Nyt on ladut mainiossa kunnossa. Viikon päivät ovat Rokuan ja Utajärven retkiladut olleet konevoimin auki. Tässä kulki aikaisemmin luomulatuni. Tänään menin hiihtämään ja latukone oli jo tampannut latua. Perinteisen ura ei ollut vielä ajettu, mutta saattoipa tuota lykkiä tälläkin luistelubaanalla.

Latu.jpg

Aurinko, ketale ei loistanut hiihtoretkeni aikana. Viimakin puri poskiin mennen, tullen, palatessa. Luisto oli mitä mainioin, joten viimasta huolimatta mukava oli sivakoida. Tämä Rokuan ja Utajärven välinen retkilatu on helppoa hiihdettävää. Rokuan mäkien jälkeen maasto on loivasti kumpuilevaa. Latu kulkee monenlaisten maisemien halki.

Latu2.jpg

Ladun varressa on kuusikko, jossa metsää ei näe puilta.

Kuusimets%C3%A4.jpg

Opasteitakin löytyy, jotta tietää mihin soittaa apua, jos uupumus iskee ennen maalikyliä.

Opaste.jpg

Opaste3.jpg

Jos matka kestää kesään asti, patikkareitinkin opasteet ovat neuvomassa lähimpään vessaan. Vähän matkaa vielä täytyy pihistellä. Vaivaiset 14 km on vessaan matkaa.

Opaste2.jpg

Latu kulkee sähkölinjan ja radan poikki. Käännyin radalta takaisin. Sähkölinjalla kulkee myös kelkkareitti. Joskus kelkkailijat eivät muista pysyä omalla reitillään, vaan hurauttavat ladullakin. Laturaivoa ei tällä ladulla kuitenkaan ole vielä esiintynyt. Tosin kelkkailijoita pahempaa jälkeä tekevät mökijöillä rällääjät. Mökijän jäljiltä latu on todellakin pilalla.

Linjalla.jpg

Ihanaa, paluumatkalla latukone ajoi minua vastaan. Pääsin ihan perinteisen uraa hiihtelemään kotiin päin.

Perinteisen%20ura.jpg

Ja aurinkokin alkoi pilkistellä. Nyt se paistaa tosi kirkkaasti, kun katselen työhuoneen ikkunasta ulos.

Perinteisen%20ura%202.jpg

Kaunis kiitos ladun tekijöille ja latupoolille.