Meillä vielä lunta piisaa. Kävin yhdistetyllä lumikenkäily-luonnontarkkailu-kävelylenkillä ja mittasin, että metsässä oli vielä neljäkymmentä senttimetriä lunta. Lenkkini matka lyheni ja kulunut aika kasvoi. Osittain syynä oli se, että lumikengillä kuljin paikoin pohjia myöten ja välillä kopistelin sohjoa kumpparista. Jouduin kiertämään myös vesiesteitä tien ja siltojen kautta. Ojissa vesi virtaa jo voimakkaasti. Vielä toissa päivänä tallustelin jäätä pitkin padolle, mutta uhkaavasti jää notkahteli. Eilen kävin iltalenkin kalvolenkkareissa tietä pitkin. En oikein päässyt lähietäisyydelle luontokohteista. Siispä nyt aamupäivällä kokeilin mennä lumikengillä lumikenkäreittiä hikisin tuloksin.

Padollehan minun tekee mieli tutkailemaan vesilintuja. Siinä on sulapaikka, joka pikkuhiljaa laajenee. Vähitellen sulaan tulee uusia muuttajia. Joutsenet kököttävät tyynen rauhallisesti jään reunalla, kun telkät mesovat ympärillä. Sorsiakin on tullut jo muutamia lisää. Sorsilla eivät karkelot ole vielä käynnissä. Niiden pitää odotella rantojen sulamista, jotta perheen perustamishommat voi tehdä heinikon suojassa. Telkät pesivät puun koloihin tai tällä rannalla naapurin pönttötehtaan tuotteisiin.  Mandariinisorsia ei meille ole vielä tullut, vaikka niitä toivoinkin. Koko ajan kuitenkin mandariinisorsat näyttävät hivuttautuvan Oulujokea ylävirtaan. Toivossa on hyvä elää.

 

Illalla valossa telkkäpariskunta polkutteli padon alapuolella. Oja on telkille mieluisa paikka uiskennella pareittain. Tänäänkin sain liikkeelle useita pariskuntia, kun ylitin ojan mennen tullen siltoja pitkin.

 

Monta on ollut kaunista ja leppoisaa iltaa. Toissa iltana kävin kuuntelemassa kottaraisten konserttia rantametsässä. Kovin oli moniäänistä. Kottaraisia jaksaisi kuunnella vaikka kuinka pitkään. Peipponen yritti saada myös äänensä kuuluville, mutta toiseksi se jäi kottaraisille.

 

Kauniissa illan valossa takapihalla tepasteli myös töyhtöhyyppä. Sulapaikkoja pellolla ei vielä juurikaan ole, joten rantatöyräs on mieluinen paikka töyhtöhyypälle tällä erää.

 

Tämän aamupäivän retken mieluisin kohtaaminen oli punarinnan kanssa. Se esitti kilpalaulantaa toisen hiukan kauempana olevan punarinnan kanssa. Punarinta istui korkealla lehtikuusen latvassa, joten vastavaloon kuva tuli. Kuvasta selviää myös, että harmaa oli ilma tänään aamupäivällä. Harmaata pakertamista ei punarinnan laulu kuitenkaan ole. Kirkkaan sointuvasti laulu kaikui lehtikuusen latvasta. Minun on ollut tähän asti vaikea tunnistaa punarinnan laulua, mutta tänään tuli oikein oppitunti.

 

Aamupäivän pettymys oli, että lehtikuusen juurella ollut teeri jäi minulta huomaamatta. Oikeastaan huomasin, mutta vasta sen pyrähdettyä lentoon. Ei olisi minusta tullut haukan katseista metsästäjää. Metsässä laulelivat myös laulurastaat ja tietysti tiaiset ja peipposet. Vielä ei kevätkonsertti ollut kiivaimmillaan. Pikkuhiljaa kuitenkin metsässäkin äänet lisääntyvät.

Hyvää viikonloppua ja mukaivia kevätretkiä!