Viikko sitten lauantaina oli oikein kaunis ja mukava talvipäivä. Heti aamun valjettua laitoin ulkokamppeet päälle ja vietin parituntisen lappamalla klapeja kärryyn. Sinä aikana sain seurata myös auringon nousua itäiseltä tai paremminkin itä-kaakkoiselta taivaalta. Lumihiutaleita leijaili maahan hiljalleen ja hiljaisuus oli täydellisen hiljaista. Sen rikkoi vain klapin kolahtaminen kärryyn. Tuulta ei ollut laisinkaan. Pakkasasteita oli jonkun verran. Täydellinen talvisää siis oli ulkohommiin.
Pilkut kuvassa eivät ole roskia kameran kennolla, vaikka niitäkin näyttää ilmestyneen taas, vaan isoja lumihiutaleita. Voitte kuvitella, miten mieli lepää lumihiutaleiden leijailua katsellessa. Kuvan otin kameran vastavaloasetuksella. Kaikkiin vastavalokuvauksiin se ei sovi, mutta tällainen suoraan aurinkoa kohti kuvatessa se joskus jopa toimii.
Urakan lopuksi halkoliiterin ikkunan jääkukat kiinnittivät huomion. Nyt niihin heijastui keskipäivän aurinko. Kaunista ja untuvaista on pakkasherran luoma taide.
Iltapäivällä aurinko painui mailleen jo kahden kieppeillä. Silloin olikin harvinaisen punainen auringon lasku. Sekin piti käydä kuvaamassa.
Koska olin jo kasvihuoneen takana lumessa tarpomassa, katselin myös kasvihuoneen jääkukkia. Ne eivät olleet yhtä selviä kuin halkoliiterin ikkunassa olevat, mutta kasvihuoneen ikkunaan heijastui punainen auringonlasku ja rannan koivut. Hämyinen kuva tuli.
Joulun pyhien jälkeen kaivelin myös langat ja puikot esille. Sainkin valmiiksi monet keskeneräiset neuleet. Muutamat olivat vain lankojen päättelyä vaille valmiit, mutta nyt parit sukat, räpikkäät ja pipo ovaat valmiina paukkupakkasia varten.
Paukkupakkasethan tulivatkin alkuviikosta. Onneksi varauduin niihin jo edellisellä viikolla. Lähikaupasta matkaan lähti villapaitalangat. Mukavahan on ollut lämmittää leivinuunia ja uunin loukossa tikutella villapaitaa.
Koska aika kuluu nyt kirjanpidon parissa koneella, raitisilmassa reippailua pitää tehdä. Pakkanen on lähinnä pukeutumiskysymys. Toki lenkkiä on pitänyt hieman lyhentää. Tässä peltoaukealla tuuli puree ja pakkanen uppoaa vaatetuksen läpi, mutta metsäisemmällä taipaleella tulee jo kuuma. Parina päivänä pakkasta oli likemmäs parikymmentä astetta ja viima oli kova. Luulin kamerankin jo jäätyvän, mutta hyvin se pelitti. Valo puolenpäivän ja auringon laskun välillä on todella kaunis. Se on pitkään hyvin punaista. Auringon laskun jälkeen tuleekin sitten siniset sävyt.
Ojansuukin on alkanut jäätymään. Pakkanen sai veden utuamaan. Tässä on jo aamupäivän valon sävyjä. Punaista on pakkasaamunakin valo.
Ojan vartta kulkiessa vedestä nouseva utu tarttui nenänpäähän ja poskiin. Muuten tarkeni ihan hyvin, vaikka pakkasta alkoi olla jo likemmäs kolmekymmentä astetta. Aurinko ei pääse vielä paistamaan ojan uomaan. Ojassa on vielä virtausta ja pitkälti se onkin sulana. Niinpä koskikarat ja saukot pystyvät sukeltelemaan ja hakemaan saalista ojan pohjasta.
Lunta ei vielä meillä ole kovin paljoa. Jalkapelissä on pystynyt kiertämään normilenkit. Tuuli oli jo onneksi tyyntynyt, kun pakkanen kipusi yli kolmenkymmenen asteen. Tuulen muovaamat lumikiekurat olivat kaunis näky torstai-aamuna.
Pakkanen käväisi torstai-iltana 33,9 asteessa, josta se pikku hiljaa alkoi hellittämään. Eilen oli puolenpäivän jälkeen pakkasta vain viitisentoista astetta. Pilviä oli kertynyt taivaalle ja välillä sateli pakkasen kitkua. Auringon molemmin puolin oli iltapäivällä haloilmiöt. Välillä ne olivat hyvin värikkäitä, ehkä loistavammat kuin sateenkaaressa parhaimmillaan. Kun pääsin kotiin ja kameran kimppuun, värit haloilmiöissä olivat jo haaleammat. Selvästi ne kumminkin vielä näkyivät.
Viikko on mennyt nopeasti. Huomasin pakkaspäivänä, että todella aurinko lämmittää. Kun taivalsin selkä aurinkoa vasten, pakkanen nipisteli poskia ja nenää. Kasvot aurinkoa kohden kulkiessa pakkanenpa ei päässytkään enää puremaan. Nyt naputtelen tämän postauksen lisäksi hieman kirjanpitoa ja lähden sitten etsimään lumikengät. Tuntuu, että vaihtelua ulkoiluun pitää jo löytää. Mukavaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa.
Kommentit