Isäinpäivän kunniaksi etsin kuvia omasta isästäni. Kävi kuten monelle muullekin kuvalle, jota olen kaivannut, ne ovat arkistoitu todella hyvin. En löytänyt. Kuitenkin kaikki kunnioitus isälleni, joka on ollut maaäidin huomassa jo yli kaksikymmentä vuotta. Kuvat kyllä löytyvät aikanaan. Yleensä ne putkahtavat jostain esille. Pitää vain silloin muistaa aikomukseni skannata kaikki vanhat paperikuvat digimuotoon. Sitten taas ihmettelen, että millä muistitikulla, -kovalevyllä tai levykkeellä ne oikein ovatkaan.

Tämä isäinpäivä oli kuitenkin hyvin kaunis marraskuinen sunnuntai. Vein lasteni isän ulos. Meillä ulos vienti ei tarkoita mitään ravintolalounasta tai -päivällistä. Se tarkoittaa reippailua yhdessä lähiluonnossa. Koska kuvia ei koskaan ole liikaa, otin kameran mukaan ja otin kuvia tästä ainutlaatuisesta päivästä. Eikä yhdessäkään ole lasteni isä. Mitenkäs se noin kävikään.

Tällä paikalla on asuttu jo kivikaudelta asti, mutta talon kirjat ovat 1700-luvun loppupuolelta. Tämä puu on todennäköisesti sitä vanhempaa perua. Tässä on vanhan pirtin lattialankku. Leveyttä lankulla on sen verran, että vauvan rattaa voi työntää sitä pitkin pellolle. Se on testattu. Lankku toimii nykyisin siltana kujalta pellolle. Nyt hopeisen puun saa aamun kuura kimaltelemaan. Aika kultaa muistot, mutta hopea patinoi puun.

Hopeinen%20puu.jpg

 

Kaunis auringon paiste houkutteli pois poluilta. Kun metsiä pitkin kulkee, löytyy vielä hyvin puolukkaisia mättäitä. Nyt puolukat olisivat todella makeita ja mehukkaita. Harmillisesti poiminta pitää olla hyvin varovaista, että ne eivät säry. Suuhun niitä kyllä voi pistellä. Ei haittaa vaikka joku hieman meneekin rikki. Ainahan mehun voi nuolaista sormista pois. Ei luonto nyt vielä ihan väritön ole. Pitää vain kuikistaa maahan päin.

Puolukat.jpg

 

Vielä saimme nauttia myös kotirannan vieraista. Yhä saapuu muuttavia isokoskeloparvia. Niiden seuraaminen on kuin tuleen tuijottamista. Järvellä tuuli teki laineita. Koskeloparvet kalastelivat pyrähtäen välillä lentoon ja aloittivat homman taas alusta. 

Isokoskelot.jpg

Kaunis päivä kallistui iltaan. Kuikistin ulkona pimenevälle taivaalle. Jokunen tähti siellä jo tuikki. Minä jatkan isä ja poika Cusslerin kirjoittamaa kirjaa Kelttien valtakunta. Ulkoilkaa ja lukekaa hyviä kirjoja. Molemmat kannattavat aina. Mukavaa isäinpäivän iltaa ja nousu viikkoa.