Eilen tein kasviretken vesijätölle. Ihan rantatönkyrän tuntumasta löysin kukkivan terttualpin.

Terttualpi.jpg

Kurjenjalka kukki terttualpin naapurissa. Muualla kurjenjalat eivät vielä kukkineet. Tässä kohtaa on varmaankin joku sorajuotti järvestä vesijätölle. Rannassa ei ollut jäiden nostamaa turvevallia muutaman metrin matkalla. Vesirajassa ei kasvanut kortteita. Joutsenet pitivät kohtaa kulkupaikkana vedestä vesijätölle. Joutsenet pitivät myös rannan tuntumassa olevaa vesijättöä ulkohuussinaan. Sai kyllä jalkoihinsa katsoa, että ei tallo joutsenen jätöksiin. Tässä siis ainut kukkiva kurjenjalka tällä erää.

Kurjenjalka.jpg

Ihan rannan äpräällä kasvoi ja kukki punakoisoa. Punakoison marjat ovat kauniita, mutta myrkyllisiä. Omasta rannastamme kitkin heti alkuvuosina muuttomme jälkeen punakoisot pois. Kauniit marjat voivat olla houkuttelevan näköisiä pikkulapsista.

Punakoiso.jpg

Naapurin rantapolulla kasvoi peltomataraa. Peltomataran tunnistaa kyllä pellolla hyvin helposti, mutta poikkeava kasvupaikka vaatii jo paneutumista tunnistamiseen. Kujan varressa kasvoi hyvin pieniä peltomataroita. Monta päivää syynäsin niitä, että onko kyseessä peltomatara vai ahomatara. Tämä peltomatara näytti jo hivenen tutummalta rikkaruoholta. Pellollahan peltomatara kasvaa hirvittäväksi tuppaaksi, joka tarttuu lehtien kärjessä olevilla väkäsillä käsineisiin kiinni kitkiessä. Käsineistä peltomataran saa irti pistämällä kasvin lenkkarin alle ja nykäisemällä kättä. Paljaaseen käteen matara tuntuu hyvin inhottavan karhealta. Tämä peltomatara kasvoi harittavana ja pitkähaaraisena.

Peltomatara.jpg

Naapurin rantapolulta löysin myös kukkia, joita en ole ennen tavannutkaan. Aamukahvia juodessani selasin kasvikirjaa ja ihan sattumoisin löysin ko. kasvin kirjasta, pikkutalvikki. Luulin kukinnon pallukoita nupuiksi, mutta ne ovatkin lähes umpinaisia kukkia. Tarkoitus oli käydä kuvaamassa myöhemmin auenneet kukat. Nytpä tämäkin asia selvisi. Pikkutalvikkeja ovat nuo sarojen keskellä olevat puna-ruskeat varret, joissa on vaaleanpunaisia pallukoita.

Pikkutalvikki.jpg

Padolla, sillan korvassa oli tähtimö, joka tarvitsi tarkempaa lajimääritystä kotioloissa. Otin kasvista myös näytteitä kotiin, mutta ne joutuivat hukkaan matkan varrella. (Löysin ne aamulla kasvihuoneen pöydältä rupsahtaneena.) Päädyin lajimäärityksessä metsätähtimöön. Luontoportin mukaan metsätähtimön erottaa heinätähtimöstä karvattomien verholehtien perusteella. Varsi metsätähtimöllä haaroo runsaasti, heinätähtimöllä haarominen on niukkaa. Ei näy karvoja, haaroja kylläkin, joten laitanpa kasvin metsätähtimöksi.

Mets%C3%A4t%C3%A4htim%C3%B6t.jpg

Mets%C3%A4t%C3%A4htim%C3%B6.jpg

Tässä, kun olen syynännyt näitä kasveja erottaakseni saman suvun hyvin saman näköiset kasvit toisistaan, tuleepa mieleen asian käytännön merkitys. Yleensähän sillä ei ole merkitystä onko tähtimö heinätähtimö vai pihatähtimö vai metsätähtimö. Samoin on laita yleisillä pillikkeillä. Rikkaruoho mikä rikkaruoho, poisa pellolta vaan. Sitten, kun luonnonkasveja käytetään ruoaksi tai tehdään putkikasveista puhallusputkia, asia on tyystin toinen. Minä en uskalla kerätä ruoaksi putkilokasveja kuten vuohenputkea, vaikka tunnenkin kasvin aika hyvin. Pitäisi olla 200 % varma asiasta ennen, kuin vuohenputkea syön. Koiranputkesta uskallan juuri ja juuri puhallusputken tehdä. Kun rantaamme ilmestyy kitkemisestä huolimatta myrkkykeisoa, olen putkilokasvien suhteen yltiövarovainen. Nykyään on viljelykarkulaisena moninpaikoin jättiputkea, joka voi polttaa kitkijän kädet rakkuloille. Kitkiessäkin on siis näiden kohdalla syytä tietää laji.

Aloin lisämään 100 kukkaa -sivulle myös kukkien kuvia kukan nimen alle. Ehkäpä pistän jonain sadepäivänä sinne myös kasvin tieteellisen nimen. Kuvat olen pistänyt jo aikaisemmin tänne juttujen puolelle.

Kasviterveisin

Tuulikki