sunnuntai, 14. lokakuu 2018

Suppilovahveron metsästäjät

Nyt on pitänyt ottaa kaikki irti näistä kauniista lokakuun päivistä. Eilen lauantaina teimme Sohvin kanssa suppilovahveroretken. Saalis oli erinomainen, mutta tänään saalis oli vielä parempi. Kaksi reipasta naisihmistä keräsi tällaisen saaliin tänään. Aikaa meillä tuhraantui kolme tuntia matkat mukaan lukien. Ei hullunpi.

Suppissaalis.jpg

Meillä jäi eilen poimintasenssi vähän kesken, kun aikataulumme oli pikkuisen kiireellinen. Niinpä laitoin Karttaselaimeen reitin liputuksen päälle, jotta tänään osaisimme heti samaan paikkaan. Homma toimi hyvin. Tosin GPS väitti, että olin eilen vähän kiertänyt alussa ympyrää, mutta siitähän suppilovahverot kuitenkin löytyivät.

Suppilovahverot.jpg

Minulla on pieni etu puolellani, kun Sohvi merkkaa omaan karttaansa suppilovahverohavainnot. Siitä sitten jatkoimme eilen etsintää. Paras paikka tietysti löytyi vasta poisa kiiruhtaessa. Nyt, kun olen saanut kädestä pitäen opastuksen oikeiden suppilovahveromaastojen löytämiseksi, niin voin jatkaa syksyn kauniiden päivien ratoksi samoilua metsissä. Tähän asti olen ilmeisesti etsinyt liian kosteilta ja reheviltä paikoilta. Ihan tavallisessa kangasmetsässähän täällä näkyvät suppilovahverot kasvavan. Kaunis kiitos Sohville.

Suppismets%C3%A4.jpg

Tällaiset kauniit lokakuun päivät ovat todella harvinaisia. Yleensä vielä lokakuun puolivälissä leikkaan räntäsateessa vadelmapensaita. Nyt syksy on ollut kuivaa ja kaunista, joten marjamaan syystyöt olemme saaneet ennätysaikaisin valmiiksi. Viime viikolla otimme ylös vanhat mansikkakasvustot ja jäljelle jääneille kasvustoille vedimme talviharsot. Tämä on todella ollut ylellisyyttä. Siispä olenkin kerännyt ennätys määrän karpaloita ja nauttinut näistä metsäretkistä. Joskus näinkin.

sunnuntai, 7. lokakuu 2018

Salmijoen kuru Sallassa

Lumettomana aikana löytyy paljon retkikohteita, joihin hiihtokaudella ei latuja ole vedetty. Yksi tällainen aarre löytyy Sallasta. Suunnistimme Salmijoen kuruun lomasemme toisena päivänä. Aamulla Sallatunturiin satoi jo ensimmäiset lumet.

Sallatunturi.jpg

Iltapäivällä lumi- ja räntäsade muuttui ajoittaiseksi tihkusateeksi, joten reippaat retkeläiset lähtivät matkaan autolla. Salmijoen kurulle pääsee vajaan kilometrin patikointimatkan päähän metsätietä pitkin autolla. Opasteet kurulle ovat Salla-Kemijärvitieltä. Yksi auto oli parkissa polun lähtöpisteessä metsätien varressa. Aikamoinen ero edellisen päivän Riisitunturin automäärään. Pari reipasta rouvaa tuli vähän ennen laavua vastaan ja kertoivat makkaratulien olevan meille valmiina. Hieno juttu. Muutoin oli hiljaista. Ainoastaan haukan ääni rikkoi ajoittain hiljaisuuden ennen joelle tuloa.

Talven%20enteet.jpg

Hyvän aikaa ennen joelle tuloa, könkään pauhu alkoi kuulua retkeläisten korviin. Salmijoen putouksella ei ole sen kummempaa nimeä. Ennen putousta joki virtaa koskena ja alittaa kävelysillan juuri ennen putousta. Sillan jälkeen joki jakaantuu kahteen osaan putouksen niskalla.

Salmijoki.jpg

Silta%20niskalla.jpg

Putouksen%20niska.jpg

Virrat yhtyvät taas putouksen alapuolella. Keskelle jää saareke.

Salmijoen%20putous.jpg

Tämän kaksihaaraisen putouksen jälkeen on alavirrassa vielä toinen putous, joka on ensimmäistä putousta matalampi. Sen jälkeen joki virtaa alajuoksulle taas koskena.

Salmijoen%20putous2.jpg

Alavirtaan.jpg

Vettä satoi välillä tihkuna, välillä oli satamatta ja yhdessä välissä satoi jo vähän reilummasti. Onneksi makkaratulet olivat valmiina. Tosin välillä makkarat meinasivat vain jäähtyä, kun vettä tuli reilummasti. Eivätpä ainakaan palaneet karrelle. Laavulta lähdettäessä miesväki pilkkoi vielä kunnon eränkävijän tavoin klapit seuraavalle tulistelijalle valmiiksi. Paluumatkalla poikkesimme vielä opastetulta polulta näköalapaikalle luomaan viimeisen kokonaisvaltaisen silmäyksen kuruun.

Salmijoen%20kuru.jpg

Ruska Sallassa alkoi viikko sitten mennä jo ohitse. Sateesta huolimatta pieni retki Salmijoen kuruun oli hieno kokemus. Porukka päättikin, että joskus tallustelemme retkipolun kurusta Sallatunturiin. Sen pituus on n. 10 km. Nyt on hyvä syys tehdä toinenkin lomanen Sallaan lumettomana aikana.

Maanantaina pakkasimme kamppeemme jo aamupäivästä ja suunnistimme kotia kohti. Paluumatkan teimme Kuusamon, Taivalkosken ja Puolangan kautta. Puolangan vaaroissa ruska oli viikko sitten parhaimmillaan. Vaaran rinteet aivan leimusivat ruskan väreissä. Muutoinkin nyt näki sekä mennessä että palatessa maisemat ihan eri tavalla kuin talven lomareissuilla. Talvella luulee joiden aukeiden olevan soita, mutta nyt ne paljastuivat järviksi. Osan matkaa minulla oli karttaselaimessa retkikohde näkymä päällä. Siitä huomasi kuinka paljon matkan varrella oli ulkoilureittejä, joissa oli opasteet, laavut ja ulkohuussit. Kannattaa siis alkaa katsoa kotinurkkiakin sillä mielin, että niistä voi löytyä mukavia retkikohteita. Näillä vähemmän tunnetuilla ulkoilualueilla voi olla myös vähemmän väkeä liikkeellä kuin suosituissa kansallispuistoissa. Lähiluontokohteeseen voi piipahtaa myös päiväseltään lataamaan akkujaan.

tiistai, 2. lokakuu 2018

Pikavisiitti Riisitunturiin

Pitkin syksyä on ollut mielessä käynti Riisitunturissa. Tilan työt sallivat nyt pienen lomasen, joten matkaan vaan. Koska kauas on pitkä matka ja aika on rajallinen, reitiksi valikoitui Riisinrääpäisy. Sen pituus on vajaat viisi kilometriä ja aikaa kehotettiin varaamaan pari, kolme tuntia.

Ajelimme kotoa Pudasjärven ja Syötekylän kautta Posiolle. Poikkeama Posion kirkonkylälle ja sieltä suunta Tolvan kylälle. Edellisestä Riisitunturin käynnistäni taitaa olla noin kolmekymmentä vuotta. Jotenkin oli järkyttävä huomata autojen määrä puiston parkkipaikalla. Autoja tuli jo tiuhaan vastaan puistoon johtavalla tiellä ja perillä oli parkkipaikka täynnä ja tien varsi hyvän matkaa alaspäin. Laskimme autoja olevan ainakin viisikymmentä. Kello oli iltapäivällä puoli kolmen kieppeillä syyskuun viimeisenä lauantaina.

Sittenpä vaan matkaan kohti tunturin huippua. Rinteen metsäosuus on harvahkoa kuusimetsää, jossa aluskasvillisuus on saanut hivenen ruskan värejä. Sielä täällä on koivuja, jotka varistavat keltaisia lehtiään. Metsäalueella oli myös kuusimuunnos, tapionpöytä. Tietysti oli myös keloja ja niiden kantoja.

Kasvillisuutta.jpg

Metsä käy yhä harvemmaksi polun kiemurrellessa kohti tunturin lakea. Mustikka väistyy riekonmarjan tieltä. Kuitenkin riekonmarjaa näkyi yllättävän vähän. Mustikoita oli vieläkin. Suppilovahveroita ei ainakaan polun varrella näkynyt. Porot varmaan ovat syöneet ne.

Puoliv%C3%A4liss%C3%A4.jpg

Eikä yhdessäkään näkemässäni riekonmarjassa ollut marjoja. Kuka söi ne? Variksenmarjaa näkyi paljonkin ja ne olivat isompia kuin kotinurkilla tänä kesänä kasvaneet.

Riekonmarja%20ja%20sieni.jpg

Riisitunturi on kaksi huippuinen. Ensimmäiselle huipulle päästyä näkymät alkavat jo hivellä silmää. Oho, tuulimyllyjä näkyvissä. Etualalla on tietysti Kitka.

Tuulivoimalan%C3%A4kym%C3%A4.jpg

Huipulla tuuli. Nyt ei tehnyt mieli jäädä kahvittelemaan, siis matka jatkui. Ensimmäisen huipun jälkeen on vuorossa toinen huippu.

Toinen%20huippu.jpg

Välillä ihaillaan vaan maisemia toiseen suuntaan. Täällä voi huomata myös ilmaperspektiivin vaikutuksen. Mukavan värisiä nuo kaukaiset vaarat ja tunturit.

Ilmaperspektiivi.jpg

Kahden huipun välissä voi istahtaa Ikkunalammen ääreen lepuuttelemaan jalkojaan ja antaa katseen vaeltaa lammen jäältä kohti Kitkaa. Nyt oli vaan niin, että muitakin oli tunturissa liikkeellä. Pudotuksen reunalla konttaili joku valokuvaaja. Hän varmaan manaili meitä, kun kuvasin lampea. Selfiekin piti vielä ottaa. Ikkunalampihan tulee jokaisen itseään kunnioittavan patikoitsijan kuvata ja laittaa se sosiaaliseen mediaan. Niin mekin teimme. Puolison kanssa pärstät vaan kuvaan ja taustalle Ikkunalampi. Sen kuvan voitte käydä katsomassa Instagramissa (kiviharjun.tila). 

Ikkunalampi.jpg

Rinnesuot ovat mielestäni parasta Riisitunturissa. Tämä rinnesuo on heti tuvan jälkeen. Näitä rinnesoita on enemmältikin ainakin itäpuolella Riisitunturia. Muut puolet ovat vielä katsastamatta. Ne puolet vaativat vähän useamman askeleen ja enemmän aikaa.

Rinnesuo.jpg

Riisitunturin suosion ruska-aikaan selittää ehkäpä tämä: Kivenheiton tai poronkuseman päässä Riisitunturista on Ruka. Välissä ei ole kuin Kitka. Todellisuudessa matkaa taitaa olla pari-kolmekymmentä kilometriä. 

N%C3%A4kym%C3%A4%20Rukalle.jpg

Paluumatka on helppo, silkkaa alamäkeä. Rääpäisy on mursketettu hyvin. Joissakin kohden oli pitkospuita. Ne olivat ehyitä. Kuura-aamun jäljiltä ne olivat kyllä märkiä, mutta eivät ainakaan vaelluskenkiin kovinkaan liukkaita. 

Alasp%C3%A4in.jpg

Reitin kulkemiseen meillä meni puolitoista tuntia. Emme jääneet kahvittelemaan. Tuvalla oli porukkaa sen verran reilusti, että jätimme makkaran paistonkin väliin. Kahvit hörppäsimme lämpimässä autossa parkkipaikalla. Mukava ja sopiva jalkojen oikomisreitti. Tällaisen pyrähdyksen jälkeen voikin taas jatkaa matkaa vetreänä ja virkeänä.

torstai, 27. syyskuu 2018

Syysmuuttoa

Tässä on ulkotyöläinen saanut seurata aitiopaikalta syysmuuton etenemistä. Isot linnut ja isot lintuparvet on helppo huomata, kun itse on vattupuskassa tai kontaa pitkin mansikkamaata. Pikkulintujen parvet kohoavat sänkipellolta semmoisella vauhdilla, että peltoa ylittäessä silmissä aivan vilisee. Pienempiä lintuja ei ole tullut juuri kuvattua, mutta isompia on tullut tiirailtua myös kameran objektiivin läpi.

Viikko sitten kurkia oli pellolla jo aikamoinen määrä. Nuo joutsenet ovat aika vakikalustoa jo näin syksyllä. Kuret ovat kuitenkin vielä hivenen erämaalintuja, jotta ne olisivat olleet sankoin joukoin vielä pellollamme. Tässähän me ramppaamme koko syksyn pitkin ja poikin kotipeltoa. Lisäksi järvelle kulkee metsästäjiä ja nyt rantaan myös karpalon poimijoita. Viikko sitten ruska ei ollut vielä pellon laidan puissa alkanut. Aamutkin olivat utuisia.

Kuret%20ja%20joutsenet.jpg

Kun lähestyin pellon reunaa, kuret pomppasivat heti siivilleen. Joutsenet ovat jo tottuneet niin ihmisiin, etteivät välitä kulkijoista laisinkaan.

Kuret%20lennossa.jpg

Tämä viikko on taas ollut hanhien muuttoaikaa. Hanhetkin ovat sen verran arkoja, että harvoin ne jäävät tähän kotipellollemme. Isojakin parvia kiertelee aikansa peltoa, mutta ne jatkavat matkaansa. Ne eivät voi olla levollisella mielellä, kun koko ajan on pihassa ja pellolla liikettä. Eilen oli kuitenkin yksi pienempi porukka, joka laskeutui joutsenten luokse pellolle. Arvasin, että ne lähtevät lentoon, kun menen marjamaalle. Niinhän se tietysti kävi. Nytpä olin varautunut kameralla. Kuvista näytti siltä, että kaikki hanhet ovat metsähanhia.

Hanhet%20ja%20joutsenet.jpg

Hanhet%20ja%20joutsenet%203.jpg

Hanhien mukana lentoon pyrähti myös pari varista. Variksia ei tulekaan kuvattua juuri koskaan. Niitähän näkee ihan kyllästymiseen asti ympäri vuoden. Variksilla on ollut reviirikiistaa naakkojen kanssa muutamia viikkoja. Variset näyttävät olevan voiton puolella.

Hanhet%20ja%202verista.jpg

Kuret ovat jatkaneet jo muuttomatkaansa. Vielä viikonloppuna niitä kierteli isoja auroja, mutta nyt kurkien huudot ovat vaimenneet. Hanhia sen sijaan näkyi vielä tänään yli seitsemänkymmenen hanhen parvi kiertämässä pellon yllä. Eivät kuitenkaan laskeutuneet. Syksyn edetessä hanhiparvet yleensä vain kasvavat, kun kaukaa tulevat muuttajat ovat kokoontuneet isoiksi parviksi. Joutsenet jäävät yleensä ihan lumille asti. Usein järvi menee umpijäähän ennen, kuin viimeiset joutsenet lähtevät.

Kuten huomaatte, meilläkin on nyt jonkinmoinen ruska. Pihlajat ovat olleet oikein värien ilotulitusta. Koivutkin kosteimmilla kasvupaikoilla ovat hyvän keltaisia, mutta kuivemmilla kasvupaikoilla väri on vähän haalistunut. Ne näyttävät myös varisevan nopeasti. Osa haavoista meni jo aikaisin punaisiksi, ehkä kuivuuttaan. Ne ovat jo paljaita. Useimmat haavat ovat keltaisia ja niiden lehdet varisevatkin nyt tuulten mukana muodostaen 'kultasadetta'.

 

maanantai, 24. syyskuu 2018

Sammakkoperspektiivin sieniretki

Syysmyrksy toi mukanaan ajatuksia erilaisesta sieniretkestä. Koriin ei lähtenyt kanttarelleja eikä suppilovehveroita, vaikka kontallaan könysin pitkin ja poikin metsää. Katselin kameran läpi maailmaa sammakkoperspektiivistä. Apuna oli makro-objektiivi ja toppavaatteet sekä kumpparit ja pipo. 

Lehtiä, paljon lehtiä oli myrsky tiputellut rantametsän haavoista sammalten päälle. Sateen jälkeen lehdillä oli vielä pisaroita.

Lehdet%20ja%20pisarat.jpg

Myrkyn jälkeen on aina poutasää. Niin oli sunnuntai-iltanakin. Välillä ilta-auringon valo pääsi puiden lomitse muodostaen valoläikkiä aluskasvillisuudelle.

Syksyn%20lehti%C3%A4.jpg

Vihdoinkin jotain keltaista, kenties jotain sieniä. Ei vaineskaan, taas haavan lehti. Tällä kertaa se on kuitenkin oikein keltainen.

Haavan%20lehti.jpg

Pudonneet lehdet vain kahisivat saappaissa, kun kuljin pitkin ja poikin rantametsää. Tuuli puisteli vaan lisää lehtiä leijailemaan maahan. Toppatakista ja piposta huolimatta vilu alkoi upota iholle. Vihdoin sieniä ja vieläpä oikein sieviä sieniä ilmaantui näkösälle. Kaatunut haavan runko toimii näiden sienien kasvualustana. Rantametsän lahoavat haavat tarjoavatkin otollisen kasvualustan monille sienille, sammalille ja jäkälille.

Lahottajasienet.jpg

Haavan%20sienet%20ja%20j%C3%A4k%C3%A4l%C

Sitten voinkin lähes kuulla pienen pienen piipityksen: "Kuka sammutti valot?" Kannolla kasvoivat nämä pikkuruiset sienet, joista toinen oli saanut päin pläsiä tuulen riepotteleman lehden.

P%C3%A4in%20n%C3%A4k%C3%B6%C3%A4.jpg

Säästin lopuksi oikean kaunottaren.  Nyt tiedän, että mistä kauhuelokuvien lavastajat saavat ideat manalan örkkeihin. Limaisia, valuvia ällötyksiä sienimaailmassa näyttää nyt olevan mahdottomasti.

Inha%20sieni.jpg

Syksy on aina ollut suosikki vuodenaikani. Kuulaassa syyspäivässä marjaretket ja muut luontoretket ovat olleet ihan toista kuin kesän itikka-aikaan. Nyt hirvikärpäset ovat kuitenkin rajoittaneet hivenen muutamille alueille retkeilyä. Helpotusta kuitenkin on luvassa. Yöpakkaset tulevat ja sitä myöten hirvikärpäset ovat ainakin aamutuimaan vähän pökkyrässä.

Mukavia syyspäiviä!