Oikeammin maalauksessa ovat pelkät kuoret. Taitaapa olla niin, että tuo valkoinen ei ole edes aito kuori vaan keramiikkajäljitelmä.

Simpukat-normal.jpg

Ruskean tavallisen simpukan kuoren löysin aikoinaan läheiseltä padolta. Saukko oli löytänyt simpukan ja pistellyt sisukset makeisiin suihinsa. Valkoinen kuori on peräisin Viherlandiasta. Se taitaa tosiaankin olla jotain keramiikkaa. Ainakin se vaikuttaa siltä. Sen sisuksiin oli istutettu kasvi. Muistaakseni jokin eksoottinen lihansyöjäkasvi. Toin sen tuliaisina lapsille yhdeltä opintoreissulta. Innoissaan lapset pyydystivät kasville kärpäsiä. Jossain vaiheessa into lopahti ja kasvi kuukahti. Jäljelle jäi siis vain kuori. Pieni muhkurainen ja ruskea simpukan kuori on tyttären kokoelmasta. Hän ei enää muistanut miten se oli hänelle joutunut ja mistä se on peräisin. Ilmeisesti se on jokin eksoottisempi simpukka. Ei tuollaisia ole kotijärvellä tai -ojalla näkynyt.

Alunperin suunnittelin asetelman kankaan päälle, mutta työ alkoi taas elää omaa elämäänsä. Punainen kangas vaihtui maalatessa rannan hiekaksi. Flaamilaisessa kerrosmaalauksessa pitäisi jo ensimmäisessä ruskeassa maalauskerroksessa olla valoisuusasteet kohdallaan. Jälkeenpäin niitä on hankala muuttaa. Olisin halunnut muuttaa etualan hiekan muotoja, mutta myöhemmissä kerroksissa se ei enää onnistunut.  Työn koko on 20 cm  x 25 cm. Pohjana on puolöljypohjustettu pellavakangas.

Ostin taannoin uusia pohjia varten kiilakehyksiä ja kangasta. Kehykset olivat suurinpiirtein tätä samaa kokoluokkaa kuin tässä simpukkataulussa. Kehysten hinta oli alle viisi euroa. Pellavakangas oli toiselta puolen käsitelty. Sen jouduin laittamaan pohjaan nurinpäin, jotta sain käsittelemättömän pinnan pohjustettavalle puolen. Pellavakankaan rullan koko oli 1 m x 1,5 m. Hintaa sillä oli n. 27 euroa. Laskeskelin, että kangasta riittää noin kymmeneen pohjaan. Pohjustusaineet tulivat maksamaan pohjaa kohden 40 senttiä, kun teimme porukalla nelisenkymmentä pohjaa. Joten yhden pohjan hinnaksi tuli noin kahdeksan euroa. Teimme silloin myös levypohjia, joiden hinta jäi alle euroksi. Kalustevalmistajilta voi saada edullisia jättöpaloja, joita voi siellä sahuuttaa sopivan kokoisiksi tai sahata hyvällä sahalla itsekin. Aikaa kyllä kului pohjien tekoon yksi ilta ja seuraava päivä. Halpakaupoista saa kyllä edullisia akrylillä pohjustettuja maalauspohjia, mutta niiden laatu on heikko. Kulmat eivät ole jiirissä ja kehykset vääntyilevät miten sattuu, joten kangas sitten kupruilee käyttökelvottomaksi. Minulta meni syksyllä muutama valmispohja huonon laadun takia roskiin, joten jatkossa teen myös akrylimaalauspohjat itse.

Löysin netistä taideopiskelijan blogin, josta löytyi pohjustuksesta aika hyvä postaus:

http://luomisentuskaa.blogspot.fi/2008/02/pohjustelua.html

Kankaan pingottamisesta kiilakehykseen löytyy kuvalline ohje mm. täältä:

http://peda.net/veraja/kuopio/kansalaisopisto/kuvataide/maalaus/matsku/pohja

Puoliöljypohjusteita kannattaa tehdä porukalla, jos maalauspiirissä on useampi innokas. Akryligessoa voi levitellä kyllä ihan kotioloissakin tosin silloinkin kannattaa tehdä useampi pohja kerralla. Akryligesso jymähtää vaatteisiin niin, ettei se pesussa irtoa, mutta puoliöljypohjuste lähtikin yllättävän helposti normaalissa kuudenkympin pesussa.

Aurinkoisia hetkiä maalaamiseen tai muuhun mukavaan!