sunnuntai, 13. tammikuu 2019

Talven ihmemaan kulkijan kuvakirjasta

Mikäs sen ajankohtaisenpi aihe kuin lumi tai jää. Tässä järven rantamissa oli monia utuisia päiviä, jolloin kuura kasvoi vinhaa vauhtia kaikkiin oksiin ja korsiin. Silloin kokeilin makrokuvausta kuurakiteisiin. Päivä sattui olemaan vain kovin harmaa, joten kiteet eivät päässeet kuvissa oikeuksiinsa.

Kuurakide.jpg

Samalla konttaamisella kuvasin myös jääkiteitä.

J%C3%A4%C3%A4kide.jpg

Torstaina olisi jo ollut hivenen valoisampi ilma ottaa kuura- ja jääkuvia. Tuuli kuitenkin yltyi siihen malliin, että kuura- ja jääkiteet satoivat puista alas. Hyppäsinpä metsäsuksille ja suunnistin tuulia pakoon metsäisemmälle taipaleelle. Hiihtelin patikkareitille. Olisin pärjännyt ihan tavallisella perinteisen suksella. Reittiä pitkin oli kulkenut moottorikelkka ja siinä olikin hyvä sivakoida. Tosin pitkät ja raskaat metsäsukset ovat aika kömpelöt kelkan jäljellä. Kaikissa kurveissa kääntäminen oli vähän niin ja näin. Varsinkin, kun uran ylle oli taipunut joissain kohden aika paljon jäisiä koivun räippiä.

Talvi1.jpg

Tuulisen perjantain jälkeen lauantaina ilma oli mitä mainioin hiidellä samaista patikkareittiä murtsikkasuksilla. Aurinkokin pääsi valaisemaan ainakin uimajärven toisen rannan.

Talvi2.jpg

Välillä auringon säteet tavoittivat jo puiden latvustoa.

Talvi3.jpg

Välillä vilkutellen puiden runkojen välistä.

Auringon%20pilkahdus.jpg

Reitin varrella oli luppoisia kuusia. Kiusaus kävi suureksi, että jospa lupoista saisi kuvan vastavaloon. Kurkotin ja kurkotin. Lopulta jonkinlainen kuva tuli lupoista vastavaloon. Kun pituutta ei ole järin paljon ja auringon valo ei pääse puiden tyvelle asti tammikuun iltapäivällä, tarvitsin todella kuvaukseen jo venymistä.

Luppo%20vastavalossa.jpg

Pianpa aurinko painui jo horisontin taakse. Palatessa olikin jo kiire, että ehtii kotiin ennen pimeää.

Patikkareitti on maisemaltaan mukavaa ja helppoa hiihdellä. Nyt siinä onkin hyvä kulkea suksella, kun on kelkan jälki. Täällä säästetäänkin retkilatujen aukaisussa. Niitä aletaan pitää vasta hiihtolomille. Minun puolestani retkiladut voisivat olla kevyemmällä hoidolla kuin kuntoladut. Minulle riittäisi vallan hyvin tällainen kelkan jälki hiitämiseen, jos laskut eivät ole kovin jyrkkiä ja mutkaisia. Luistelusuksillahan tällaisille jäljille ei voisi tietysti lähteä, mutta erä- ja murtsikkasuksille nämä retkeiljälle varmaankin passaisi. Nyt tilanne alkaa jo olla, että reittien perustamiseen käytetyt rahat alkavat mennä hukkaan, kun varaa niiden ylläpitämiseen ei ole. Tahtikin hiihtämisessä kelkan jäljellä on jostain syystä leppoisampaa kuin höylätyllä ladulla. Oikeat kuntoilijat ovat asiasta varmaankin eri mieltä.

 

keskiviikko, 2. tammikuu 2019

Vuoden vaihteen bokeh-kokeiluja

Minua on kiinnostanut jo jonkin aikaa valokuvauksessa bokeh-kuvaus. Bokeh on yleensä lyhyellä syväterävyysalueella oleva kuva. Tällöin kohde erottuu selkeän terävänä sumuisesta taustasta. Joskus näitä kuvia tulee ihan vahingossa, kun ottaa lyhyellä suljin ajalla kuvia. Nyt homman tein ihan tarkoituksella. Kuvaukseen käytin kahta objektiivia: Canon EFS 35 mm f/2.8 Macro IS STM ja Canon EFS 18-200 mm f/3.5-5.6 zoom IS. Macro-objektiivissa käytin lisäksi mustasta pahvista leikattua suodinta objektiivin nokalla. Pahviin leikkasin keskelle tähteä muistuttavan aukon. Zoomiin ei käynyt pahviläpyskä, koska sen valovoima ei riitä suotimen kanssa. Aukkona macro-kuvissa on 2.8 ja zoom-kuvissa 5.6. Syväterävyys saadaan mahdollisimman lyhyeksi, kun aukko on mahdollisimman suuri eli kameran f-arvo (Av valitsinkiekosta) mahdollisimman pieni. Macrolla tuo f-arvo oli minimissään 2.8 ja zoomilla 3.5-5.6.

Ensin macrolla otetut kuvat, jossa objektiivin nokalla oli pahviläpyskä tähden muotoisella reiällä. Kuvauskohteena marraskuunkaktuksen kukka. Taustalle laitoin jouluvaloja. Jouluvalot piti laittaa kuvauskohteesta vähän kauemmaksi, että valo niistä tuli pahviin leikatun aukon muotoiseksi.

Marraskuunkaktus.jpg

Kokeilin käyttää myös sydänmen muotoista reikää pahvissa. Pahvikin sattui olemaan punaista. En tiedä onko pahvin värillä merkitystä lopputulokseen. Tosin valo ei ihan jouluvaloista tule sydänmen muotoisena.

Marraskuunkaktus2.jpg

Sitten Juniorin säästölipas ja suklaarasia pääsivät jouluvalojen kanssa kuvaan. Tämäkin kuva on macrolla ja tähti-pahvilla otettu.

Volkkari.jpg

Kokeilin ottaa kuvia myös zoomilla. Sen valovoima ei kuitenkaan riitä ottamaan kuvia pahvisuotimen kanssa. Zoomilla pistin f-arvon vain mahdollisimman pieneksi ja kasvatin kuvauskohteen ja jouluvalojen etäisyyttä. Jouluvalot näkyvätkin tässä kuvassa taustalla palloina. Kukka on orkidea.

Orkidea.jpg

Kun tutustuin bokeh-kuvauksen ohjeisiin, minulle selvisi, että useimmat ottamani macrot ovat bokeh-kuvia. Kun kohde on melkein objektiivissa kiinni, väkiselläkin tausta on hyvin epätarkka. Olen luullut, että se on vika. Selvisipä, että olenkin tehnyt taidetta.

Kuvauksellista vuotta 2019!

lauantai, 29. joulukuu 2018

Halki lumisen maiseman...

...kohti uutta vuotta.

Lumi on kummallinen luonnon ilmiö. Sitä on joko liikaa tai liian vähän. Turistit kääntyivät marraskuulla pois Lapista, kun ei ollut lunta. (Kainuussa olisi jo lunta puissakin hiihtää asti. Lumituhoja luvassa!) Minä en niin hirveästi lunta kaivannut. Tarvoin metsässä ja jokainen sentti, mitä lunta tuli, oli vastusta kulkuun lisää. Torstaina lunta karisi jo puista niskaan ja silmikkoon jäätyen. Taidan jättää raivaushommat siihen saakka, että lumi puista karisee. Nyt voikin sitten rämpiä ihan huvin vuoksi pitkin lumisia metsiä. Mikä työssä on raskasta, on vapaa-aikana mukavaa. Tosin kantamus keveni raivaussahasta kameraan.

Lenkille lähdin melkein hyvän sään aikana. Puut lenkkipolun päässä kurkoittavat kohti taivaita. Naapureiden metsää:)

Kohti%20taivasta.jpg

Meillä lumimäärä on puissa vielä vähäistä. Kumminkin talviselta lenkkipolkuni alkaa jo näyttämään. Jalkapelissä kulku vielä onnistui, mutta kohta pitää laittaa alle suksia tai muuta menopeliä. Lunta tuprutteli nyt jo oikein todella.

Luminen%20maa.jpg

Luomulatukauden avaus naapurin toimesta on jo suoritettu. Perjantaina kävin luistelusuksilla kokeilemassa järvellä. Kovin oli vaikeaa menoa, joten taidan siirtyä tälle naapurin luomuladulle pertsaa hiihtelemään. Ja lunta satoi edelleen. Päiväkin alkoi jo sinertämään.

Luomulatu.jpg

Meillä ei sitä kuuluisaa tykkyä esiinny, mutta hentoiset taimet kääntyvät kyllä satavan lumen painostakin luokille. Eilen satoi vettä, joka jääti vain lumen pinnan kovaksi. Nyt satava lumi tarttui uudeksi kerrostumaksi edellisen päälle.

Taipuu.jpg

Pienet.jpg

Joulupäivänä kävelimme mieheni kanssa parin tunnin lenkin lumisia polkuja pitkin. Jälkemme näkyivät maastossa vieläkin. Tosin pikkuisen on tullut untuvaista lunta jälkiemme päälle. Pitäisi kävellä vähän leveämmästi. Lenkkipolkumme näyttää kasvavan uhkaavasti umpeen.

Luminen%20polku.jpg

Talvinen pelto, vattupuskat ja rantametsä. Lenkki tehty ja kotona ollaan. Kiitos seurasta ja hyvää uutta vuotta.

Talvinen%20maisema.jpg

sunnuntai, 23. joulukuu 2018

Muutama kuva jouluksi

Vuosi vierähti edellisistä bebe-leivostalkoista. Lauantaina oli tämän vuoden bebe-päivä. Nyt olimme Sohvin kanssa jo hyvissä ajoin liikkeellä kohti Liisa-tädin huushollia. Täysikuu mollotti meitä menomatkalla. Monessa kohden katselin sopivaa kohtaa kuvata kuuta. Utasen P-paikalle Sohvi sitten pirssinsä kurvasi, jotta sain räpsittyä keltaista kuuta.

T%C3%A4ysikuu.jpg

Valo lisääntyi pikkuhiljaa. Kuu painui Oulujoen taakse horisonttiin. Laitasaaressa kuuta ei enää näkynyt. Ensimmäiset aamun kajot kuitenkin pilkottivat jo taivaanrannassa yhdeksän kieppeillä.

Laitasaari.jpg

Olimme niin vauhdikkaita leipureita, että kerrankin leipurinhommat loppuivat jo iltapäivästä. Sattuipa niin, että tuli pieni laskuvirhe ja tein yhden ylimääräisen satsin taikinaa. Bebejä tuli arviolta 180 kpl yhteensä Liisalle, Sohville ja minulle. Lisäksi minulle tuli laskuvirheen takia ainakin viisikymmentä valmista leivospohjaa pakastimeen. Voitte laittaa ehdotuksia, millaisilla täytteillä niitä kannattasi hyödyntää. Bebeistä ei ole tällä kertaa kuvia. Nyt olisi kyllä kannattanut bebet kuvata. Liisa ja Sohvi kehuivat kilpaa upeita kuorrutuksia. Minulla oli varmaan kuuputki päällä, kun leivokset jäivät kuvaamatta. Kaupan kautta kotiin ajeltuamme täysikuu nousikin Ahmaskankaan takaa jäniksen lampuksi.

T%C3%A4ysikuu2.jpg

Torstaina teimme työreissun Rokualle. Kovin Rokuakin näytti talviselta ja lisää lunta hipsutteli.

Rokua.jpg

Monenlaisia eläinten jälkiä on pihapiiriin ilmestynyt. Torstai-iltapäivänä ilmestymiset eivät jääneet pelkkiin jälkiin. Kaksi sutta jolkotteli ihan kotirannassa järven jäällä. Susia en kuvannut, mutta tänään kävin järven jäätä pitkin padolla katsomassa kosikaroja. Nyt niitä oli kaksi. Lisäksi padolla oli yksi sorsa. Kannattaisi sorsankin lennellä sulemmille vesille, kun pakkanen hippoo taas pariakymmentä astetta.

Koskikaran myötä toivotan teille oikein hyvää joulua.

Koskikara.jpg

sunnuntai, 16. joulukuu 2018

Joulu, joulu...

Vanha pariskunta nuokkui aamukahvilla. Mies kysyi: "Onko meillä suunnitelmia tälle päivälle?" Siinä samassa puhelin piippasi viestin merkiksi. Ruudulla luki: "Lapsi tahtoo kuusen hakuun." Siinä suunnitelma sunnuntai-päivän ratoksi.

Minäpä olinkin kaukaa viisas ja jo marraskuulla pistin puhelimen karttasovellutukseen ylös joulukuuseni koordinaatit. Siis matkaan vaan vanha maasturi, kärry ja perhe. Pienoinen ongelma on, että paikan päällä karttasovellutus väittää minun haahuilevan kirkon kupeella. Kirkon kupeella on kyllä ihan komea kuusi, mutta jos tällä kertaa haettasiin kuuset ihan omasta metsästä. Lopulta yhteisymmärrys tulee saavutettua.

Kaikki kuuset ovat nyt kauniita. Niitä peittää oikein soma lumikuorrutus. Haitanneeko, vaikka kuusessa on kolme latvaa. Joka latvaan voi laittaa latvatähden, niin jo on loistetta.

Joulukuusi.jpg

 

Kuusen naapuripuussa olisivat olleet kauniit koristeet jo valmiina. Harmi, kun nämä taideteokset sulavat huoneen lämmössä.

J%C3%A4%C3%A4koriste.jpg

Joskus kuulee puhuttavan, että kuusi otti jalat alleen. Nyt se on kirjaimellisesti totta.

Joulukuusen%20jalat.jpg

Pikkuhiljaa tässä on muutenkin joulua miettinyt. Päivänä muutamana menin käsityöläisten joulupuotiin ostamaan laudeliinoja. Tuttu käsityöläisrouva möi minulle tee-se-itse-laudeliinapaketin. Kotona katselin kangasta, pyörittelin ja silittelin kämmenellä. Kovin oli karhean tuntuista pyllyn aluseksi. Netistä löytyi apu pulmaan. Ei tullut kankaasta laudeliinoja. Kävi vähän kuin räätälihiirelle. Kankaasta tuli kaksi maalaisromanttista kangaskoria. Tuon maalaisromantiikan löysin myös netistä. Mitenkäs koreista saisi Instagram-kelpoisia kuvia. Instagram-kelpoisia kuvista en somisteilla saanut, mutta tännehän voi laittaa vähemmän edustaviakin otoksia. Sohvi vei toisen koreista huonekuuselleen. Tosin kohta tuli kuvia, joissa huonekuusella oli pitkä musta häntä. Se on nykyisen geeniteknologian ihmeitä.

Kangaskorit.jpg

Sohvi vei oman säkkinsä ilman koristeita. Kissat olisivat syöneet kumminkin koristeet. Toiseen mietittiin kahdestaan jotain pientä. Oliskohan tämä niitä yksikertaisuuden ihmeitä.

Koriste.jpg

Sohvi toi minulle tuliaisena puoli pakettia tekolunta. Sitä en kuitenkaan maiseman ylle levittänyt. Tämä peltojen valkoinen huntu on ihan ehtaa taivaallista lunta.

Joulukuinen%20maisema.jpg

Mukavaa joulun odotusta!