Kotipihan pensaat näyttävät olevan oikea perhosbaari. Varsinkin unkarinsyreeni on suosittu perhosten keskuudessa. Unkarinsyreenissäni vieraili todistetusti ohdakeperhonen, joka oli jo hivenen reissussa rähjääntynyt.
Nokkosperhonen oli jo varmaankin tämän kevään tuotantoa. Sen värit loistivat oikein heleästi syreenin jo vaalenevaa lilaa ja sinistä taivasta vasten.
Amiraaliperhonen oli aikaisin liikkeellä. Tavallisesti sen tapaa vasta elokuulla ja silloin yleensä nauhusten kukissa. Tässä se lepäilee pensashanhikin lehdellä. Näinpä amiraaliperhosia myös vadelmariveissä lentelemässä.
Tämä koivuangervossa viihtyvä kaunotar on ilmeisesti jokin hopeatäplä. Minulle perhoset ovat suurimmaksi osaksi tunnistamattomia, mutta alati kiehtovia hyönteisiä.
Hopeatäplän löysin myös iltalenkilläni. Tässä se viivähti hiirenvirnan kukassa. Hopeatäpliä oli lentelemässä illalla hyvinkin paljon.
Tätä siivet supussa heinällä nuokkuvaa en myöskään tunnistanut. Jätin perhosen nuokkumaan heinän korteen rantapolulle ja jatkoin kameran ulkoiluttamista.
Tämänkin perhosen laji jäi minulle arvoitukseksi.
Ritariperhosen näin viikolla, mutta kamera ei ollut mukana. Kännykällä en saa levottomista perhosista kuvaa. Sen olen kokenut jo turhankin usein. Sinisiipiä lentelee nyt paljonkin. Samoin mittareita olen tavannut paljon, mutta enpä erota mittareitakaan toisistaan.
Mukavaa perhoskesää!
Kommentit