lauantai, 29. huhtikuu 2017

Kuppidonitsit

Suklaapossun blogissa oli ohje uunissa paistettaville donitseille. Kokeilinpa tätä helpolta vaikuttavaa reseptiä. Voitelin öljyllä silikoniset muffinssivuoat. Taikinaa pistin ruokalusikalliseen yhteen vuokakoloon. Dippasin ohjeen mukaan kakkuset voisulassa ja sokeroin. Hyviä tulivat. Seuraavalla kerralla sipaisen voisulan pullasutilla pinalle ja ripottelen sokerit samontein. Kokeilen, että saisiko vähemmälläkin rasvalla yhtähyviä.

Eivät näytä ihan perinteisiltä donitseilta, joten nimesin nämä kuppidonitseiksi. Onhan muffinsitkin muuttuneet kuppikakuiksi, mikseivät sitten donitsitkin voisi olla kuppidonitseja.

Kuppidonitsit.jpg

Tämän aamuinen sää näyttää vallan erinomaiselta. Meillä onkin aamupäivän ohjelmassa lautojen taapelointia. Kiva jumppa, jossa tarvitaankin näiden leivonnaisten energiaa.

torstai, 27. huhtikuu 2017

Hanhia

Ojansuuhun oli tullut joutsenten ja telkkien seuraksi pari hanhea. Metsähanhilta nämä minusta näyttävät: oranssi nokka ja jalat. Ne ehtivät nousta lentoon ennen, kuin huomasin ne.

Hanhet270417.jpg

Ne kiersivät minut ja suuntasivat sitten joelle päin.

Hanhet270417b.jpg

Hanhet270417c.jpg

Metsähanhet ovat arkoja lintuja. Eivätkä ne viihdy samoilla vesillä joutsenten kanssa. Olinkin siis ihmeissäni, että ne olivat mahtuneet pienelle sulakohdalle ojansuuhun joutsenten kanssa.

Kävelin vielä jäätä pitkin padolle, vaikka kuovit ovatkin huudelleet jo monta päivää järven jäällä. Jäältä padolle pääseminen tuotti enemmän hikipisaroita. Tallattu polku jäältä latu-uralle ei enää kestänyt kävellä. Ladulla kulku olikin sitten helppoa. Hiihtämään siinä ei oikein enää pysty. Peltojen kohdalla sulaläntit ovat jo melkoisia. Sukset taitaa olla aika pistää kesäteloille.

tiistai, 25. huhtikuu 2017

Aikainen kulkija kuuli kevätkonsertin

Aikainen kulkija kuuli tänä aamuna upean lintukonsertin. Kuuden jälkeen aamulla linnun liversivät kuin konsanaan keväällä, vaikka pakkasasteita oli muutama. Peipposet pitivät kovaäänisimmän vuorolaulun, mutta ehdottomasti monipuolisimman esityksen tekivät kottaraiset. Niillä on viheltelyä, kujerelua ja livertelyä. Joskus jopa olen kuullut ihan vespan äänimerkkejäkin kottaraisten esittämänä. Ne olivat varmaan viettäneet talven Italiassa citykottaraisina.

Kottarainen250417a.jpg

Pikkuhiljaa, hormoonihumalassa linnut uskaltautuvat laskeutumaan alas haapojen latvoista. Kottaraisen höyhenpeitteestä voisi sanoa, että mustasta ei väri parane. Auringon säteet saavat höyhenpeitteen hehkumaan sinisen ja vihreän sävyissä.

Kottarainen250417b.jpg

Lintulistaani lisäsin tänään uutena räkättirastaan. En ihan hirveästi tykkää rätkistä. Voisiko ne palauttaa takaisin vaikka sinne Italiaan? Minulla on pikkuisen valikoiva peukutus noihin lintuihin. Rätkän kohdalla peukalo osoittaa ehdottomasti alaspäin.

sunnuntai, 23. huhtikuu 2017

Sunnuntaina

Kuinka näin keväällä saakaan törsättyä aikaa vaivaisen puolenkymmenen kilometrin kävelylenkillä. Lintujen tunnistuslista on saanut minut tarkkailemaan isompia ja pienempiä tirppoja ihan uudella innolla. Välillä tulee tuijoteltua lumen alta paljastunutta maata. Onko jokin muuttunut sitten viimesyksyn?

Heti kotipihalla näin kevään ensimmäisen peipposen. Olen kuullut sen laulua jo muutamana päivänä, mutta näköhavainto puuttui. Rantametsessä näin sinitiaisia ja keltasirkkuja. Talvi oli katkaissut lopullisesti vanhan haavan, joka oli täynnä koloja. Siinä meni monen linnun pesäkolo. Vielä viimekesänä katkeamiskohta ei ollut irtipoikki. Kuljinkin monet kerrat tuosta alitse ja mietin, että rysähtääkö tuo tyvi niskaan.

Talven%20tuho.jpg

Kävelin jäätä pitkin padolle. Padolla olivat edelleen joutsenet ja pari telkkäparia. Lintutornilla oli melkoinen parvi tiaisia, mutta ne eivät tulleet kuvausetäisyydelle. Peipponenkin lauleskeli, mutta ei näyttäytynyt minulle. Käpytikka sentään antautui kuvausetäisyydelle. Se oli päättänyt tehdä silppua sähköpylväästä.

Hyvä tähtäys

K%C3%A4pytikka1.jpg

ja sitten hullua takomista.

K%C3%A4pytikka2.jpg

Lintutornilla heitin kintasta, että kävelisinkö järven poikki kotiin, vai kiertäisinkö pitemmän lenkin pelto- ja metsäteitä vanhalle sillalle ja sieltä kotiin. Valitsin pitemmän lenkin. Useilla pelloilla näin kurkia. Kurkia ei näytä haittaavan pelloille levitetty kalkki. Täällä muut pellot ovat vielä lumen peitossa paitsi nämä kalkitut.

Kuret%20pellolla.jpg

Yksi kantokin tuli ikuisettua kotimatkalla.

Kanto.jpg

Jälleen kerran keväinen, sankka lumisade:

Rannan%20puut.jpg

Minusta oli hupaisaa, että vietin rantametsässä toveroisen seuraten sinitiaisten touhuja. Enpä saanut silti niistä kuvaa. Tässä kirjoittaessani sinitiaisia tuli työhuoneen ikkunan taakse napsimaan pensaiden ja perennojen viimekesäisiä siemeniä.

Sinitiainen.jpg

Hyvää nousuviikkoa!

 

 

perjantai, 21. huhtikuu 2017

Flaamilaiset kerrosmaalaukset kuuralehdistä

Minulla on ollut työnalla ainakin puolitoista vuotta neljä flaamilaista kerrosmaalausta. Päätin, että kaksi näistä ovat nyt valmiit. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että en osaa tehdä enää niille mitään. Vasemman puoleiseen olen kohtalaisen tyytyväinen, mutta oikean puoleinen ei tyydytä minua lainkaan. Siinä hävisi viimeisissä paikallisvärikerroksissa flaamilaisen maalauksen idea ohuista värikerroksista. Kokoa näillä on n. 11,5 cm * 21 cm. Kuura olikin vaikea aihe maalattavaksi.

Flaamilainen_lehdet.jpg

Jäljellä on vielä kaksi keskeneräistä flaamilaista kerrosmaalausta. Toinen on postikortin kokoinen ja toinen A4:n kokoinen. Voin sanoa, että A4 on kokona iso flaamilaisella tekniikalla maalattavaksi. Niistäpä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Välillä innostus näihin flaamilaisiin on ollut nollassa. Sanoikin tyttärelle, että näiden jälkeen en tee enää yhtään flaamilaista maalausta. Vastaus oli, että niinhän sinä aina sanot.