Ei ole voimala ihan vieressä, mutta muutaman kymmenen kilometrin säteellä kotoani on useitakin voimaloita. En tiedä tuleeko sähkö meille etelän kautta. Mutta, kun Utasella ukkonen jyrisee ja paukkuu, meillä sähköt ruukaavat mennä poikki. Tästä olen päätellyt. että ainakin osa sähköstä tulee meille hiukan suorempaa reittiä, kuin Mikko Alatalon laulussa. Mikko laulaa Kiiminkijoesta, mutta minä kuvasin Oulujokea.

Sadepäivän iltana teimme kotiseuturetken Jylhämälle ja Nuojualle. Molemmat ovat voimalaitoksia ja vanhoja koskipaikkoja Oulujoessa Vaalan kunnan alueella. Siis ne ovat heti Oulujärven jälkeen Oulujoessa joen yläjuoksulla. Lähde mukaani Oulujoen kuohuihin. Ensin on Jylhämä:

















Sinne virtasivat vedet kuohuten kohti Nuojuata. Täältä ne tulevat Nuojuan voimalaitokselle:



Ja tässä ne virtaavat läpi voimalaitoksen:



Tai oikeastaan taitavat virrata tulvaluukusta. Joka tapauksessa kuvassa vasemmanpuoleinen uoma on normaalisti kuivaa kivikkoa (entinen jokiuoma)  ja oikeanpuoleinen uoma on normaali voimalaitoksen läpi virtaavan veden uoma:







Vedet jatkavat tästä kohti Utasen voimalaitosta ja monen muun voimalaitoksen kautta kohti Oulua.

Voin sanoa, että veden pauhua kunnellessa ja kuohuja seuratessani, tunsin pelkoa ja kunnioitusta veden voimaa kohtaan. Yleensä en pysähdy voimalaitoksilla katselemaan virtaa, mutta nyt piti tehdä vartavasten turistikierros kuohuja katselemaan. Vettä on satanut niin paljon, että voimalaitoksilla juoksutetaan vettä ohi.

Miltähän tervansoutajista on aikoinaan tuntunut laskea koskia Oulujoessa näissä kuohuissa? Jokaisella koskellahan on ollut laskumies, joka on tuntenut kosken metkut, mutta on tainnut Kainuun miehillä olla ontto tunne vatsan pohjassa näissä kuohuissa Ouluun matkatessa. On moni hukkunut Oulujoen koskiin. Läheisellä hautausmaalla on muistopaasi jokeen hukkuneille. Nimiä paasissa on paljon. Joki on antanut ja antaa hyvinvointia, mutta samalla se on vaatinut myös uhrinsa.

Pärskeiset terveiset sinulle!