko alkaa näyttäytyä pilvien takaa ja päivä pidentyä, ei kaipaa enää tunnelmallisia valoköynöksiä ja -lyhtyjä tuikkimassa. Jotenkin jatkuvan päivän aikaan valo on kirkkaampaa kuin lyhenevän päivän aikaan. Joulun jälkeen harmaita ja pilvisiä päiviä tunnostaa olevan vähemmän. Sen sijaan pakkanen kiristää otetaan ja aurinko valaisee lumisen maan, mutta se ei kuitenkaan vielä lämmitä.

Valotalo.jpg

 

keskiviikko, 3. tammikuu 2018

Uusia, vanhoja latoja

Metsätien varrella olevalla suopellolla on pari latoa, jotka olen aikonut kuvata monet kerrat. Yllättäen suolla on aina ollut kovasti usvaa, kun kameran kanssa olen sinne päässyt. Eilen meillä oli metsurin kanssa treffit kyseisen metsätien varrella, joten lähdinkin pikkuisen aikaisemmin tapaamiseemme. Nappasin mukaani lumikengät, sauvat ja kameran. Kuinkas ollakaan, usva alkoi kurottaa lonkeroitaan suolle, kun käänsin auton keulan suon laitaan. Hiipien se kurotti otteensa kauimmaiseen latoon.

Lato1.jpg

Usva aivan kuin hiipi tuota metsän ujukkaa myöten suolle. Usvan harsot kiersivat suopellon pintaa. Ilma kylmeni.

Lato2.jpg

Iltapäivällä kahden aikaan valoa ei kovin paljon ole. Varsinkin kun taivas on pilvessä. Useina päivinä auringon laskiessa on ollut hivenen kirkkaampi hetki.

Lato%20ja%20linja.jpg

Metsäpalstalla kenkäilin vetokanavan varteen katsomaan, että näkyisikö jäämuodostelmia. Eipä ollut muodostunut kovinkaan kuvauksellisia jääpuikkoja. Meiltä on puuttunut kunnon pakkaset. Kanavan toisella puolen oli kuitenkin jotain mielenkiintoista. Joskus ihmettelen, että miten näitä romuja kulkeutuukin aivan älyttömiin paikkoihin. Tällaisia autonromuja olen nähnyt mitä oudoimmilla metsäalueilla.

Auton%20koppi.jpg

Kanvan varresta löytyi pieni parvi hömötiaisia. Ne kaivelevat männyn koloista hämähäkkien ja muiden öttiäisten munia ja koteloita. Pian kuitenkin talitiainen ajoi hömötiaiset kauemmaksi.

H%C3%B6m%C3%B6tiainen.jpg

Metsuri on ollut luontoystävällinen ja jättänyt lahoja pökkelöitä metsään. Kanavan varsi ja koko metsäpalsta on aluetta, jossa on paljon lahoavaa puuta. Lahoavaan puumäärään nähden tiaisia ja muita kolopesijöitä täällä on kuitenkin mielestäni aika vähän. Tiaiset ovat varmaan muuttaneet järven rannalle asutuksen ympärille. Siellä niitä on nyt ollut isojakin parvia.

Koivup%C3%B6kkel%C3%B6.jpg

Illalla kävimme hiihtämässä Rokualla valaistua latua. Latu oli erinomaisessa kunnossa. Lumikenkien jälkiäkin näkyi ladun vierellä. Lumi näytti kantaneen Rokuallakin lumikenkiä hyvin. Täällä on nyt lunta niin paljon, että alan odotella retkilatujen aukaisua. Silloin hiihtämään pääsisi höylättyä latua pitkin lähes kotiovelta.

maanantai, 1. tammikuu 2018

Uusi vuosi, uusi lista

Uuden vuoden alkaessa voi taas aloittaa uuden lintujen tunnistuslistan. Tänään hiihtelimme murtsikkasuksilla moottorikelkan jälkiä ja vähän ummellakin pitkin ja poikin Ahmaskangasta. Suksi luisti hyvin ja ummellakin lumi kantoi kohtalaisesti ihan perinteistä murtsikkasuksea. Talven linnut ilahduttivat meitä heti vuoden ensimmäisenä päivänä: punatulkku, talitiainen, korppi ja harakka. Näistä se tämän vuoden lintujen tunnistuslista lähteekin sitten käyntiin.

Viime vuoden 100 lintulajia -listan suljinkin liian aikaisin. Teimme eilen muutaman kilometrin lumikenkäreissun. Polun varren käkkyrämännystä alkoi tippua käpyjä niskaamme. Pieni parvi isokäpylintuja siellä oksistossa oli ruokailemassa. Isokäpylinnut eivät näytä olevan kovinkaan arkoja. Hivenen ylempänä rinteestä sain linnut paremmin näkyviin. Seurailin niitä toveroisen, eivätkä ne välittäneet touhuistani tuon taivaallista.

Isok%C3%A4pylintu.jpg

Lupauksia uudelle vuodelle en tehnyt. Fiiliksen ja tarpeen mukaan menen tämän alkavan vuodenkin. Hyveitähän ei kannata muuttaa ja paheistani taidan pitää aivan liikaa.

Menestystä alkaneelle vuodelle!