lauantai, 3. elokuu 2019

Kesä syksyksi taittuu

Käsillä on nyt kiireisin vuodenaika. Vuodatuskin oli välillä huoltotauolla, kun yritin postata tänne jotain. Muutamia kuvia ja muistikuvia kuitenkin nyt heinäkuun viimeisiltä viikoilta. Oletteko huomannut, että kesä on ollut hieno perhoskesä? Nämä kuvat olen ottanut 18. pvä heinäkuuta. Tässä olen tunnistavinani kultasiiven.

Perhonen2.jpg

Kultasiiven naapurissa lenteli perhonen, jota en tunnistanut. Aikomukseni oli etsiä perhosen nimi netistä, mutta homma jäi.

Perhonen.jpg

Samalla iltalenkillä kuvasin huopaohdakkeen. Olkoon tämä tämän kertainen bokeh-kuva.

Ohdake.jpg

Linnut viettävät nyt hiljaiseloa. Pääskysen poikaset ovat jo lennossa. Tänä aamuna näin keltavästäräkin poikaset pihanurmikolla. On kuin kuiva kesä hillitseisi lintujenkin tirinöitä. Yöt ovat olleet myös kylmiä, joten osansa varmaan on silläkin. Ehkäpä linnut kuvittelevat jo syksyn tulleen.

Toivotan teille oikein mukavaa alkanutta elokuuta. 

sunnuntai, 21. heinäkuu 2019

Haukan poikasen lentokoulu

Olen seurannut aitiopaikalta tuulihaukan poikasen lentokoulutusta. Se ei olekaan ihan pikku juttu saada tuulihaukan poikanen lentokykyiseksi. Homma on kovaa koulutusta. Emo alkaa huutamaan lapsukaiselle aamu viideltä ja sitä hommaa jatkuu pari tuntia. En ole ottanut oikein selvää, että onko huuto kannustavaa vai sättivää. Aamutreenin jälkeen onkin ruokatunti, joka on taas parin tunnin mittainen. Näitä treenijaksoja kestää ilta kymmeneen asti. Sitten onkin ilmeisesti yöunet.

Lähin tuulihaukan pesä oli rantametsässä vanhassa variksen pesässä. Männyn latvasta kuului kerjuuääniä alkukesän. Tämän kuun alusta poikanen otti varovaisia lentoharjoituksia lähipuihin. Seuraavat kuvat otin 12. päivä tätä kuuta. Silloin poikanen kierteli vadelmamaan laidalla kasvavan kuusen ympärillä. Seurasin lentoharjoituksia pää kenossa. Haukat lentelivät pääni yläpuolella ympyrää. Ihan pääni meni sekaisin lentosirkuksessa. Nämä kuvat eivät sitten ole luontokuvien huippua, vaan ihan perusobjektiivilla kuvattu käsivaralta ympyrää pyörien.

Tuulihaukka2.jpg

Emo kierteli kauan poikasen ympärillä ja kannusti sitä lentoon. Vihdoin poikanen hyppäsi siivilleen ja alkoi kiertää kehää emon mukana.

Tuulihaukka1.jpg

Tuulihaukka3.jpg

Aina en tiennyt olivatko kiepit suunniteltuja vai oliko lentotyylissä vielä vähän haparointia.

Tuulihaukka4.jpg

Poikanen olisi mielellään laskeutunut välillä kuusen latvaan, mutta emo kannusti vaan jatkamaan.

Tuulihaukka5.jpg

Seurasin lentoharjoitusta ainakin varttitunnin, sitten poikanen pääsi vähäksi aikaa istumaan kuusen oksalle.

Tuulihaukka6.jpg

Menneellä viikolla tuulihaukat kuljettivat poikasta kohti mansikkamaan reunaan. Siellä olikin rastasparvi haittonamme. Monena päivänä poikanen jäi istuskelemaan kujan varren mäntyyn. Taisi mennä kolme tai neljä päivää, että neljän sadan metrin matka poikasella taittui marjamaan laidan sähköpylvääseen asti. Nyt lentoharjoitukset käsittävät jo koko peltoalueen. Välillä emo istuu kujalla. Eikä meinaa väistää autoa. Silloin poikanen on ilmeisesti uupuneena joko ojassa tai lähellä pellolla. Varikset kiusaavat välillä poikasta. Eilen varikset olivat piirittäneet poikasen marjamaan laidan ojaan. Emo ei oikein voi mitään, kun vastassa on neljä varista. 

Tänä kesänä onkin ollut paljon näitä pieniä haukkoja. Tällä aukealla on ainakin kaksi tuulihaukan pesää ja uimajärvellä on kolmas. Lisäksi peltoaukealla pyörii ampuhaukka. Ilmeisesti ruokatilanne haukoilla on ollut hyvä. Tällä lähimmällä tuulihaukkapariskunnalla poikasia on nyt vain yksi. Liekö varikset tuhonneet muut. Yleensä tässä on ollut kaksi poikasta. Nämä pienet haukat ovat meille mieluisia naapureita. Ne pitävät rastaat varppeisillaan marjamaalla. Mansikkakauden alussa rastaat olivat riesana. Pilaantuneita marjoja sai mättää pois penkeistä, mutta nyt haukat päivystävät siellä ja rauha on laskeutunut marjapenkkeihin.

 

tiistai, 9. heinäkuu 2019

Pellon pientareelta

Heinäkuun alun kasvikuvia luvassa pellon pientareilta. Olimme metsäretkeilleet muutamana päivänä männyntaimien istutuksen merkeissä. Enpä ole ennen istuttanut puun taimia heinäkuulla, mutta kerkesinpä kokea tuonkin. Yhtenä päivänä jätin kameran kotiin ajatuksella, että ei siellä mitään kuvattavaa ole. Menomatkalla metsätiellä taapersi teeriemo poikasineen. Poikaset olivat jo lentokykyisiä, vaikka untuvaisia vielä olivatkin. Työmaan laidalla kiersi korppiperhe. Niin, aina pitäisi kantaa kameraa mukana. Muina istutuspäivinä lintuja ei sitten näkynytkään, kun kamera mukana kulki. Jotain kuitenkin nappasin muistoksi matkan varrelta. Yhden peltoheiton laidalla kasvoi rantatädykettä. Enpä tunnistanut kasvia, kun kukat eivät olleet auki. Tädykkeet yleensä tunnistan kukan "tähtisilmistä". Nämä olivat niin nupulla, että tähtisilmiä ei näkynyt. 

Rantat%C3%A4dyke.jpg

Sunnuntai-iltana kävin katsomassa, että löytäisinkö valkoisia kissankelloja. Viime kesänä tältä paikalta niitä löytyi. Nyt oli vain ihan perinteistä sinistä kissankelloa. Kuvaan änkäsi myös keltakukkainen sarjakeltano. Tämä pellon piennari kukkikin ihan Ruotsin lipun väreissä.

Kedon%20kukkasia.jpg

Samalla reissulla polun varressa minut yllätti oravan poikanen. Nämä ovat harvakseltaan nähtynä hupaisia otuksia. Oravan poikaset jähmettyvät patsaaksi vaaran uhatessa. Liekö tämä sama poikanen joka patsastelee kotitiellä lähes auton edessä. Tämä poikanen kipaisi polun poikki ja kiipesi männyn oksalle. Siinä se tuijotti yhteen suuntaan, eikä eväkään värähtänyt, kun kuvia otin..

Oravan%20poikanen.jpg

Kotikujalla otin vielä illan bokeh-kuvan: apilankukkia ja nurmilauhaa. Taustalla keltaisena aurinkona pilkistää niittyleinikin kukkia. Nurmilauha on tuo lapsuuden kukko- ja kanaheinä.

Apilan%20kukat.jpg

Keväällä kuulin pitkän ajan sääennustuksesta, että tästä kesästä olisi tulossa kuiva ja lämmin. Ei ole ihan siltä näyttänyt. Vettä on tullut meillä ihan sopivasti. Lämpöä on ollut niukasti. Yölämpötilat ovat olleet jopa nollan kieppeillä. Yhtenä aamuna näkyi jo metsänrajassa kuuraa. Mansikoiden kypsyminenkin on ollut tosi hidasta. Tämä aika on vähän niin, kuin jäitä polttelisi. Uimaan en ole vielä tarennut mennä. Jääköhän tänä kesänä uintireissut tekemättä. Toivottavasti tämä vielä kesäksi muuttuu.

 

sunnuntai, 30. kesäkuu 2019

Perhosbaarissa

Kotipihan pensaat näyttävät olevan oikea perhosbaari. Varsinkin unkarinsyreeni on suosittu perhosten keskuudessa. Unkarinsyreenissäni vieraili todistetusti ohdakeperhonen, joka oli jo hivenen reissussa rähjääntynyt.

Ohdakeperhonen.jpg

Nokkosperhonen oli jo varmaankin tämän kevään tuotantoa. Sen värit loistivat oikein heleästi syreenin jo vaalenevaa lilaa ja sinistä taivasta vasten.

Nokkosperhonen.jpg

Amiraaliperhonen oli aikaisin liikkeellä. Tavallisesti sen tapaa vasta elokuulla ja silloin yleensä nauhusten kukissa. Tässä se lepäilee pensashanhikin lehdellä. Näinpä amiraaliperhosia myös vadelmariveissä lentelemässä.

Amiraaliperhonen.jpg

Tämä koivuangervossa viihtyvä kaunotar on ilmeisesti jokin hopeatäplä. Minulle perhoset ovat suurimmaksi osaksi tunnistamattomia, mutta alati kiehtovia hyönteisiä.

Hopeat%C3%A4pl%C3%A4.jpg

Hopeatäplän löysin myös iltalenkilläni. Tässä se viivähti hiirenvirnan kukassa. Hopeatäpliä oli lentelemässä illalla hyvinkin paljon.

Hopeat%C3%A4pl%C3%A4%20hiirenvirnalla.jp

Tätä siivet supussa heinällä nuokkuvaa en myöskään tunnistanut. Jätin perhosen nuokkumaan heinän korteen rantapolulle ja jatkoin kameran ulkoiluttamista.

Perhonen.jpg

Tämänkin perhosen laji jäi minulle arvoitukseksi.

Perhonen2.jpg

Ritariperhosen näin viikolla, mutta kamera ei ollut mukana. Kännykällä en saa levottomista perhosista kuvaa. Sen olen kokenut jo turhankin usein. Sinisiipiä lentelee nyt paljonkin. Samoin mittareita olen tavannut paljon, mutta enpä erota mittareitakaan toisistaan.

Mukavaa perhoskesää!

lauantai, 22. kesäkuu 2019

Juhannuksen aikaa

Tämän juhannuksen virtuaalikukkakimppuuni keräsin villejä lupiineja. Noita rakastettuja ja vihattuja tien varsien ja pellon pientareiden kukkijoita. Olisin voinut tehdä myös ekoteon ja poimia niitä maljakkoon. Kuvaushetkellä sääskiarmeija vaan iski niin tuhannesti korvanlehtiini ja kämmenselkiini, että kimpun kerääminen jäi. Ehkäpä minä tämän postauksen jälkeen lähden kävelylle ja käyn keräämässä kukat maljakkoon tai ainakin muutaman varren. Lupiinija oli tien laidalla niin paljon, että montakin maljakkoa täyttyisi. Ihmiset rakastavat tätä helppohoitoista perennaa, joka Sohvin sanoin leviää kuin punatauti juoksuhaudassa. Niinpä tämäkin kasvusto yrittää ryömiä tien laidalta peltomme puolelle. Onneksi emme ole luomuviljelijöitä, muutoin hävittäminen pellolta olisi aika hankalaa. Nyt normaalit rikka-aineet pitävät lupiinin poissa viljan seasta. Lupiinihan sisältää myrkyllisiä alkaloideja, joka aiheuttaa rehun seassa karjan sairastumista. Lupiini syrjäyttää myös karumpien paikkojen luonnon kasvimme kuten kissankellon. Ei lupiini turhaan ole haitallisten vieraslajien listalla. Sen hävittäminen kokonaan taitaa olla aika työlästä, mutta kurittaminen niittämällä kukinnan aikana pitää kasvustoja kurissa. Siemenet säilyvät maaperässä itämiskykyisenä jopa likemmäs sata vuotta.

 

Komealupiini_pun.jpg

Komea kukkahan komealupiini on, siis ihan nimensä veroinen. Lupiini sitoo myös ilmakehän typpeä juurinystyräbakteerien avulla, joten niittojäte kannattaa kerätä pois. Näin kasvupaikka ei pääse rehevöitymään ja karumpien kasvupaikkojen kasvit saavat mahdollisuuden.

Komealupiini.jpg

Juhannusyönä tanssi oli työnä ihan oikeasti meille muutoin laiskoille juhannuksen viettäjille. Lahden toisella puolen oli juhannustanssit nuorisoseurantalolla. Sinnepä polkaisimme pyörillä saunan ja ukkoskuurojen jälkeen. Hiki tuli jo kotikujalla. Kangas oikein höyrysi lämmöstä ja kosteudesta. Eikä hiki myöskään päässyt kuivumaan koko iltana. Olimme ensimmäisen tanssisetin aikana ainut pari tanssilattialla viimeistä setin kappaletta lukuun ottamatta. Orkesteri oli tuttu paikallinen Tanssiorkesteri A Nelonen. Soitto oli niin hyvää, että pitkän tanssitauon jälkeenkin pysyimme rytmissä ja askeleet muistuivat mieleen. No, sottiisijenkka kyllä oli päässyt unohtumaan. Tanssit loppuivat juhannuskokon sytyttämiseen kello 22. Eipä pitempään olisikaan jaksanut pistää jalalla koreasti. Kyllä kolme tuntia perinteistä tanssihyppäämistä vie jo voimat. Kokon jälkeen oli mukava viilettää pyörällä kotiin alamäkeä. Tuuli vaan vilvoitti mukavasti.

Puolenyön seutuvilla ei oikein tiennyt oliko aurinko laskemassa vai nousemassa. Horisontissa laskupuolella oli ukkospilvi, mutta nousupuolella näytti tällaiselta. 

Juhannusy%C3%B6.jpg

Rannan koiranputket ovat jääneet niittämättä. Siispä kesäyön bokeh-kuva tuli koiranputkesta ja kärpäsestä pitkällä zoomilla.

Koiranputki%20juhannusy%C3%B6n%C3%A4.jpg

Juhannusaaton ja -yön ukkoskuurot raikastivat ilman. Tänä aamuna järvellä puhalteli mukavan navakka tuulen henki. Sorsaemoja oli aamulla poikasineen kotirannassa kaksi. Aamupuuron jälkeen hipsin kameran kanssa rantaan. Jäljellä oli kuvattavaksi tämä pienempi sorsapesue. Meillä muutti piisami kotirannalle pesimään. Piisami on tarkka reviiristään. Ehkäpä piisamin äkäisyyden vuoksi tänä kesänä eivät vesilinnut ole tuoneet aikaisemmin poikasiaan tähän rantaan. Joutsen on tietysti iso lintu, joten se voi antaa piisamille huutia. Sorsat ja telkät ovat pieniä, joten ne joutuvat väistämään piisamia.

Sorsaemo%20poikasineen.jpg

Nauttikaa kesästä ja pysykää pinnalla!