Tänään on Kukan ja Flooran päivä. Perinteisesti tämä on ensimmäinen kevätpäivä. Vapun päivä on tullut sitten myöhemmin kevään aloituspäiväksi. Parin viikon aikana olen haahuillut välillä kameran kanssa. Kuvannut lintuja. Katsellut, kuunnellut kevättä. Rantapolkua olen tallustellut säännöllisesti. Pajusirkkuja vilistää polun laidan pajukoissa vaikka kuinka paljon. Pajusirkuilla on hyvä suojaväri. Eipä niitä viime syksyn lehtien seasta paljon erota kuin vasta läheltä.

 

 

Ihmettelin pientä harmaata lintua pihapensaassa. Yksi kuva minulla oli suoraan edestäpäin. Ei millään tunnistettu. Yhtenä päivänä lintu hyppeli nurmikolla, käänteli syksyn lehtiä. Pääsin katsomaan sivu- ja selkäpuolen kuviointia. Rautiainen lintu olikin. Rautiaisia ei ole aikaisemmin meillä näkynytkään. Nyt niitä oli pieni parvi.

 

 

Viimeiset lumet ja jää järvestä lähti hyvin hitaasti. Ilta-auringon viimeiset säteet värjäsivät rannan puut punaisella sävyllä. Iltataivas oli tummaa sineä. Lokkiparvi palasi pellolta ojan suun sulaan.

 

 

Pihalle on noussut kukkia. Yksi kukka on harvinaisen sitkas. Ruttojuurta olen yrittänyt hävittää jo vuosia. Ruohonleikkurilla surautellut päältä. Kitkenyt ruusupuskan seasta. Vieläkin se nousee. Työntää kukkavarsia ennen lehtiä. Ruttojuuri ei onneksi leviä siemenestä. Muuten se olisikin vitsaus. Olen kyllä nykkinyt kukkavarretkin pois, varmuuden vuoksi.

 

 

Oikeasti kasvatettavia kukkia kaipailen. Krookuksia eli kevätsahrameita löytyy kukkimasta sieltä täältä. Istutin aikoinaan niitä paljonkin. Myyrät söivät.

 

 

Idänsinililjat eli skillat ovat kiitollisia. Ne leviävät myös siemenestä. Niinpä niitä kasvaakin paikoitellen sinisinä läntteinä siellä, missä on ollut muutamakin sipuli aikoinaan. Siemenet leviävät myös kitkentäjätteiden mukana. Sinililjat sopivatkin vaikka kukkivan nurmikon yhdeksi kasviksi.

 

 

Toissa päivänä saapuivat pääskyset. Ne toivat kesän tullessaan. Järvestä lähtivät viimeisetkin jäät eilen. Kylvötyöt alkoivat pellolla. Nyt on siis kesä.

 

 

Mikäs sen mukavampaa näin Kukan ja Flooran päivän kunniaksi kuin keväinen kuva kukasta ja muustakin floorasta, joka nousee maasta. Kuvaan pääsi myös sitruunaperhonen, joka edustaa luonnon toista elollista kuntaa, faunaa. Hyvää Kukan ja Flooran päivää sekä muitakin kevätpäiviä. Huomiselle onnellista äitienpäivää kaikille äideille ja kaikkien äitien lapsille!

 

Kevät keikkuen tulevi. Se pitää paikkansa tänäkin keväänä. Alkuviikosta tuli paksulti uutta lunta. Sen sulatti lämmin tuuli ja aurinko. Tänään aamulla satoi ropottamalla vettä. Päivän mittaan se muuttui räntäsateeksi ja lumisateeksi. Nyt pälvet ovat taas peittyneet. Pälvet peittyvät kolme kertaa ennen kesää. Toivottavasti kolmas kerta tulee heti perään, jotta päästään kunnolla kohti kesää.

Lämpimien etelä- ja lounaistuulien myötä tulee uusia muuttajia odottelemaan oikeaa kesää tänne meillekin. Tiltaltin laulua on kuulunut jo pari viikkoa lähimetsästä. Nyt pääsin laulajan oikein näkemään ja kuvaamaan. Kovin pyrähteleväinen lintu on. Onneksi sillä näyttäisi olevan reviiri ihan pihan laidalla ja osittain laulupuut olivat pihapuita. Aikani odotettua lintu palasi samoihin puihin tiltalttaamaan. Jonkun kuvankin onnistuin nappaamaan.

 

 

Kovasti tiltaltti muistuttaa muita uunilintuja. Onneksi laulu on sen verran tunnistettavaa, että lajimäärityksen voi siitä tehdä. Tiltaltti tuntuu runsastuneen täällä meillä päin. Taka vuosina en muista tiltalttia juuri kuulleeni. Viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana olen kuullut sen laulua yhä useammin. Aikaisemmat kuuluivat yleensä kuusivaltaisista sekametsistä. Parina viimme vuotena olen kuullut sen laulavan kirkonkylien pihamailla. Pihallamme tämä tiltaltti on uskollisesti laulanut joka aamupäivä parin viikon ajan.

 

 

Viime sunnuntaina oli meillä vielä lunta hyvin lumikenkäilyä varten. Hanki kantoi hyvin aamupäivällä. Kenkäilimme ojan suuhun katsomaan lintuja. Samat vanhat tutut sieltä löytyivät: joutsenet ja telkät. Metsäojat olivat auenneet, joten kenkäilyreitti piti suunnitella siltoja hyväksi käyttäen. Puolelta päivin hanki kuitenkin alkoi pettämään.

 

 

Sunnuntai-iltana seurasin takapihan tapahtumia. Siellä töyhtöhyypillä oli kovat tappelut meneillään. Kauempana oleva olisi halunnut kaivella nurmikkoa ihan rauhassa. Lähempänä olevalla oli kukkoilut mielessä. Se hyökkäili vähän väliä rauhallisemman niskaan. Lopulta rauhallisempi väisti ja häipyi. Toinen levitteli voiton merkiksi siipiään, kunnes kyllästyi ja lähti sekin pois. Lähti varmaan haastamaan uusia hyyppiä.

 

 

Maanantain loskaan ei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan. Lunta tuli reilusti, joten linnutkin pysyttelivät metsän suojissa. Tiistaina ja keskiviikkona ulkona pystyi jo jotain touhuamaan. Klapeja sitten paukuttelimme. Yleensä mustarastaat tulevat keväällä klapirantteelle kiertelemään. Tänä vuonna tulikin punarinta. Sitä ei traktorin ja klapikoneen melu pelottanut. Se hyppeli traktorin ja klapikoneen alla. Välillä se oli rankapinon päällä ja irtopölkyllä istumassa. Rankakasan rymäytys säikäytti sen kuitenkin hiukan kauemmas odottelemaan. Kipaisin kameran sisältä ja kas' kummaa, kamera olikin se pelottava vekotin. Lintu pyrähti pois.

 

 

Torstai-aamu olikin vilkas aamu pihalla. Takapihalla hyppeli iso parvi rastaita. Joukossa oli yksi laulurastas.

 

 

Suurin osa parvesta oli punakylkirastaita. Takapihan pälvilaikuissa ne kääntelivät viime syksyn lehtiä ruokaa etsien.

 

 

Joukossa pienempiään hätisteli mustarastasnaaras. Sen mielestä isommalla on etuoikeus.

 

 

Harakkakin takapihan puissa naureskeli. Se onkin ovela lintu. Ihmisen kanssa asustelu on tehnyt siitä hyvin valppaan. Pieni liikahdus ja lintu lentää pois. Harakka säikähti ehkä minua tai kenties haukkaa, joka syöksähti talon katon yli vieden yhden rastaan mukanaan rantapenkan taakse.

 

 

Lumet sulavat nyt vauhdilla. Ojat ja kaikki kuopat ovat täynnä vettä. Pellolla käy jo vilske. Tosin vasta linnuista. Puoliso jo huokaili, että kotipelto on taas täynnä töyhtöhyypän pesiä. Kotipelto paljastuukin ensimmäisenä, joten töyhtöhyypistä on sille tunkua. Pelto-ojissakin käy säpinä. Sorsaherrat koettavat viedä daameja pajupuskien suojaan häämatkalle.

 

 

Tänään satoi vettä, lunta ja rantää. Aamulla oli takapihalla touhuamassa alkavassa räntäsateessa vuorostaan mustarastaskoiras. Musta lintu olikin kameran automaattitarkennukselle haaste. Tarkennus humppas. En oikein tiedä, mihin se loppujen lopuksi tarkeni. Varmaankin johonkin räntäläiskään.

 

 

Lopuksi pari melkein kesäistä (kännykkä)kuvaa vapun kunniaksi: Neitoperhonen löytyi eilen klapikasasta. Se oli herännyt talvihorroksesta ja mennyt lämmittelemään vasta tehtyihin klapeihin. Näinhän se on, että kotoinen polttopuu lämmittää moneen otteeseen sekä eläimiä että ihmisiä.

 

 

Rantatörmällä törmäsin pieniin aurinkoihin. Leskenlehti siellä pukkaa jo kukkaa. Olkaapa hyvä, tässä teille aito vappukukka. Hauskaa vappua!

 

Ilmat ovat hellineet ulkoilijaa. Yöpakkaset ovat tehneet kantohangen, jota myöten on ollut hyvä hipsutella lumikengillä. Päivät ovat lämpenemään päin. Hyvin tarkenee ulkona taapertaa. Ilta-auringon valo saa aikaan ihmeellisyyksiä. Kuvan otin iltalenkillä. Leikin kameralla kuvatakseni auringon säteitä puiden välissä. Kas' kummaa, jokin outo valo ilmestyi kuvaan etualan männyn tyvelle. Tästä tuli varmaankin oikea valokuva. Mitä silmä ei nää, sen kamera tallentaa.

 

 

Useimpina aamupäivinä olen joko hiihtänyt tai lumikenkäillyt. Meillä on vielä pidetty ladut kunnossa Rokuan suuntaan, joten baanalle on päässyt hipaisemalla järven yli tai pidemmän kaavan mukaan padon kautta. Malli on ollut suurin piirtein joka toinen päivä toisenlaista liikuntaa. Sunnuntaina kävimme puolison kanssa vähän kauempana katsomassa, mitä metsälle ja metsässämme kuuluu. Aamupäivä kului hupaisasti lumikengillä mutkitellen. Metsässä kuului puiden latvustossa tiaisten tirskuntaa, punatulkun vihellystä, tikan koputtelua ja huutelua. Olin kuulevinani käpylintujen ääniäkin.

Monenlaisia puita tuoreita, kuivia, pahkaisiakin näkyi.

 

Hirven kaulaamia mäntyjä, joissa pihkapalleroiset kimaltelijat auringon valossa.

 

Koivupökkelöitä hömötiaisille uudeksi kodiksi

 

Kuului jo peipposen laulua, vaikka paksu oli lumikerros metsässä. Ei ollut peipponen, joka lopulta pysähtyi ruokailemaan kuusen oksalle. Kovin aurinko paistoi kirkkaasti ja loi varjoja lintuun. Suurentelin kuvaa ja katselin. Olin tunnistavani linnun vihervarpuseksi. Lintukirjasta katsoin, että vihervarpunen pesii juuri tällaisessa maastossa ja huhtikuulla aloittaa pesimisen.

 

 

Kotipihassakin riittää katseltavaa. Mustarastaat hyppelivät yhtenä aamuna pihalla. Taisivat jo käydä koputelemassa ovellakin.

 

 

Sepelkyyhkyt kujertelevat lähimetsässä. Ruokailupaikka on varastojen edessä.

 

 

Takapihallakin tapahtuu. Sinne on ilmestynyt ensimmäiset pälviläikät. Iltapäivän auringon valossa jokin kurppa levähteli. Nurkan takaa kurppaa kuvasin. Erkki-kissa tuli viereen ja piti meteliä. Lintu havahtui ja lähti lentoon. Arvelin kurppaa taivaanvuoheksi. Oli liian pieni lehtokurpaksi ja liian suurin jänkäkurpaksi. Taivaanvuohi onkin yleisin kurppa meillä. Erkille annoin porttikiellon kuvausreissuille.

 

 

 

Kottaraisilla on konsertit täyttä häkää meneillään. Yhä edelleen ne pysyttelevät haapojen latvoissa pulisemassa ja viheltelemässä.

 

 

Keltasirkkuja on isoja parvia. Niiden kelpaa kierrellä pihan pieniä sulalänttejä. Talven aikana on varissut jyviä. Puiden ja rikkaruohojen siemeniäkin löytyy. Maalla on mukavaa. Isäntä, emäntä ja luonto kylvää ruokaa.

 

 

Keltasirkut pyrähtelevät ihmisen edessä, vain vähän matkaa eteenpäin. Tämä keltasirkku kulki edelläni pitkän matkaa. Hyppäsi sitten penkalle aivan kuin poseerausasentoon.

 

 

Aamuin illoin kulkiessa kuulee ja näkee yleensä talitiaisia. Padolla asustaa kuitenkin tämä sinitiainen. Usein se tirisee ja hypähtelee polun reunan pajukoissa ja koivuissa. Useimmiten ihan vastavaloon. Joskus kuitenkin valon suunta sattuu hyväksi ja lintu näkyy kuvassa muutenkin kuin mustana möykkynä.

 

 

Tänä aamuna olin jo lähdössä hiihtämään. Pistin kissan ulos. Silloin kuulin, kuinka tiltaltti lauloi rantametsässä. Hiihtosuunnitelma vaihtui nopeasti kuvausreissuksi. Rantametsässä on jo kesämaata näkyvissä. Kottaraiset pulisivat pääni yläpuolella puiden latvoissa. Naakat kiertelivät uteliaana. Peipposet ja järripeipot lauloivat. Tiltalttia en kuitenkaan nähnyt. Sen ääni kuitenkin kuului milloin miltäkin puolelta.

 

 

Talven aikana monesta puusta on latvus tipahtanut. Maapuita on tullut lisää. Puita oli myös kenollaan. Myrskyllä tänne ei tohdi enää tulla. Saa puulla päähänsä.

 

 

Rantametsän jälkeen laitoin lumikengät jalkaan. Kenkäilin katsomaan padolle ja ojan suuhun kevään edistymistä. Eilen hiihtolenkillä näin ensimmäisen sorsapariskunnan. Illalla kävin niitä katsomassa kameran kanssa, mutta häipyneet olivat. Tänä aamuna sieltä löytyivät joutsenet ja ensimmäiset telkät.

 

 

Pieni on sulapaikka vielä ojan suussa. Vielä ei ole kuitenkaan lintuista tungosta. Telkillä ei vielä ollut kova soidin päällä. Pientä yritystä vasta.

 

 

Vielä oli tehtävä pieni mutka katsomaan ovatko hömötiaiset löytäneet pesäpökkelöä. Tavanomaisen lumikenkäreitin varrelta löytyikin yksi hömötiaispariskunta varailemassa pesäpökkelöä. Otin kuvan myös pesäkolon puolelta, mutta linnusta tuli vain pyrstö pesän reiältä kuvaan. Onneksi istuskelivat aikaisemmin pökkelön vieressä olevassa puussa.

 

 

Tässä herää talvihorroksesta. Ei tiedä mihin suuntaan huuheltaisi, kun vielä on hiihtokelit ja peipposet laulavat metsiköissä. Harvoin ne ovat yhtä aikaa. Mukavaa kevään jatkoa!

Huhtikuun alun sää meillä on hellinyt ulkoilijoita. Lunta on vielä reilusti hiitäjille, lumikenkäilijöille ja umpihankihiihtäjille. Joskus jopa tällainen puolijoutilas talven viettäjä joutuu tekemään leipänsä eteen jotakin. Työreissulla Rokualle hyödynsimme Rokuan kansallispuiston tarjontaa ja söimme työlounaan ulkona. Saarisen kodalle talsimme parkkipaikalta paistamaan makkaraa. Kyllä tällaisessa ympäristössä passaa työlounaan nauttia. Makkaratulia odotellessa voi käyskennellä lähimaastoa katsastamassa.

 

 

Kokonaiseen Keisarinkierrokseen ei ehkä aika riitä tai hiillos ehtii hiipua. Pientä käppäilyä kumminkin voisi tehdä ja katsella ympärilleen.

 

 

Mennäkkö vasempaan vai oikeaan. Umpihankeen ei tee mieli, kun puoliso käski jättämään liukulumikengät pois. Iltapäiväksi oli kuulema hommia kotona.

 

 

Vasemmalla olisi suosituksena kävely takaisin parkkipaikalle tai pulkkamäki. Pulkkakaan ei ollut mukana. Makkarat olivat vielä paistamatta, joten parkkipaikalle emme vielä lähteneet.

 

 

Oikealta kuului tikan touhujen ääniä. Vastasipa siihen kauempaa toinenkin päristelijä. Siispä lähdimme katsomaan kansallispuiston siivekkäitä.

 

 

Hieno ura meille aukesi. Rokualla osa reiteistä on näitä monikäyttöuria, joilla saa ihmisvoimalla kulkea monenlaisilla kulkupeleillä. Perinteisen urakin on tällä reitillä. Paljon oli ollut kävelijöitä kodalle, mutta siitä eteenpäin olivat olleet kävelijät hiukan harvemmassa.

 

 

Kodassa makkaratulet olivat siinä mallilla, että paistamaan pääsi. Uusi taukotupamuoti ei vielä Rokualla vaikuta. Ikkuna kodassa kumminkin oli. Hienot olivat näkymät siitä Saariselle.

 

 

Pääsiäinen on hurahtanut kaikenlaisissa touhuissa. Pääsiäiskukatkin jäivät hankkimatta. Krookukset ja narsissit eivät meillä pääse lumen alta vielä pilkottamaan. Lunta pihassa on niin paljon, että jänikset ovat ryömineet omenapuiden suojaksi laitetun verkon yli ja järsineet omenapuista oksat ja kuoret. Minä en noista pääsiäispupuista tykkää. Vaikka pääsiäiskukkanikin on ollut varsin kuivan sorttinen talventörrö, en silti ole vaipunut synkkyyteen. Hangen alla piilee uusi kasvukausi. Uutta kasvukautta onkin pääsiäisen pyhinä suunniteltu. Viljelijän uskonto on kymppi ja laskento nelonen, joten odotus näin keväällä on vielä tapissaan.

 

 

Pääsiäisenä aamuisin on kylmäsen aikaan voinut hiihdellä ladulla. Koskemattomalle lumelle kunnon kantohankea ei kuitenkaan ole tullut. Eilen aamulla kävimme vaihtelun vuoksi lumikenkäilemässä. Jossain kohti hanki kantoi minua, mutta puolisoa ei. Talsimme sitten totuttua lumikenkäreittiämme katselemaan, näkyisikö lintuja. Muutamia tiaisia tirrasi, mutta muutoin oli metsässä hiljaista.

 

 

Päivän mittaan aurinko lämmittää lumen sohjuksi. Kävin kuitenkin uuden reissun illalla lumikenkäilemässä ja katsomassa joutsenia. Joutsenet tulivat jo muutama viikko siten varamaan pesäpaikkaa ojan suuhun. Aurinko paistoi illalla tosi lämpimästi ja valo oli kova.

 

 

Kotipihaan palatessa minua odottikin iloinen yllätys. Pihan reunalla haapojen latvoista kuului mukavaa kujertelua ja viheltelyä. Kottaraiset olivat tulleet. Niiden ääniä on hauska kevätpäivinä kuunnella. Väkisinkin tulee kaikista pulisnoista, viheltelyistä ja matkimisäänistä hyvälle tuulelle. Jos joutsenet ovat järvellä kevään airueita, niin kottaraiset ovat pihan kevään airueet.

 

 

Muuttolintukausi on meilläkin alkanut. Joutsenten ja kottaraisten lisäksi keltasirkut pyrähtelevät maisemassa. Hyvää kevään odotusta kaikille!

Luin taannoin jutun, jossa sanottiin poissa kotoa olon tärkeydestä. Jutun mukaan lähteminen normaalin elinpiirin ulkopuolelle lisää mielenterveyttä. Normaaliksi elinpiiriksi siinä laskettiin noin 30 km kotoa. Tämän huomaa jo itsekin, kun ajelee naapurikunnan halpakauppaan. Heti virkistyy. Pitää etsiä tututkin ruokatarvikkeet tyystin eri kantilta kauppaa. Tutussa lähikaupassa kulkee automaattiohjauksella. Kärryä työntäen toinen käsi lappaa kärryyn purkkeja hyllyiltä. Pysähdys tulee vasta maitokaapilla. Pitää ottaa useampi purki ja samalla pitää ovea auki. Seuraava pysähtyminen onkin kassajonossa. Voisiko sitten ajatella, että sitä suurempi hyöty mielenterveydelle on, mitä kaupempana kotoa käy. Kävimme siis hoitamassa mielenterveyttämme kavereiden tykönä Sallassa. Tunnustan, että kyllä auttoi mieltä virkistymään. Voi taas kotona miettiä tulevaa kevättä ja kesää.

Lyhyen loman aikana ehtii kokeilla kaikkia välineitä, jotka saimme autoon mahtumaan. Yhtenä päivänä hiihtelimme oikein erinomaisesti hoidetulla ladulla. Ei haitannut, vaikka lunta satoi hiljakseen. Toisena päivänä kokeilimme liukulumikenkiä. Kokeilin niitä hoidetun talviulkoilureitin ulkopuolella. Muutaman kymmenen metrin jälkeen annoin periksi ja hiihtelin pitkin lanattua ulkoilureittiä. Siinä olikin hyvä luikutella, kun kovan pinnan päälle oli satanut muutamia senttejä uutta lunta. Hienosti liukulumikenkä meni lunta pitkin. Vauhti muutamassa alamäessä meni jo aika kovaksi ja mutkat suoraksi. Reitiltä oli kuitenkin helppo ohjata umpihankeen vauhdin hillitsemiseksi. Huomasimme, että liukulumikengissä on eroa. Meillä oli pitemmät ja keskeltä kapenevat. Ne luistivat paremmin kuin kavereiden lyhyemmät ja tasaleveät.

Sallan kansallispuistoon on tehty paljon uusia talvireittejä ja taukopaikkoja. On tällaisia päivätupia, joissa on kamina lämmitystä ja eväiden lämmittämistä varten.

 

 

Päivätuvissa on hienot maisemaikkunat. Kännykän verkko toimi erinomaisesti. Melkoisia maisemakonttoreita. Osa ihmisistä näytti vieraskirjan perusteella kaipailevan vanhoja hirsisiä päivätupia. Minusta nämä ovat mukavampia. Ei tarvitse sokkona olla kirkkaan päivän valon jälkeen, kun ikkunoista tulee hienosti valoa. Kevätaurinko lämmittää jo myöhemmin keväällä isojen ikkunoiden ansiosta. 

 

 

Sallatuntureita on nykyisin kaksi. Liukulumikenkäilimme sen pohjoisemman tunturin alarinnettä päivätuvalle. Tykky oli melkolailla jo varissut puista. Ihmisiä talviulkoilureitillä tuli ja meni, pyörillä ja lumikengillä. Reittiä pitkin olisi voinut kävellä ilman välineitäkin. Liukulumikengillä etuna oli pito ylämäessä ja vauhdikkaampi meno alamäessä. Lumikengillä pito ja turvallisuus on parempi. Lumikenkien hokit estävät liukastumisen.

 

 

Yhtenä päivänä läksimme ystäväni kanssa lumikenkäilemään umpihankeen. Välillä oli pilvet auringon edessä ja lumi pöllysi puista. Tuli vastaan syviä ojia, joita kiertelimme. Vastaan tuli ylämäki ja vielä ylämäki ja sitten vielä yksi mäki... Naisista otettiin mittaa. Mittaa otettiin myös lumikenkien hokeista. Pitemillä hokeilla varustetuilla pääsi suoraan jyrkkää mäkeä, toisilla joitui kiertämään vinottain. 

 

 

Lumikenkäilymme kulki Ruuhitunturin puolella. Puroja ylittääksemme, jouduimme siirtymään ulkoilureitille. Alue ei kuulu kansallispuistoon, joten moottorikelkan jälkiä kulki ulkoilureitin lisäksi paikoitellen paljonkin. Välillä hyödynsimme niitäkin, jotta osaisimme laavulle evästelemään. Aurinko paistoi ja lunta satoi. Metsän siimeksessä ei tuulikaan päässyt puremaan kylmästi. Kun kulkee merittyjen reittien ulkopuolella, on hyvä olla Karttaselain kännykässä. Siitä näkee oman sijainnin ja voi suunnistaa tarvittaessa hoidetulle polulle. Jos uupumus iskee, voi ottaa lumikengät kainaloon ja kävellä suoraan hoidettua reittiä takaisin. Eipä tietenkään me niin tehty. Laavun jälkeen tarvoimme upea ja oikaisimme 600 m matkan pariksi kilometriksi. Ylitimme taas puron reitin siltaa pitkin ja talsimme oikotietä umpea mökille takaisin. Ihan suorilla satuimme mökin pihaan. Lumi kantoi yllättävän hyvin. Välillä oli ylämäessä kohtia, joissa oli kunnon kinokset. Silloin olin usean kerran polvillani ja naama lumikinoksessa, kun lumikengät vain luistivat irtolumen päällä takaisin päin. 

 

 

Päätäni olen tuulettanut kotioloissakin. Lainasin e-kirjastosta paljon puhutun ja parjatunkin runokirjan. Luin kirjan eilen illalla ensimmäisen kerran. Aamulla luin sen uudelleen. Sanoisinpa, että ei se nyt niin huono ole. Olen lukenut huonompiakin runoja. (Puolisoni mukaan myös kuullut.) Eivät Kiiran runot kaikistellen ole ihan perinteisiä runoja, paremminkin ajatelmia tai välillä voimalauseita ja -sanoja. Kuitenkin niissä on tunnelatausta ja kaari, joihin voi ainakin naisoletettu samaistua. Tuli mieleen, että holhotaanko meitä tavallisia ihmisiä kulttuurieliitin toimesta. Ylhäältä päin kerrotaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä on runoa, mikä ei. Suutari pysyköön lestissään ja luistelija pysyköön luistimillaan. Tavallinen tallaaja ei kuitenkaan ymmärrä, jos ei sitä erikseen alleviivata. Joogassa yksi rouva kerran sanoi, että pitäisi olla radio-ohjelma "Tätä runoa en halua kuunnella". No, sanoisinpa, että Kiiran runokirjan voi kyllä lukea. Odotan Kiiran seuraavaakin runokirjaa, jotta voin nähdä tarinan jatkumisen. Minusta Kiiran kirjassa kuitenkin on tarina.

Tänään sää näyttää sellaiselta, että pää tuulettuu hyvin ulkonakin. Kovin tuuli pyörittelee lunta ja kasaa kinoksia. Vanha sanonta pitää paikkaansa: "Maaliskuulla maksetaan tammikuun tasaset päivät."

Hyviä pään tuuletuksia ulkoillen ja vaikka runoja lukien!