Teimme viime viikolla pienen lomareissun Koillis-Lappiin. Mietiskelin, että voinko nyt kirjoitella olleeni lomalla. Osa ihmisistä sinnittelee kotona koittaen tehdä etätöitä ja samalla kaitsea lapsukaisia. Teille, joille Lapin kuvat voivat aiheuttaa katkeruutta, esitän toiveen, että jättäkää tämä juttu lukematta. Te, jotka kaipaatte ajanvietettä, voitte jatkaa lukemista ja kuvien katselua. Toivon, että teille olisi tästä jotakin hupia. Yritimme olla hyvin vastuuntuntoisia matkatessamme. Paluumatkalla heräsi tunne, että vaarallisin osuus viruksen tartunnan kannalta taisi olla Oululaisessa marketissa paluumatkalla. Mietin kovastikin, että onko ostoskärryjen kahvat kuinka hyvin putsattu. Kovasti lotrasin käsidesiä ja pesin vielä kädet moneen otteeseen ostoksilla käynnin jälkeen. Liikuimme arkipäivisin, jolloin liikenne oli huomattavasti vähäisempää kuin aikaisempina vuosina. Nyt viikonlopun aikana näytti uutisten perusteella olevan pakomatka Lapin lumille olevan hyvinkin vilkasta.

Viivyimme Sallassa maanantaista perjantaihin. Maanantai-iltana ehdimme jo käväistä pikku lenkin suksilla. Tiistaina hiihtelimme hyvällä kelillä Ruuhitunturiin. Vielä lähtiessä lenkille ilma oli hyvä, mutta Ruuhitunturissa alkoi jo tupruttamaan lunta. Tuuli oli kova tunturille noustessa ja ylhäällä. Siitä olikin melkoinen alamäki laskea takaisin keskukseen päin. Keli tunturissa oli yllättävän jäinen. Välillä ladulle oli tullut tuiskunietoksia. Lähempänä keskusta keli muuttui paljon sitkaammaksi ja latu hivenen pehmeämmäksi. Ruuhitunturista oli tykky jo osittain karissut alas. Kuvaamaan sää ei oikein houkutellut, eikä minulla ollut kameraakaan mukana. Minulla on aina täysi työ pysyä pystyssä alas tullessa. Kameran kanssa joutuisi olemaan entistäkin varovaisempi. Lasku alas on niin vauhdikas, että minä joudun aurailemaan kovastikin. Silti jalat tutisevat tovin vielä jälkikäteenkin.

Keskiviikkona lämpötila oli plussan puolella. Otimme silloin lumikengät esiin ja lähdimme kiertämään Ämminlähteen kautta Poropuistoon. Sallassa on tampattu tällaisia metsäkävelyreittejä, joita pystyy periaatteessa kävelemään ihan kenkä jalassa. Me kuljimme reittiä lumikengillä, koska pintaan oli tullut kerros pehmyttä lunta. Kaverimme varoittelivat, että lumi reitin ulkopuolella on liian pehmyttä lumikengille. Tällaiset talvikävelyreitit vähentävät painetta kävellä laduilla. Sallassa on myös monitoimireittejä, joilla voi hiihtää ja talvipyöräillä. Vaihtoehtoja luonnossa liikkumiseen siis on useita.

 

Mets%C3%A4k%C3%A4velyreitti.jpg

 

Matkaa keskuksesta Poropuistoon ja takaisin toista puolen Kuusamon tietä tulee varmaan reittiä pitkin kahdeksan kilometriä tai yli. Aikaa kuitenkin kului monta monituista tuntia. Reitti kiemurtelee länsipuolella hyvin kapeita harjuja pitkin, joten pitihän meidän tehdä koronalevikkeitä ja käydä kuikkimassa kuruun. Ruuhkaa reitillä ei ollu. Paluumatkalla kohtasimme yhden kävelijän. Lämpötilan ollessa plussalla ja lumen lämpötilan ollessa nollan kieppeillä meinasi lumikenkien hokkiin tulla lumipalloja, mutta helpompi niitä oli kopistella pois kuin rapata jäätä suksen pohjasta. Koska matka oli pitkä ja energiaa kului, oli paikallaan paistaa makkarat laavulla. Aurinkokin lämmitti mukavasti, kun laavu avautui etelään. Tässä sorruimme lähes kuoleman syntiin. Nälkäisinä tökkäsimme makkarat paistumaan ennen kunnon hiillosta. Päältä musta ja sisältä kylmä makkara on sitä perinteistä retkievästä.

 

Makkaratulet.jpg

 

Kuten kerroin jo Ruuhitunturista, tykky oli jo osittain karissut. Metsäkävelyreitin varrelta löytyi vielä tykyn jäänteitä.

 

Tykky.jpg

 

Torstaina suuntasimme lähemmäs Venäjän rajaa. Siellä oli lunta!

 

Lumivallit.jpg

 

Kavereiden kesämökille mennessä ajaminen oli kuin tunnelissa. Ikkunoista näkyi vain lumipenkkaa. Kameraa joutui kääntämään yläviistoon, että kuvaan tulisi muutakin kuin valkoista lunta. Lumen syvyys oli järkejään yli 1,30 metriä tasamaalla. Hyvissä kinoskohdissa sitä oli useita metrejä.

 

Lumipenkka.jpg

 

Hotelli helpotukseen mennessä tarvitsi kättä pitempää, jotta oven hotelliin sai auki. Kun hätä on suuri, tarvitaan täällä lapio.

 

Ulkohuussi.jpg

 

Mökin lipeille oli ilmaantunut mökkikuukkeli. Kaverit sitä ihmettelivät. Aikaisemmin mökillä ei ole ollut kuukkeleita. Niitä ei kukaan talvisaikaan ole ollut ruokkimassa ja kesyttämässä. Minä seurailin kameralla tiaisia ottaakseni selvää olivatko ne hömötiaisia vai lapintiaisia. Kuukkeli tuli kiertämään minua ja hivuttautui yhä lähemmäksi poseeraamaan. Ei sitä tarvinnut houkutella pähkinöillä eikä leipäpalasilla. Ei meillä kyllä ollut eväitäkään matkassa.

 

Kuukkeli.jpg

 

Kuukkeli taitaa olla aika utelias lintu. Se piti minulle seuraa toveroisen. Tiaiset unohtuivat. Meillä kuukkeleita ei näy, joten tämä oli oikea luontoelämys.

 

Kuukkeli2.jpg

 

Välillä se käänsi takapuolenkin.  Kainuussa kuukkelia kutsuttiin lapsuudessani rahalinnuksi. Siellä niitä näki silloin harvakseltaan.

 

Kuukkeli3.jpg

 

Lumen rakenne oli muuttunut jo keväiseksi. Se oli tiivistynyt lauhojen ja pakkasjaksojen seuratessa toisiaan niin, että lumi kantoi hyvin lumikenkäilijää. Taivalsimme kelkan jälkeä pitkin läheiselle vaaralle ihailemaan maisemia lumikengillä. Lumi kantoi kyllä muutenkin vaaran päällä, joten parempia kuvakulmia pystyi hakemaan ihan hyvin. Vaaralta olivat hyvät näkymät läheisille järville ja rajan yli Venäjän tuntureille.

 

Ven%C3%A4j%C3%A4n%20tuntureita.jpg

 

Nämä tunturit ovat olleet joskus Suomea, vanhat Sallatunturit.

 

Vanhat%20Sallatunturit.jpg

 

Etualalla  tai paremminkin keskellä kuvaa oleva järvi on Onkamojärvi. Sen kuvassa alalaidassa oleva osa on Suomen puolella, mutta takalaita on jo Venäjää. Eli lähellä on suuri ja mahtava naapurivaltio.

 

Onkamoj%C3%A4rvi.jpg

 

Torstai-iltana hiihtelimme keskuksessa vielä palauttavan hiihtolenkin. Testasin kaverin karvapohjasuksia. Kovasti tekisi mieli sellaiset laittaa. Niiden ongelma näyttäisi olevan oikea jäykkyyden valinta. Lempsummalle hiihtäjälle suksen pitäisi olla aavistuksen pehmeämpi kuin sellaiselle, joka pystyy potkaisemaan voimakkaasti. Toisaalta nollakelillä ei olisi sitten voiteluongelmaa ja pieni ladun pehmeys ei haittaa kuten luistelusuksella. Perjantai-aamuna päätin, että en tarvitse yhtään enempää suksiparia. Autoon piti pakata perinteisen suksia, luistelusuksia, lumikenkiä, useat sauvaparit sekä joka vermeille omat monot ja vaelluskengät. Huh, että auto oli täynnä. Toisaalta suksiboxin laittaminen auton katolle ei houkuta, kun olemme yleensä liikkeellä kahdestaan.

Reissu oli mukava irrottautuminen ennen kevättöitä. Sää meillä näyttäisi olevan nousu viikolla plussan puolella päivisin. Siispä alamme möykyttämään rankapinoja klapeiksi. Elämä jatkuu koronakriisistä huolimatta. Pitäkää huolta itsestänne. Soitelkaa ystäville ja sukulaisille. Tämä nykyaika mahdollistaa onneksi yhteydenpidon läheisiin, vaikka kasvotusten emme voisikaan olla tekemisissä.