tiistai, 15. lokakuu 2019

Lintupäivä

Aikainen lintu nappaa madon. Kuulas syysaamu on hyvä aika ulkoiluttaa kameraa. Kamerahan pitää ottaa aina mukaan menipä vaikka työhommiin. Aamulla isäntä pakkaili autoon sahoja ja kypäriä ym. vermeitä taimikon hoitokohdetta varten. Minä hinona rouvana odottelin, että minun kamppeeni ovat siististi autoon pakattuna. Käytin tämän odotusajan tehokkaasti hyväkseni ja havainnoin kotipihan ympäristöä. Minulla on sen havainnoinin suhteen aika valikoiva silmä. Mölli-kissan kanssa ihmettelimme heti ulko-ovella, että onpas kesyjä tiaisia. Yllättävästi tiaisparvessa oli nyt myös hömötiaisia. Mölli ei malttanut ihan olla hiljaa vierelläni, joten välillä tiaiset pyrähtelivät lentoon palatakseen kohta takaisin.

Siivek%C3%A4s.jpg

Meillä ei yleensä ole hömötiaisia pihassa. Näyttäisi talitiaiset vallanneen etupihan ja sinitiaiset takapihan. Pihassa ei ole hömötiaisille sopivia koivupökkelöitä. Rantametsässäkin tikat kaivertavat kolot haapoihin ja mäntyihin. Olen jotenkin ymmärtänyt, että hömötiaiset haluavat kaivertaa kolonsa itse lahokoivuihin. Onneksi niitä on vesijätöllä jonkun matkan päässä. Mukavaa, kun hömötiaiset edes joskus piipahtelevat pihassa.

H%C3%B6m%C3%B6tiainen.jpg

Kotijärven sorsat ovat lähteneet jo muuttomatkalle. Välillä järvellä ei näy linnun lintua, paitsi joutsenet. Yön aikana oli kuitenkin rantaan ilmestynyt muuttomatkalla oleva sorsaparvi. Yritin katsoa kuvasta, että ovatko linnut sittenkin haapanoita. Haapanoita ja muitakin sorsalintuja nään yleensä soidinpuvussa, joten lajimääritys osaltani jääköön tekemättä. Voin syyttää lajimäärityksen heikkoudesta myös kuvan kovaa valoa ja jyrkkiä varjoja. (Lue, ja väärä terävyysalue!)

Sorsat.jpg

Metsään mennessä jutustelin miehelle, että pyitä en ole nähnyt pitkään, pitkään aikaan. Toiveeni toteutui pian metsätielle käännyttäessä. Muutama pyy pyrähti tien laidasta lentoon ja laskeutui vähän matkan päähän. Sen verran nopeasti lensivät piiloon, että kuvatuksi niitä en saanut. Muutama kilometri pyiden jälkeen tiellä oli teeriparvi. Auton nähdessään ne hypähtivät siivilleen ja nousivat tien vieressä kasvaviin puihin. Niitä lensi lisää läheiseltä rämeeltä. Lopulta arvelimme teeriparven kooksi 40 - 50 yksilöä. Yllättävän iso parvi oli.

Teeri.jpg

Tuntui hauskalta kuvat teeriä istumassa kelon oksilla. Tässä kuvassa huomasin jälleen, että olisi kameran kennon puhdistuksen aika. Ihmetyttää, että miten sinne aina pölyä kertyykin.

Teeret.jpg

Puista ovat lehdet jo suurimmaksi osaksi varisseet. Teeret kuitenkin viihtyvät näissä rämeen reunus metsiköissä, joissa on koivuja. Teeriä pomppi myös tien laidan hakkuuaukealla. Teeri ei ole niin kovin kranttu, jos metsää hivenen hoidetaankin.

Teeret2.jpg

Jätimme teeret ruokailemaan ja jatkoimme matkaa. Päivä oli erittäin kaunis. Mikäs sen mukavami työtilma. Lämpötila nollan kieppeilä. Aamulla hiukan kuuraa maassa, mutta aurinko vielä jaksaa lämmittää ilman päivän mittaan. Joskus jopa minä tunnen työn iloa. Ehkä olisi pitänyt istua mättäälle ja odottaa, että moinen kohtaus menee ohi. Mukavaa vaihtelua kuitenkin oli olla metsässä kesäisen marjarumban jälkeen.

Mukavaa syyslomaviikkoa teille, joilla loma on nyt. Muille muuten vaan mukavaa viikkoa. 

sunnuntai, 6. lokakuu 2019

Kotipihasta ruskaretkelle

Tässä ei ole vielä ehtinyt lomareissulle. Ruskasta on onneksi pystynyt nauttimaan ihan kotoa käsin. Viime viikon pakkasyöt saivat puut ja varvut oikein loistamaan. Samaiset pakkasyöt saivat jo aamuisin riitettä rantaveteen. Yhtenä aamuna piipahdin rantaan katselemaan riitettä ja kuvamaan kuura-aamua ennen työhommia.

Riitett%C3%A4.jpg

Kuuraa on ollut menneellä viikolla joka ikinen aamu. Kuurainen aamu on tietänyt myös aurinkoista aamua, vai onko se sittenkin toisin päin. Olen myös huomannut pellolle kulkiessani, että kuuraakin on monen muotoista. Tämä on sitä normi kuuraa. Instagramiin pistin myös kännykkäkuvia, joissa on kuuralla erilaisia muotoja.

Kuuraa.jpg

Rantaluhta eli vesijättö sai myös kuurakuorrutuksen. Tämä on sitten minun likietuinen karpalopaikkani. Karpalot eivät ole olleet moksiskaan pakkasöistä.

Rantaluhta.jpg

Eilen illalla oli oikein kaunis auringon paiste. Kävelimme padolle katsomaan ojaa ruskan väreissä. Rantapolkukin oli kuin kultainen kuja. Syksyn kultaamia lehtiä oli sekä puissa että polulla.

Ruskapolku.jpg

Ojassa ei virrannut kovinkaan paljon vettä. Pohjavedet ovat täällä myös hyvin alhaalla. Syksyn sateet eivät ole ehtineet vielä tänne asti. Metsäojissa ei ole vettä. Järven pinta on useita kymmeniä senttimetrejä normaalia alenpana. Padostakin liruutti vain vähän vettä ylitse. Kuitenkin siitä meni yli vähän enemmän vettä kuin muutama viikko aikaisemmin.

L%C3%A4htev%C3%A4noja.jpg

Nopeasti ihana ilta-aurinko painui mailleen. Lenkin haahuiltuamme kotirannassa jo kuu kuumotti. Lenkkiä voi kutsua haahuiluksi, kun piti katsella isännän tulevat savotat illan hämyssä. Puolikas juustopallohan siellä taivaalla möllötti.

Puolikuu.jpg

Kuuta kuvatessani lintuja lenteli edes takaisin. Osa päätyi kuukuvaankin.

Puolikuu%20ja%20linnut.jpg

Suurin osa linnuista on jo lähtenyt muuttomatkalle. Joutsenet ja jokunen sorsa on vielä järvellä. Satunnaisesti myös pysähtyy myös lokkeja kalastelemaan järvelle. Kotipihassa rastaat ovat vallanneet koko pihan. Onpa käynyt mielessä, että voisivat italialaiset ja muut Välimeren rantojen asukkaat syödä ne suihinsa. Rastaat ovat nyt hyvin pulleassa kunnossa syötyään pihoissa kupunsa täyteen omenoita ja marjoja. Jos ensi kesänä niitä on yhtä paljon, marjamaalla on täysi tuho.

Tänään olikin sitten pilvisempi päivä. Pieniä sadekuuroja kulki aamupäivällä, mutta sade ei juurikaan kastellut. Pienen metsäretken heitimme. Jälleen kerran kävelimme samalla katsastamassa tulevia työmaita. Raivaussahalle näytti olevan hommia tämän päiväisenkin reitin varrella. Minä katselin maahan löytääkseni suppiksia. Ei löytynyt ainuttakaan. Torvijäkäliä sentään kuvasin. Minusta torvijäkälät ovat jotenkin lystikkäitä. Voiko jäkäliä kuvailla lystikkäiksi? Torvijäkälät ovat vähän niin kuin hattivatit Muumeissa. Kuvassa on myös oikeassa alareunassa hattivattien kotikolo.

Torvij%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4t.jpg 

Illalla kävin vielä keräilemässä karpaloita. Viitisen litraa niitä kertyi. Piti lähteä pois, kun ilta pimeni. Onneksi koti on lähellä. Osaan käsikopeloltakin kömpiä kotiovelle. Lähtiluonnolla on omat etunsa.

sunnuntai, 29. syyskuu 2019

Kotijärveltä ja -kankaalta

Nyt elämä repes risaiseksi, kun uuden näytön sain. Eipä enää tarvitse virtajohtoa kiskoa kymmeniä kertoja irti ja jäähdytellä näyttöä, kun kirjoittelen blogi-tekstejä. JEE! Tällaisen juhlapäivän kunniaksi ajattelin pistää tänne syksyisen sävyisiä kuvia ja kovia kehuja kotijärvestäni.

Perjantaina söörailimme katsomaan pellon lanausta lintutornin viereen. Kotoa lähtiessä järven pinta oli hyvin tyyni ja aurinko paistois niin, kuin syyskuisena päivänä aurinko voi paistaa. Se sai syksyn värit puissa hehkumaan ja taivaan loistamaan sinistäkin sinisempänä. Kipaisimme samalla reissulla lintutorniin katselemaan maisemia. Enpä muista, että näin kauniina olisin kotijärveni nähnyt tornista käsin. Tässäpä teille kamerakuulumiset lintutornista perjantai-iltapäivänä.

Ahmasj%C3%A4rvi1.jpg

Ahmasj%C3%A4rvi6.jpg

Ahmasj%C3%A4rvi2.jpg

Ahmasj%C3%A4rvi3.jpg

Ahmasj%C3%A4rvi5.jpg

Ahmasj%C3%A4rvi4.jpg

Lintuja järvellä oli enää muutamia kauempana uiskentelemassa. Tornin lähipuissa hyppelehti ja piipitti tiaisia. Muutoin oli tyyntä ja rauhaa. Pienoinen väre aina välillä rikkoi peilityyntä pintaa. Hyvin kaunista oli. Suosittelen käymään Ahmasjärven lintutornissa, kun olette reissun päällä Rokuan suunnalla. Aina ei lintuja näy, mutta tällaisena kauniina päivänä voi tornista ihailla järvimaisemaakin.

Tunnelmakuva.jpg

Maisemakuvat järvestä otin kameralla. Lopuksi muutama kännykällä otettu makrokuva puolukoista. Minulla oli normi objektiivi kamerassa mukanani, kun torstai-iltana olin iltalenkillä kankaalla. Se objektiivi ei kuitenkaan sovellu makrojen ottoon, joten kokeilin muutamia kuvia mielenkiintoisista asetelmista kännykällä. Resoluutio ei ole niin hyvä, mutta näitä voi kyllä käyttää inspiraationa maalaushommissa. Poimin muutamalla reissulla kannon vierestä puolukoita poimurilla ja jokunen puolukka oli hypännyt poimurista kannolle. Nyt havaitsin, että puolukat kannolla näyttävät tosi kauniilta. Siinä oli muutamia pienen pieniä asetelmia muodostunut kannolle jäkälien kanssa. Jos olisin tarkoituksella pyöritellyt puolukoita jäkälän viereen kannolle, niin eipä olisi näin mukavia asetelmia syntynyt.

20190926_182402.jpg

20190926_182502.jpg

 

sunnuntai, 22. syyskuu 2019

Viikon varrelta, maan ja taivaan väliltä

Menneellä viikolla on saatu viljat puitua ja oljet paalattua. Siltä osin homma on paketissa. Marjamaan syystyöt ovat olleet listalla myös. Olen ajatellut, että eihän tässä ole mitään kiirettä. Pitkästi on syksyä vielä tehdä hommia. Luonto on kuitenkin viikon varrella antanut sellaisia merkkejä, että peltohommissa on parasta viihtyä. Pilvistä ei oikein tiedä, että mitä sieltä alas tulee. Välillä aurinko on pilkistänyt, mutta tuuli on ollut hyvin pureva. Talvivaatteet on pitänyt etsiä komeroiden kätköistä. Jotenkin ilman ala on ollut sellainen, että lunta tulee kohta.

Alla oleva kuva on järveltä lauantaina iltapäivällä. Meillä oli Sohvin kanssa äiti-lapsi-päivä. Päivän maalasimme taidepiirissä vierekkäin ja illalla olimme lähdössä keräämään Sohville puolukoita ja tutkailemaan kankaan sienitilannetta. Otin kameran mukaan. Lähtiessä katselin järven taakse ja mietin, että tuleeko jo lunta. Tämä olkoon se taivasosuus postauksessa.

Syksymaisema.jpg

Ei tullut vielä eilen lunta. Sohvi piti kuitenkin minulle puolukan poiminnan jälkeen pikakurssin sienistä. Lähinnä hän ehdotti minulle kehnäsieniä kokeiluun. Kankaalla on ollut tänä kesänä paljon herkkutatteja. Niitä ei minun kainuulainen vatsani kestä, joten kokeillaanpa sitten kehnäsieniä. Muutaman kehnäsienen Sohvi keräsi minulle malliksi. Tänään teimme kolmen järven kierroksen miehen kanssa ja katselin samalla sieniä. Poimin pussiini muutamia kehnäsieniä. Jännityksellä vertailin niitä Sohvin mallisieniin. Näyttivät kutakuinkin samanlaisilta. Pannuun vaan sienet paistumaan.

Kehn%C3%A4sieni%C3%A4%20pannulla.jpg

Ilmeisesti tunnistus meni kohtalaisen kohdalleen, kun tässä vielä naputtelen tekstiä monta tuntia maisteluiden jälkeen. Täytyy sanoa, että maku kehnäsienissä oli hyvä, mutta mieto. Olisi pitänyt pilkkoa isompien sienien varret pienemmeksi tai jättää ne kokonaan pois. Olivat vielä paistamisen jälkeen sitkaita ja hankala syödä leivän päällä. Loput maistiaissienet pilkoinkin pieneksi hakkelukseksi ja pistin kuppiin yrttien kanssa. Syön ne sitten salaattina. Mies aikoi odotella sienien vaikutusta minuun ennen, kuin suostuu niitä maistelemaan. Ei ilmeisesti luota vaimonsa sieniasiantuntemukseen.

Maassa tai tarkemmin suolla kasvaa kuitenkin sellaisia herkkuja, että nämä minä varmasti tunnen. Karpaloita on vesijätöllä ihan mattona. Viikolla kävin tarkistamassa niiden kypsyysasteen ja kypsiä alkoivat olla. Nyt pitäisi pistää kumpparit jalkaan ja reilusti vaatetta niskaan ja karpalon poimintaan. Aamulla keitin karpalosopat vielä viime kesän karpaloista. Oli kuulema oikein herkkupäivä tänään. Aamulla karpalosoppaa mannapuuron kanssa ja päivällä karpalosoppaa riisipuuron kanssa.

Karpaloita.jpg

Ruska ei ole täällä ainakaan vielä kovin näyttävää. Kuitenkin löytyi muutama ihan ruskainen lehti. Tämä olkoon lopetuskukkanen tällä kertaa maan jamasta.

Ruskalehti.jpg

Hyvää alkavaa viikkoa. 

sunnuntai, 15. syyskuu 2019

Aronioista, omenoista, puolukoista

En tehnyt kotiviiniä, vaan teinpä paljon muuta. Omenoita on tullut paljon, isoja ja makeita sekä pieniä ja vähän kirpeitä. Omenoista olen tehnyt mehua puristamalla pariin otteeseen. Ensin tein isoista omenoista ja lätkäsin sekaan vähän vadelmia. Tuli aika mietoa. Viime viikolla tein mehua isoista makeista omenoista, pienistä kirpeistä Dolgo-omenoista ja marja-aronioista. Nyt tuli hyvää. Nyt pakastimeen on tungettu neljä ja puoli sangollista eri sorttisia omenamehuja. Oikeaa voimajuomaa talveksi.

Tässä alla ovat kirepeät pienet Dolgo-omenat. Niistä tulee mukava maku mehuun, soseeseen ja vaikkapa talvella bataattilaatikkoon. Mehua näistä kaunottarista lähtee todella hyvin. Aikaisempina vuosina olen tehnyt näistä mehua myös mehumaijalla, murskannut monitoimikoneella raasteeksi pakastimeen ja kuivattanut leivinuunin jälkilämmössä.

Dolgo-omena.jpg

Isoja ja makeita omenoita minulla kasvaa Lepaan melonia ja Vuokkoa. Molemmat ovat hyviä syöntiomenoita suoraan puusta. Tosin tippuvat tosi hanakasti. Lisäksi pihassani kasvaa myös Pirjaa ja Rescue-omenoita. Ne ovat ison ja pienen väliltä. Tässä kuvassa on Lepaan meloni.

Omena.jpg

Tänä vuonna marja-aroniat ovat innostuneet tekemään marjoja ennätys määrän. Tavallisena, hyvänä syksynä keräilen pensaista pari, kolme sangollista marja-aronian marjoja. Nyt olen poiminut kaksi ja puoli ämpärillistä ja vasta raapaissut muutaman oksan pintaa. Marjoja tulee varmaan kymmeniä sangollisia. Ihmeellistä on myös, että ne kypsyivät näinkin varhain.

Marja-aronia.jpg

Marja-aroniat ovat hivenen parkkihappoisia syötäviä tuoreeltaan. Olen opetellut syömään niitä nyt puuron päällä ja joguritin kanssa. Lisäksi laitan sekaan myös muita makeampia marjoja. Kun satoa tulee paljon, on pitänyt kehitellä erilaisia käyttötapoja omenoille ja marja-aronioille. Olen kokeillut erilaisia hilloreseptejä mehun lisäksi. Omenoista ja puolukoista tuli hyvää hilloa, joka sopii niin jäätelölle kuin liharuoan kyytipojaksikin. Aronioita hillosin omenoiden ja mansikoiden kanssa. Kiehautin omenat ja marjat pehmeiksi ja surautin hivenen soseeksi. Lisäsin seokseen hillosokerin ja kiehautin. Hyvää tuli. Maku on yllättävän mieto. Osittain johtui varmaan omenoiden mietoudesta.  Muutoin maku on todella hieno. Sopii hyvin vaniljajäätelön kanssa. Yhden satsin hilloa keitin omenoista, puolukoista ja marja-aronioista. Puolukan kirpeys laimeni todella aronioiden kanssa. Hyvä yhdistelmä tämäkin. Hillon soseutin osittain sauvasekoittimella. Joskus olen keittänyt hillon aronioista ja puolukoista. Silloin en soseuttanut. Hillosta tuli jotenkin kuivakkaa. Johtui varmaan kokonaisista marjoista hillon pinnalla. Suosittelen jonkinlaista soseuttamista, jotta aronian kova kuori rikkoontuu ja maku pääsee oikeuksiinsa.

Omenoista kuivattelen nyt kuivurissa. Sohvilla on ilmeisesti maailman lopun -sienivarastot jo täynnä. Kuivuri joutui nyt minulle omenarumbaan. Kuivatut isot omeneat ovat tosi makeita. Viikon päälle kokeilen aronioiden sekä pikku omppujen kuivaamista.

Säilöntävihjeet päättyvät nyt tähän. Hyppään sujuvasti loppukuvaan. Täysikuu saa ihmisen mielen virkeäksi. Niin minunkin mieleni teki kuvaamaan. Kokeilin kameralla pelkkiä täysikuu kuvia. Ei natsannut. Mielessä kävi päällekkäisvalotus. Tässä kuvassa on kolme kuvaa päällekkäin. Kuvassa ovat täysikuu, kannan kukka ja vanhat puutarha tuolit. Kaikki olivat ihan pihalla, kuvaajakin.

T%C3%A4ysikuu.jpg

Päällekkäisvalotus on joskus mukavaa kuvakokeilua. Kannattaa kokeilla, jos kamerassa on se ominaisuus. Mukavaa alkavaa viikkoa.