lauantai, 9. maaliskuu 2024

Kartonkigrafiikkaa

Vuodatuksen palvelin oli pitkään alhaalla. Luulin jo, että koko Vuodatus on heitetty romukoppaan. Täältä näyttää myös porukkaa olevan lähdössä muille blogialustoille. Jo aikaisemmin mietin oman blogin siirtämistä muualle Vuodatuksen katkojen ja mainosten takia. Ilmaisia palveluita ei ole, mutta olisi mukava, jos voisi jotenkin määritellä, millaisia mainoksia oman blogin yhteydessä näytetään. En oikein pidä suotavana nikotiinipussimainoksia. Sitten nämä päivityksetkin ovat harvenneet. Enpä jaksanut muuttaa muualle. Ainakaan vielä.

Sitten asiaan eli hyvin hauskaan ja koukuttavaan tapaan tehdä grafiikkaa maitopurkeista, tomaattimurskapurkeista, mehupurkeista ja kalsaripakkausten kartongeista, siis kartonkigrafiikkaan. Teimme näitä taidepiirissä aika monta kertaa. Leikkelimme maitopurkkeja liuskoiksi. Nämä liuskat käsittelimme (pinnoitetun sisäpuolen) sellakalla. Pari sivelykerrossta teimme. Samalla tavalla käsittelin myös kalsaripakkausten kartongit. Sellakan kuivuttua kartonkiin raavitaan kuvioita. Valmiille laatalle levitetään pahvinpalalla tai muovikortilla vesiliukoista syväpainoväriä niin, että urat täyttyvät. Ylimääräinen raavitaan ensin muovikortilla pois vetelemällä tasaisesti laatan pintaa ja lopuksi hierotaan pinnasta väriä tarlatanilla tai muulla pölyättömällä kankaalla.

Vedokset tehdään liotetulle syväpainopaperille. Sopivan kokoiset paperit laitetaan likoamaan haaleaan veteen vähintään puoleksi tunniksi. Liika vesi paperista painellaan ennen vedostusta sanomalehtien välissä pois. Vedospaperi ei saa kiiltää vedestä, mutta tulee olla kostea. Liian märällä paperilla väri leviää. Paperi asetetaan prässiin. Laatta asetetaan paperille väripuoli paperia vasten. Laatan päälle laitetaan vielä suojapaperi. Sitten vielä prässin kankaat lasketaan ja rullataan laatta prässin läpi ja takaisin. Kuva on vedostunut paperille. Paperi on kostea, joten se teipataan liimapaperilla levylle kuivumaan.

 

Kuva tulostuu laatan piirroksen peilikuvana. Tässä maitopurkkikartongille vedostettu nopea piirros, laatta vasemmalla ja vedos oikealla:

 

Kartonkigrafiikka_maisema.jpg

 

Jos vedokseen haluaa lisää väriä, laattaa voi raaputta lisää. Tässä lisäsin köppiäisiä lehdille. Ensimmäinen vedos vasemmalla ja täydennetty laatta oikealla:

 

Kartonkigrafiikka_lehdet.jpg

 

Laatalla voi tehdä useita vedoksia. Laatta kestää noin puolikymmentä vedoskertaa. Väriä voi vaihtaa eri vedostuskerroilla. Jos laattaa ei puhdista, aiemmat värikerrokset tulevat uuteen vedokseen näkyville. Tässä kupla on raaputettu kalsaripakkauksen kartongille, joka on käsitelty sellakalla. Sellakan epätasainen jälki jäi näkyviin vedoksiin.

 

Kartonkigrafiikka_kuplat.jpg

 

Hopean värisiä tomaatimurskapurkin ja mehupurkin kartonkia en käsitellyt sellakalla. Niiden pinnasta väri irtoaa hyvin muutenkin. Lisäksi hopean hohtoinen pintakerros irtoaa nätisti laajoilta alueilta, jos haluaa yhtenäisiä värillisiä alueita. Muutoin laatat ja vedokset tehdään samalla tavalla kuin maitopurkeista. Näissä näkyy herkästi ylimääräinen väri. Sormenjäljet jäivät näkyviin. Laattaa värjätessä ja puhdistaessa kannattaa käyttää kertakäyttökäsineitä. Tässä hömötiaisista vedoksia:

Kartonkigrafiikka_h%C3%B6m%C3%B6tintti.j

Kartonkigrafiikka_h%C3%B6m%C3%B6tiainen.

 

Tässä pinkkejä vedoksia samalle paperille, yllä laatat ja alla vedos:

Kartonkigrafiikka_pinkki.jpg

 

Kun ensin on tehty mustalla vedos, niin toinen vedos ei tule puhtaana punaisena.

 

Kartonkigrafiikka_kukkapurkki.jpg

 

Prässin sijaan vedostamiseen voi kokeilla pastakonetta. Kädet kannattaa puhdistaa huolella ennen paperi käsittelyä. Vedoksista tulee pieniä, joten näistä tehdyistä tauluistakin tulee pieniä. Vedoksia voi käyttää vaikka kortteihin tai useasta vedoksesta voi sommitella kollaasin.

Tekemisen iloa!

keskiviikko, 14. helmikuu 2024

Umpihangella

Hyvää ystävänpäivän iltaa!

Minulla ei ole ruusuja ojennettavaksi, joten ojennan kuurankukkia ja jääkukkia sekä ihan vaan luminietoksia. Meillä on lunta reilusti, joten Oulujokivarren maisemiin vaan hiihtolomalle, jos lomapaikka on vielä hakusalla.  Talven pakkaset ja tuulet hiukan ovat haitanneet latuhiihtoa. Suurin piirtein pitää latukoneen perässä hiihtää, jotta ura ei ehdi tukkoon mennä tuulessa ja lumisateessa. Onneksi on kaikenmaailman appit, joista voi seurata latukoneen kierroksia. Onneksi on myös umpihankea, jos hiihtobaana ei ole mieleinen. Olen tykästynyt liukulumikenkiin. Nyt lumi kantaakin niillä hiidellessä tosi hyvin. Niiden etuna on myös, että vauhti ei pääse liian kovaksi, alamäessäkään. Liukulumikengillä hiihdellessä voi katsella rauhassa ympärilleen. Kuljettaa kameraa mukana. Kulku on pikkusen nopsempaa kuin lumikengillä, joten hieman pitemmän lenkin jaksaa heittää kuin lumikengillä.

Kun vuoroin on lauhaa ja vuoroin pakastuu reilusti, täällä rantamaisemissa kuura kasvaa vauhdilla. Sitten tulevat tuulet ja jäiset kiteet irtoavat tuulen mukaan. Hetken pakkasauringossa voi ihailla näitä jäisiä kuurakiteitä. Nämä jäiset kiteet ovat edelliseltä pakkasjaksolta.

 

Kuurakiteit%C3%A4.jpg

 

Sää lauhtui ja lämpötila kävi vain muutamassa pakkasasteessa. Sitten taas lämpötila laski kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Ojalta nousi sumuverho. Sumuverhon haihduttua hiihtelin padolle. Pakkanen ja vedestä noussut vesihöyry oli tehnyt upeita kuuraverhoja ja -huntuja puiden oksiin, sillan kaiteisiin ja rannan talventörröihin.

 

Kuuraa.jpg

Kuuraa%20oksilla.jpg

Kuuraverho.jpg

 

Pienempien ojien yli pääsi hiihtämällä, kiitos kovan tuiskulumen ja pakkasen. Metsän siimeksessä kasvoja, käsiä ja varpaita meinasi paleltaa, kun seisahduin katselemaan tiaisparvea. Parvessa oli ainakin hömötiaisia. Pysyivät liian kaukana kuvattavaksi. Oli pakko jatkaa matkaa, kun palelu vain liisääntyi. Aukealla aurinko jo lämmitti poskea. Takin huppu piti riisua alas. Kädet ja varpaatkin lämpenivät hiihtäessä. Paluumatkan taitoin taas ojan vartta myötäillen. Sieltä löytyi ensin kaksi koskikaraa. Näitä seuraillessani yli lensi kolmas koskikara, joka huusi varoitusäänen kavereilleen. Koskikaroista toinen vaihtoi paikkaa.

 

Koskikarat.jpg

 

Koskikara.jpg

 

Kylmät pakkaspäivät tuovat mukanaan värikkäitä pakkasiltoja auringon laskun aikaan. Tämä kuva on täysikuun aikaan otettu. Silloin pohjoisella taivaalla nousi täysikuu, kun eteläisellä taivaalla aurinko laski. Pakkasta silloin oli reilusti yli kolmekymmentä astetta. Kovin oli violetin sävyinen taivas silloin.

 

Kuutamolla.jpg

 

Olen huomannut, että kovalla pakkasella ulkoilemaan pystyy lähtemään valoisan aikaan. Pimeällä ei enää tarkene. Tosin pimeä ja tuisku on myös hyytävä yhdistelmä. Onkohan, että yhden epämukavuuden sietää, mutta kaksi on jo liikaa.

Tänään taas tuuli on kova. Viima on todella pureva, vaikka pakkasta on vain kymmenen astetta. Iltapäivällä taivaaltakin alkoi tulla lunta. Lisäksi ilmassa kieppuivat puista irtoavat jäiset kuurakiteet. Aika hyytävää on sää ystävänpäivänä. Sitä suuremmalla syyllä on hyvä muistaa ystävää viestillä, soitolla tai tosi-tosiystävää lämpimällä halauksella.

Minulta lämpimät ystävänpäiväterveiset kaikille täällä blogissa piipahtaville! 

 

 

perjantai, 19. tammikuu 2024

Talven kasveja

Syksyllä innostuin ekoprinttauksesta kasveilla eli kontaktivärjäyksestä. Tässä yksi silloisista pienistä korttikokoisista. Joulun alla piirtelin tussikynällä lehdille viivoja. Leikkasin korttipohjalle aukon ja liimasin kuvan korttipohjaan. Aukon leikkaaminen oli aika hankalaa ja aikaa vievää, joten ydelle vain leikkasin korttiin aukon.

 

Ekoprinttikortti.jpg

 

Ennen joulua poimin varpuja lumikenkäreitin laidalta, kun olivat niin hyvin näkösällä. Poimimani puolukan, suopursun ja vaiveron sekä variksenmarjan varvut laitoin samalla tavalla käsittelyyn papereiden väliin kuin syksyllä. Samaan nippuun laitoin myös katajan, tuijan ja kuusen oksia sekä sipulin kuoria, tuohenpalasia ja kaarnaa. Osasta tein kortteja jouluksi ja osa jäi piirongin laatikkoon myöhempää käyttöä varten. Joulukorttina lähettämiäni en muistanut kuvata. Joulukortteihin lisäsin kultaväriä ja valkoisella geelikynällä lumihiutaleita.

Vaiverolla tuli hiukan vihertäviä sävyjä lehtiin. Mitä tanniinisempi kasvi sitä tummempi printistä tulee.

Ekoprint_vaivero2.jpgEkoprint_vaivero.jpg

 

Puolukan varvulla toinen paperi tuli aika tumma ja lehdet piirtyivät siihen aika terävästi. Tämä toinen puoli tuli huomattavasti vaaleampi. Yritin laittaa varvut siten, että kumpaankin paperiin tulisi kasvin lehtien pintapuolta ja alapuolta.  Kuitenkin tulos on aina yllätys.

 

Ekoprint_puolukka.jpg

 

Kuusen oksista tuli pehmeän harmaan sävyisiä. Keltasipulin kuorilla tuli keltaista tai okraa. Punasipulin kuoret tekivät lähes mustia läikkiä. Variksenmarjasta tuli myös hyvin tummaa, samoin suopursusta. Kataja jätti aika harvan kuvan. Olisi pitänyt ottaa tuuheampi oksa. Kaarna ei antanut väriä lainkaan. Kohta jäi paperiin valkoisena. Tuohesta tuli toiselle puolen harmaata ja toiselle valkoista. Tarkoitus oli kokeilla tätä hommaa joulukukilla, mutta joulutähti sai vedosta varistamiskohtauksen ja lehdet karisivat. Varvut ovat nyt niin paksun lumen alla, että lisäkokeiluihin pitää palata keväämmällä.

Sitten hyppäys erilaisiin kasvikuviin:

Pakkanen on paukkunut nurkissa ja maalannut taivaanrannan mitä komeimmilla sävyillä. Näitä sävyjä vasten kokeilin taas bokeh-kuvausta kotipihan kasveilla muutamana paukkupakkasiltapäivänä. Syksyllä lehdet jäivät puihin ja pensaisiin. Vieläkin niitä puissa on, vaikka kovasti tuulet niitä riipivätkin. Ruusun lehdet ovat saaneet kuurakuorutuksen. Punaista ei ole pensaassa vaan taivaalla.

 

Bokeh3.jpg

 

Kontortamännyn oksillakin on kuurahiutaleita. Kontortamännyllä on aika mutkaiset oksat. Siitä ilmeisesti nimikin.

 

Bokeh4.jpg

 

Muutamassa minuutissa valon sävy muuttui.  Koiranputken sävyt olivat jo ihan erilaiset kuin ruusulla, vaikka saman puskan ympärillä kameran kanssa hyörinkin.

 

Bokeh5.jpg

 

Tammikuun puoliväli on talven taittumiskohta. Vanha keskitalven kohta sijoittuu nykykalenterissa tammikuun viidenteentoista päivään, ja vanhan viisauden mukaan Heikki napsauttaa talvelta selän poikki, joten nyt mennään kohti kevättä.

Mukavaa tammikuun loppua!

maanantai, 1. tammikuu 2024

Talven kuvausta

Hyvää ja onnellista vuotta 2024! Nyt pitää opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku. Viime vuoden loppu meni tonttujen kanssa seikkaillessa kohti joulua. Jotain muutakin tuli kuitenkin tehtyä. Tuli seikkailtua metsässä, lumisessa metsässä ja välillä aurinkoisessakin metsässä. Huomasin, että kunto kohosi hyvin, kun metsässä varusteena oli raivaussaha. Kameraa ulkoiluttaessa ei kunto ihan sillä tavalla nouse. Kovin korkealle aurinko ei meidän korkeuksilla kipua ennen joulua, mutta pieniä valon pilkahduksia oli kuitenkin lumisten päivien välissä. Kun aurinko paistaa matalalta, ja valonsäteet siivilöityvät puiden välistä, tällöin on oivallinen hetki kokeilla bokeh-kuvausta. Tyypillisesti näissä bokeh-kuvissa näkyy näitä valopalloja, jotka oikeasti ovat auringon valoa puiden ja oksien välissä.

 

Bokeh2.jpg

 

Bokeh tarkoittaa epätarkkaa. Epätarkkoja kuvia tulee kyllä ihan vahingossakin, mutta väärällä tavalla epätarkat kuvat saavat silmäni ja aivoni kieroon. Yritänkin ottaa omat kuvani siten, että jotain tarkkaakin kuvissa on. Yleensä haluan kuviin myös noita valon pilkahduksia. Voivathan valokohdat olla myös valoviiruja.

 

Bokeh1.jpg

 

Tai lumiviiruja

Ratas.jpg

 

Joulu meni oikein joutuisasti. Kuvia otin aattona joulun vietosta. Yksi ohje ennen joulua oli, että vanhempien pitäisi ottaa kuvia myös itsestään eikä vain lapsistaan. Lapset kaipaavat kuvia vanhemmistaan sitten myöhemmin. Tämä pitää paikkansa. Kaipaan kuvia, joissa omat vanhempani ovat nuorena ja varttuneena. Kun sain aikoinaan kameran käsiini, kuvasin omia vanhempiani. Kuitenkin niitä vanhempieni nuoruuden kuvia on vähän. Lapsuuden kuvia vanhemmistani ei ole lainkaan. Kameroita ei silloin ollut. Enpä ole tätä neuvoa muistanut omien lasteni kohdalla. Joskus lapset ovat lomakuvia katsoessa huomauttaneet, että eikö äiti ole ollut lomalla mukana. Yritin paikata tätä tänä jouluna. Juniorille työnsin kameran kouraan ja sanoin, että otapa äitistä ja isästä kuvia. Oli kuulema vaikeaa ottaa kuvia muullakin kuin kännykällä. Hyvä keksintö on kameran aikalaukaisin. Laitoin kameran jakkaralle ja kymmenen sekuntia aikaa päästä kuvaan itsekin. Poseeraus ei ollut ihan täydellinen, mutta hauskoja aattoillan kuvia saimme muistoksi. Kaksi sekuntia ei olisi riittänyt kontata itselläni kuvaan. Olisi tullut kuva vain takamuksesta. Välipäivinä hiihtelin, joten kameraa ei tullut otettua mukaan. Kännykän kamerani on niin huono, että maisemakuvat ovat sillä otettuna latteita.

Tänään paukkui kipakka pakkanen. Taivaan värit olivat sen mukaiset. Pistimme reippaasti vaatetta päälle ja suunnistimme kävelylenkille. Joulupäivänä monitoimireitti pohjustettiin. Hiihtelin siinä välipäivinä. Nyt käppäilimme sillä ihan jalkapelissä. Halusin harjulle ottamaan kuvia pastellin väreissä hehkuvasta taivaanrannasta. Pakkasta oli rapiat 35 astetta, mutta hyvin tarkeni. Sain vuosi sitten lahjaksi kaksi villapaitaa. Toinen on sisarentyttären neuloma kirjoneule Nalle-langasta. Sitä käytän takin alla autoillessa. Toinen on kälyn neuloma islantilaisneule. Sen villapaidan puin tänään ohuen toppatakin alle. Kyllä tarkeni. Hiki tuli. Sitten ne pastellin sävyiset maisemat:

 

Uusivuosi2024a.jpg

Uusivuosi2024b.jpg

Uusivuosi2024c.jpg

 

Päivän pastellin sävyt muutuivat syvän sinisiksi. Puin vielä lämmintä ylle ja lähdin kuvaamaan sineä ja bokeh-palloja. Niistä tuli todella epätarkkoja. Niin epätarkkoja, että silmät ja aivot menivät niitä katsoessa kieroon. Roskakooriin menivät. Valoa oli niin vähän, että en nähnyt tarkentaa kameraa juuri lainkaan. Pieleenhän se kuvaus meni. Uusia illan sinisyyksiä tulee ja uusia bokeh-pallojen metsästysvaloja, siispä jään odottelemaan tulevia päiviä. 

Pysykää lämpimänä!

 

perjantai, 22. joulukuu 2023

Jouluksi kotiin

Tonttujen raketti nousi vaivattomasti avaruuteen lumen ja jään planeetalta. Lumiukko siellä vain jäi heille vilkuttamaan hyvästiksi. Tontut ovat saaneet rakettiin mukaansa uuden matkustajan. Insinööritonttu on ollut niin kauan avaruusmatkalla, että on aivan unohtanut oman nimensä. Utelijaisuuttaan tekniikkaa kohtaan hän ei kuitenkaan ole unohtanut. Kiinnostuneena hän tutkii raketin kaikkia vipstaakkeleita ja hilavitkuttimia. "Tuollahan lukee 'Home', eikö se tarkoita kotia.", hän tuumii itsekseen. Tonttujen kanssa keskusteltuaan hän uskaltautuu painamaan Home-nappulaa, ehkä se antaa kurssin kohti kotia.

 

Taavi-tonttu.jpg

 

Raketin monitorit alkavat rätistä ja vilpattaa valoja. Kohta yhteen näyttöön ilmestyy kaksi tontun naamaa. "Tuomo ja Tuomas!", huutavat tontut kuorossa.

 

Tuomo%20ja%20Tuomas.jpg

 

"Kuuleeko raketti, kuuleeko raketti?", kuuluu kaiuttimista samalla, kun Tuomon ja Tuomaksen partakarvat vipattavat puheen tahdissa. Hyvin kuuluu rakettiin ääni Korvatunturilta. Samalla käynnistyy myös raketin kamera ja mikrofoni. Korvatunturilta saadaan yhteys rakettiin luotua. Kamera kääntyy kohti nappuloita tutkailevaa insinööritonttua. "Eikös se ole kauan kadoksissa ollut Taavi-tonttu siellä raketissa painelemassa nappuloita?", ihmettelevät Tuomo ja Tuomas. "Ai, nytpä minä muistakin nimeni.", ilahtuu insinööritonttu. "Taavi nimeni onkin."

Tuomon ja Tuomaksen opastuksella suunnitellaan reittiä kohti kotia. Tuomo ja Tuomas yhdessä avaruus- ja rakettitieteilijöiden kanssa ovat saaneet yhtyden rakettiin luotua. Nyt he laskevat lentorataa raketille kohti Korvatunturia. He huomaavat, että kirkas valoilmiö on lähellä tonttujen rakettia. Sillä on aivan sama reitti kohti pohjoista maapallon puoliskoa. Kirkkaan valon laatu hiukan askarruttaa, voiko se olla harhaa tai vaarallista. Vanhin avaruustieteilijä vilkaisee tuhatvuotisia muistiinpanojaan. "Ystävät hyvät, nyt on tapahtumassa yksi joulun ihmeistä. Valo on joulutähti." Korvatunturilta opastetaan tonttujen rakettia: "Teistä hiukan edessäpäin kaartaa kirkas valo. Seuratkaa sitä. Se johdattaa teidät kotiin."

 

T%C3%A4hti.jpg

 

Niin tonttujen raketti seuraa joulutähteä. Pian se saapuu maapallon lähelle. Vielä taitaa raketti olla lämpimämpien vesien yllä. "Siellä Simo kalastelee pallomerestä." tontut huomaavat. "Vilkutetaan Simolle."

 

Veneilij%C3%A4.jpg

 

Vielä muutama tuhat kilometriä pohjoiseen. Kohta tulee ilta ja suunnan voi tarkistaa pohjantähdestä. Pohjantähden alla on Korvatunturi. Vielä pinoinen kaarros ja siellä Korvatunturin tonttukylä onkin.

 

Tonttukyl%C3%A4%20ylh%C3%A4%C3%A4lt%C3%A

 

Raketti laskeutuu onnistuneesti tonttukylän pihalle. Ilo on ylimmillään. Tuomolla, Tuomaksella ja Taavilla on paljon kerrottavaa toisillensa. Onpa Taavilla ollut melkoinen seikkailu. Paljon on tapahtunut myös Korvatunturilla Taavin lähdön jälkeen.

 

Kotona.jpg

 

Koska jouluaattoon on enää vähän aikaa. Alkaa kova tohina pakata lahjat säkkeihin, pulkkiin, rekiin ja rakettiin. Tonttuja harmittaa vieläkin pienen lohikäärmeen pettymys. Joulupukki ja rakettitieteilijät päättävät, että raketillahan saadaan avaruuden planeetoillekin joululahjat toimitettua. Reitti on piirtynyt raketin tietokonejärjestelmään, joten ihan summamutikassa nyt ei tarvitse suunnistaa. Petterikin myhäilee tyytyväisenä. Hän pääsee sittenkin lahjojen jakokierrokselle. Petteri voi kierrellä mutkitellen kriisipesäkkeiden välistä. Tontut pakkaavat pienelle lohikäärmeelle skeittilaudan. Siitä hän ilahtuu varmasti. Mikäs sen mukavampaa, kuin hurauttaa skeittilaudalla tulivuoren rinnettä alas tuulen lailla. Tulen vartija saa plasmasytyttimen. Enää ei tarvitse hönkiä keuhkoja kipeäksi, jos tulivuori sattuu sammumaan. Mitähän lumiukolle voisi laittaa, pohditaan pitkään. Oliskohan uusi kaulaliina sopiva, tuumii Joulumuori.

Yksi ei vain osallistu pohdintoihin. Taavi-tonttu huomasi tonttujen tekemän lumilyhdyn ja kynttilän. Haikeana hän katselee kynttilää ja muistelee lapsuuden ja nuoruuden aikaa Korvatunturilla. Toisaalta nyt on kotoisaa. Lumilyhty tuo mieleen lumen ja jään planeetan sekä lumiukon. Toisaalta on mukava olla hetken yksin ja tuntea joulurauhaa. Voihan hän piipahtaa joskus lumiukon luona raketilla. Näin on nyt hyvä. Olla ihan vain kotona jouluna.

 

Tonttu%20ja%20lumilyhty.jpg

 

Kiitos matkaseurasta jouluun. Oikein hyvää joulua!