Vielä on taidepiiriä, joten tein kartonkigrafiikan vedoksia viinipakkauksen kartonkiin. Tällainen nestepakkauskartonki onkin aika kestävä ja helppo työstää. Tein neljä vedosta. Useampikin olisi tullut, mutta en keksi useammalle käyttöä. Nyt on ollut keväiset ilmat, joten karkasi aihekin jo kesään. Muuntelin värejä vedosten välillä.

Niin tuli sarja sudenkorennoista pörräämässä rantaveden heinissä aamusta iltaan. Vedokset ovat jo sen verran isoja, että näistä saa jo jonkinlaisia tauluja halutessaan.

Hauska ja rentouttava harjoitus on tehdä maalaus vasemalla kädellä. Piirtelin ensin pöydillä olevia viherkasveja lyijykynällä. Sitten piirtelin samat viivat suurpiirteisesti permanenttussilla. Taideryhmän tapaamisesta paletille jäi vihreää ja keltaista vesiväriä, joilla aloitin maalaamaan. Lisäsin sitten hivenen vielä sinistä.

Postauskin on harjoitusta. Tein tämän kännykällä. Ei ole kovin sujuvaa. Silmät eivät juuri näe, mitä on kirjoittanut.

Pakkanen paukkui helmikuulla nurkissa. Pakkaspäivien ratoksi kokeilin kartonkigrafiikan tekoa erilaisille pakkauskartongeille. Siis laatat kaiverisin pakkauskartongeille ja vedostin normaalisti syväpainopaperille. Muutaman vedoksen kokeilin myös itsetehdylle paperille.

Olen yleensä käyttänyt laattana tomaattimurskapakkausten kartonkia. Ne ovat aika pieniä. Mietimme taideryhmässä, miten saisi isompia vedoksia. Kokeilin yhdistää kaksi laattaa yhteen. Laatat liikkuivat vedostaessa, jos niitä ei teipannut takaa ennen vedostamista yhteen. Sauma tahtoi näkyä vedoksessa, vaikka sauman yritti puhdistaa huolella. Tälläinen vedos on tuossa alempana olevassa kuvassa vedos palokärjistä. Nuo värilliset läiskät ovat mulperipaperia.

Sammakon olen kaivertanut myös tomaattimurskapakkauksen kartonkiin. Siinä laattana on vain yksi sivu pakkauksesta. Tomaattimurskapakkaus on siinä mielessä hyvä, että se on pinnoitettu sisäpuolelta hopean värisellä kalvolla. Sitä on kohtalaisen helppo työstää ja se kestää vedostamista useita kertoja. Vihreän taustan sain vedokseen mulperipaperista. Mulperipaperi kiinnitin vedospaperiin tapettiliisterillä. Prässiin laitetaan pohjalle laatta väripuoli ylöspäin. Laatan päälle laitetaan mulperipaperi tai mulperipaperin palasia (palokärjet). Mulperipaperin päälle ripotellaan jauhemaista tapettiliisteriä. Sitten tulee kostea vedospaperi. Vedospaperi saa olla hivenen kosteampi kuin normaalissa vedostuksessa. Sitten minä käytin pinkan kaksi kertaa edestakaisin prässissä. Mulperipaperi on hyvä olla korkeintaan laatan kokoinen. Silloin se tarttuu paremmin kiinni vedospaperiin. Vedospaperin on siksi hyvä olla tavallista kosteampi, kun kosteuden pitää mennä läpi myös mulperipaperista, jotta mulperipaperi tarttuu kiinni vedospaperiin, ja painoväri imeytyy mulperipaperiin. Muutoin mulperipaperi voi tarttua laattaan kiinni.

Pikkutikan olen kaivertanut normaalisti tomaattimurskapakkauksen yhdelle sivulle. Ensimmäisen vedoksen tein normaalisti kostealle syväpainopaperille. Toisen vedoksen tein itsetehdylle paperille. Itsetehtyyn paperiin laitoin hivenen tapettiliisteriä tekovaiheessa, jotta paperi pysyisi paremmin kasassa kostuttaessa. Itsetehty paperi kesti kostutusta huonosti. Ensimmäinen veti liikaa kostutuksessa vettä ja vedostaessa vesi huuhtoi väriä pois. Toisen itsetehdylle paperille tehdyn vedoksen kostutin vain sumutinpullosta suihkuttamalla kevyesti. Tämä (kuvassa) kesti paremmin.

Ruusun maljakossa tein ensin kokeeksi näkkileipäpaketin kartonkiin sisäpuolelle. Se ei onnistunut. Väri imeytyi vain kartonkiin. Toisen kokeilun tein värilliselle puolen. Yksi vedos onnistui. Toiseen vedokseen laitoin mulperipaperia ja tapettiliisteriä.Osa mulperipaperin palasista tarttui laattaan. Sekään ei ollut aivan nappisuoritus.

Tulppaaneihin käytin laattana kasvivalon mukana tullutta aika tiivispintaista, kiiltävää kartonkia. Sen hyvä puoli oli, että laatan sai puhdistettua hyvin talouspaperilla pyyhkimällä. Tosin kartongissa ollut kuva ja kirjoitus hämäsi niin, että tarkkaan ei nähnyt kaikkia kohtia puhdistaa. Mielestäni se ei lopputuloksessa haitannut. Tulipahan vähän elämpi vedos. Tämä kartonki kesti ottaa neljä vedosta. Viidenteen kokeilin käyttää taas mulperipaperin palasia ja tapettiliisteriä. Mulperipaperin palasia jäi laattaan, joten vedokset loppuivat siihen. Kuten näkyy, kaiversin laattaa lisää vedosten välissä.

Minulla on prässinä sellainen tyttäreltä lainassa oleva härpäke, jolla saa korkeintaan A5-kokoa olevia vedoksia tehtyä. Isommat vedokset tarvitsevat jo sitten oikean prässin. Mihinkäs näitä pieniä vedoksia sitten käyttäisin, siinä pulma. Olen käyttänyt vedoksia tähän mennessä kollaaseihin, tarinallisiin taidepäiväkirjoihin ja kortteihin. Loput, iso pino, odottaa laatikossa.

Instagramissa löytyy hyviä videoita kartonkigrafiikan teosta. Monet käyttävät laattoina mehupurkkeja. Meillä ei mehupurkkeja löydy. Kokeilimme aikaisemmin käyttää maitopurkkeja, joiden sisäpinnan käsittelimme selakalla. Minulla selakkakäsittelystä tuli läikikästä, joka näkyi vedoksissa. En tykännyt. Taideliikkeistä saa selakkaa ja valkoista maitokartonkia, jos ei halua käyttää näitä kierrätyskartonkeja.

Meidän alueella koululaisilla alkoi talviloma. Täällä on tänä talvena vain vähän lunta. Perukallemme saatiin just ja just vedettyä latua, mutta se taitaa sulaa pois loppuviikon lämpiminä päivinä. Siispä minä lähden nyt hiihtämään ja nauttimaan auringon valosta.

Hyvää lomaa lomalaisille ja mukavaa maaliskuuta kaikille!

Taideryhmämme pääsi kevätkaudeksi käyntiin. Minäpäs irrottelin maalaushommissa perjantai-iltana. Pohjana on canvaspohja-ilmakuvakierrätys, joka gessottiin mustaksi. Ennen joulua läiskin akryylin jämävärejä pensselillä sinne tänne. Perjantaina sitten ryhmässä tiirailtiin mitä itsekukin läiskissä näki. Osa näki sipuleita, mutta minusta teos näytti kukon heltalta. Siispä kukko siitä tuli. En tiedä onko tämä kukko kukkapenkissä vai kukkotappelun jälkeen kukkona tunkiolla. Jotenkin näyttää, että on siinä vähän höyhenet pölisseet. Tässä pitää katsella, löytyisikö varastosta sopivia kiilakehyksiä. Jos ei löydy, täytyy kehystyttää luottokehystäjällä. Tähän jäi niukasti reunoja, joten täytyy nitoa sivulle ja laittaa oikeat kehykset.

Musta gessopohja on hyvä tällaisiin irrottelutöihin. Ei tarvitse miettiä varoja. Akryylivärit ovat peittäviä, joten värit loistavat mustalta pohjalta hyvin.

Akryylimusteet ovat hauskoja ja helppoja värejä. Niitä voi käyttää rinnan akryylivärien kanssa. Toisaalta ne toimivat musteen tavoin. Olen tehnyt näillä akryylimusteilla muutamia loruutustöitä. Toisin sanoen kastellut paperin tai tapetin palan ja valutellut ja heilutellut akryylimustetta päälle. Joskus olen laittanut tuorekelmun märän musteen päälle ja rutistellut kelmua. Kelmun annetaan olla värin kuivumiseen saakka. Tällä tavoin tulee noita vaaleampia ja tummempia värin kohtia. Akryylimusteilla voi myös piirtää ja kirjoittaa käyttämällä musteterää. Metallivärit eivät kuitenkaan toimi musteterällä. Tässä yksi loruutustyö. Siitäpä sitten voi arvailla tekijän sielun tilaa.

Joulukuun alkupuolella siivoilin kirjahyllystä pois kirjoja. Romaaneja vein kirjaston Tuo tullessasi - vie menessäsi -hyllyyn. Kirjahyllyyni on myös kertynyt kirjoja, jotka eivät ole enää tätä päivää. Niistä irrottelin sisäsivut ja otin kannet talteen. Sisäsivut menivät paperinkeräykseen. Yhdet kansista hyödynsin taidepäiväkirjan kansina. Tein vain liian hyvän työn repiessäni päällyspaperia. Pahvit jäivät vain käteen. Selkämys lähti irti pahvikansista. Olisin säästynyt paljolta vaivalta, jos olisin jättänyt päällypaperin kiinni ja hyödyntänyt valmiiksi paperoituja pahvikansia. Niinpä liimasin uuden paperin pahvien päälle ja tein taidepäiväkirjaani kannet. Sivuina hyödynsin vesiväritöitä, joille en ole keksinyt käyttöä. Jouduin puolittamaan vesiväriarkit, jotta ne sopivat kansien sisään. Sitten vaan taittelin ja ompelin kirjan kasaan viime vuoden opeilla. (Linkki löytyy viime vuoden taidepäiväkirjaprojektista.) Taas tympein vaihe oli liimata ommellut sivut kansiin kiinni.

Taidepäiväkirjaan askartelin, piirtelin ja maalailin joulutarinan. Toisaalta oli helpotus, kun usealla sivulla oli jo tausta valmiina. Toisaalta taustan väri ei kuitenkaan soveltunut tarinan juoneen, jos tonttujen seikkailulla nyt juonta edes oli. Kanteen liimasin yhden puupiirrosvedoksen, johon olin kokeillut linoväriä ja piirtelyä. Päällyspaperi oli sen verran ruma ja ruttunen liimauksen jäljiltä, että sipaisin vielä paperin päälle akryyliväriä.

Sisäkansiin ja lehtien liimaukseen pahvikansiin käytin mustaa piirustuspaperia. Sattuipa olemaan siveltimessä valkoista akryylimaalia, jolla huitasin tunturin juurelle talorykelmän.

Vuoden vaihteen pakkaspäivien ratoksi kirjoittelin sitten kuviin kuvatekstin. Saman tekstin, jonka kirjoitin joulutarinaan. Viime vuodelta opin, että käsinkirjoitettu kuvateksti ei näy kuvassa hyvin, kun sen lataa tänne. Muutamalle sivulle kirjoittamani teksti oli vähän liian pitkä. Tarina alkoi kiertää reunoja pitkin. Piirroksien väreinä käytin vesivärejä, guasseja ja akryylivärejä. Akryylivärejä jouduin käyttämään, kun guassien väri ei riittänyt peittämään vanhoja värejä. Valkoisille sivuille käytin ensin vesivärejä ja sitten guasseja, jos tarvis vaati. Liimailin myös kartonkigrafiikan pieniä töitä, jotka olivat jääneet joulukorttiprojekteista. Tässä yksi sivu, jolle liimasin kartonkigrafiikkaa ja kirjoitin käsin tekstin. Sivun pohjaväri on vanha vesivärityö.

Taidepiirimme oli osanottajapulan vuoksi tauolla syksyn. Tauolla olivat myös minun taidevälineeni lukuunottamatta tätä joulutarinakirjaa. Nyt taas saimme taideporukan kasaan ja uusia ideoita opella meille olikin. Tämä joulutarinakirja oli hyvä harjoitus. Tulipahan kirjoitustaitoakin verestettyä. Ensin tuntui, että kynä ei pysy oikein kädessä ja ranne kipeytyy kirjoittaessa.

Mukavaa ja antoisaa vuotta 2026!