Seurasin aamulla kuuran tippumista rannan puiden latvoista.
Vielä iltapäivälläkin pysähdyin katselemaan alas satavaa kuurakimallusta. Se näytti niin kauniilta. Nopeasti järvelle nousi järvisavua, joka muutti valaistuksen täysin. Järven yllä leijaili valopilvi. Kunnolla näkyivät vain lähimmät rannan puut.
Kimmellystä vastavalossa.
Kuurakiteet olivat tosi isoja ja toivat kuviin kimaltavaa rakeisuutta. Talvinen aurinko on joskus taianomainen. Se tekee lumesta hohtavaa hiekkaa.
Kommentit