Ah, ihanaa kesää. Hyvin on kuluneen viikon aikana tarennut. Viikko vierähti mansikan taimien istutuksessa. Lämpöä ja syöpäläisiä riitti. Mäkärät olivat hyvin aktiivisia ja eipä sääskienkään määrää voinut vähätellä. Kovin ovat paukamia täynnä nyt jalat ja kädet. Päähänkin sääsket iskivät lippiksen reiästä. Ihan näin paljon patteja minussa ei kuitenkaan ole kuin tässä petäjän kyljessä. Yhtenä iltana kävimme laskemassa rikkaruohoja viljapellosta. Vuokrapellon laidalla on ikipetjäjä, jonka ryhmyisestä kyljestä otin kuvan. Petäjästä tippuu joka vuosi pöllipuun vahvuisia oksia, mutta vielä puu kuitenkin sinnittelee satoja vuosia eteenkin päin.

Ryhmyist%C3%A4%20pintaa.jpg

Paljon on nyt kirjoiteltu pölyttäjäkadosta. Joskus vain kirjoitetaan mehiläiskadosta. Minulla särähti silmään muuan kirjoitus menneellä viikolla, jossa puhuttiin mehiläisten osuudesta metsämarjojen pölytykseen. Joku asiantuntija sanoi, että mehiläiset ovat metsä- ja puutarhamarjojen tärkeimmät pölyttäjät. Ainakaan näillä korkeuksilla eivät edes tarhoista karanneet mehiläiset selviydy luonnossa talvesta. Metsämarjoissa pörräävät kyllä ihan luonnon kimalaiset ja inhokkimme sääsket. Lisäksi siellä näkyy pieniä kärpäsiä. Omenapuussani näkyy kyllä myöskin mehiläisiä. Lahden toiselta puolen lentää mehiläistarhaajan työläiset hyvien mesikasvien perässä meille asti. Omenapuun kukat ovat ilmeisesti hyviä mesikukkia. Samoin hyviä mesikukkia ovat myös vadelman kukat. Niissä pörrää tarhamehiläisiä kimalaisten apuna. Omenapuissani olikin nyt paljon kukkia. Surina oli aivan valtava.

Omenapuu.jpg

Keväällä pelättiin lumisateiden vieneen kimalaiset. Lohdullisesti ne näyttävät selvinneen takatalvesta hyvin. Ainakin sen perusteella mitä meillä näkee. Vielä viime viikon alussa niitä pörräsi terijoen salavassa ja omenapuiden kukkiessa ne siirtyivät niihin. Omenapuun kukissa näin tarhamehiläisten ja kimalaisten lisäksi erilaisia kärpäsiä. Osan ötököiden luokkaa en edes tunnista. Oli siellä sen verran erilaisia pörisijöitä.

Kimalainen.jpg

Yksi hyvä mesikasvi on myös tämä ihastuttavan vihastuttava voikukka. Kaikesta leikkaamisesta huolimatta se jaksaa ilahduttaa meitä sielläkin, missä se ei juuri ilahduta. Marjamaan rivinvälit on leikattu useaan otteeseen. Pari päivää leikkuusta taas uusi keltainen kukinta hurmaa köppiäisiä ja kimalaisia. Kohta sitten haituvat lentävät kuin tuhka tuuleen.

Voikukka.jpg

Japaninruusukvitteni ei sen sijaan paljasta kaikille kauniita kukkiaan. Ostin aikoinaan kokeeksi neljä japaninruusukvittenin tainta ja istutin ne pellolle. Eivät ne menestyneet avoimella pellolla. Siirsin ne sitten pihan suojiin istutusalueelle. Siinä ne ovat sinnitelleet nyt useita vuosia. Kukat tulevat lehtien alle suojaan. Päällimäisissä oksissa ei juurikaan kukkia ole. Varmaan talvi tuhoaa kukka-aiheet. Nyt japaninruusukvittenin kukinta näyttääkin runsaalta, kun kurkkii oksien alle. Jokohan minä nyt saan kvittenihilloa syksyllä. Viime syksyn jäljiltä löysin keväällä puoli kymmentä muumioitunutta hedelmää pensaista. En osannut niitä syksyllä edes etsiä.

Japaninruusukvitteni.jpg

Eilinen päivä meni istutushommista toipuessa. Siivoaminenkin oli tyyliä hoh, hoijaa. Osa syynä yleiseen vetämättömyyteen oli istutusrumba. Toinen syy oli tietysti hyvin hikinen ja painostava sää. Kasvatimme vähän taas hiilijalanjälkeämme ja hyppäsimme ilmastoituun autoon. Piipahdus järven toiselle puolen. Kummasti järvimaisema näyttää sieltä puolen erilaiselta. Hyvin kauniilta. Jos järven ympärillä ei viljeltäisi näitä peltoja, mistään kohden ei järven ympärystieltä juuri järveä näkyisi.

Maalaismaisema.jpg

Ukkospilvet kiertelivät koko eilisen iltapäivän ja illan. Mansikan taimet kyllä piristyvät näistä sateista. Ukkospilvet ovat kyllä aika kuvauksellisia silloin, kun ne alkavat vyöryä ylle. Tänään kulki paikoin sellaisia rankkasateita ukkosen matkassa, että lakan kukat taatusti karisivat avoimelta paikalta. Meilläkin mansikka kukkii jo, joten toiveissa olisi hyvää ja kohtalaisen lämmintä säätä. Nousu viikolle ennusteissa on jopa pakkasöitä. Niinhan niitä tuppaa olemaan lähes joka vuosi juhannukselle asti.

Ukkospilvi%C3%A4.jpg

Ruokokerttuset ovat taas palanneet rannoillemme. Viikon ajan niiden kilpalaulanta on piristänyt pihapiiriä. Niiden laulu on aika hauskan kuuloista. Mieleen laulusta tulee vanhan ajan Singer -poljettava ompelukone. Hivenen säksähtävä poljento on laulussa. Välillä pikkuinen vihellys lurautetaan perään. Ruokokerttuset viihtyvät pajupuskien oksistossa ja järviruokojen varsilla lauleskelemassa.

Ruokokerttunen.jpg

Vielä yksi hyönteiskuva. Korennon nimeä en tiedä. Se oli eksynyt kasvihuoneeseen. Kameran avulla hätistelin sen ovesta ulos ja vapauteen. Nämä korennot käyttäytyvät vähän hölmösti. Kauniit värit puseroissa saa ne asettumaan vaatteille koristeeksi.

Korento.jpg