sunnuntai, 5. joulukuu 2021

Talven tuntua

Ilmaston muutoksesta olen lukenut kaksi skenaariota. Toinen on, että Suomessa ilmaston muutos vaikuttaa lämmittävästi eli lauhempia talvia ja kuumempia kesiä. Toinen on, että meille tulisi Siperian ilmasto, koska Golf-virta ehtyy. Molempi pahempi, koska ensin tulee lämmin ja sitten täällä hytistään kuin r-sanan helvetissä. Ilmasto on eri asia kuin sää. Sitä taotaan paksuun kalloomme tiedostusvälineissä. Sää on nyt kuitenkin joulukuun ensimmäisellä viikolla ollut sen verran kylmää, että epäilen luontoäidin totuttavan meitä Siperian ilmanalaan ja karaisevan meitä tulevaa varten. Viime yönä lämpötila painui alle kolmenkymmenenkolmen miinusasteen.

Aurinko kipuaa Oulujoki-varressa horisontin yläpuolelle hyvin vaivaloisesti. Tarvitaan tällaisia kannustajia, jotka joka aamu käyvät tarkistamassa kiskooko aurinko itsensä ylös asti ja huutavat naama punaisena auringolle, että jaksaa, jaksaa. Hienoja aamuja, kun väriä riittää joulukuisella taivaalla. Käytin auringon kuvaamiseen kamerani HDR-vastavalotoimintoa kokeeksi. Aurinko näkyy keltaisena mollukan puolikkaana niin, kuin minäkin näin sen taivaanrannassa. Taivas taitaa olla kuvassa keltaisempi kuin luonnossa oli.

Vastavalo.jpg

 

Kokeilin monena aamuna auringon nousun kuvaamista HDR-vastavalolla ja ihan normaalilla käsisäädöllä. Tämä on HDR-vastavalokuva eilen aamulta.

Vastavaloon.jpg

 

Tämä on taas ihan normaaleilla käsisäädöillä otettu. Siinä sain pyydystettyä auringon säteetkin. HDR-kuva ei nappaa noita auringon säteitä, joita paljaallakin silmällä näkee. Kumpi kuva lie oikeampi. Taitavat molemmat valehdella.

Auringon%20nousu.jpg

 

Vaikka pakkanen on paukkunut, olen ulkoillut joka ikinen päivä. Tallustelin lumikenkäreittini jomottumaan. Lumi tosin on niin puuteria, että ei polku ihan muutamalla kulkukerralla jämähtänyt. Useampi kerta, niin olen jo pystynyt kulkemaan reittiä jalkapelissä ilman lumikenkiä.

Lumikenk%C3%A4reitti.jpg

 

Luontopolkujeni varrella on näkynyt jo hyvin runsaasti myyrän jälkiä. Loppuviikosta ilmestyi ensimmäinen linnun jättämä jälki reitin viereen, jota epäilen pöllön saalistusjäljeksi. Toivottavasti meillekin tulee hyvä pöllövuosi.

J%C3%A4lki%20lumessa.jpg

 

Kun jättää ulkoilulenkin illan tuntumaan, saa ihailla pastellin sävyjä kuntoilun lomassa. Kun lumi on maassa ja puussa, ei tule aivan heti pimeääkään. Voi lähteä lenkille auringon laskun aikaan ja silti näkee kulkea useamman tunnin.

Iltarusko.jpg

 

Alkumatka lenkistä on pelkkää hempeitä värejä. Loppumatkasta voi nauttia sinisestä hetkestä. Kamera alkaa jo sinisellä hetkellä kaipaamaan jalustaa tai joutuu laittamaan ISO-lukua isommalle. 

Sininen%20hetki.jpg

 

Eilen näkyi lenkillä ihan silmissä, kuinka ilmassa oleva vesihöyry muuttui kuurakiteiksi. Ilmassa leijaili auringon viimeisten säteiden valaisemana kirkkaita kiteitä leijailemassa. Oli mahdottoman kaunista katsella kiteiden leijailua. Kannatti pistää monet vaatekerrokset päälle ja suunnistaa ulos. Luonto luo hienoa taidetta.

Pakkanen sai minut innostettua jäälyhtyjen tekoon. Totesinpa, että nykyiset muoviämpärit eivät ole tarkoitetut tällaiseen askarteluun. Eilen jäädytin yhden lyhdyn, jota irrottelin pesuhuoneessa lämpimällä vedellä. Lopussa jäälyhty irtosi kopistelun jälkeen pesuhuoneen lattialle. Palanen lohkesi jäälyhdystä kolahduksessa. Kätevä emäntä liimasi palan lyhtyyn vedellä ja heivasi lyhdyn ulos. Hyvin palanen tarttui. Mitäpä yksi kolo komiassa haittaa. Aurinko sai maiseman peittymään kultaan, joten päivällä lyhty ei kynttilää kaivannut.

J%C3%A4%C3%A4lyhty.jpg

 

Jäädytin toista lyhtyä tänään. (Olen oppinut, että yöksi ei pidä jättää jäätymään. Vesi ämpärissä voi jäätyä umpijäähän.) Pakkasta oli yli kolmekymmentä astetta, joten katsoin ämpäriini neljän tunnin jälkeen, että jäädytys riittää. Eilisestä viisastuneena valelin lämmintä vettä nurinpäin kääntämäni ämpärin päälle. Ei lyhty irtoa. Paukautin ämpäriä tantereeseen. Johan irtosi. Jäälyhty särkyi ja palasia lähti muoviämpärin reunastakin. Sen pituinen tarina sille lyhdylle. Koska reuna vain ämpäristä lähti, pistin uutta vettä jäätymään. Mihinkähän minä ämpäriä seuraavaksi kopistelisin? Päähänikö?

Hyvää ja kaunista itsenäisyyspäivää

tiistai, 30. marraskuu 2021

Tästä se alkaa, joulukuu

Sohvi kiikutti minulle reikäiset sukat malliksi uusille. Tein hänelle reikäiset sukat. Reiät ovat uusissa päällypuolella. Vanhoissa olivat pohjapuolella. Mallikin on erilainen ja väri. Uusien sukkien väri sopii jouluiseen teemaan: "Porsaita äidin oomme kaikki." Sukkien malli on Novitan arkistomalli.

Pinkit%20sukat.jpg

 

Pastellin sävyisenä jatkuu. Harmaiden päivien jälkeen ilta-aurinko lupaili kylmempää ilmaa. Järvelle katsoessa tuli mieleen, että kovin korkea ja pitkä ei ole auringon tekemä kaari täällä Oulujoki-varressa.

Auringon%20lasku.jpg

 

Koskikara ilmestyi talvipurolle parahiksi ennen pakkasia. Koskikara on paljon tarkempi sääennustaja kuin telkkarin meteorologit. Nyt padon yläpuolinen ojan osuus alkaa jo olla jäässä. Koskikara on joutunut siirtymään tältä tähystyspaikalta padon alapuolelle virtaavaan kohtaan.

Koskikara.jpg

 

Järven aalto on jäätynyt myös kotijärvellä. Sukset on survaistu ulos ja kokeiltu jään kantavuutta. Ihan ite piti kokeilla, kun pilkkijät ovat vanhentuneet ja siirtyneet pilkkimään kiikkustuoliin pirtin lämpimään. Tavallisesti uskaltaudun jäälle vasta havaittuani ensimmäisen ja toisenkin pilkkijän pysyvän pinnalla.

Pakkasaamu.jpg

 

Pakkanen rupes lauhtumaan. Syy on varmaan lennoston kavereiden. He ajelivat kerosiinia taivaalle ja pyöräyttivät sirkulat meidän ihmeteltäväksi. Ihmettelimme, minnekäs suihkari hävisi, kun jälki loppui sirkulan keskelle. Taitava kaveri, kun tyhjään hävisi. Hmm. Joutuikohan hän mustanaukon imaisemaksi. Ties vaikka universumi kosti ilmaston pilaamisesta.

Lentokiemurat.jpg

 

Marraskuu taakse jää ja askeleet käyvät reippahasti kohti joulua. Antoisaa joulun odotusta!

sunnuntai, 21. marraskuu 2021

Lyhyet aurinkoiset hetket

Tähän vuoden aikaan auringon paiste on harvinaista herkkua. Niin on ollut myös menneellä viikolla. Aamun sarastaessa näki useana aamuna joitakin väriviiruja itäisellä taivaalla. Pian pilvet peittivät vähäisenkin auringon. Jos paljaalla silmällä vielä näkeekin valon ja värit, kameran kennolle tulee aika tummia sävyjä.

Aamurusko.jpg

 

Aikainen lintu nappaa madon. Jos ei ole aikainen lintu, saa tyytyä harmaisiin iltapäiviin. Kenties pilviverho voi rakoilla iltapäivällä vähän ennen auringon laskua. Pilvien raoista pilkottavat auringon säteet ovat kuin lupaus, että vielä joskus valo voittaa.

Iltap%C3%A4iv%C3%A4.jpg

 

Tänään sunnuntaina oli taas tyypillinen viikon päivä sään suhteen. Aurinko paistoi noustessaan hyvin kauniisti. Onneksi puoliso patisteli lenkille aamupäivän puolella. Saimmekin nauttia auringon paisteesta lenkin puoliväliin saakka. Uimajärvellä oli jo talvisen näköistä. Valkoinen jääkansi kattoi järven kauttaaltaan. Vettä oli kuitenkin vielä tielle saakka. Oikeastaan sitä oli jopa enemmän kuin muutama viikko takaperin. Nyt hurahti vesi kunnolla kengän ylitse, vaikka yritti kuivimpia kohtia päästä järven sivua kulkevaa tietä.

V%C3%A4h%C3%A4j%C3%A4rvi.jpg

 

Lunta ei vielä paljoa ole. Eilen hipsutteli sen verran, että maa ei ihan musta ole. Aika varjossa sai kulkea. Suurimmaksi osaksi valopilkut jäivät puiden latvustoon. Muutamaan otteeseen puissa puikkelehti hömötiaisparvia. Odottelin vähän aikaa, että tulisivatko alemmaksi. Kärsivällisyys ei minulla riittänyt. Jatkoin matkaa ja tiaiset jäivät.

Polku.jpg

 

Pitkään hain kohtaa, jossa aurinko pääsi valaisemaan reitin laidassa olevien kuusien naavoja ja luppoja. Paikka löytyi lopultakin. Luppo on tuo parta, jossa ei ole johtosuonta tai -jännettä. Naavassa taas on keskisuoni, josta lähtee haaroja. Voittepa tiirailla, löytyykö kuvasta molempia.

Luppo%20ja%20naava.jpg

 

Edellisen syyssateen pisarat olivat jäätyneet puiden ja varpujen oksille. Vois sitä kimallusta, joka oli aurinkopaikoissa nähtävissä.

J%C3%A4%C3%A4pisara.jpg

 

Harjun varjoisammalle puolen päästyämme vyöryi läntiseltä taivaalta synkän harmaa pilvi, joka peitti auringon. Tuuli kylmeni ja pureutui heti erilailla. Heitin kameran selkäpuolelle ja painoin hartiat kyyryyn. Olisi kannattanut olla tarkkaavaisempi ja pitää kamera käsillä. Hakkuuaukolta lähti lentoon riekkoparvi. Linnut olivat jo ihan valkoisia. Edellisellä reissulla näin vain riekon jälkiä. Nyt näkyi viisi lintua eli taitaapi olla kyseessä kuluneen suven poikue. Ihana havainto. Tähän asti olen nähnyt täällä vain joko yksittäisiä riekkoja tai pari lintua kerralla.

Kulunut kesä näyttää suosineen metsäkanalintujen poikueita. Taimikonhoidossa kulkiessa meitä ilahduttaa viiden linnun metsopoikue. Talomme yltä on lentänyt useana päivänä noin kolmenkymmenen teeren parvi. Pyitä en ole nyt syksyllä nähnyt. Jospa uudet silmälasit auttaisivat havaitsemaan noinkin pienen linnun kuin pyyn. Uusia laseja odotellessa toivotan oikein mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa.

sunnuntai, 14. marraskuu 2021

Marraskuun kiemuroita

Olenpas lukenut kuluneen viikon uutisia, mielipidekirjoituksia, lehtien tekstareita ym. ym. ilmastokeskusteluun liittyvää ja vähän liittymätöntäkin. Oikeastaan olen lukenut ja kuunnellut uutisia ja keskusteluja niin paljon, että olen väsynyt lukemaan ja kuuntelemaan. Onko muille ilmaantunut samoja oireita?

Koska pieneen päähäni mahtuu vain suppea aivokapasiteetti, joka meinasi ylikuummeta moisesta uutistulvasta olen tuulettanut päätäni (toivottavasti) hiilinielussa tai ainakin tulevaisuuden hiilinielussa.  Perheemme perinteisiin syystöihin kuuluu, että miesoletettu katselee karttoja ja ilmakuvia, selaa metsätietoja ja piirtää kuvitellun rastin kartalle. Tänne oletetun rastin kohdalle suunnistamme sitten lyhyiden marraskuisten päivien aikakana raivaussahojen kanssa päristelemään. Minä roudaan uskollisesti kameraa mukanani, jotta voin ikuistaa vaikkapa riitteen raviojassa.

J%C3%A4%C3%A4kuvio1.jpg

 

Riitteen kuviot ovat kauniita, mutta marraskuun aurinko ei järin ojan pohjalle pilkota. Ei näy jääkenttien kimallusta.

J%C3%A4%C3%A4kuvio2.jpg

 

Olen huomannut, että kameran roudaamisesta ja somen päivittämisestä on jokin hyöty. Pystyin ilmoittamaan miesoletetulle, että olemme pelastaneet kuusentaimia tästä taimikosta vasta toista vuotta sitten kesäkuun alussa. Nyt tämä on taas kasvanut koivun vesoja ja pajua umpeen.

Vitelikko.jpg

 

Eipä siinä muuta kuin etsimään tulevaisuuden metsää puilta tai paremminkin vesakolta.

Taimikon%20hoitoa.jpg

 

Niinhän ne pikkuhiljaa alkavat löytyä kuusen taimet vesakon keskeltä. Koivujakin jää kasvamaan, joten ei tästä nyt ihan puupelto kasva. Metsänomistajia kritisoidaan usein näistä aukoista ja metsänhakkuista yleensä. Yksi väittämä on, että metsäkanalinnut kärsivät tällaisesta metsänhoidosta. Yllättävästi juuri näillä alueilla, jossa on sekä pieniä aukkopaikkoja, taimikoita, isompaa sekametsää ja useita puulajeja olen tavannut teeriparvia ja metsopoikueita. Viime syksynä työmaan vieressä asusteli kunnon homenokka, jonka rinta oli todellakin rottingilla. Torstaina iltapäivällä töistä lähtiessämme tapasimme metsopoikueen. Kameran kun sain repusta kaivettua, linnut ehtivät lentää tiheämmän metsän suojaan.

Kuusen%20taimikko.jpg

 

Kuura on kimallellut useina aamuina ja sää on suosinut metsätöissä. Perjantaina alkoi jo iltapäivästä sadella räntää. Tämä isäinpäivä valkeni sumuisena. Järvessä on jo kolmas jää tälle syksylle. Ehkäpä jo pysyvä, kun ilmat näyttävät olevan pitempään pakkasen puolella.

Is%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A4n%20aamu.jpg

 

Sumupilvien haihduttua pääsimme nauttimaan lumikenttien kimalluksesta. Muutama aste pakkasta, hienoinen lumikerros luonnossa ja aurinkokin paistoi. Tuli kaunis isäinpäivä.

Vastavalo1.jpg

 

Sama kohde, mutta kameran vastavalotoiminnolla. Kummassa tullenee tunnelma paremmin esille.

Vastavalo2.jpg

 

Hyvää isäinpäivän iltaa ja antoisaa nousuviikkoa!

 

PS. Huomasin, että tämä päivä onkin isänpäivä, yksikössä. Näin vanhaksi piti elää, että tämäkin epäloogisuus verrattuna monikkomuotoiseen äitienpäivään selvisi. Voi minua, suomenkielen toistaitoista.🙃

sunnuntai, 7. marraskuu 2021

Hamstrausta

Olen hamstrannut ja ollut siten aikaani edellä. Kiinassa kansan johto kehoitti kansalaisia hamstraamaan ruokaa talven varalle komeroihinsa. Pilvissä oleva energian hinta nostaa ruoan hintaa ja kaikilla ei ole silloin varaa ruokaa ostaa. Jo nyt Pekingissä ruoan hinta on 50 % kalliimpi kuin kesällä. Epäillään, että joistakin elintarvikkeista voi tulla jopa pulaa. Olemme taka vuosina naureskelleet Neukkulan tyhjiä kaupan hyllyjä. Tänä vuonna taas pientä vahingoniloa on ollut ilmassa Britannian tyhjistä kaupan hyllyistä. Mitähän seuraa, jos miljardi kiinalaista alkaa hamstrata ruokaa. Voivat hyllyt olla meilläkin tyhjiä. Tomaatit ja kurkut ainakin maksavat maltaita ensi talvena, kun kalliin energian turvin kasvihuonevihannekset värjöttelevät talven pakkasissa. Lannoitteiden hinta on kaksinkertaistunut viime syksystä. Meitä varoitettiin myös, että välttämättä lannoitteita ei ensi keväänä saa. Lannoitetehtaat ovat sulkeneet ovensa, kun energia on niin kallista, ettei lannoitteita ole varaa valmistaa. Jo on aikoihin eletty. Siispä komerot ja pakastimet vaan täyteen.

En ole koskaan ymmärtänyt, että miksi hyvät pakastemarjat pitää keittää mehuksi keväällä ennen uutta satokautta. Meillä edellisen satokauden marjat syödään syksyllä ensin, ja jatketaan sitten uuden sadon marjoilla. Ei ne nyt muutamassa viikossa miksikään pakastimessa mene. Siispä olemme survoneet pakastimet täyteen marjoja. Siihen on ollutkin hyvä kesä. Ainoastaan mustikoita oli niukasti. Karpaloita poimin vielä menneellä viikolla.

Karpaloita.jpg

 

Sieniäkin olen pistänyt säilöön ennätysmäärän. Sienestyskausi onkin ollut harvinaisen pitkä. Viikolla poimin vielä suppilovahveroita. Viime talven paksu lumipeite ja kesän lämpö saivat suppilovahverot kukoistamaan. Tutut sienipaikat olivatkin nyt ennätys laajoja. Vielä olisi suppiksia poimittavaksi, mutta nyt talvi näyttää tulevan tänne kylmenevien ilmojen myötä. Mies kysyi jo, että pitäiskö tehdä uusi kaappi kuivatuille suppilovahveroille. Taitaa talvi tehdä tuon laajennuksen tarpeettomaksi.

Suppilovahverot.jpg

 

Lihapuolikin on nyt hoidettu. Tänään matkasimme pororajan tuolle puolen ja hankimme pakastimen täytöksi poronlihaa. Maisemat vaihtuivat. Kamera jäi kotiin. Säästyitte porokuvilta.

Kuviakin olen hamstrannut. Ne nyt eivät paljon elätä, mutta pitäähän olla puurtamisen lomassa jotain hupiakin. Huvin puolelle menivät nämä pikkuruiset sienet. Asetelman kruunasivat vielä luonnon hyvin abstraktisti asettelemat kuivuneet heinät.

Pieni%C3%A4%20sieni%C3%A4.jpg

 

Syksyisiä tunnelmia muutoinkin löytyi kameran kätköistä. Sateisten päivien pisaroita apilan lehdellä 

Pisaroita.jpg

 

Ja syksyn sateeseen unohtunut juolukka. Kukaan ei ole tätä marjaa huolinut.

Juolukka.jpg

 

Oi, syksyn ihanin palleroinen: pyrstötiainen lenkkipolun varrelta. Moneen kertaan kaivattu kuvauskohde, aina väistänyt.

Pyrst%C3%B6tiainen.jpg

 

Jäähyväiskuva: Muuttavien joutsenten parvi ilta-auringon valossa

Joutsenparvi%20ilta-auringossa.jpg

 

Kauniiksi lopuksi: Laskevan auringon kimallus nyt taas vapaasti välkehtivän kotijärven laineilla pyhäinpäivän iltana

Ilta-auringon%20s%C3%A4teet.jpg

 

Tänään oli hyvä kirjoitus fb:ssä. Siinä kirjoittaja kehui kauniita kynttilöitä haudoilla. Hän huomautti myös, että voisimme muistaa läheisiä, naapureita, ystäviä, tuttavia, ystävää tarvitsevia myös silloin, kun he ovat elossa. Syksyn myötä käperrymme koteihimme. Olisiko silloin aikaa myös kilauttaa kaverille tai poiketa naapurissa, kysyä aidosti kuulumisia. Kuulumisiin!