Vaihtelu virkistää miettivät mansikkaemäntä ja -isäntä ja pyyhälsivät iltalenkillä lakkasuolle. Näistä puolet ovat hilloja ja puolet lakkoja. Hillat ovat isännän poimimia ja lakat emännän hyppysten kautta kulkeneita. Saalis oli yhteensä pari litraa. Minun lakkanai olivat muuten painavampia kuin isännän hillat. Sangon ripa meni litrasta poikki. Isännän sangossa ripa kesti. Aikaa ja hikeä pariin litraan kahdelta ihmiseltä kului puolentoista tunnin verran.

Lakkoja.jpg

Emme tietenkään raskineet syödä saalistamme vaan energiatankkaus hoitui kotiin tultuamme mansikkatortulla. Iso pala minun pitikin siitä lohkaista, jotta energiavaje tuli tyydytettyä. Kaupan valmistorttupohja sai kostuketta maidosta ja päälle vain viipaloituja mansikoita, kerma-vaniljarahkavaahtoa ja taas mansikoita. Helppoa tämä kesäinen herkuttelu.

Mansikkatorttu.jpg

Suolla ei näkynyt käärmeitä, eikä susia, eikä karhuja. Hirven jälkiä näkyi. Samoin näkyi edellisen marjastajan saappaan jälkiä. Itikoita ei ollut, joten olipa mukava reissu. Nyt ei siis ollut mikään hukkareissu.

Vähän vielä tuosta susi- ja karhupelosta. Lapsena jouduimme hiihtämään talvella koulumatkaa n. neljä kilometriä. Muutamana talvena ladun poikki oli kulkenut susi. Voitte vaan kuvitella kuinka pienestä koululaisesta, joka silloin olin, tuntui lähteä pimeään hiihtämään kouluautolle. Kuvittelin kuusikossa hiihtäessäni joka kuusen juuresta loikkaavan pedon. Voin siis hyvin samaistua niihin pieniin ja vähän isompiin ihmisiin, jotka pelkäävät petoja. Itse olen jo päässyt pelostani ohi, mutta muistan, miltä silloin seitsemän-kahdeksan vuotiaana tuntui pelätä. Eivät silloin auttaneet vanhempien vakuuttelut, että susi on jo kaukana. Minä en laittaisi lapsiani yksin odottelemaan kouluautoa, jos susia kylän liepeillä pyörii. Kaikki sympatiani ovat siis susialueen ihmisten puolella. Tässä asiassa minulle on turha esitellä faktoja ja tilastoja. Pelot ovat pelkoja, ei niitä voi aina järjellä selättää.