perjantai, 8. lokakuu 2021

Ruuhitunturin kierros

Ruskaretkemme toinen päivä sujui ylämäki-alamäkikulkua Ruuhitunturin maastossa. Sää suosi meitä. Aurinko paistoi. Suunnittelimme reissun siten, että paluumatkalla ei tarvitse kulkea kevyenliikenteen väylää Poropuistosta Sallatunturin keskukseen. Ylämäki-alamäki-vaelluksen jälkeen kova asfaltti tuntuu inhottavalle vaelluskengillä kävellä. Ajoimme autolla Hangasjärven taakse. 

Hangasj%C3%A4rvi.jpg

 

Metsätien kääntymispaikalta lähdimme jalkapatikassa ensin Hangasjärven laavulle ja siitä jatkoimme reittiä pitkin Ruuhitunturin rinnettä ylös. Paikoin polku oli kostea, mutta vaelluskengät pitivät jalat kuivana. Paljon oli uusittu pitkospuita, mutta jossain kohdin vesi oli kertynyt polulle. Maaruska oli hieno Ruuhitunturissakin. Tunturin koivuista alkoivat jo lehdet leijailla pois.

Maaruska.jpg

 

Osan matkaa patikkareitti kulki hiitouran pohjaa. Sitten pitikin pitää silmällä, että poikkesi hiihtouralta patikkareitille. Minä olisin päkittänyt hiihtouraa pitkin ylös, mutta onneksi porukassa osa osasi lukeakin. Suon kohta ainakin oli kierretty kovemmalle pohjalle. Pitkospuita oli vielä keskeneräisenä polun laidassa. Maasto muuttui kallioisemmaksi ja kivisemmäksi.

Kalliokko.jpg

 

Ylähäällä Ruuhitunturin päällä kahvio oli suljettu. Sen terassilta pystyi kuitenkin tiirailemaan puiden välistä maisemia. Päivätupa oli auki. Siellä meitä kohtasi hyvin iloinen seurue. Pieni tyttönen toivotti heti ovella meidät tervetulleeksi. Eipä ollut mitään epäselvyyttä, että emme olisi sopineet tulistelemaan ja paistamaan makkaraa kaminassa. Seurue keräili kamppeitaan kasaan lavitsoilta ja kehotti tulemaan peremmälle. Tekivät tilaa kaminan edessä ja tuumivat, että vielä sopii makkaraakin paistamaan. Porukkaa tuvalla vaihtui, mutta tunnelma oli hyvä ja kaikki tulijat sopivat. Vessatkin olivat siistit. Meitä hymyilytti vessan oveen kiinnitetty ohje: "Alä seiso pytyn päällä." Olikohan joku seisonut ja luiskahtanut huussin reiästä alas tynnyriin.

Ruuhiturnturilla.jpg

 

Päätöksemme oli kiertää reitti vastapäivään. Kaverimme oli aikaisemmin syksyllä kiertänyt reitin ja arveli, että jyrkkä polku Poropuistoon päin on helpompi tulla alaspäin. Tämä olikin oivallinen valinta. Paluumatkalla oli hyvä pysähdellä ihailemaan maisemia, joko ylöspäin

Ruuhitunturin%20rinnett%C3%A4.jpg

tai alaspäin

Polkua%20alas.jpg

tai johonkin suuntaan.

N%C3%A4kymi%C3%A4%20Pirttivaaralta.jpg

 

Patikkareitti Ruuhitunturiin kulkee välillä hyvin kivikkoisessa maastossa. Minä kiittelin hengessäni tukevia vaelluskenkiäni. Yksi tällainen kivikkoinen kohta oli Ruuhitunturista laskeutuessamme Ruuhitunturin ja Pirttivaaran välissä kulkevalle metsätielle. Patikkareitti ylittää tien. Useat patikoijat olivatkin ajaneet autolla tähän tien ja patikkareitin risteyskohtaan ja jatkaneet siitä jalan matkaa kohti tunturin huippua.

Kivinen%20p%C3%A4tk%C3%A4.jpg

 

Tien ylitettyämme jatkoimme kipuamista kohti Pirttivaaraa. Pirttivaaralle on tehty kaksi hienoa näköalatasannetta. Joimme toisella tasanteella kahvit ja ihailimme tietysti maisemia. Otimme taas paljon kuvia.

Maisemia%20Ruuhitunturista.jpg

 Toisella tasanteella otimme taas kuvia.

Pirttivaaran%20n%C3%A4k%C3%B6alatasantee

 

Pirttivaaralta aloimme laskeutua kohti Poropuistoa. Ennen Poropuistoa käännyimmekin polulta lammenrantaa hiihtouralle. Hiihtouraa pitkin (välillä metsän puolta suota kiertäen) kävelimme takaisin Hangasjärvelle ja autolemme. Näin vältyimme asfalttikävelyltä. Matkaa patikkaosuudelle tuli noin kaksitoista kilometriä.

Huomaa, että Sallatunturin alue valmistautuu kansallispuistoksi. Paljon uudistetaan rakenteita. Rakennetaan ihan uusia reittejä ja levähdyspaikkoja. Ihmisä oli Ruuhitunturissa liikkeellä enemmän kuin Kullaojanputouksella tai Kuskoivalla. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut. Tuvallakin väki sopi tulistelemaan ja ihmiset olivat rentoja ja ystävällisiä.  Jälleen oli mukava retkipäivä.

perjantai, 1. lokakuu 2021

Pieni lomareissu Sallaan: Kuskoiva

Samalla reissulla, kun kävimme katsomassa Kullaojanputousta, suunnistimme Kuskoivalle. Kuskoivalle päästäkseen laiskan sitkeän autoilijan tulee ajella Naruskantietä niin pitkälle, että tulee vastaan Maantie päättyy -kyltti ja jatkaa siitä matkaa metsätietä. Me tulimme Värriöntieltä ja käännyimme tälle Tuntsalle menevälle metsätielle. Tästä rityksestä kaverimme mukaan Nuoluskurulle menevälle tielle ei ole kovin pitkä matka. Me ajella hytkytelimme, jos ei ihan koko päivää, niin melkoisen rupeaman. Kuljettaja huuteli takapenkin kartanlukijalle, että vieläkö on pitkälti. "No on, on", vastailin minä ja tuijotin karttaselainta. Kovin hitaasti sininen täppä kartan päällä liikkui. Aikansa köröteltyämme saavuimme Nuoluskurulle menevän tien ristykseen. Matkaa taisi olla parikymmentä kilometriä Värriöntien risteyksestä eli ei siis kovin pitkä matka. Nuoluskurulle menevä tie vaatii jonkin maastokelpoisen ajoneuvon, jotta kodalle asti pääsee. Toinen vaihtoehto on pistää jalkaa toisen eteen ja talsia noin neljän kilometrin matka Tuntsantieltä tätä kärrytietä pitkin tai reilusti pitemmästi UKK-reittiä pitkin, joka kulkee Tuntsantien poikki useita kilometrejä aikaisemmin. UKK-reitti kulkee Kuskoivan reunamilla Nuoluskurun kodalle, mutta ihan tunturin huipulle se ei nouse.

Kun on lähes kaiken selän takana, luulee saavansa olla ihan yksikseen tai kaksikseen tai kaveriporukalla.

Nuoluskuru.jpg

 

Nuoluskurun kodalle päästyämme huomasimme kodalla olevan useita autoja ja kodassa ihmisiä tulistelemassa ja koiria haukkumassa. Päätimme kipaista ensin lenkin Kuskoivalle ja tulistella vasta sitten.

Kuskoiva2.jpg

 

Alkumatkasta hipotteli hieman räntää, mutta muuten sää suosi. Aurinko ei paistanut, mutta eipä satanutkaan. Tuuli hiukan. Polku oli alussa hieman kostea, kun se kulki kurun reunalla olevien rinteiden alla. Ylemmäksi mentäessä polkukin kuivui. Maaruskaa oli.

Nuoluskurusta%20yl%C3%B6s.jpg

 

Kuskoiva siintää kivisten kumpujen takana. Alue taitaa olla ns. tunturiylänköä. Kovasti nousua oli matka Sallan kirkonkylältä tänne. 

Kuskoiva.jpg

 

Liuskottuneet kalliot ovat kuin muinaisten jättiläisten asumusten raunioita. Silmä hakee niissä muotoja. Ihan kuin olisivat sortuneita kivirakennelmia. Taitavat kuitenkin olla jääkauden ja aikojen rapauttamia muodostelmia kallioissa.

Kuskoivan%20kallioita.jpg

 

Eväät jätimme autoon. Onneksi luonto tarjoili matkan varrella evästä. Se oli kattanut kivipaadelle silmän ja suun ruokaa. Pääsimme maistelemaan ihan ensimmäistä kertaa elämässä riekonmarjoja. Minun mielestäni maku muistutti hiukan variksenmarjaa. Siemenkin oli aika iso marjan sisällä. Riekonmarja sisältää netin lähteiden mukaan runsaasti C-vitamiinia. Ehkäpä se sen vuoksi maistuikin variksenmarjaa hiukan happoisemmalle. Se on variksenmarjaa isompi ja isompi mustikkaakin. Tunturin rinne sai osittain värinsä riekonmarjan laajoista kasvustoista. Paikoin riekonmarja kasvustot olivat jotenkin kuihtuneet. Tunturin rinne ei ole kaikkein otollisin kasvualusta useimmille kasveille, mutta sitkeimmät kukoistavat.

Riekonmarja.jpg

 

Tunturin päälle päästäksemme, jouduimme poikkeamaan merkityltä reitiltä. Tunturin rinne on pitkälti kivirakkaa, jonka välissä on varpujen peittämiä kunttajuotteja. Lähdimme nousemaan tällaista kunttajuottia pitkin ylöspäin. Siinä kulku oli helppoa. 

Kivirakkaa.jpg

 

Kuskoivalta aukenivat upeat näkymät. Kaverimme oli ihan oikeassa. Tänne kannatti kyllä tulla.

Kuskoivalla.jpg

 

Tämä tunturi tai tunturijono näkyy Kuskoivalle Tuntsantien ylitse. En muistanut katsoa selaimesta, että mikä tunturi voisi olla kyseessa Kuskoivalla ollessa. Yritin katsella kartasta jälkeenpäin, mutta enpä osaa hahmottaa oikeaa tunturia. Saa pistää kommenttikentään tunturin nimen, jos tietää.

N%C3%A4kym%C3%A4%20Kuskoivalta.jpg

 

Pyörin väkkäränä tunturin päällä kuvia räpsien, joten ilmansuunnatkin taisivat unohtua. Näkymät olivat upeat katselipa mihin suuntaan tahansa.

N%C3%A4kymi%C3%A4%20Kuskoivalta.jpg

 

Onneksi sen verran pidimme huolen ilmansuunnista, että osasimme lähteä laskeutumaan oikeaan suuntaan reittiä kohden. Osasimme takaisin Nuoluskuruun. Kävin kurkkaamassa, että millaisiin maisemiin lähtee reitti kohti Tuntsaa. Värimaailma ainakin näytti hyvin kauniilta. Kiviäkin näytti olevan.

Nuoluskuru2.jpg

 

Päivä oli kääntymässä jo iltaa kohden. Kodalta lähtivät viimeisetkin kulkijat. Meille jäivät hyvät makkaratulet. Tulistelimme ja mussutimme eväämme kodassa. Kodan ulkonäkö poikkesi hieman täkäläisistä taukopaikoista. Ovi oli nostettu ylös maan jamasta. Ehkäpä kuruun tuppaa tupruttamaan talvisaikaan lunta. Ovi pitää saada auki lumenkin aikaan.

Nuoluskurun%20kota.jpg

 

Matka Nuoluskurusta Sallaan on sen verran pitkä ja hidas, että päivä kääntyi jo hyvinkin iltaan saavuttuamme Sallaan. Naruskan ja Tuntsan suunnan retket ovat ihan kokopäivän retkiä, vaikka autolla surauttaisikin.

Se päivä oli iloinen ja enimmäkseen autoilua, mutta seuraava päivä olikin oikeaa patikointia. Toinen lomapäivä kului Ruuhitunturin kierroksella. Siitäkin on kymmeniä kuvia, joten oman juttunsa sekin saa.

Mukavaa viikonloppua ja alkanutta lokakuuta!

lauantai, 25. syyskuu 2021

Pieni lomareissu Sallaan: Kullaojanputous

Kullaoja on pieni joki Sallan Naruskassa. Suomen vesiputoukset sijoittavat Kullaojanputouksen Sallan Naruskaan ja Itä-Lappiin. Minä olen tottunut puhumaan Sallasta Koillis-Lappina paikallisten ystävieni tapaan. Aika itäiseltä Naruska ainakin tuntui, mutta missähän Itä-Lappi sitten oikeasti lienee. Sitäkin on joskus tullut mietittyä. Väliäkö hällä onko Kullaoja sitten itää vai kolillista, perille osasimme yli tunnin ajomatkan jälkeen Sallatunturilta.(Ei tullut katsottua tarkkaa aikaa, kun lomalla olimme.) Opasteet olivat hyvät, kun uskoi, että matkaa ei voi jouduttaa. Kullaojanputoukselle pääsee ajamalla Sallan kirkonkylältä Savukoskelle päin. Kotalassa käännytään Naruskaan menevälle tielle ja ajetaan niin kauan, että vastaan tulee kyltti: Maantie päättyy. Lupaavaa eikö totta? Siitä kuitenkin käännytään Värriöntielle ja kierretään Naruskajärvi. Aikansa ajettua tulee levennys tiessä ja opastekyltti Kullaojanputoukselle. Siitä ei ole kuin 600 m patikoimista putoukselle. Näin märän kelin aikaan kannattaa varata pitävät kengät, koska polku on kivikkoinen ja korkeuseroakin löytyy. Polku on merkitty ja kuljettu, joten perille löytää.

Putouksen yläpuolella Kullaoja ei näytä kovin massiiviselta. Lähinnä se vaikuttaa olevan puro pahanen.

Kullaoja.jpg

 

Putouksen niskalla tilanne kuitenkin muuttuu. Virtaama näyttää monin kertaistuvan.

Kullaojanputous1.jpg

 

Putousten sarja mutkittelee alaspäin.

Putouksen%20niska.jpg

 

Ensimmäinen putousosuus on ehkä näyttävin.

Kullaojanputous2.jpg

 

Putouksen alla olevan pienen suvantovaiheen jälkeen putousten sarja jatkuu pienemmillä osuuksilla.

Kullaojanputous3.jpg

 

Putouksella on hyvät portaat jyrkimmässä kohtaa. Kuitenkin joutuu myös kulkemaan Kullaojan vartta, jossa maasto on kivistä. Ei siis kannata höseltää.

Kullaojanputous4.jpg

 

Putousten sarja päättyy pieneen lampeen. Putousten sarjaa on hankala saada kuvattua samaan otokseen, joten kiipesin kalliolle katsastamaan kuvausmahdollisuutta. Taas olivat pitävät kengän pohjat tarpeen. Ihan kallion reunalle en uskaltanut mennä. Putoaminen voisi olla kivulias. Lampikuvan otin ylhäältä kalliolta.

Lampi.jpg

 

Kullaojanputouksen parkkipaikan vieressä oli kyltti Kelotus-koealueesta. Sinnehän tietysti piti talsia katsomaan, että miten on homma onnistunut.

Kelotuskoealue.jpg

 

Hmm... Ei ihan lupaavalta näytä uusien nopeakelojen kohtalo. Osa ainakin näytti lahoavan. Osassa oli vielä toiveita.

Kelotuskoe1.jpg

 

Metsähallituksen luontopalvelut on tehnyt hyvää työtä uusien rakenteiden ja opasteiden kanssa. En tiedä, että mille Metsähallituksen osastolle kuuluu siivota Kelotus-koealueelle tuodut tynnyrit. Kaksi tynnyriä ja muutama muovikansisteri koristi aluetta vieläkin.

Tynnyri.jpg

 

Parkkipaikalta käänsimme auton keulan takaisin tulosuuntaan. Tällä kerralla emme jatkaneet Värriön erämaahan. Siellä käyntiin pitää varata reilusti aikaa. Takaisin tullessa pysähdyimme juomaan termarista kahvit Naruskajärven rannalla. Vaikka olimme kaukana Keskeltä ei mitään, Ihan kaiken takana, sivistys ylsi tänne asti. Naruskajärvellä on runsaasti mökkejä. Täällä tuntui olevan eräilijäkansaa. Vähemmän eräilijäkansaan kuuluvalle on hyväksi, että kännykkä kuuluu ja karttasovellutukset pelaavat älyluurissa täälläkin. Tosin jossain kohden hiukan takkuillen.

Naruskaj%C3%A4rvi.jpg

 

Kahvit juotuamme palasimme Värriöntielle ja takaisin Maantie päättyy -kyltin kohdalle. Vaihtoehtona retken jatkamiselle oli joko Karhutunturi tai risteyksestä ei maantielle eli kohti Tuntsaa. Päädyimme jättämään Naruskan maantien selän taakse ja ajamaan metsätietä kohti Tuntsaa. Paikallinen kaverimme valisti, että tästä teiden risteyksestä ei ole pitkä matka Kuskoivalle. Tässä kohden mainitsen, että paikallisten Ei pitkä -matka on eri matka kuin Lapin eteläpuolisten ihmisten Ei pitkä -matka.

Koska kuvia reissusta tuli satoja. Jatkan tarinaa Kuskoivan reissusta tuonnenpana. Mukavaa syyskuista lauantai-iltaa.

perjantai, 3. syyskuu 2021

Onnen maan aarteita

Korvamato korvassani alkaa soittaa Reijo Taipaleen tangoa Onnen maa, kun nään sateenkaaren. Johtuu varmaan puolankalaisesta pessimistiperimästä. Onnenmaa on jossain metsän tuolla puolen hyvin, hyvin kaukana. Sateenkaaren päässä on aarre. Senhän kaikki tietävät. Pessimistille se on saavuttamaton unelma, onnen maa ja aarre.

 

Sateenkaaren%20loppu.jpg

 

Entäpä, jos sateenkaaren pää onkin kotipellon laidassa tai lähimetsässä, onko onnen maa sitten ihan täällä, tässä ja nyt. Voisikohan onnenmaan löytää läheltä, kenties omasta itsestä, lähiluonnosta. Etsivä löytää. Sateenkaarella on alku ja loppu. Kummasta päästä aarteen löytää.

Sateenkaaren%20alku.jpg

 

Minä lähdin sateenkaaren alkupäähän etsimään aarretta. Löysinkin monenlaisia aarteita. Syömäkelpoisia sieniä löytyi pussi tolkulla. Syömäkelvottomia oli myöskin silmän iloksi. Raitista ilmaa keuhkojen puhdistukseen. Kengät kuljettivat yli harjujen jäkäläisten punaisine puolukoineen, ohi järvien, läpi vihreyden, alle kuusien naavaisten.

Puolukat%20kannolla.jpg

 

Pussiini kertyi pieniä kangasrouskuja. Kangasrouskut saattelivatkin polun varrella minua lähes koko matkan. Osa täytyi jättää. Kaikki eivät pussiini sopineet.

Kangasrouskut.jpg

 

Kun kangassienien valta päättyi, sammaleesta nousivat kehnäsienet. Välillä molempia oli lomittain. Paljon löytyikin kehnäsieniä pannulle pilkottavaksi.

Kehn%C3%A4sienet.jpg

 

Aurinko helli aamun kulkijaa. Yön pisarat kimaltelivat vielä korsissa. Rannan vesi hopeisena päilyi.

P%C3%A4iv%C3%A4n%20kimallus.jpg

 

Ei kuulunut kuikan huutoa. Yhtään lintua ei järvellä näkynyt. Syksy on hiipinyt maisemaan.

J%C3%A4rvi.jpg

 

Vielä löytyi satumaista vihreyttä. Kivien lomasta vesi solisemalla kulki ja lauloi: "Pian olet perillä."

Vihre%C3%A4%20oja.jpg

 

Kohta jo pääsinkin sukeltamaan alle naavaisten kuusien. Sieltähän löytyivät syksyn ensimmäiset suppilovahverot.

Suppilovahverot.jpg

 

Matka kesti ja kesti. Puolentoista tunnin lenkki kesti yli kolme tuntia. Mikäs oli aikaa viettäessä. Kukaan ei kiirehtinyt. Sai vain katsella ja kuunnella, hiljaisuutta.

Metsien aarteiden lisäksi aarteita on ollut kotipihan puissa. Vihreitä omenoita, isoja omenoita, punaisia omentoita, pieniä omenoita, makeita omenoita, kirpeitä omenoita ja kaikkia siltä väliltä. Omenoista on väännetty mehua, niitä on kuivattu, pakastettu ja keitetty hilloksi. Niitä on riittänyt muillekin annettavaksi. Luontoäiti on ollut omenoiden suhteen antelias. Kuvassa on Rescue-omenan pienet, herkulliset hedelmät.

Rescue-omena.jpg

 

Omenat houkuttelivat pihaan myös liudan perhosia. Mehun puristemäski oli oivallinen perhosbaari. Suruvaipat olivat baarin vakioasiakkaita. Kiitokseksi baarin pitäjä sai perhosia olkapäälle, lippikselle ja istuipa joku jopa polvellekin.

Suruvaippa2.jpg

 

Mukava oli puolukoita perkatessa seurata, kun perhosia liiteli pihassa monenlaisia. Nokkosperhonen jätti perhosbaarin houkutukset väliin ja kuljeskeli japanikellojen kukissa. 

Nokkosperhonen.jpg

 

Amiraaliperhonen yrittti perhosbaariin, mutta suruvaippojen tungos ajoi sen ensin japaninkelloihin ja sitten pensashanhikin kukkiin.

Amiraaliperhonen2.jpg

 

Tänään kävin sateenkaaren toisessa päässä katsomassa löytyisikö sieltä aarretta. Löyihän sieltä. Löytyi monta sangollista puolukoita. Löytyi kukkiva apilapelto. Vielä olisi kimalaisille ja perhosille mesipaikkoja tarjolla. Ilma oli kylmä ja tuuli navakka. Eipä siksi surina pellosta kuulunut.

Apilapelto.jpg

 

Sateenkaaren alku- ja loppupää on tarkastettu. Pysähdytty välillekin.  Henkilökohtainen mielipiteeni on, että onnen maa ei sittenkään ole kovin kaukana. Se voi löytyä sateenkaaren alta. Sateenkaaren alta löytyi myös suomalainen ruoan tuottaja. Tosin sadepilvi nousi päälle ja paiskoi vettä ja rakeita. Olkien keruun joutuivat yrittäjät lopettamaan väliaikaisesti.  Poudan tultua homma kuitenkin jatkui.

Alla%20sateenkaaren.jpg

 

Huominen on nimetty suomalaisen ruoan päiväksi. Sunnuntai on sitten yrittäjän päivä. Tuossa sateenkaaren alla yhdistyvät sekä suomalaisen ruoan tuottaja että yrittäjä. Onnea ja menestystä yrittäjille sekä nautinnollisia kokkailuja suomalaisen ruoan parissa kaikille.

sunnuntai, 22. elokuu 2021

Länteen itään riittää sienimaailmaa

Viikko sitten irtiotto arjesta tapahtui suuntaamalla ystävien luokse Iijoen varrelle. Siellä lähdimme jokivarsikävelylle porukalla. Äkkäsin polunvarrella karvarouskun ja toisen ja kolmannen jne.

Karvarousku.jpg

 

Ensin niitä kuljettelin kourassa. Harmittelin pussin puutetta. Kunnes ystäväni vetäisi taskustaan muovipussin. Päivä oli pelastettu. Karvarouskut mulskahtivat pussin pohjalle. Hyvä niin. Kohta jyrisi ukkonen. Vettä tuli saavista kaataen. Onneksi sienet olivat minulla muovipussissa ja kamerani ystäväni pusakan sisällä turvassa. Minä juoksin sienien kanssa sateen suojaan. Ystäväni ei voinut juosta kameran kanssa ja kastui. Kamera pysyi kuivana.

Sataa.jpg

 

Puhutaan pussikaljoista ja juoksukaljoista. Tässäpä voin sitten esitellä pussijuoksusienet:

Pussisienet.jpg

 

Sateen tauottua teimme hamstrauksen ystävieni kasvihuoneeseen ja kasvimaalle. Sitten vaan laittamaan ruokaa. Minun aikaansaannokseni oli sienisalaatti karvarouskuista.

Sienisalaatti.jpg

 

Saimme viettää oikein lähiruokapäivää porukalla. Tarjolla oli lähiruokaa heidän ja meidän puutarhasta.

L%C3%A4hiruokaa1.jpg

 

Omput ja mansikat löytyivät meiltä. Viinirypäleet ja muut herkut löytyivät heiltä.

L%C3%A4hiruokaa2.jpg

 

Viikon varrella olen käynyt muutamana iltana lenkillä ja etsinyt kotitanhuvilta sieniä. Eilen sitten posahti sieniä kuin konsanaan sateella. Koppaani kertyi kangasrouskuja ja kehnäsieniä. Muut jätin muille sienen syöjille.

Polun varsilla työntyi sieniä.

Sieni%C3%A4%20nousee.jpg

 

Niitä kasvoi yksin.

Kehn%C3%A4sieni.jpg

 

Niitä kasvoi kaksin.

Sienet.jpg

 

Niitä kasvoi ryhminä.

Herkkutatit.jpg

 

Tänään kävimme Sohvin kanssa lapsuuteni maisemissa. Mennessä meillä oli sisarusteni kanssa sovittu tapaaminen hautausmaalla. Hautausmaalla on vanhempieni ja esivanhempieni hautoja. Kun sisarussarjamme on hivenen hajaantunut lähtöpisteestä, hautojen hoito on jäänyt yksien kontolle. Päätimme yksinkertaistaa ja toivottavasti helpottaa lähimpien sisarusten taakkaa ja vaihtaa kesäkukkien tilalle perennoja: kuunliljoja, kevätkaihonkukkia, pikkusydäntä, taponlehteä, hanhikkia, patjarikkoa jne.

Perennoja%20haudoille.jpg

 

Sitten suunnistimme siniselle vaaralle veljen perheen lihapatojen ääreen. Vettä tuli taivaalta kiihtyvällä tahdilla. Kyllähän täydellä vatsalla on hyvä painua sienestämään. Vesi vatsan päältä valuu kuin hanhen selästä. Mitään hienoja koreja meillä ei Sohvin kanssa ollut, joten pussisieniä tuli taas kerättyä. Minun pussissani on kanttarelleja ja karvarouskuja sekä tietysti roskia. Olenkin sanonut, että minun metsämarjojen ja sienien keräämisen tuloksena astiassa on kaikki oravasta pienemmät elukatkin. Metsässä ei sitten nyherretä. Kotona ehtii perkata.

Pussisieni%C3%A4.jpg

 

Kotona putsailin sienet. Karvarouskut ryöppäsin ja jätin odottelemaan huomista. Kanttarellit paistoin paljossa voissa ja maustoin yrttisuolalla. Siitäpä tuli oivallinen perinneruoka: sienileipä.

Sienileip%C3%A4.jpg

 

Minussa on tapahtanut kehitystä. Otan jopa ruokakuvia. Tähän saakka olen syödä hotaissut ruoat. Eipä siinä sitten kuvia voi eväistä ottaa.