maanantai, 6. elokuu 2018

Saskatoon eli marjatuomipihlaja

Saskatoon eli marjatuomipihlaja on tuomipihlajien sukuun kuuluva pensasmainen monivuotinen kasvi. Sen marjat ovat syötäviä. Marjojen maku on makea ja mieto. Marja on kasvitieteellisesti kotahedelmä, mutta näyttää marjalta. Kotoisin kasvi on Pohjois-Amerikan preeria-alueelta. Meillä viljeltävien lajikkeiden alkuperä on Kanadassa.

20180723_115140.jpg

Marjat kasvavat tertuissa. Poimintakertoja on yleensä kaksi. En saanut puhelimen kameran kuvaa kääntymään oikein päin, mutta kyllä tertut yleensä riippuvat alaspäin. 😉 Marja on monikäyttöinen. Se sopii mm. piirakoihin, hilloksi ja liharuokiin. Marjan on kuiva-ainepitoisuus on suurempi kuin mustikassa, joten höyrymehuna saanto siitä on mustikkaa heikompi. Kokeilin itse saskatoonia jauhelihakääröön ja hyvin passasi. Marjat kannattaa soseuttaa ennen kääröön laittamista. Minä laitoin kokonaisia marjoja, mutta soseutetut pysyvät paremmin käärön sisällä. Terveellinenkin saskatoon on. Verrattavissa ehkäpä mustikkaan.

Yritän kirjoitella paremman jutun saskatoonista kuvien kera, kun marjasesonki päättyy. Nyt tuli tällainen pikapostaus kännykällä. Siitä johtuvat myös nuo kuvan kääntöongelmat. Minua ja puhelinta ei ole vielä synkronoitu yhteen.

Mukavia elokuisia päiviä. 

 

sunnuntai, 29. heinäkuu 2018

Saskatoonista

Luin artikkelin, jossa kerrottiin saskatoonin estävän rasvan kertymistä vyötärön seudulle.

 En kyllä ymmärrä, miksi minulle muodostuu vain uusia jenkkakahvoja. Minähän syön koko ajan saskatoonia.

 

20180720_152746.jpg

🤔

keskiviikko, 25. heinäkuu 2018

Linnakankaan jätinkirkko Tyrnävällä

Perheen nuoret tempaisivat minut iltaretkelle katsastamaan jätinkirkkoa. Jätinkirkko on minulle ihan outo rakennelma, joten viivana luikahdin Sohvin auton takapenkille painoksi. Kohteemme oli Linnakankaan jätinkirkko Tyrnävällä. Sohvin ja Vävyn navikointitaidoilla kohde löytyi helposti.

Jätinkirkko on merelle päin viettävässä rinteessä. Tässä näkyy selvemmin jätinkirkon yläosa. Maastossa on muinaismuisto-rauhoituskyltti.

Linnakankaan%20j%C3%A4tinkirkko.jpg

Jätinkirkon alarinteen puoleinen osa näkyy tässä paremmin kuin yläkuvassa.

Linnakankaan%20j%C3%A4tinkirkko2.jpg

Jätinkirkon alueelta on raivattu puita, joten jätinkirkon rakennelma näkyy maastossa hyvin selkeästi. Ilmeisesti osa jätinkirkon alueesta on tuhoutunut maa-aineksen oton yhteydessä näkyvillä olevan osan vierestä.

Jätinkirkon vierestä löytyi myös hieman tuoreempia muinaisjäännöksiä.

Uudenpi%20muinaisj%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6s.

Reissu oli hyvin opettavainen. Varmaankaan kaikkia jätinkirkkoja ei ole edes löydetty. Siispä silmät tarkkana maastossa liikkuessa, joku kivikasa voi olla muinaisten ihmisten rakentama. Sohvia ja minua askarruti suuresti tikankonttireissullamme nähdyt kivimuodostelmat. Ne olivat selvästi ihmiskäsien aikaansaamia. Vähän senkin vuoksi kävimme tiirailemassa tätä Linnakankaan jätinkirkkoa. Rakennelmat tikankonttimetsässä poikkesivat kyllä paljon tästä Linnakankaan jätinkirkosta. Asiaa kuitenkin selvitellään.

Sitten seuraavaksi nuoret etsivät geokätköjä. Kappas vaan, yhdeltä kätköltä löytyi minun näköiseni woodoo-nukke. Eipä ihme, että minulla on ollut viimeaikoina hikiset oltavat. Nukke oli pakattu muoviputkiloon ja suoraan auringon paisteeseen. Ei ne hikoilukohtaukset olleetkaan kuumiaaaltoja, vaan joku oli taikonut minulle hikiset oltavat. HUH!!!

Nukke.jpg

Nuoret sukelsivat milloin millekin kätkölle ja minä kameran kanssa perässä. Kuulema en saa julkaista kuvia kätköistä, joten saatte taas iloksenne yhden jäkäläkuvan.

J%C3%A4k%C3%A4li%C3%A4.jpg

 

keskiviikko, 11. heinäkuu 2018

Näissä merkeissä

Päiväni kuluvat nyt aika tarkkaan tällaisissa merkeissä:

20180711_075551.jpg

Nauttikaa kesästä, syökää tuoreita marjoja ja käykää uimassa. Ensi viikko on ennusteiden mukaan KESÄINEN!

sunnuntai, 1. heinäkuu 2018

Kotoisilta poluilta

Nyt oli hyvä päivä tehdä hivenen pitempi kävelylenkki. Loppuviikon sateet sitoivat pölyn maahan, joten huonommassakin hapessa oleva pystyi tallustelemaan parin tunnin lenkin. Aamupäivällä ilma oli myös sopivan viileä yön jäljiltä, n. 15 astetta. Yö olikin meillä kylmä. Mittariin jäi vain kaksi astetta plussan puolella. Hyvän mielen lisäksi saaliiksi tuli myös muutamia kuvia. Vihreä metsä poistaa stressiä jopa kuvina, joten metsään mennään jälleen kerran. Tosin kuljimme tänään polkuja pitkin.

Heti pihassa oravan poikanen kyseli, että onko kissa kotona. Syytä oravan poikasella onkin olla varovainen. Orava teki pesän pihakuuseen. Kissallammehan on tietysti ollut siitä hyvästä kissanpäivät. Se näkyy saavan oravapaistia useasti.

Pikkuorava.jpg

Pellon laidassa mustikat alkavat vaihtaa väriä. Muutamia oli jo sinisenä, mutta maku ei ollut vielä mustikassa makea.

Mustikat.jpg

Kuikkien huuto kuului jo kauas uimajärveltä. Kuikan huudot luovat todella erämaajärven tunnelman kotoiselle uimajärvelle. Lisäksi järven takaa kuului kurkien kailotusta. Paremmin kurkien kailotus sopiikin järven taakse suolle kuin meidän pellolle. Kuikkien pesintä näyttää onnistuneen hyvin. Poikasilla olivat jo lentoharjoitukset alkamassa.

Kuikat.jpg

Patikkareitin (Tervareitistö) varrella on välillä tuoreitakin kankaita. Minä pidän reitin tästä pätkästä. Hiukan erilaista kangasmaastoa: kivikkoa ja välillä kuusikkoa. Näkymä kuitenkin on suhteellisen kauas.

Hyttikangas.jpg

Meillä on näitä mukavia hiekkateitä lenkkipoluiksi. Välillä on rentouttavaa tehdä tällainen vähän pitempi kävelylenkki. Mukavuutta lisää tietysti se, että koko lenkin pystyi tekemään tavalliset lenkkarit jalassa.

Polku.jpg

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!