sunnuntai, 29. maaliskuu 2020

Ulkoilua kotosalla

Päivän sana taitaa olla nyt kotoilu. Meillä tosin se taitaa olla ulkoilu. Ulkoilua työn merkeissä ja ulkoilua ihan huvin vuoksi. Täytyypä sanoa, että onneksi on kevät ja onneksi on tilaa ympärillä. Mikäs on sen mukavampaa, kuin aloittaa päivänsä lintujen kevätkonsertilla. Yhtenä aamuna huomasin jo muutaman kottaraisen ison kuusen latvassa vislailemassa. Yhtenä iltana taas iltalenkillä näimme padolla saukkoja. Ilmeisesti emo ja poikanen. Poikanen säikähti meitä ja alkoi vinkua hädissään. Se ei oikein tiennyt minne menisi. Välillä ui ojassa ja välillä livahti rannan lumille juoksentelemaan mutkilla. Jätimme saukot rauhaan. Sen koomin en ole niitä nähnyt. Kameran kanssa olen käynyt katsastamassa, mutta silloin ne eivät ainakaan näyttäydy. Joutsenia sen sijaan näkyy yhä tiheämpään. Kovasti vakituinen pariskunta yrittää pitää järveä omanaan ja häätää tunkeilijat. Kuvasta huomasin, että toisen joutsenen pää on pitemmälti ruskea. Onkohan likainen, kun pellolla otetussa kuvassa molemmat ovat valkeita päästään.

 

Joutsenet.jpg

 

Eivät joutsenet ihan saaneet sydäntä kauloistansa. Mutta melkein.

 

Joutsenet2.jpg

 

Viikko sitten kohtasimme pukkilauman kankaalla. Aika lähelle päästivät. Pysyisivätkin kankaalla, eivätkä tunkeutuisi pellolle ja pihalle.

 

Pukkeja.jpg

 

Muinaiset suomalaiset pakenivat metsään vaaran uhatessa. Ahmaksella on vanhat niittymaat useiden kilometrien päässä järven taloista. Sinne ovat ahmaslaiset suunnistaneet vainoja pakoon. Itse kullakin talolla on ollut siellä niittysaunat ja eräkämpät. Meillä ei ole siellä kämppää eikä saunaa. Mutta mekin suunnistimme makkaranpaistoon perinteisille pakopaikoille kotipihaa kauemmaksi. 

 

Notski.jpg

 

Piti tehdä ihan tikusta asiaa.

 

Makkaratikku.jpg

 

Ja etsiä kevään merkkejä ja sulalänttejä.

 

Kev%C3%A4t.jpg

 

Voikaa hyvin!

 

sunnuntai, 22. maaliskuu 2020

Lapin lumilta

Teimme viime viikolla pienen lomareissun Koillis-Lappiin. Mietiskelin, että voinko nyt kirjoitella olleeni lomalla. Osa ihmisistä sinnittelee kotona koittaen tehdä etätöitä ja samalla kaitsea lapsukaisia. Teille, joille Lapin kuvat voivat aiheuttaa katkeruutta, esitän toiveen, että jättäkää tämä juttu lukematta. Te, jotka kaipaatte ajanvietettä, voitte jatkaa lukemista ja kuvien katselua. Toivon, että teille olisi tästä jotakin hupia. Yritimme olla hyvin vastuuntuntoisia matkatessamme. Paluumatkalla heräsi tunne, että vaarallisin osuus viruksen tartunnan kannalta taisi olla Oululaisessa marketissa paluumatkalla. Mietin kovastikin, että onko ostoskärryjen kahvat kuinka hyvin putsattu. Kovasti lotrasin käsidesiä ja pesin vielä kädet moneen otteeseen ostoksilla käynnin jälkeen. Liikuimme arkipäivisin, jolloin liikenne oli huomattavasti vähäisempää kuin aikaisempina vuosina. Nyt viikonlopun aikana näytti uutisten perusteella olevan pakomatka Lapin lumille olevan hyvinkin vilkasta.

Viivyimme Sallassa maanantaista perjantaihin. Maanantai-iltana ehdimme jo käväistä pikku lenkin suksilla. Tiistaina hiihtelimme hyvällä kelillä Ruuhitunturiin. Vielä lähtiessä lenkille ilma oli hyvä, mutta Ruuhitunturissa alkoi jo tupruttamaan lunta. Tuuli oli kova tunturille noustessa ja ylhäällä. Siitä olikin melkoinen alamäki laskea takaisin keskukseen päin. Keli tunturissa oli yllättävän jäinen. Välillä ladulle oli tullut tuiskunietoksia. Lähempänä keskusta keli muuttui paljon sitkaammaksi ja latu hivenen pehmeämmäksi. Ruuhitunturista oli tykky jo osittain karissut alas. Kuvaamaan sää ei oikein houkutellut, eikä minulla ollut kameraakaan mukana. Minulla on aina täysi työ pysyä pystyssä alas tullessa. Kameran kanssa joutuisi olemaan entistäkin varovaisempi. Lasku alas on niin vauhdikas, että minä joudun aurailemaan kovastikin. Silti jalat tutisevat tovin vielä jälkikäteenkin.

Keskiviikkona lämpötila oli plussan puolella. Otimme silloin lumikengät esiin ja lähdimme kiertämään Ämminlähteen kautta Poropuistoon. Sallassa on tampattu tällaisia metsäkävelyreittejä, joita pystyy periaatteessa kävelemään ihan kenkä jalassa. Me kuljimme reittiä lumikengillä, koska pintaan oli tullut kerros pehmyttä lunta. Kaverimme varoittelivat, että lumi reitin ulkopuolella on liian pehmyttä lumikengille. Tällaiset talvikävelyreitit vähentävät painetta kävellä laduilla. Sallassa on myös monitoimireittejä, joilla voi hiihtää ja talvipyöräillä. Vaihtoehtoja luonnossa liikkumiseen siis on useita.

 

Mets%C3%A4k%C3%A4velyreitti.jpg

 

Matkaa keskuksesta Poropuistoon ja takaisin toista puolen Kuusamon tietä tulee varmaan reittiä pitkin kahdeksan kilometriä tai yli. Aikaa kuitenkin kului monta monituista tuntia. Reitti kiemurtelee länsipuolella hyvin kapeita harjuja pitkin, joten pitihän meidän tehdä koronalevikkeitä ja käydä kuikkimassa kuruun. Ruuhkaa reitillä ei ollu. Paluumatkalla kohtasimme yhden kävelijän. Lämpötilan ollessa plussalla ja lumen lämpötilan ollessa nollan kieppeillä meinasi lumikenkien hokkiin tulla lumipalloja, mutta helpompi niitä oli kopistella pois kuin rapata jäätä suksen pohjasta. Koska matka oli pitkä ja energiaa kului, oli paikallaan paistaa makkarat laavulla. Aurinkokin lämmitti mukavasti, kun laavu avautui etelään. Tässä sorruimme lähes kuoleman syntiin. Nälkäisinä tökkäsimme makkarat paistumaan ennen kunnon hiillosta. Päältä musta ja sisältä kylmä makkara on sitä perinteistä retkievästä.

 

Makkaratulet.jpg

 

Kuten kerroin jo Ruuhitunturista, tykky oli jo osittain karissut. Metsäkävelyreitin varrelta löytyi vielä tykyn jäänteitä.

 

Tykky.jpg

 

Torstaina suuntasimme lähemmäs Venäjän rajaa. Siellä oli lunta!

 

Lumivallit.jpg

 

Kavereiden kesämökille mennessä ajaminen oli kuin tunnelissa. Ikkunoista näkyi vain lumipenkkaa. Kameraa joutui kääntämään yläviistoon, että kuvaan tulisi muutakin kuin valkoista lunta. Lumen syvyys oli järkejään yli 1,30 metriä tasamaalla. Hyvissä kinoskohdissa sitä oli useita metrejä.

 

Lumipenkka.jpg

 

Hotelli helpotukseen mennessä tarvitsi kättä pitempää, jotta oven hotelliin sai auki. Kun hätä on suuri, tarvitaan täällä lapio.

 

Ulkohuussi.jpg

 

Mökin lipeille oli ilmaantunut mökkikuukkeli. Kaverit sitä ihmettelivät. Aikaisemmin mökillä ei ole ollut kuukkeleita. Niitä ei kukaan talvisaikaan ole ollut ruokkimassa ja kesyttämässä. Minä seurailin kameralla tiaisia ottaakseni selvää olivatko ne hömötiaisia vai lapintiaisia. Kuukkeli tuli kiertämään minua ja hivuttautui yhä lähemmäksi poseeraamaan. Ei sitä tarvinnut houkutella pähkinöillä eikä leipäpalasilla. Ei meillä kyllä ollut eväitäkään matkassa.

 

Kuukkeli.jpg

 

Kuukkeli taitaa olla aika utelias lintu. Se piti minulle seuraa toveroisen. Tiaiset unohtuivat. Meillä kuukkeleita ei näy, joten tämä oli oikea luontoelämys.

 

Kuukkeli2.jpg

 

Välillä se käänsi takapuolenkin.  Kainuussa kuukkelia kutsuttiin lapsuudessani rahalinnuksi. Siellä niitä näki silloin harvakseltaan.

 

Kuukkeli3.jpg

 

Lumen rakenne oli muuttunut jo keväiseksi. Se oli tiivistynyt lauhojen ja pakkasjaksojen seuratessa toisiaan niin, että lumi kantoi hyvin lumikenkäilijää. Taivalsimme kelkan jälkeä pitkin läheiselle vaaralle ihailemaan maisemia lumikengillä. Lumi kantoi kyllä muutenkin vaaran päällä, joten parempia kuvakulmia pystyi hakemaan ihan hyvin. Vaaralta olivat hyvät näkymät läheisille järville ja rajan yli Venäjän tuntureille.

 

Ven%C3%A4j%C3%A4n%20tuntureita.jpg

 

Nämä tunturit ovat olleet joskus Suomea, vanhat Sallatunturit.

 

Vanhat%20Sallatunturit.jpg

 

Etualalla  tai paremminkin keskellä kuvaa oleva järvi on Onkamojärvi. Sen kuvassa alalaidassa oleva osa on Suomen puolella, mutta takalaita on jo Venäjää. Eli lähellä on suuri ja mahtava naapurivaltio.

 

Onkamoj%C3%A4rvi.jpg

 

Torstai-iltana hiihtelimme keskuksessa vielä palauttavan hiihtolenkin. Testasin kaverin karvapohjasuksia. Kovasti tekisi mieli sellaiset laittaa. Niiden ongelma näyttäisi olevan oikea jäykkyyden valinta. Lempsummalle hiihtäjälle suksen pitäisi olla aavistuksen pehmeämpi kuin sellaiselle, joka pystyy potkaisemaan voimakkaasti. Toisaalta nollakelillä ei olisi sitten voiteluongelmaa ja pieni ladun pehmeys ei haittaa kuten luistelusuksella. Perjantai-aamuna päätin, että en tarvitse yhtään enempää suksiparia. Autoon piti pakata perinteisen suksia, luistelusuksia, lumikenkiä, useat sauvaparit sekä joka vermeille omat monot ja vaelluskengät. Huh, että auto oli täynnä. Toisaalta suksiboxin laittaminen auton katolle ei houkuta, kun olemme yleensä liikkeellä kahdestaan.

Reissu oli mukava irrottautuminen ennen kevättöitä. Sää meillä näyttäisi olevan nousu viikolla plussan puolella päivisin. Siispä alamme möykyttämään rankapinoja klapeiksi. Elämä jatkuu koronakriisistä huolimatta. Pitäkää huolta itsestänne. Soitelkaa ystäville ja sukulaisille. Tämä nykyaika mahdollistaa onneksi yhteydenpidon läheisiin, vaikka kasvotusten emme voisikaan olla tekemisissä.

sunnuntai, 15. maaliskuu 2020

Paljon kimallusta ja ripaus vahingoniloa

Piipahdus viikon takaisiin tunnelmiin:

Lauantaina viikko sitten hippasin iltalenkin auringon laskun aikaan. Joutsenet olivat varovaisia ojan suulla. Ne kipaisivat jäälle heti, kun aloin lähestyä. Syykin taitaa näkyä tässä kuvassa.

Joutsenet%20ja%20kelkan%20j%C3%A4lki%C3%

Jätin joutsenet rauhaan ja kiersin padolle katselemaan laskevaa aurinkoa. Ai että, pienet jääkiteet kimaltelivat kuin konsanaan sädetikut.

Heijastuksia.jpg

Pakkasyöt olivat tehneet taikojaan ja ojan sulassa oli jääkimpaleita matkalla padolle. Harmitti, kun objektiivini ei riittänyt lähikuvaan noista jääkimpaleista. 

Kimmallusta.jpg

Kuikistelin myös jalkojeni alle. Padolla on ritilät, jotta padonhoitaja voi nostella ja laskea lankkuja veden säätämiseksi järvessä. Mukavasti laskevan auringon säteet heijastelivat alla virtaavasta vedestä.

Pato.jpg

Kiersin metsälenkin, jonka jälkeen tulin pellolle. Pelto-ojassa kasvoi pajuja, joiden kissat olivat aukeamassa.  Maaliskuun kuukin nousi jo taivaalle.

Pajunkissat%20kuutamolla.jpg

Aurinko painui jo horisonti taakse. Pellolta hyppelin viiksiojan yli takaisin padolle. Ojan suussa oli joutsenet saaneet väistyä moottorikelkkailijoiden tieltä. Kelkat huristelivat järvellä sen verran paljon, että pakokaasu alkoi jo tunkea keuhkoihin saakka. Vähäkö tunsin siksi vahingoniloa, kun yksi kelkkailijoista ei saanutkaan ajetuksi kelkkaansa sulan yli ojan penkalle. Kuski mulskahti sulaan veteen ja kelkka jäi tököttämään pystyyn ojan penkalle.

Moottorikelkkauinti.jpg

Minua yskitti katku sen verran paljon, että toivoin totisesti kuskin saaneen haalarin kauluksesta kunnon kylmän kylvyn niskaansa. Kaverit kiskoivat kuskin ja kelkan ojasta pois, joten ahvenen ruokaa ei tullut kummastakaan.

Moottorikelkkauinti2.jpg

Viikon harrastuspiirit vielä pyörivät, mutta eilen tuli jo viestiä uusien kokoontumisien perumisesta. Eipä harrastuskertoja olisikaan ollut enää kuin muutama. Eilen kaupassa ihmisillä näytti olevan vähän reilummat ostokset. Minä tein normiostokset ja ajattelin, että pakastimessa on marjoja ja lihaa sekä kellarissa mehua ja pottuja. Jospa noilla eväillä pärjäisi jonkun karanteeniviikon. Sairaanahan ei oikein ruoka maita, joten siihen on turha varautua ruoan puolesta.

Eilen iltapäivällä tein pöllölenkin, mutta pöllöjä ei näkynyt. Nyt on ilmestynyt paljon myyrän jälkiä lähes kaikille pelloille. Toivottavasti pöllötkin vaeltavat näihin maisemiin. Lumi kantoi kävelijää hyvin joka paikassa. Kuljeskelin ojan vartta ja katselin kimallusta jääkiteissä. Luontoon voi aina mennä, vaikka muut menot peruttaisiinkin. Ulkoilu on hyvä henkireikä.

S%C3%A4de.jpg

Uutiset ovat nyt aika masentavia sekä viruksen että sen aiheuttamien taloudellisten seurauksien suhteen. Uutisten lukemisen sijaan luen entistä enemmän dekkareita. Dekkari päivässä pitää arjen loitolla. 

Voikaa mahdollisimman hyvin kaikesta huolimaata!

 

sunnuntai, 8. maaliskuu 2020

Uusia ja vanhoja tekniikoita taidepiirissä

Laitanpa välillä tänne pienen koosteen siitä, mitä olen värkännyt taidepiirissä kuluvana talvena. Ensin tulee kännykkäkuvia, joiden laatu ei vedä vertoja kameran kuville, mutta minä en ole kuljettanut oikeaa kameraa taidepiirissä mukanani. Homma oli sitä paitsi niin nopea tempoista, että kuvien ottaminen meinasi unohtua kokonaan. Pari viikkoa sitten kokeilimme uutta tekniikkaa tehdessämme monotypioita akryyliväreillä ja Gelli Arts -levyillä. Lehdestä leikkasimme sapluunoita käytettäväksi grafiikan teossa. Leikattavan paperin täytyy olla aika hyvin kosteutta kestävää, muuten se mössääntyy käsittelyssä. Piirtoheitin kalvo tai jokin vahapintainen paperi toimii varmaan paremmin ja vedoksia voi tehdä enemmän ja kokeilla eri värejä.

Ensin telataan akryyliväri levylle. Hommassa pitää olla nopea, jotta väri ei ehdi kuivua levyyn kiinni. Vahingosta viisastuneena lisäsin väriin hidastetta, jotta ehdin levittää värin paremmin.

Sapluunamaalaus1.jpg

Kun väri on telattu levyyn, levyn pinnalle painetaan paperi, johon väri painellaan kiinni. Paperi otetaan levystä irti ja nostetaan kuivumaan. Tässä pari minun paperipohjaa. Levy tulee pestä vedellä jäljelle jääneestä väristä ennen, kuin väri kuivuu siihen kiinni.

Monotypiapohjia.jpg

Seuraavassa vaiheessa levylle asetetaan leikattu sapluuna ja sitten telataan uusi värikerros päälle. Minulla on tässä lehdestä leikattu kurkun lehti.

Sapluunamaalaus2.jpg

Värin levittämisen jälkeen sapluuna irroitetaan varovasti, jolloin sapluunan paikka jää ilman väriä. Tässä vaiheessa opettaja tuli hätään, kun en meinannut muistaa irroittaa sapluunaa. Sapluunan irroittamisen jälkeen aiemmin pohjavärillä painettu paperi läntätään levyn päälle ja väri painellaan paperiin. Huomata pitää, että kuvasta tulee sapluunan peilikuva. Tämä kuva on erittäin epätarkka, muuta halusin sen mukaan, koska tässä kohden minä aina meinasin hätäillä.

Sapluunamaalaus3.jpg

Valmiita monotypioita minun malliini:

Monotypioita.jpg

Sapluunan tulee olla aika selkeä ja sapluunan materiaalin jämäkkää. Vihreässä lehdessä väri levyllä ehti kuivua ennen, kuin sain läntätyksi paperin levylle. Punaisessa lehdessä kurkun kärhö alkoi jo sassaroitua, joten se repesi pois. Osa kavereista sai tosi hienoja töitä tällä tekniikalla. Minun pari tulosta näätte tuossa ylenpänä, joten voitte arvata, että en oikein innostunut hommasta sen enempää. Väriä kuluu tähän aika paljon. Painopaperin tulee olla väriä imevää, mutta kestävää. Kaverini innostui tekniikasta ja aikoi kokeilla tätä lasten kanssa. Mietiskelin, että tähän voisi lasten kanssa käyttää vaikka pullovärejä, jotka ovat edullisempia kuin taiteilijalaadun akryylivärit. Pohjassa voi käyttää useita värejä, joita ei ole sekoitettu kovin hyvin. Silloin saa vaihtelua mukavasti kuvaan. Minä telasin pohjan väriä liikaa, jolloin väri meni liian tasaiseksi. Toinen värikerros voi olla sitten yksivärinen. Silloin on nopeampi levittää, eikä sapluuna ehdi jämähtää levyyn kiinni.

Sitten hyppäys vanhaan hyvään aikaan ja tekniikkaan, jota voi ja täytyy työstää kerta toisensa jälkeen, flaamilaiseen kerrosmaalaukseen. Minä olen muistanut kaiholla toissa syksyistä suppisretkeä. Sen retken oppaan ja suppisvainukoiran ikuistin flaamilaisella kerrosmaalauksella kankaalle. Maalaukseen kului aikaa toista vuotta, joka on aika lyhyt aika. Luin juuri, että Leonardo da Vinci maalasi Mona-Lisaa kolmetoista vuotta, joten nopeastihan minä tauluni valmiiksi sain. Tosin Leonardolla ei tainnut olla mallista digikuvaa, kuten minulla. Eikä minun tarvinnut maalata ketään porvarisrouvaa vaan ihan aito metsäinssi oikeassa metsässä kauniina lokakuisena päivänä. Pohja on puoliöljypohjustettu pellavakangas.

Flaamilainen%20kerrosmaalaus_sienest%C3%

Toinen maalaus on aikalailla sitten mielikuvituksen tuotetta. Siihen olen laittanut muistoja syksyiseltä Lapin reissulta. Tämä on akryyliväreillä tehty korkeaan kiilakehyspohjaan. Sanotaanko tuota deep edge -pohjatyyppiä 3D-pohjaksi Suomessa. En ole varma. Pohja on tuollainen pitkänomainen, joten maisemalle aika sopiva. Kehystä tällainen pohja ei tarvitse, eikä sitä siihen voi laittaakaan.

Kettu%20ja%20teeret.jpg

Tätä naistenpäivää olen viettänyt aamupäivän hiihtämällä mitä upeimmassa säässä. Keli oli myös mitä mainioin. Hiidellessä kävi mielessä, että on oikea nautinto hiihtää näin loistavissa olosuhteissa. Nyt iltaa kohden sää on muuttunut entistä tuulisemmaksi ja välillä vähän sateleekin. Joten hyvän sään aikana tuli ulkoiltua. Iltapäivällä sain Sohvin luona makoisaa puolukkapiirakkaa, joten mitäpä tässä olisi valittamista. 

lauantai, 29. helmikuu 2020

Kauniita pakkaspäiviä ja upeita iltoja

Aurinko on hellinyt viime viikon lomalaisia. Meillä ei tykkypuita ole kuvattavaksi, mutta säihkyviä jääkiteitä oli viikolla sitäkin enemmän. Nyt kelpasi luonnossa liikkua. Hanki kantoi ilman lumikenkiä. Tallustelemaan pystyi lähes missä vaan. Lunta on vaan sen verran, että ojat pitää koluta pohjia myöten. Ojien penkat olivat pakkasöiden jälkeen pankkojäässä, joten pyllymäkeä piti mennä ojan pohjalle ja ryömien oli pohjalta noustava ylös. 

S%C3%A4ihkett%C3%A4.jpg

Enpä tiedä itkikö kuuset onnen kyyneleitä kevättalven aurinkoisessa säässä römsykelien jälkeen. Kuitenkin aurinkoisen paikan kuusilla oli näitä jääpisaroita enemmältikin. Jääpisaroita, -puikkoja ja kiteitä oli jos jonkinmoisia.

J%C3%A4%C3%A4tippa.jpg

Lintujakin näkyi pakkaspäivän aurinkopaisteessa monenlaisia kuten tämä jäätikka. Siinä se jäinen lintu napsi oksalla jäistä siementä tai jäistä toukkaa. Mitä lie lintu löytänyt.

J%C3%A4%C3%A4tikka.jpg

Nämä elävät linnut eivät taida esittelyä kaivata. Kevään airueet tulivat katsastamaan tulevan suven pesäpaikkaansa. Kovin oli vielä ojan törmä jäässä ja lumessa, joten ihan heti pesimäaika ei taida joutsenille vielä koittaa.

Joutsenet.jpg

Pakkasyö oli tehnyt sulaan veteen padolla myös omaa taidettaan. Sulassa sovussa padon yläpuolella kukkivat kuurankukat veden alla huljuttelevien kortteiden ja ruokojen kanssa.

Luonto%20taiteilee.jpg

Iltaa kohden pakkanen kiristyi. Parina iltana olen tehnyt kävelylenkin pöllömaille. Lapinpöllöt ovat kuulema liikekannalla. Meillä myyräkanta kotipellolla näyttää olevan jo nousussa, mutta ojan toisella puolen ei vielä myyrän jälkiä juuri näy. En nähnyt illan kohvassa pöllöjä, mutta upeita auringon laskuja kyllä näin. Nyt onkin mukavaa, kun vielä ilta kuudelta näkee kulkea metsässä. Padolla sula alkoi usvata pakkasen kiristyessä.

Auringon%20lasku.jpg

Onko teille uskoteltu ian kaiken, että maapallo on pyöreä? Niinhän se äkkiseltään saattaisi vaikuttaa. Ihan selvästi maan keskikohta on koreammalla horisontissa kuin laidat.

Kuu%20ja%20t%C3%A4hti.jpg

Vai onko se maapallo sittenkään pallo? Taitaa olla pannukakku, joka on keskeltä vielä läsähtänyt.

Kuu%20ja%20iltat%C3%A4hti.jpg

Siellä ne kuitenkin taivaankappaleet alkoivat auringon laskun yllä luoda hodettaan: kuun sirppi ja iltatähti.