lauantai, 22. heinäkuu 2017

Lakkasuolta

Vaihtelu virkistää miettivät mansikkaemäntä ja -isäntä ja pyyhälsivät iltalenkillä lakkasuolle. Näistä puolet ovat hilloja ja puolet lakkoja. Hillat ovat isännän poimimia ja lakat emännän hyppysten kautta kulkeneita. Saalis oli yhteensä pari litraa. Minun lakkanai olivat muuten painavampia kuin isännän hillat. Sangon ripa meni litrasta poikki. Isännän sangossa ripa kesti. Aikaa ja hikeä pariin litraan kahdelta ihmiseltä kului puolentoista tunnin verran.

Lakkoja.jpg

Emme tietenkään raskineet syödä saalistamme vaan energiatankkaus hoitui kotiin tultuamme mansikkatortulla. Iso pala minun pitikin siitä lohkaista, jotta energiavaje tuli tyydytettyä. Kaupan valmistorttupohja sai kostuketta maidosta ja päälle vain viipaloituja mansikoita, kerma-vaniljarahkavaahtoa ja taas mansikoita. Helppoa tämä kesäinen herkuttelu.

Mansikkatorttu.jpg

Suolla ei näkynyt käärmeitä, eikä susia, eikä karhuja. Hirven jälkiä näkyi. Samoin näkyi edellisen marjastajan saappaan jälkiä. Itikoita ei ollut, joten olipa mukava reissu. Nyt ei siis ollut mikään hukkareissu.

Vähän vielä tuosta susi- ja karhupelosta. Lapsena jouduimme hiihtämään talvella koulumatkaa n. neljä kilometriä. Muutamana talvena ladun poikki oli kulkenut susi. Voitte vaan kuvitella kuinka pienestä koululaisesta, joka silloin olin, tuntui lähteä pimeään hiihtämään kouluautolle. Kuvittelin kuusikossa hiihtäessäni joka kuusen juuresta loikkaavan pedon. Voin siis hyvin samaistua niihin pieniin ja vähän isompiin ihmisiin, jotka pelkäävät petoja. Itse olen jo päässyt pelostani ohi, mutta muistan, miltä silloin seitsemän-kahdeksan vuotiaana tuntui pelätä. Eivät silloin auttaneet vanhempien vakuuttelut, että susi on jo kaukana. Minä en laittaisi lapsiani yksin odottelemaan kouluautoa, jos susia kylän liepeillä pyörii. Kaikki sympatiani ovat siis susialueen ihmisten puolella. Tässä asiassa minulle on turha esitellä faktoja ja tilastoja. Pelot ovat pelkoja, ei niitä voi aina järjellä selättää.

maanantai, 17. heinäkuu 2017

Hukkareissu?

Minulla näyttää olevan lenkkipolullani muitakin kulkijoita. Tällä "koiralla" ei näyttänyt olleen taluttajaa. Jäljet olivat painautuneet edellisen sateen jälkeen kosteaan hiekkaan. Näin näitä tassun jälkiä kauempanakin kankaalla. Puolen kilometrin päässä kotoani jäljet olivat pitemmällä matkalla polulla. Kuvat otin lähes naapurin takapihalla kulkevalla hiekkatiellä. Painasin viereen oman 38 numeroisen lenkkarin jäljen verrokiksi. Tosin oma jälkeni ei näy kuivassa hiekassa kovin selvästi. Kuvat ovat sunnuntai-illalta.

J%C3%A4lki170717.jpg

J%C3%A4ljet170717.jpg

Jäljet johtivat meidän kujan suuhun. Päällystetiellä ne tietenkin katosivat. Enpä viitsinyt sen kummemmin niitä enää etsiä.

Ai niin, alunperin olin sunnuntai-iltana menossa kuvaamaan sianpuolukoita. Ne olivat jo kukintansa kukkineet. Osassa oli jo raakileet. Voisiko siis lenkkiä kutsua hukkareissuksi?

 

lauantai, 15. heinäkuu 2017

Lauantai-illan kukkakimppu

Lauantai-ilta sai minut romanttiselle mielelle. Kimppuuni poimin hyvin romanttisia rentunruusuja eli maitohorsmia. Maitohorsmat ovat hyvin kauniita kukkiessaan. Se hahtuvavaihe vain on hyvin tympeä. Mies oli huomaavaisesti jättänyt pientareelle horsmia kukkimaan. Hänen mukaansa pölyttäjät tarvitsevat nyt runsaasti evästä, kun alkukesä on ollut niin viileä.

Maitohorsma.jpg

Lisäsin kimppuuni saunakukkia eli peltosaunioita. Viljapelloilla peltosaunio ei ole kovin yleinen, mutta tien laidoilta ja pellon reunoilta niitä löytyy.

Saunakukka.jpg

Väriharmonia kimpussani vaatii toisen punertavan kukan, joten sidon kimppuuni puna-apilan kukkia.

Puna-apila.jpg

Seuraavaksi taas pieniä valkoisia, tähtimäisiä kukkia, jotka löysin tien laidasta pyöräillessäni. Pieni valkoinen tähtikukka on tähtitalvikki.

T%C3%A4htitalvikki.jpg

Onhan tähtitalvikilla lehdetkin. Kuvaan pääsi etualalle, tosin epäselvästi, pikkutalvikki. Näitä talvikkeja löytää usein samoilta kasvupaikoilta.

T%C3%A4htitalvikit%20ja%20pikkutalvikki.

Mukavaa kesäistä viikonloppua!

 

 

perjantai, 14. heinäkuu 2017

Kostean päivän ilta ja yö

Nyt on ollut hyvin kosteita päiviä. Kun sade on lakannut, lämpötila nousee ja ilma tyyntyy. Ilma oikein on pysähtynyt. Eilen oli tälläinen tosi pysähtynyt ilma. Ikkunat talossa olivat auki, jotta ilma edes vähän vaihtuisi. Vaatteet olivat hiestä märkänä, vaikka mitään ei oikeastaan fyysisesti tehnyt. Odottelin yön saapumista. Yö saapuu tänne Oulujoki-laaksoon vähän ennen puoltayötä. Tarkalleen eilen se taisi olla 23:25. Usva nousi järvellä ja pelloilla. Odottelin pörriäisten nukkumaanmenoa. Aurinko painui mailleen pilviverhon takana.

Ilta130717.jpg

Järvellä usva nousi rantamailta leijaillen ja välillä häipyä palatakseen takaisin.

Ilta130717b.jpg

Lopultakin yö saapui. Hämärän hetki. On luonnon aika hiljentyä. Herätä taas uuteen aamuun.

Y%C3%B6%20saapuu%20130717.jpg

 

keskiviikko, 12. heinäkuu 2017

Vanamo

Rankan kaupunkireissun jälkeen lohdutin itseäni kuvareissulla perinnekylään. Perinnekylän katsomopenkkien vällissä kasvaa vanamoa. Päättelin, että vanamot kukkivat nyt. Päättely perustuu Kalevan lukijakuviin.

Vanamo.jpgVanamot.jpg

Nappi päättely. Vanamot kukkivat. Vettä tuli taivaalta hiljakseen. Ojauomassa oli aito sademetsä. Ihan kirjaimellisesti.

Sademets%C3%A4.jpg

Tuoksut vanomon ja varjot veen,

niistä sydämeni laulun teen.

Varjot%20veen.jpg

Kirjoitinkohan oikein Eino Leinon runoa. Eino Leinoni on maailman turuilla kiertelemässä.

Eino Leinon päivää vietettiin perinnekylässä tänäkin kesänä. No, sen päivän ohjelmat olivatkin perinnekylässämme totutusta poiketen pari päivää aikaisemmin. Taas minä nukuin onneni ohi. Tähän kohtaan tulisi sarjakuvista tuttua risuaitaa ja muita tähtiä. Pitäisi jo oppia, että kaikista tapahtumista pitäisi laittaa muistutus puhelimeen. Jotkut tärkeät asiat minä sinne laitankin. En nyt muista vaan mitkä.