Marraskuun auringon säteiden pyydystäminen on nopean ihmisen hommia. Siivoilin huushollia ja auringon säteet uskaltautuivat ikkunalasin läpi. Äkkiä lattioiden moppausta ja matot lattialle. Ulkovaatteet nopeasti niskaan ja kamera kainaloon. Järven takaa nousi synkkä pilvi ja ilkkui minulle: "Myöhästyit, lällällää!" Niin myöhästyin auringon pilkahduksesta, mutta tilhet jaksoivat odottaa minua omenapuun oksalla. Tilhiä on meillä nyt varmaan likemmäs sadan linnun parvi. Aikaisemmin viikolla omenapuussa päivystivät räkättirastaat. Ne joutuivat kuitenkin luovuttamaan omenapuun tilhille. Äkäiseltähän tilhi näyttääkin.

Tilhi181117.jpg

Odotellessani lenkkikaveria kuvasin tilhien lisäksi kissaani. Olen useaan otteeseen ottanut kissastani mustavalkoisia kuvia. Tosin Mölli on mustavalkoinen ilman mustavalkoista kuvaakin. Tänään oli uutta, puhdasta lunta, joten sain taustan kissalle lähes täydellisen valkoisena.

M%C3%B6lli181117.jpg

Kävelylenkkimme oli tänään rantamaisemissa. Kohtasimme parven urpiaisia nokkospuskissa tien laidassa. Minä en ole aikaisemmin tunnistanutkaan urpiaista luonnossa. On tuosta 100-lintua haasteesta ollut jotain hyötyä, vaikka sata lintua tulee tuskin täyteen.

Urpiaiset181117.jpg

Näimme myös paljon myyrän koloja ja polkuja. Kuitenkin lehdissä on ollut juttuja, että myyräkanta olisi nyt hyvin alhainen. Meillä ainakin myyriä on nyt sykyllä alkanut liikkua yhä enemmän. Kanta ei ole ihan vielä huipussa, mutta kovasti niitä jo näkyy. Onneksi näyttäisi myös kärppien ja pöllöjen määrä olevan kasvussa. Luonnon sykli toimii.