Olen hamstrannut ja ollut siten aikaani edellä. Kiinassa kansan johto kehoitti kansalaisia hamstraamaan ruokaa talven varalle komeroihinsa. Pilvissä oleva energian hinta nostaa ruoan hintaa ja kaikilla ei ole silloin varaa ruokaa ostaa. Jo nyt Pekingissä ruoan hinta on 50 % kalliimpi kuin kesällä. Epäillään, että joistakin elintarvikkeista voi tulla jopa pulaa. Olemme taka vuosina naureskelleet Neukkulan tyhjiä kaupan hyllyjä. Tänä vuonna taas pientä vahingoniloa on ollut ilmassa Britannian tyhjistä kaupan hyllyistä. Mitähän seuraa, jos miljardi kiinalaista alkaa hamstrata ruokaa. Voivat hyllyt olla meilläkin tyhjiä. Tomaatit ja kurkut ainakin maksavat maltaita ensi talvena, kun kalliin energian turvin kasvihuonevihannekset värjöttelevät talven pakkasissa. Lannoitteiden hinta on kaksinkertaistunut viime syksystä. Meitä varoitettiin myös, että välttämättä lannoitteita ei ensi keväänä saa. Lannoitetehtaat ovat sulkeneet ovensa, kun energia on niin kallista, ettei lannoitteita ole varaa valmistaa. Jo on aikoihin eletty. Siispä komerot ja pakastimet vaan täyteen.

En ole koskaan ymmärtänyt, että miksi hyvät pakastemarjat pitää keittää mehuksi keväällä ennen uutta satokautta. Meillä edellisen satokauden marjat syödään syksyllä ensin, ja jatketaan sitten uuden sadon marjoilla. Ei ne nyt muutamassa viikossa miksikään pakastimessa mene. Siispä olemme survoneet pakastimet täyteen marjoja. Siihen on ollutkin hyvä kesä. Ainoastaan mustikoita oli niukasti. Karpaloita poimin vielä menneellä viikolla.

 

Sieniäkin olen pistänyt säilöön ennätysmäärän. Sienestyskausi onkin ollut harvinaisen pitkä. Viikolla poimin vielä suppilovahveroita. Viime talven paksu lumipeite ja kesän lämpö saivat suppilovahverot kukoistamaan. Tutut sienipaikat olivatkin nyt ennätys laajoja. Vielä olisi suppiksia poimittavaksi, mutta nyt talvi näyttää tulevan tänne kylmenevien ilmojen myötä. Mies kysyi jo, että pitäiskö tehdä uusi kaappi kuivatuille suppilovahveroille. Taitaa talvi tehdä tuon laajennuksen tarpeettomaksi.

 

Lihapuolikin on nyt hoidettu. Tänään matkasimme pororajan tuolle puolen ja hankimme pakastimen täytöksi poronlihaa. Maisemat vaihtuivat. Kamera jäi kotiin. Säästyitte porokuvilta.

Kuviakin olen hamstrannut. Ne nyt eivät paljon elätä, mutta pitäähän olla puurtamisen lomassa jotain hupiakin. Huvin puolelle menivät nämä pikkuruiset sienet. Asetelman kruunasivat vielä luonnon hyvin abstraktisti asettelemat kuivuneet heinät.

 

Syksyisiä tunnelmia muutoinkin löytyi kameran kätköistä. Sateisten päivien pisaroita apilan lehdellä 

 

Ja syksyn sateeseen unohtunut juolukka. Kukaan ei ole tätä marjaa huolinut.

 

Oi, syksyn ihanin palleroinen: pyrstötiainen lenkkipolun varrelta. Moneen kertaan kaivattu kuvauskohde, aina väistänyt.

 

Jäähyväiskuva: Muuttavien joutsenten parvi ilta-auringon valossa

 

Kauniiksi lopuksi: Laskevan auringon kimallus nyt taas vapaasti välkehtivän kotijärven laineilla pyhäinpäivän iltana

 

Tänään oli hyvä kirjoitus fb:ssä. Siinä kirjoittaja kehui kauniita kynttilöitä haudoilla. Hän huomautti myös, että voisimme muistaa läheisiä, naapureita, ystäviä, tuttavia, ystävää tarvitsevia myös silloin, kun he ovat elossa. Syksyn myötä käperrymme koteihimme. Olisiko silloin aikaa myös kilauttaa kaverille tai poiketa naapurissa, kysyä aidosti kuulumisia. Kuulumisiin!