sunnuntai, 23. tammikuu 2022

Tuiskua ja taivaan värejä

Keskitalven sää on ollut hyvin vaihtelevaa. Alkuviikosta aurinko paistoi, mutta tuuli oli hyytävää. Lumi vaan pöllysi.

Tuisku1.jpg

 

Kun talo on peltojen ympäröimä, tällainen viima jäähdyttää huoneita enemmän kuin tyyni pakkanen. Pellolla lumi pöllysi siihen malliin, että lenkkireitti piti suunnitella kulkemaan metsän keskelle. Alkuviikon hiihtolenkit jäivätkin tekemättä kovan ja kylmän tuulen vuoksi.

Tuisku2.jpg

 

Yökuvaukseni jäivät yhden illan jutuksi. Onneksi vähemmän virkeäkin ihminen voi kuvata taivaan loimotusta. Nyt ei tarvitse edes nousta kovin aikaisin, kun pääsee kuvaamaan auringon nousua. Idässä loimotti kiitettävästi tiistaina.

Aamurusko1.jpg

 

Annoinpa kameran kiertää koko komeuden.

Aamurusko2.jpg

 

Hienoja värejä oli taivaalla idässä ja kaakossa.

Aamurusko3.jpg

 

Luin hauskan luokituksen luonnon kuvaajista. Siinä mummokuvaajiksi mainittiin naisihmiset, jotka räpsivät järkkärillä kuvia auringon laskusta. Tunnistin heti itseni. Minkäs sille voi, että auringonlaskut ovat kauniita. Joka kerta ne ovat yhtä ihmeellisiä. Eikä tarvitse lähteä kotipihaa kauemmaksi kameraa ulkoiluttamaan.

Iltarusko.jpg

 

Kun kerran auringon nousut ja laskut olen kuvannut,  jatkoksi voi sitten laittaakin kuvan, jossa tammikuinen aurinko on lakikorkeudessaan Oulujokivarressa. Ei se pitkään matkaa taivaanrannan yläpuolella  Hienoja pilviä oli taas taivaalla. Kuvan otin kameran vastavalotoiminnolla. 

Vastavaloon.jpg

 

Tänäänkin oli hieno ulkoiluilma. Piti vain olla aamupäivästä hiihtämässä, kun ennusteessa oli lauhtuvaa. Minulla perinteisen sukset ovat vielä perinteisesti voideltavia. Jos keli menee nollaan, pitovoide tuppaa jäätymään. Sitten on hiihtäminen tappista. Aamupäivällä olikin oikein luistava suksi. Hiihtäminen oli silkkaa nautintoa. Aurinkokin yritti pilkistellä pilvien raoista. Pakkasta oli vain pari astetta. Lähes keväinen oli ilma. 

Tammikuisesta säästä onkin hyvä hypätä kalentereihin. Postissa on tullut jos jonkinmoista kalenteria ja kännykän kalenteri muistuttelee lisäksi olomessaolostaan aina välillä. Eipä äkkiseltään hoksaa, että ennen paperikalenteriakin on pitänyt pysyä mukana vuoden kierrossa. Viime viikolla lausahdin ikikalenterista. Luin jutun Facesta. Jos teitä kiinnostaa vanhat jutut, kirjoitus näyttäisi vielä löytyvän täältä: Yläkuu kustannus  Kirjoitus on 12. tammikuuta. Minä olen nyt jo sillä iällä, että nämä vanhat perimätiedot ajoittain kiinnostavat. Noita yläkuu/alakuu -juttuja olen lueskellut ja kokeillut vähän käytännössäkin kasvien kanssa värkätessä. Joku kerran ihmetteli, että miten muka kuu vaikuttaa joulukuusen säilymiseen. Vaikuttaahan kuu meriinkin, mikä näkyy vuorovesi-ilmiössä. Miksipä kasvit olisivat sen kummempia. Vähemmänhän niissä on vettä liikuteltavaksi kuin valtamerissä. Yläkuulla kasvista kuuluu vain veden kohina ylöspäin ja alakuulla alaspäin. Ei muuta kuin korva petäjän (ei harmaan hongan) kylkeen seuraavalla metsäreissulla ja kuulostelemaan kuuluuko kohinaa. Samalla tulee halailtua puita ja imettyä itseensä metsäenergiaa sekä harjoitettua metsämindfulnessia sun muuta.

Reipasta nousuviikkoa ja pysykää terveinä!

sunnuntai, 16. tammikuu 2022

Talvisia kuvia

Talvisia kuvia on tullut otettua aamusta iltaan ja jopa yöllä. Tosin yökuvaus vaatii vielä paljon harjoittelua. Yhtenä päivänä puoliso sanoi, että olisi komea auringon lasku. "Joo, joo, olen kuvannut sen sata kertaa ainakin." Samat aiheet toistuvat päivästä toiseen ja viikosta toiseen sekä vuodesta toiseen. Tuo ihmeellinen vuoden kierto saa tarttumaan kameraan yhä uudelleen ja kuvamaan saman kohteen yhä uudelleen. Sitä luulee löytävänsä taas jotain ainutlaatuista. Ainutlaatuistahan se on, että tutustakin maisemasta löytää aina uudelleen ihasteltavaa. Yhtenä aamuna ihastelin pilviä. Purevassa tuulessa ja pakkasessa kuvasin kujaltamme pilviä. Taidepiirissä pohdimme usein, että millaisia pilvet ovat. Ne näyttävät olevan ihan millaisia vaan. 

Talvi.jpg

 

Nouseva aurinko ja pilvet taivaalla sekä hangen alla nukkuva karpalosuo:

Pilvi%C3%A4.jpg

 

Joka aamu on armo uus ja aurinko nousee. Kovin vaivalloisesti aurinko kuitenkin kipuaa horisontin yläpuolelle. Perjantaina ajelin rokotukselta kotiin ja katselin ajon aikana auringon nousua. Varttitunnin aikana ehdin nähdä melkoisen värikirjon itäisellä ja kaakkoisella taivaalla. Ajattelin taas, että olisipa kamera mukana. Kotona tempaisin kameran ja kävin ottamassa taas tuhannen kerran kuvan kotipihalta.

Aurinko%20nousee.jpg

 

Pilvi%C3%A42.jpg

 

Päivemmällä olin menossa kasvihuoneeseen hakemaan multaa. Otin kameran mukaan kuvatakseni jääkukkia ikkunassa. Kasvihuoneen ovella oli semmoinen kinos, jotta mullan haku jäi toiseen päivään. Jääkukkia löytyi kuitenkin halkoliiterin ikkunasta. Vielä pilkisteli ikkunasta myös klapin päitä. Talvenselkä ei ole vielä taittunut, joten mukavalta näytti klapien päät. Lämpöä löytyy liiteristä, kun aurinko ei vielä moneen kuukauteen lämmitä. Talvenselkä taittuu muuten kahdeskymmeneskuudes päivä tätä kuuta. Silloin talvi on puolessa välissä ja karhu kääntää kylkeä. (Tämä on varmaa perimätietoa ajalta ennen, kuin tiede ja ilmastonmuutos pilasivat vanhat viisaudet.)

Ikkuna.jpg

 

Perjantai-iltana kokeilin revontulikuvausta. Hmm. Tarvitsen harjoittelua tässä hommassa rutkasti. Ensinnäkin pitäisi viritellä jalustin. Minä vain lätkäisin kameran jakkaralle. Tuin sitä kuvaustyynyyn. Näyttäisi kuitenkin, että kuvausasento oli kameralle hankala ja se kuitenkin liikahti jonkun verran useimmissa kuvissa. Muutoinkaan en ole kovin innostunut yökuvauksesta, vaikka aina upeita kuvia katsellessa mieli siihen hommaan vetää. Oliskohan liikaa vaivaa laiskumukselle? Ja kylmäkin siellä tulee.

Reposet.jpg

 

Kuva on otettu kahdeksan kieppeillä ilalla. Silloin reposet hissukseen leimusivat. Vielä ei upeaa leisuntaa näkynyt. Olisi pitänyt jaksaa valvoa puolilleöin. Saunan jälkeinen lämpö oli jo haihtunut kehosta ja alkoi palella vimmatusti. Siihenpä sitten tyssäsi minun yökuvaukseni.

Lauantaina pääsimme onneksi taidepiiriin. Pieni piirihän meitä pyörii. Melkein kaikilla on jo kolmas rokotuskierros käyty. Maskit naamalla maalasimme. Jumpatkin käynnistyvät. Niissä maskien pito on vähän vaikeampaa. Meidän jumpparyhmätkin ovat pieniä, joten jospa niihin uskaltaa lähteä. Tänään juhlimme synttäreitä. Iltalenkki jäi pimeään ja pahaan lumituiskuun. Olipa suorastaan karsea ilma olla lenkillä. Ei muuten, mutta silmälasit olivat täynnä lunta ja räntää ja ties mitä. Tuntui, että ei eteensä nää.

Pysykää terveinä ja mukavaa nousuviikkoa!

sunnuntai, 9. tammikuu 2022

Vuoden alkua

Hyvää alkanutta vuotta 2022 kaikille. Toivon, että päivä alkaa paistamaan tähän risukasaan, jota myös koronakurimukseksi kutsutaan.

Vuosi alkoi tällaisisissa tunnelmissa:

20220101122305_IMG_8354.jpg

 

Eli kauniissa pakkassäässä. Sitten on ollutkin vähän vaihtelevampaa. Miesväki vaihtoi metsäsuksiin erilaiset siteet, joten testailin taas uudenvuoden ja loppiaisen välissä metsäsuksia. Täytyypi kehua, että suksen siteet vaihtamalla paranivat. Sittenpä hiihtelin muutamana päivänä kankaalla uusia uria. Lumi on nyt niin pehmyttä, että metsäsuksillakin huppuroipi pohjia myöten. Loppiaista edeltävät päivät olivat pilvisiä. Välillä yritti aurinko pilkistellä pilvien raosta. Kamera ei ole kulkenut näinä päivinä mukanani. Harmitti vähän, kun yhtenä iltapäivänä valo siivilöityi aika mukavasti pilvien takaa. Kännykällä ei saa sellaista tunnelmaa kuviin kuin oikealla kameralla. Tämä on siis kännykkäkuva:

20220103_134138.jpg

 

Kun hiihdin toista reissua kankaalla metsäsuksilla, olikin latukone kulkenut. Näinhän se yleensä on. Kun aikansa odottaa, niin lopulta latu tulee. Pari reissua ehdin käydä ihan normi perinteisillä hiihtämässä latu-uralla. Toisena reissupäivänä oli jo paikoitellen aika paljon lunta ladulla ja lisää tuli. Tämäkin on kännykkäkuva:

20220105_110310.jpg

 

Pakkanen on loppiaisesta lähtien keikkunut kahdenkymmenen pakkasasteen kylmemmällä puolen. Sukset vaihtuivat lumikenkiin. Perjantaina kenkäilin hämärän tultua. Eilen kuljimme sitten samoja reittejä ja huomasimme, että ilveksen jäljet olivat tuleet samalle reitille minun lumikenkien jälkien päälle. Metsässä oli hiljaista, mutta ei asumatonta. Paljon oli kauriin ja jäniksen jälkiä sekä nyt ilmestyneet ilveksen jäljet. Ilves olisi sellainen eläin, että se olisi mukava nähdä elävänä luonnossa. Sitä ei vielä älyäisi pelätä. Susi ja karhu olisivat jo sellaisia otuksia, että niiden kanssa samalla mättäällä ollessa taitaisi tulla vetelät housuun. Tänään aamulla pakkanen käväisi yli kolmenkymmenen asteen. Iltapäivälläkin oli likemmäs kaksikymmentäviisi astetta pakkasta. Se ei ulkoilua estänyt. Kiersimme lumikenkäreittimme ihan jalkapatikassa. Reitti oli tallautunut jo sen verran kovaksi, että hyvin kesti jalan kulkea. Aika pitkälle ulkoilu on pukeutumis- ja lajikysymys.

Sisäliikunta on mennyt taas koronan takia tauolle. On siis äärettömän mukavaa, että meillä on näin loistavat ulkoliikuntamahdollisuudet. Taidepiirinkin aloitus venyy koronan takia. Toki maalata ja piirtää voi kotonankin, mutta silloin jää yhteisöllisyys pois. Samoin jää pois kavereiden ohjeetkin, jotka tulevat joskus (yleensä) pyytämättäkin. Sellaista se on, kun porukka on maalannut yhdessä vuosikausia.

Mukavaa nousuviikkoa. Pysykää terveinä!

keskiviikko, 22. joulukuu 2021

Joulukukka

Tonttulan kasvitieteellisellä puutarhalla on ongelma: Joulumuorin perinteiset joulukaktukset eivät ole tehneet yhtään nuppua. Tontut siinä tuumiskelivat, että mistähän moinen johtuu. Oliskohan kovasti leiskuvat revontulet saaneet kukkaset sekaisin vai joka puolelle leviävä valosaaste? Seuraavaksi ongelmaksi muodostui, mistä saataisiin joulumuorille joulukukka kiitokseksi kaikesta tonttujen eteen keitetystä riisipuurosta.

Tontut.jpg

 

Kaupastahan niitä saa, vaikkapa kukkakaupasta. Sen tietää jokainen. Tonttulan kasvitieteellinen puutarha on Korvatunturilla, kaukana, kaukana kaikista kukkakaupoista, marketeista jopa postin pakettipalvelusta. Matkaa mitattiin kartalta lähimpään kukkakauppaan. Löytyisikö kukkakauppa Pelkosenniemeltä, Savukoskelta, Sallasta, Kemijärveltä vai kenties Rovaniemeltä. Jokaiseen kylään, kirkonkylään, kuntaan, keskeukseen ja kaupunkiin lähetettiin tonttuja tutkimaan valikoimaa.

Korvatunturin katveesta tonttujoukko matkaan lähti. Kaamosaurinko ei matkaa valaise. Onneksi täysikuu nousi metsän takaa ja tontuille polkua näytti. Tontut heittivät jalkaa toisen eteen kilometri kilometrin perään. Eipä aikaakaan, kun maisemaa toiselta näytti.

Nouseva%20kuu.jpg

 

Tonttujen töppösistä kimpoilivat lumikiteet leijailivat puiden oksille koristaen matkan varren puita. Niitä saivat ihastella kulkijat muutkin.

J%C3%A4%C3%A4t%C3%A4hdet.jpg

 

He kiipesivät korkeaakin korkeammalle tunturin huipulle tähystämään näkyisikö kukkakauppaa. Tunturin korkeimmalta huipulta häämötti etelän suunnalla kaamosauringon kajo. Tuolla voisi olla kauppa kukkasille, vauhtia vaan nyt tonttujen töppösille.

Aurinko%20palaa.jpg

 

Etelääkohden tonttujen matka vei. Lumikiteet tossuista lentelivät edelleen. Taikatalvi kovetti kiteet kimalteleviksi koristeiksi, pyöritteli valonauhaa metsän puihin.

J%C3%A4%C3%A4kiteet.jpg

 

Niitä metsän väki ihasteli, kummasteli, onko mitään kauniinpaa: Kimaltavat jääkiteet, puikot, tähdet, kaikki kauniit talven tuomat koristeet loistivat metsän puissa.

Talven%20valo2.jpg

Talven%20valo.jpg

 

Lumisia polkuja tonttujen matka taittui. Ei näy kukkakaupan valoja talven maisemassa. Epätoivo tonttujoukon valtaa, mistä löytyy joulukukka tähän hätään. Joulukin on lähellä, vain kaksi yötä aattoon.

Kuurapolku.jpg

 

Kyseltiin jo olisiko kuurankukat sittenkin ratkaisu tähän pulmaan, niitä kukkii ikkunalla jos toisellakin ihan matkan varrella. Kenties joku luopuisi omasta kuurankukastansa? Hetken päästä tontut tuumaa, tuossa on jääverhot oikein somat. Kysytään tuvasta saisiko joulumuori sittenkin vaikka uudet verhot joulusaunan porstuan ikkunaa somistamaan.

J%C3%A4%C3%A4verho.jpg

 

Tonttujoukolle ovi avattiin. Avuliaasti kysyjille jääverhot luvattin. Matkaan myöskin laitettiin kukka pakattuna. Kuka kumma täällä asui, kun kaiken pyytämällä sai. Sitä tohdittu ei kysyä. Matkaan vaan takaisin joulumuorin luokse, kenties riisipuuron lämpöisen ennen toista keikkaa syödä voisi.

Aattosaunan jälkeen joulumuori kukkapaketin avaa. Siitä paljastuu amaryllis oikein soma. "Kiitos paljon ystävät hyvät joulumielestä valoisasta!", joulumuori kiittää.

Amaryllis.jpg

Blogi jää jouluilemaan omaan ihmemaailmaansa.

Hyvää joulua kaikille perinteiseen tonntukylän tyyliin,

Tuulikki

Tonttukyl%C3%A4.jpg

tiistai, 14. joulukuu 2021

Flaamilainen kerrosmaalaus: Pienet sienet

Maalausvuosi päättyi. Onneksi syyskausi meni hyvin ja saimme kaikki kokoontumiset pidettyä. Sain pienen tauluni maalattua loppuun. Eihän siinä mennytkään kuin puolitoista vuotta. Taulun koko on vähän suurempi kuin normin joulukortin. Tämä on niitä pipertämällä tehtyjä flaamilaisia kerrosmaalauksia. Pienet sienet kuvasin joskus makro-objektiivilla kannon päältä. Tuuli oli heittänyt syksyn lehden toisen sienen päälle. Muistelen, että annoin kuvalle nimeksi 'Kuka sammutti valot?'. Maalauksen nimesin vain 'Pienet sienet'. Taulun kiilto tuo kuvaan valon heijasteita. Aika kiiltäviä flaamilaisella tekniikalla tulee, kun niissä on niin monta öljy- ja värikerrosta.

 

Pienet%20sienet.jpg

 

Vuodatuksen palvelin oli alhaalla tai jonkin moisen hyökkäyksen kohteena sunnuntaina. Eilen palvelin pelasi, mutta meiltä meni illalla sähköt poikki. Kännykällä on Vuodatukseen huono laittaa artikkelia. Näin sitä ollaan riippuvaisia sähköstä. Onneksi nyt on kynttilöitä ja patterilamppuja saapusalla. Saapusalla varavalot kannattaa nyt pitääkin. Puissa on lunta paljon. Eilen satoi vuoroin vettä ja lunta. Kumminkin oli pakkasta pari astetta. Lumi ei puista tipahda. Lumen paino vaan lisääntyy. Puita taipuu sitten linjojen päälle.

Nyt on hyvä aika hakea joulukuusi, joka luonnon kuusen yleensä laittaa. Samoin on myös leikkohavujen laita. Kuu on kasvava, joten nyt haetussa kuusessa neulaset pysyvät pitkään. Pakkastakaan ei ole, joten oksat eivät kuusesta katkeile.

Mukavaa viikon jatkoa!