Vajaa pari viikkoa ja maisema on muuttunut värikylläisestä ruskasta talvenihmemaaksi, ainakin väliaikaisesti. Sääennuste näyttää lupailevan loppuviikoksi ihan kohtuullisen lämpöisiä päiviä. Reilut viikko sitten lauantaina kävin katselemassa suppilovahveroita lähiseudulta. Olen kuullut, että joskus paikassa x olisi ollut repunlasti suppilovahveroita. Tieto on ihan luotettavalta taholta ja melkein olen saanut paikkaan koordinaatitkin. Viime syksynä sieltä en suppiksia löytänyt. Enpä löytänyt suppiksia sieltä tänäkään syksynä. Kamera kulki kuitenkin mukana, joten mukava retkihän se loppujen lopuksi oli. Puista lehdet olivat jo suurimmaksi osaksi varisseet. Varisseet lehdet koristivat maata ja ojia.

Edellisenä yönä oli satanut vettä sen verran, että se sai metsäojat pulputtamaan kuin konsanaan purot.

Varvuissa oli vielä ruskalehtiä jäljellä. Juolukan lehdet olivat paikoin keltaisia, toisaalla punaisen violettejä. Juolukka on niitä harvoja alueemme todellisia maaruskakasveja.

Uimarannan vieressä suopenkalla vaivero oli jo vaihtanut talvehtivien lehtiensä värin vihreästä punaruskeaan. Vaivero on siitä mielenkiintoinen kasvi, että sen lehdet talvehtivat. Ne muuttuvat keväällä taas vihreäksi pudotakseen kukinnan jälkeen pois. Sen jälkeen tulevat taas uudet lehdet. Vaiveroita meillä tapaa juuri tällaisilla paikoilla.

Siinäpä vähän laajemminkin vaiveroista uimarannan ympäristöä:

Päivää myöhemmin maa oli jo valkoinen. Kävimme Sohvin kanssa etsimässä suppiksia viime vuotiselta superpaikalta. Lumen seasta kaivelimme puolisen sankoa sieniä. Tarkoitus oli käydä parsimassa paikka joskus myöhemmin, kun lumet sulavat. Lumet sulivat pois ja hyväkin ilma seurasi lumi- ja räntäsadetta. Tiistain kauniin päivän tunnelmia on edellisessä postauksessa. Keskiviikko oli kyllä harmaa päivä, mutta kohtalaisen lämmin. Piti tehdä taas uusi isku karpalomarikkoon. Minuun taitaa iskeä samanlainen karpalohulluus kuin anoppiini. Hän huokaili jo, että onneksi tuli lunta. Muuten kuulema tulee ihan hulluksi.

Eilen tuli taas maa valkoiseksi. Tänä aamuna oli hyvin harmaata. Viimeisiä muuttolintuja oli järvellä levähtelemässä. Kuva on todellakin värikuva, ei mikään sinisävyinen mustavalko.

Hyytävältä näyttää.

Vanha sanonta: Aamu harmaa, kaunis päivä tulee varmaan. Vielä puolelta päivin oli yhtä harmaata, mutta annas olla. Iltapäivän puolella aurinkokin alkoi pilkistellä. Voisikohan tätä kutsua jo talvenihmemaaksi. Untuvaista lunta, joka narskui mukavasti saappaiden alla. Pakko oli käydä tekemässä jälkiä tähän koskemattomaan lumeen.

Nyt on kuusi kultainen, vaikka ei ole joulukuusi. Lehtikuuset ovat nyt kultaisia. Väri korostuu vain sinistä taivasta vasten. Lehtikuuset olivatkin tämän päivän väriläikät maisemassa.

Pakko oli ottaa myös tällainen graafinen otoskin pihlajan oksasta.

Hyvää syyslomaa täkäläisille ja muillekin, jotka lomaansa nyt viettävät. Nauttikaa syksyn harmaistakin päivistä. Ne auttavat huomaan ne kirkkaat päivät ja värit, kaikin puolin.