maanantai, 21. kesäkuu 2021

Alppiruusuista aarnimerikotkaan ja juhannukseen

Luontoäidin alppiruusupuistossa kukinta oli jälleen komea. Etualan mustikoissakin pilkisteli raakileita. Jospa mustikat saisi ihan kotipellon pientareelta, että ei tarvitse mustikoiden perässä kulkea vierailla mailla.

Suopursut.jpg

 

Ihan omassa muutaman neliön alppiruusupuistossanikin kukinta oli komea. Minulla on viisi alppiruusua. Nyt kaikki viisi suvaitsivat aukaista kukkansa. Yksi on sinnitellyt vuosia ilman ainuttakaan kukkaa. Nyt, kun toisten kukinta lakastuu, viimeinenkin aukaisi kukkansa tänään. Tosin vain yksi nuppu oli ja siitä tuli ihan valkoinen kukka.

Alppiruusut.jpg

 

Lajikkeina ovat muistaakseni Haaga ja Mikkeli eli kotimaiset jalosteet. Viimeisin kukkija on sisareni siemenestä kasvattama. Hänellä oli takavuosina harrastus kasvattaa alppiruusuja siemenestä. Luin tässä, että Suomeen tuotiin sata vuotta sitten Pohjois-Koreasta alppiruusun simeniä. Näistä siemenistä kasvaneet alppiruusut ovat nykyisten jalosteiden kantaemoja. Siksi kotimaiset jalosteet ovat niin kestäviä. Tämä kuva on jommasta kummasta nimellisestä jalosteesta. Sen kukat aukeavat vaalean punaisena ja muuttuvat sitten lähes valkoiseksi. Kuvasta näkyy, että pisaroinut on meilläkin kovasti. Myrskyn jälkeen tulee onneksi usein poutasää.

Alppiruusu.jpg

 

Viimeksi kaipailin aarnimerikotkaa pyydystämään järvihirviön kotirannastamme. Kotirantaan aarnimerikotka ei sentään ole vielä tullut poseeraamaan. Lauantaina huomasin naapurin venerannassa pienessä puussa suuren linnun. Merikotkahan siellä istuskeli. Matka on useita satoja metriä pihastamme, mutta lintu oli tunnistettavissa.

Merikotka.jpg

 

Seurailin lintua kameralla, kun se nousi siivilleen. Ensin se suunnisti järvelle. Toivoin jo sen lentävän lähemmäs. Ei kuitenkaan onni minua suosinut. Merikotka kaarsi järven rannalla ja suuntasi kohti Oulujokea.

 

Merikotka%20lento.jpg

 

Lauantai oli muutoinkin lintupäivä. Kotirantaankin oli uskaltautunut telkkäemo poikasensa kanssa. Tätäkin poikasta lokit kiusasivat. Onneksi poikanen on jo noin iso. Jospa se jo pärjäisi karussa maailmassa.

Telk%C3%A4t.jpg

 

Joutsenet tulivat ihan viereen katselemaan, että ketäs täällä oikein kuvataan. Melkoisia linssiluteita nämä linnut. Kaikki kuusi poikasta ovat vielä tallessa.

Joutsenet180621.jpg

 

Kasvuvauhti on ollut kasveilla huima. En muista, että vadelmat olisivat aloittaneet kukintaansa viljelyhistoriani aikana koskaan näin aikaisin. Vadelmalle talvi ja kesä ovat olleetkin suotuisia tähän saakka.

Vadelman%20kukka.jpg

 

Luonnonkukkien päivä meni, mutta vadelmien rivivälistä löysin oikean tähtisilmän. Keväällä ihmettelinkin, että mikä on tämä kasvi. Selvisihän se. Nurmitädyke oli löytänyt tiensä vadelman riviväliin. Rönsyleinikkikin yritti tuoda omat keltaiset kukkansa kuvaan mukaan. Lapsena kotitanhuvilla nurmitädykettä kasvoi pellon pientareilla paljonkin. Minusta se oli silloin kaikista kaunein kukka. Mieleni ei ole tainnut muuttua niistä ajoista. Kukkamaailman tähtisilmien myötä oikein hyvää juhannusviikkoa ja juhannusta teille kaikille.

Nurmit%C3%A4dyke.jpg

tiistai, 15. kesäkuu 2021

Eläinkuntaa pihapiirissä

Toukokuulta asti olemme seuranneet kotijärvessä elävää järvihirviötä. Ei se ihan Loch Nessin hirviö taida olla, mutta melkoista elämää se rannassa saa aikaan. Pinta pyörteilee ja kuplii. Luulimme ensin saukon kalastelevan rantavedessä. Menin ihan rantatönkyrälle kameran kanssa kyttäämään elämöitsijää.

Pinta%20kuplii.jpg

 

Otus olikin melkoinen liukas luikku. Lopulta sain sitä hännästä eikun pyrstöstä kiinni. Kalaksi se osoittautui. Tai sitten se on muinainen järvihirviö. Suomuja pyrstössä kuitenkin oli.

Kalavale.jpg

Nyt kesäkuumilla peto kyttää rannassa lintuja. Yhtenä iltapäivänä istuskelin takapihan terassilla hörppimässä päiväkahvia. Rannasta kuului kova loiskahdus. Samassa rantatönkyrän yli hyppäsi kottarainen hivenen pökkyrässä. Se pyöritteli pöllämystyneenä päätään rantanurmikolla. Hyppäsi sitten lähelle minua ensin kontortamännyn alaoksalle ja siitä vielä lähemmäs omenapuun oksalle. Sen piti vissiin toipua hivenen säikähdyksestä ennen, kuin läksi lentämään ilman matoa pesäkololle.

Joutsenet toivat taas pesueensa kotirantaan näytille. Pesueessa on kuusi poikasta. Kovin ovat suojelevaisia emot poikasistaan. Muita lintupoikueita rantavedessä ei sitten ole näkynytkään. Eipä ihme, kun vesipeto kyttää niitä rantavedessä. Järvellä pesii nyt useitakin joutsenpareja. Viime kesän laskennassa pesiviä joutsenia oli viisi paria. Mekkalasta päätellen porukka ei ole ainakaan pienentynyt.

Joutsenet.jpg

 

Pihapiirissä lentelee jos jonkinmoista siivekästä. Kaikkia ei tule kuvattua, kun se vaatisi jonkin asteista kyttäämistä. Tätä tikkaa ei tarvitse kytätä. Se on poikkeuksellisen kesy tai se käyttäytyy muuten poikkeuksellisesti. Se huutaa ja kiertää pihan puita lähes koko päivän päivästä toiseen. Välillä vähän naputtaa, mutta enimmäkseen se vain huutaa ja lentää. Oikea Tikka Tuulispää koko lintu. Joskus meinaa lippalakki päästä lähteä, kun se pyrähtää pään ylitse. Voihan tietysti olla, että päässäni on jo joku lahovika. Lapsukaiset joskus muinoin sanoivat, että äiti pistä kypärä päähän. Tikka tulee. Nyt se aika on vissiin kirjaimellisesti tullut.

K%C3%A4pytikka.jpg

 

Muitakin siivekkäitä pihassa toki on ollut. Omenapuiden kukkiessa seurasin hetkisen, että minkäslaisia pölyttäjiä niissä pörrää. Surina puissa oli aivan valtava. Tarhamehiläisiä ainakin oli paljon. Ihan lähinaapureilla ei mehiläisiä ole, mutta lahden ja järven toisella puolen pesiä on. Valtava valkoisten kukkien paljous houkuttelee lentämään pitemmänkin matkan.

Mehil%C3%A4inen.jpg

 

Joitakin ampiaisiakin olin näkevinäni. Ampiaiset pyydystävät poikasille tai toukille paremminkin hyönteisruokaa. Aikuisille maistuvat kukkasien antimet. Ampiaisissa on yksi huono puoli. Kesän päälle niiden pesiä tulee mielestäni ihan vääriin paikkoihin.

Amppari.jpg

 

Kukkakärpäsiäkin oli. Tämä nyt istuskeli vain lehdellä pörräilemässä. Kukkakärpäsiä on moneksi. Tämä voisi olla jokin kirvari laji. Kukkakärpäset syövät mettä, joten ovat hyviä pölyttäjiä kukassa. Niiden toukat saalistavat kirvoja. Joten kovin on hyödyllinen hyönteinen.

Kukkak%C3%A4rp%C3%A4nen.jpg

 

Kimalaisia oli tietysti omenapuiden kukissa paljon. Riitti niitä onneksi myös surisemaan minun japaninruusukvitteneiden kukissakin. Japaninruusukvittenit kukkivat nyt erityisen runsaasti ja pitkään. Vesi kielellä odottelen suurta satoa. Japaninruusukvitteneistä tuli omenoiden kanssa erinomaista hilloa. Hankaluutena on löytää kaikki hedelmät pensaista. Ne ovat hyvin piiloutuneena oksistoon.

Kimalainen.jpg

 

Vaaleita perhosia lentelee nyt paljonkin. Muutama asettui poseeraamaan virnan lehdelle. Tästäpä teinkin oivan päätelmän, että olisiko tämä virnaperhonen. Tarkistamaan en ole viitsinyt. Mukavahan näitä lepattajia on tarkkailla, vaikka kaikkien lajia ei tiedäkään.

Perhonen.jpg

 

Ritariperhosen tunnistin. Menee useita kesiä, että en ritariperhosta nää. Nytkin se viivähti vain yhtenä aurinkoisena päivänä pihassa. Kovin oli levotonta lentelyä. Kiersin taloa seuraten sitä. Lyhyt pysähdys kukkapurkin reunalle ja sitten päätti lentää järvelle. Uimaan sen perässä en lähtenyt.

Ritariperhonen.jpg

 

Jatkuva auringon paiste ei ole kasvikunnalle eikä eläinkunnalle hyväksi. Mietimme jo marjaistutusten kastelemista. Onneksi luonto hoiti sen. Nyt vettä onkin tulle runsaasti. Onneksi ei vielä liikaa. Tuulee kovasti. Tämä olikin hyvä päivä tehdä kirjanpitoa ja päivittää blogia. Mukavaa viikkoa.

sunnuntai, 6. kesäkuu 2021

Korpi kuvina

Toukokuun lopun sunnuntai kutsui korpeen. Kutsu kävi sellaiseen korpeen, jossa vesi litisee sammalikossa astellessa. Ainoat jäljet ovat hirven jälkiä.  Korpi on kainuulaisen vaaran katveessa. Kahden kuusen välistä kulku käy korven uumeniin.

Portti%20korpeen.jpg

 

Korven pohja on vihreää: sammalta, saniaisia, mustikanvarpuja pienine lehtineen. Puusto on tiheää. Se varjostaa. Mustikan varvut eivät satoa anna. Puiden alaoksat ovat kuivuneet harmaiksi valon puutteesta, kun kuusikko ei ole kirvestä nähnyt. Puut ovat hoikkia, mutta niitä on tiheässä.

Maanrajassa.jpg

 

Paikoin latvuston läpi pääsee valoa. Se tanssii palloinna kameran linssillä. Mörrimöykkykö se valopalloja heittelee.

Korpi.jpg

 

Täällä voi pökkelöityä pystyyn. Itiöitä on ainakin ilmassa.

Pystyp%C3%B6kkel%C3%B6.jpg

 

Tai vetäistä vaakatasoon sammalikkoon. Ennemmin tai myöhemmin asento on pökkelöillä tämä.

P%C3%B6kkel%C3%B6%20p%C3%B6tk%C3%B6ll%C3

 

Luonnon kiertokulku jatkuu täälläkin. Kaikki eivät selviä.

Surma.jpg

 

Aurinko tekee tummia varjoja ja hohtavan vihreitä läikkiä metsän pohjalle.

Valoja%20ja%20varjoja.jpg

 

Kuusen alaoksat ovat kuin hopeinen huntu vihreän sammalikon yllä. Puilla on ikää satakolmekymmentä vuotta. Silloin on jo puidenkin hapsilla hopeaa.

Valot%20ja%20varjot.jpg

 

Puiden juuret ovat pinnassa. Vesi on niin ylhäällä. Soistuminen jatkuu.

Lahopuita.jpg

 

Elinvoimaisimmat kuuset vielä kukkivat. Punaiset kukat ovat kuin soihdut auringon valossa.

Kuusi.jpg

 

Aurinkoisessa kohdassa isot hyönteiset nousevat spiraalina kohti kuusen latvaa. Laskeutuvat alas varvuille ja sammalille. Ne ovatkin häämatkalaisia.

Hyenteisi%C3%A4.jpg

 

Sammaleisia mättäitä riittäisi istuskeluun. Istua ei tee kuitenkaan mieli. Takamus kastuisi.

Kentt%C3%A4kerros.jpg

 

Tiltaltti laulaa kulkijalle täälläkin. Lintua ei kuitenkaan näky. Korven reunalla vanhaa kulku-uraa kävellessä pajulintu heläyttää ilmoille surumielisen sikermänsä. Muutoin ei lintuja kuulu. Korpi on hiljainen elinpiiri.

Korpea.jpg

 

Kysyttiin, että milloin olet käynyt vanhassa metsässä. Minä kysyn, että minkä ikäinen on vanha metsä. Mielestäni olin vanhassa kuusikossa. Kuuntelin korpikuusien kuisketta. Tuulihan se siellä vähän humisi. Puhutaan viidentoista minuutin metsistä. Kun lähtee metsän reunasta, viidentoista minuutin kuluttua on metsän toisella puolen, tiellä yms. Sanoisinpa, että helpompi se on eksynyttä etsiä viidentoistaminuutin metsästä kuin tunnin selkoselta.Täälläkin kartta herkes latautumasta sovellutukseen. GPS näytti nuolella, että mihin suuntaan kuljettiin. Paljonpa se auttaa, jos karttaa ei ole taustalla. Tekniikan ihmeitä.

Lauleskeli historiaa. Laskeskelin, että satakolmekymmentä vuotta vanha korpikuusikko on syntynyt kenties tervanpolton jäljille. Kainuusta soudettiin tervaa Oulun tervaporvareita rikastuttamaan. Maakuntien luonnonvarat ovat aina kelvanneet rintamaita rikastuttamaan. Onko siitä ajasta mikään muuttunut?

Viikko sitten kuljettiin pipo päässä, takki tiukasti kiinni. Nyt hikoillaan helteessä. Ukkonen jyrisee. Sataa välillä kaatamalla. Luonto kukoistaa ja itikat ovat riemuissaan. Mahtavaa nousuviikkoa!

tiistai, 1. kesäkuu 2021

Rajalla

Kesäksi kevät vaihtuu. Sääkin suosii. Auton nokka kohti länsirajaa.Piirun verran pohjoiseen. Päivän kesälomareissu Tornioon. Torniossa oli nyt hiljaista. Harvakseltaan autoja liikkui Tornionjoen sillalla.

Tornionjoki.jpg

 

Tornio on kaunis kaupunki. Jokivartta oli mukava kävellä. Katsella toiselta sillalta toiselle. Melkein sen toisen sillan kupeessa ite kaupungin puolella on uusi taideteos. Komea teos onkin. Melkoinen kalan vonkale. Kojamo ei nyt uinut Tornionjoessa. Muutama päivä aikaisemmin Kojamo sai kosketuksen Tornionjokeen.

Kojamo.jpg

 

Taiteilijat ovat mielestäni onnistuneet kiteyttämään Kojamoon Tornion sielun: joen ja teräksen. 

Taiteilijoiden%20laatta.jpg

 

Kojamon koukkuleuka osoittaa Tornionjokea ylävirtaan. Mekin vierailimme ylävirralla. Kukkolankoski on aina upea: villi ja vapaa. Kosken niskan putouksestahan kuohut alkavat.

Koski%20alkaa.jpg

 

Jytisten ne vyöryvät kivikkoisen kosken alas.

Kukkolankoski2.jpg

 

Rannalla on hyvä ihailla kosken pauhua. Sekaan ei tee mieli.

Kukkolankoski3.jpg

 

Rajajoki, toisella rannalla on toinen valtakunta. Tässä raja on veteen piirretty viiva. Kulttuuriero rakennuksissa näkyy kuitenkin. Epäilen noiden veden partaalla olevien rakennuksien olevan myllyjä. Lienenkö oikeassa.

Kukkolankoski.jpg

 

Kellotornia ihmettelen. Ihmettelen niin paljon, että horisontti vinksahti vinoon. Seisoin varmaan koskea mukaellen myötävirtaan kallellaan. Saakohan toisten pihoja kuvata? Jospa länsirajalla saa. Eihän kukaan sitä tiedä, että minä olen heidän pihaa kuvannut.

Naapurin%20puoli.jpg

 

Meillä on kauniita paikkoja, mukavia kohteita vierailla. Tornio ei ole onneksi kaukana. Päiväseltään pystyi piipahtamaan Tornionjoen kuohuja katselemaan. Teimme ammattiuteliaisuudesta lenkin pienempiä jokivarsia sisämaahan päin Kukkolankoskelta ajellen takaisin Tornioon. Hyvin hoidettuja maatiloja ja kauniita maisemia näimme. Poiketkaa pohjoisessa kulkiessa joskus päätieltä. Se kannattaa.

Paluumatkalla Simossa poikkesimme museotielle. Ajattelimme kuulostella tuulimyllyjä. Simo näyttää piiritetyn tuulivoimaloilla. Museotiellä kartanlukija kiljaisi, että mylly näkyvissä. Autosta ulos kuulostelemaan. Tiltalttihan siellä lauloi. Ei kuulunut myllyjen jylinää. Pitää katsella seuraavalla kerralla eri kohta kuulostelulle. Jos meillä vaikka on kuulossa vikaa.

 

perjantai, 28. toukokuu 2021

Jääkauden muovaama maisema

Rokuan alue on päässyt Geopark-alueeksi. Rokualla emme kuitenkaan nyt seikkaile. Omat kotikankaamme ovat jatkumoa samalle harjumuodostelmalle, mitä Rokuakin on. Jääkausi ei osannut päättää kohdallamme, että lämpeneekö vai eikö lämpene. Jään reuna sitten tässä tökötti vähän pitempään. Jään reuna-alueelle muodoistuikin sitten harjumuodostelma, joka alkaa Oulujärven rannalta Säräisniemeltä ja jatkuu Rokuan kautta aina Oulunsaloon asti. Harjumuodostelma loivenee kohti rannikkoa, mutta meidän kotikankaallamme muodostelma näkyy vielä hyvin selvästi. Sunnuntain lenkkimme kierteli yli harjumuodostelman. Kotimme kohdalla harjuja on äkkiseltään mietittynä kolme kohtalaisen saman korkuista. Lenkkimme kääntymispisteessä nämä kolme harjua ikäänkuin sulautuvat yhdeksi. Otinpa kohdasta muutaman kuvan, kun muodostelma mukavasti empien sulaa harjusta tasaisemmalle.

J%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4kangas1.jpg

 

Välillä harjun rinne nousee hiukan ja aloittaa sitten uuden laskun.

J%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4kangas2.jpg

 

Voi kuvitella, kuinka jään reuna vetäytyy ja taas valtaa alaa takaisin. Ihan selvästihän tuossa näkyy sen liikkeet. Eikös vain?

J%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4kangas3.jpg

 

Harjumuodostelman alle on tullut uusi järvi tänä keväänä.

Vedenvallassa.jpg

 

Uuden järven jälkeen on taas hiekkaharju, joka on matalampi kuin pääharju. Sen takana on taas uusi järvi. Vettä oli niin paljon, että en päässyt sitä lenkkareissa kuvaamaan. Kauempaa polulta kuitenkin näki, että joutsen oli ruvennut pesimään uuden järven rannalla. Mitenkähän käy, jos kesä on kuiva? Tällä suolla olen monena kesänä nähnyt aikuisia joutsenia laiduntamassa. Vesi tukahduttaa keväällä monet kasvit, mutta kesäisin suolla kasvaa vihreää heinää. Nämä ovat sellaisia pohjavesijorpakoita, jotka kuivuvat pohjaveden laskiessa.

Täällä erittäin muinaisen meren ja nykyisen järven rantamaisemissa alkaa näyttämään kesäiseltä, vaikka kevät etenee samaan tyyliin kuin muinainen jääkausi vetäytyi. Välillä vähän kesäisempää ja välillä villahousukelejä. Vesipisaroita on ollut sääkartalla harvase päivä. Vesipisaroita on ollut myös kuvata asti. Tässä kukki suo-orvokki mustikan varpujen keskellä.

Suo-orvokki.jpg

 

Palkitsin sukulaisrouvan vapaaehtoistyöstä marjamaalla olemalla hänelle luonto-oppaana lähiluonnossa keskiviikko-iltana. Saimme kulkea pitkin kukkaispolkuja. Suo-orvokit olivat levittäytyneet siniseksi matoksi rantapolulle. Kumisaappaissa lampsiessa tunsi itsensä melkein keijukaiseksi, kun näin koreita polkuja sai kulkea.

Suo-orvokkeja.jpg

 

Kevät on syntymän ihmeiden aikaa ja kiireistäkin aikaa. Sepelkyyhkykään ei ole ehtinyt munimaan pesään asti, vaan on joutunut puklauttamaan munan rantapolulle. Muna oli aivan ehjä, joten pesärosvosta ei ilmeisesti ole kyse. Ehkä lintu on säikähtänyt ja ponnistanut munan maailmaan. Siinä meni yksi muna hukkaan.

Sepelkyyhkyn%20muna.jpg

 

Hyönteismaailmakin heräilee tosin hitaanlaisesti. Jäkäläkankaan vaihettumisvyöhykkeessä mustikan ensimmäiset kukat ovat auenneet. Kuulostelin koleassa ilmassa vähän aikaa, että eikös kimalaiset tarkene pörrätä kukissa. Hiukan odoteltuani pari turkkipäällysteistä pörriäistä alkoikin surista mustikan kukissa. Eiköhän kimalaisia odotellessa iskenyt otsaani jo joku sääskikin. Ajattelinpa, että pölyttäjiä alkaa jo löytymään. Nyt on ollut tosi kylmiä öitä. Viime yönä meillä kävi jo pakkasen puolella. Onneksi nämä ovat vasta ensimmäiset mustikan kukat. Ensi viikolla ennustetaan jo lämpimämpää, joten jospa marjasato pelastuisi.

Mustikan%20kukkia.jpg

 

Kesäisiä kelejä odotellessa mukavaa kuun vaihdetta!