perjantai, 22. syyskuu 2017

Kurenpoudat

Tänään minä sisäistin, että mistä tulee sana kurenpoudat. Kurenpoudat tarkoittaa syyskuussa olevaa useamman päivän poutajaksoa. Askareiltani nostin katseen ylös taivaalle seuraten kurkiparvien liikehdintää niiden sulautuessa yhdeksi isoksi parveksi pääni päällä. Aurinkoisessa säässä oli ilmeisesti suosiollisia ilmavirtauksia niiden kohota ylös ja kaartua alas. Sulavasti kurjet vaihtoivat auroissa paikkoja aurojen sulautessa yhteen ja kaartaen taas erilleen.

Yksi parvi kierteli kaurapeltomme yllä. Ajattelinpa, että jos siihen laskeutuvat, nostan hirvittävän älämölöön. Käyn vaikka yksitellen kopauttamassa niitä nokkaan, jotta älyävät häipyä muualle.

Kurenpoudat1.jpg

Kuret lähtivätkin onneksi suunnistamaan kohti puituja peltoja. Jos nyt nämä kurenpoudat jatkuvat sunnuntaihin saakka, tämäkin kaura saadaan puiduksi. Sitten on kaikki viljat meillä puitu.

Kurenpoudat2.jpg

Kurenpoutia ja mukavaa viikonloppua!

 

keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Syystunnelmia Rokualta

Jos metsään mennä haluat nyt, suunnista vaikkapa Rokuan kansallispuistoon. Viime sunnuntaina mekin teimme sinne ulkoilureissun. Ei meillä ollut eväitä mukana. Vesipullokin jäi autoon. Sitä olisin jo loppumatkasta kaivannut. Teimme Pookin kierroksen, joka kylttien mukaan on vajaat viisi kilometriä. En tiedä lasketaanko siihen mukaan parkkipaikalta kipuaminen Pookin huipulle. Meillä meni kierrokseen arviolta pari tuntia. Ajoimme seurakuntien leirikeskuksen ohi kansallispuiston pohjoisrajalle. Siitä kipusimme jalan oikaisten hiihtolatu-uraa pitkin Pookille. Tornin ylätasanteelle ei muuten päässyt, vaikka meille sellaista tarinaa kerrottiinkin.

Rokuan maisemat ovat puolukka- tai jäkäläkankaita. Sekaan mahtuu suppia, järviä, lampia ja erilaisia soita. Joissakin kohdin on myös hyviä mustikkapaikkoja. Meidän lenkillä niitä ei näkynyt. Korkeuseroa poluilla on ihan kiitettävästi. Pakaralihakset ja reisilihakset saavat tehdä töitä ylämäkiosuuksilla. Alamäkiosuuksilla on syytä olla jalassa hyvät ja pitävät kengät. Varsinkin märän kelin aikaan. Kulumiselle alttiisiin kohtiin oli rakennettu uusia portaita. Kaikissa jyrkissäkään kinkamissa ei vielä portaita ollut. Saatoihan olla, että emme aina ihan pysyneet oikealla reitillä. Välillä tuli kierreltyä vähän hiihtouraa, välillä vanhoja kulku-uria merkityltä reitiltä poiketen. Näin kotimaisemissa ajatuksella: "Ei tässä mitään karttaa tarvihe. Missäs se parkkipaikalle menevä polku olikaan?"

IMG_7950.jpg

Pookin kierros kiertää Pookilta Pitkäjärven ympäri.

IMG_7963.jpg

Hätälammelle. Täällä olemme käyneet takavuosina puiston etelälaidalta käsin, Isolta Kiveltä.

IMG_7976.jpg

Maiseman on syksy värjännyt kullalla.

IMG_7980.jpg

Vähän punaisellakin.

IMG_7982.jpg

Polun varrella on isompia ja pienempiä suppia. Toisten suppien pohjilla on lampia, toisten hetteitä, toisten suota. Tämän supan pohjalla kasvoi katajia. Se oli meistä ihmeellistä. Eikös kataja ole valon kasvi?

IMG_7985.jpg

Paikoin myrskyt ja tykky on kaatanut puita valtavasti. Kansallispuistosta niitä ei kerätä pois. Näkymä ei kyllä aina ole mukava, mutta ötököille on ainakin evästä.

IMG_7989.jpg

Aurinko yritti pilkistää, mutta ei sitten pilkistänytkään. Onneksi vettä ei satanut. Muuten oli mitä mainioin ulkoilusää. Ilma oli puhdasta ja hapekasta. Ihmisiä oli jonkin verran reitillä juoksemassa ja retkeilemässä. Puiston ulkopuolella autoja oli pitkin teiden varsia parkissa. Sienestäjät ja marjastajat taisivat etsiä satoa ämpäreihinsä.

Mukava reissu!

keskiviikko, 13. syyskuu 2017

Terveisiä rantaluhdalta

Kävinpäs kuikuilemassa, että tuleeko tänä syksynä runsas karpalosato. Vastaan tuli heti alkumetreillä sammalikossa ryömivä otus. Minkäs perhosen toukka tämä lienee? Kaverilla oli kokoa yli viisi senttimetriä.

Toukka.jpg

Pääasiani meinasi ihan unohtua komean toukan jälkeen. Karpaloita näyttäisi tulevan hyvin. Pikkuhiljaa ne myös ovat vaihtamassa väriä.

Karpalot.jpg

Rannassa kasvoi punaisin marjoin myös myrkyllinen punakoiso.

Punakoison%20marjat.jpg

Kotimatkaani saatteli järripeippojen parvet. Järripeippojen pesintä näyttää ainakin onnistuneen. Useita isoja parvia järripeippoja oli sekä padolla että rantapuiden siimeksessä. Pihallakin niitä pyrähteli useiden kymmenien lintujen parvi.

J%C3%A4rripeippo.jpg

Tänään illalla pilkisteli pitkästä aikaa aurinko. Aurinkoisia ilmoja tässä onkin odoteltu. Toivottavasti aurinkoa näkyisi nyt useampanakin päivänä.

 

sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Sataheltta

Eilen oli sata kukkaa. Nyt on sata helttaa. Päivän sateisella lenkillä keräilin myös sieniä. Pussiini lähti kanttarelleja ja haaparouskuja. Sitten mukaan lähti myös pari sientä, joita en tunnistanut. Eivät olleet suppilovahveroita. Lähetin kuvan jos toisenkin sieniasiantuntija sisarelleni. Vastaus tuli kolmen kuvan jälkeen: sataheltta. Minusta ne muistuttivat jotenkin suppilovahveroita, mutta väri ja jalan väri eivät passanneet. Siskon asiantuntemuksen mukaan sataheltat eivät ole syötäväksi kelpaavia, mutta eivät ole myrkyllisiäkään.

Sieni.jpg

Sieni2.jpg

Sieni3.jpg

Tämän episodin jälkeen aloin epäillä kaikkia keräämiäni sieniä. Uskaltaneeko rouskuja keittää suolasieniksi tai paistaa kanttarelleiksi luulemiani. Onneksi sisko lupasi kerätä ja kuivata minulle suppilovahveroita. Suku on paras, vaikka jotkut toisin väittävät.

Luonto parantaa mielen. Iltalenkillä katselin kohti länttä. Oi, kuinka pilvet rakoilivat ja aurinko pilkisteli pilvien raosta. Ihan selvästi pouta. Sitten huomasin, että idän puoleiseen poskeen tuli vinhaa vauhtia sadepisaroita ja lasini peittyivät pisaroihin. Niinpä, sää taitaakin olla mielialakysymys. Onneksi onnentunne säilyi pisaroista huolimatta.

Hyvää syyskuista viikkoa!

 

lauantai, 9. syyskuu 2017

Sata

Juhlavuoden kukkakimppuni viimeiset kukkaset keräsin tänään iltakävelyllä. Kaksi viimeistä kukkaani eivät ole niitä kaikkein halutuimpia kukkakimpun kukkia. Toisen on luontoäiti iloksemme kasvattanut erittäin menestyväksi rikkaruohoksi ja toinen on ihmisen tuoma vieraslaji.

Ruokohelpi on se luontoäidin aarrearkun satoisa heinä. Nykyisin sitä jopa viljellään energiaksi ja osa täkäläisistä karjatiloista viljelee sitä nautojen kuivikkeeksi.

Ruokohelpi.jpg

Karhunköynnös on vieraslaji, joka on ihmisen toimesta siirtynyt puutarhoista joutomaille tai niin kuin tämä yksilö vanhalle hiekkamontulle. Onneksi Ahmaskangas on sille muutoin liian kuiva kasvupaikka. Niinpä se on pysynyt vuodesta toiseen horsmien kanssa hiekkamontun pohjalla.

Karhunk%C3%B6ynn%C3%B6s2.jpg

Kaunis kukka, mutta hyvin tukahduttava vieruskavereille.

Karhunk%C3%B6ynn%C3%B6s.jpg

Löysin syksyn merkkejä iltakävelylläni. Isoimmat puolukat näyttävät nyt kasvavan lahoavissa kannoissa.

Puolukat.jpg

Viljat alkavat pikkuhiljaa näyttää joutumisen merkkejä. Ensimmäiset ohrat puimme viime viikolla. Nousuviikolla ehkäpä tämäkin ohran tähkä kulkee puimurin kitaan.

Ohra.jpg

Kauran röyhy saa vielä odotella kypsymistä.

Kaura.jpg

Meidän viljelijähistorian aikana ei ole koskaan aikaisemmin puintien aloitus mennyt näin myöhään syksyllä. Eipä siis ihme, että levottomana pitää. Jälleen kerran tulee todistettua, että satoennusteet voivat huuhtoutua sateiden ja kylmien ilmojen myötä Oulujokeen.