Rokuan alue on päässyt Geopark-alueeksi. Rokualla emme kuitenkaan nyt seikkaile. Omat kotikankaamme ovat jatkumoa samalle harjumuodostelmalle, mitä Rokuakin on. Jääkausi ei osannut päättää kohdallamme, että lämpeneekö vai eikö lämpene. Jään reuna sitten tässä tökötti vähän pitempään. Jään reuna-alueelle muodoistuikin sitten harjumuodostelma, joka alkaa Oulujärven rannalta Säräisniemeltä ja jatkuu Rokuan kautta aina Oulunsaloon asti. Harjumuodostelma loivenee kohti rannikkoa, mutta meidän kotikankaallamme muodostelma näkyy vielä hyvin selvästi. Sunnuntain lenkkimme kierteli yli harjumuodostelman. Kotimme kohdalla harjuja on äkkiseltään mietittynä kolme kohtalaisen saman korkuista. Lenkkimme kääntymispisteessä nämä kolme harjua ikäänkuin sulautuvat yhdeksi. Otinpa kohdasta muutaman kuvan, kun muodostelma mukavasti empien sulaa harjusta tasaisemmalle.

J%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4kangas1.jpg

 

Välillä harjun rinne nousee hiukan ja aloittaa sitten uuden laskun.

J%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4kangas2.jpg

 

Voi kuvitella, kuinka jään reuna vetäytyy ja taas valtaa alaa takaisin. Ihan selvästihän tuossa näkyy sen liikkeet. Eikös vain?

J%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4kangas3.jpg

 

Harjumuodostelman alle on tullut uusi järvi tänä keväänä.

Vedenvallassa.jpg

 

Uuden järven jälkeen on taas hiekkaharju, joka on matalampi kuin pääharju. Sen takana on taas uusi järvi. Vettä oli niin paljon, että en päässyt sitä lenkkareissa kuvaamaan. Kauempaa polulta kuitenkin näki, että joutsen oli ruvennut pesimään uuden järven rannalla. Mitenkähän käy, jos kesä on kuiva? Tällä suolla olen monena kesänä nähnyt aikuisia joutsenia laiduntamassa. Vesi tukahduttaa keväällä monet kasvit, mutta kesäisin suolla kasvaa vihreää heinää. Nämä ovat sellaisia pohjavesijorpakoita, jotka kuivuvat pohjaveden laskiessa.

Täällä erittäin muinaisen meren ja nykyisen järven rantamaisemissa alkaa näyttämään kesäiseltä, vaikka kevät etenee samaan tyyliin kuin muinainen jääkausi vetäytyi. Välillä vähän kesäisempää ja välillä villahousukelejä. Vesipisaroita on ollut sääkartalla harvase päivä. Vesipisaroita on ollut myös kuvata asti. Tässä kukki suo-orvokki mustikan varpujen keskellä.

Suo-orvokki.jpg

 

Palkitsin sukulaisrouvan vapaaehtoistyöstä marjamaalla olemalla hänelle luonto-oppaana lähiluonnossa keskiviikko-iltana. Saimme kulkea pitkin kukkaispolkuja. Suo-orvokit olivat levittäytyneet siniseksi matoksi rantapolulle. Kumisaappaissa lampsiessa tunsi itsensä melkein keijukaiseksi, kun näin koreita polkuja sai kulkea.

Suo-orvokkeja.jpg

 

Kevät on syntymän ihmeiden aikaa ja kiireistäkin aikaa. Sepelkyyhkykään ei ole ehtinyt munimaan pesään asti, vaan on joutunut puklauttamaan munan rantapolulle. Muna oli aivan ehjä, joten pesärosvosta ei ilmeisesti ole kyse. Ehkä lintu on säikähtänyt ja ponnistanut munan maailmaan. Siinä meni yksi muna hukkaan.

Sepelkyyhkyn%20muna.jpg

 

Hyönteismaailmakin heräilee tosin hitaanlaisesti. Jäkäläkankaan vaihettumisvyöhykkeessä mustikan ensimmäiset kukat ovat auenneet. Kuulostelin koleassa ilmassa vähän aikaa, että eikös kimalaiset tarkene pörrätä kukissa. Hiukan odoteltuani pari turkkipäällysteistä pörriäistä alkoikin surista mustikan kukissa. Eiköhän kimalaisia odotellessa iskenyt otsaani jo joku sääskikin. Ajattelinpa, että pölyttäjiä alkaa jo löytymään. Nyt on ollut tosi kylmiä öitä. Viime yönä meillä kävi jo pakkasen puolella. Onneksi nämä ovat vasta ensimmäiset mustikan kukat. Ensi viikolla ennustetaan jo lämpimämpää, joten jospa marjasato pelastuisi.

Mustikan%20kukkia.jpg

 

Kesäisiä kelejä odotellessa mukavaa kuun vaihdetta!