Viime viikot ovat kuluneet marjamaalla syystöiden merkeissä. Useimmat päivät ovat olleet sumuisen kosteita ja harmaita. Tuuli on käynyt navakasti ja ulkotyöissä on saanut olla talvikamppeet yllä:



Mies kävi kuvaamassa todistusaineistoa, että kyllä minä jotakin teen, vaikka marjanpoiminta onkin loppunut tältä syksyä. Nyt on jo vuorossa vadelmien syysleikkuu ja talviasentoon sitominen. Tässä hommassa kuluu vielä ainakin pari-kolme viikkoa. Jos on oikein sateista, näitä akkukäyttöisiä saksia ei voi käyttää. Silloin on odoteltava sään kuivumista tai otettava käyttöön silkka lihasvoima.

Mies taitaa olla parempi luontokuvaaja kuin minä, sillä hän sai ikuistettua ylilentäviä joutsenia:





Joutsenenperheessä osa poikasista oli kurittomia ja lensi takaisin järvelle, kun vanhemmat ja pari poikasta laskeutuivat pellolle:



Marjamaan viereinen sänkipelto houkuttelee lintuja. Osa nousee siiville, kun menen marjamaalle töihin. Osa jatkaa ruokailua. Kuret ovat arempia kuin nämä kotijärven joutsenet. Joskus pellolla on isompiakin parvia jotsenia ja kurkia.

Olemme huomanneet, että joutsenet ovat oppineet ruokailemaan marjapensaissa. Pellolta kulkee jotokset saskatoonriveihin ja jätösläjissä on sulamattomia saskatoonin marjoja. Joutsenet ovat oppineet myös toiseen marjapaikkaani. Karpalomättäät järven rannassa ovat alkaneet tyhjentyä lintujen vatsoihin. Jotakin on jäänyt myös minulle:



Pari pikareissua olen tehnyt karpalomarikkoon. Vettä vain on niin runsaasti, että kengän varret eivät oikein riitä. Kun kyykistyy, joko vesi hörppää kengän varsista tai takamus ui vedessä. Enpä tiedä kumpi ompi ilkeämpi tunne. Karpalo on sen verran herkullinen marja, että sen eteen kannattaa tuntea hivenen epämukavuuttakin kuten märkää ja vilua.

Märkää on luvassa myös tulevalle viikolle. Ennuste lupasi sadetta joka päivälle. crying

Sateisista ennusteista huolimatta oikein hyvää nousuviikkoa!