Perheen nuoret tempaisivat minut iltaretkelle katsastamaan jätinkirkkoa. Jätinkirkko on minulle ihan outo rakennelma, joten viivana luikahdin Sohvin auton takapenkille painoksi. Kohteemme oli Linnakankaan jätinkirkko Tyrnävällä. Sohvin ja Vävyn navikointitaidoilla kohde löytyi helposti.

Jätinkirkko on merelle päin viettävässä rinteessä. Tässä näkyy selvemmin jätinkirkon yläosa. Maastossa on muinaismuisto-rauhoituskyltti.

Linnakankaan%20j%C3%A4tinkirkko.jpg

Jätinkirkon alarinteen puoleinen osa näkyy tässä paremmin kuin yläkuvassa.

Linnakankaan%20j%C3%A4tinkirkko2.jpg

Jätinkirkon alueelta on raivattu puita, joten jätinkirkon rakennelma näkyy maastossa hyvin selkeästi. Ilmeisesti osa jätinkirkon alueesta on tuhoutunut maa-aineksen oton yhteydessä näkyvillä olevan osan vierestä.

Jätinkirkon vierestä löytyi myös hieman tuoreempia muinaisjäännöksiä.

Uudenpi%20muinaisj%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6s.

Reissu oli hyvin opettavainen. Varmaankaan kaikkia jätinkirkkoja ei ole edes löydetty. Siispä silmät tarkkana maastossa liikkuessa, joku kivikasa voi olla muinaisten ihmisten rakentama. Sohvia ja minua askarruti suuresti tikankonttireissullamme nähdyt kivimuodostelmat. Ne olivat selvästi ihmiskäsien aikaansaamia. Vähän senkin vuoksi kävimme tiirailemassa tätä Linnakankaan jätinkirkkoa. Rakennelmat tikankonttimetsässä poikkesivat kyllä paljon tästä Linnakankaan jätinkirkosta. Asiaa kuitenkin selvitellään.

Sitten seuraavaksi nuoret etsivät geokätköjä. Kappas vaan, yhdeltä kätköltä löytyi minun näköiseni woodoo-nukke. Eipä ihme, että minulla on ollut viimeaikoina hikiset oltavat. Nukke oli pakattu muoviputkiloon ja suoraan auringon paisteeseen. Ei ne hikoilukohtaukset olleetkaan kuumiaaaltoja, vaan joku oli taikonut minulle hikiset oltavat. HUH!!!

Nukke.jpg

Nuoret sukelsivat milloin millekin kätkölle ja minä kameran kanssa perässä. Kuulema en saa julkaista kuvia kätköistä, joten saatte taas iloksenne yhden jäkäläkuvan.

J%C3%A4k%C3%A4li%C3%A4.jpg