Joutilaan kiireet ovat haitanneet blogin päivityksiä. Työn merkeissä syyskuu on alkanut. Luulin, että mahalaskun tehnyt marjakausi olisi antanut aikaa tehdä vähän lomareissua. P-marjat! Syksy viuhuu vinhaa vauhtia ohitse, että mukaan ei meinaa ehtiä. No jokin reissu kumminkin tuli tehtyä. Elokuun lopulla vähän ennen puoltapäivää matkaan ja nelostietä kohti pohjoista. Ei käyty Haaparannalla, vaan pystyteltiin kotipuolella jokea. Illaksi kotiin. Näitä nykyajan tuulimyllyjä näkee vähän enemmälti matkalla pohjoiseen kohti Torniota. Minusta nämä ovat jotenkin kuvauksellisia. Ei ole yhtä kuvauksellisia kuin Kuusamontien varressa olevat oikeat tuulimyllyt, mutta jotakin näissä on.

Nelostiell%C3%A4.jpg

 

Hoksasin, että merestä ei tullut otettua yhtään kuvaa. No kaikkihan ovat meren nähneet, paitsi tällaiset maakravut, jotka tuijottavat päivät pitkät järven selkää. Hupaisaa on, että emme saaneet käännettyä venettä edes oikein päin rannalla saati sitten, että olisimme soudelleet. Järvi on kyllä tämän kuun alussa näyttänyt monenlaiselta. On ollut tällaisia aamuja, jolloin sumu kieppuu hiljakseen järven selällä peittäen lintutornin rannan harsollaan.

Aamu-usva.jpg

 

Päivisin on ollut lämmintä ja autereista. Vastaranta järvellä piirtyy, kuin se olisi maalattu vesivärein. 

Auer.jpg

 

Muutama lokki vielä kalastelee järvellä.

Tyyni.jpg

 

Uhmasin pari viikkoa sitten sunnuntaina polttaisia ja hirvikärpäsiä ja hiippailin rantametsään katsastamaan lintuja. Sorsat kyllä ääntelivät kortteikon suojissa, mutta metsästyksen alettua niistä on tullut onneksi aika arkoja. Kuviin niitä ei saa. Rantapajukosta löytyi kuitenkin uusi tuttavuus, punkkaritukkainen pohjansirkku. Se hypähti pajukosta puun oksalle tarkkailemaan puuhiani.

Pohjansirkku.jpg

Puolukassakin olen käynyt pari reissua. Toisen selvisin ilman hirvikärpäsiä. Toisella reissulla saaliksi taisi tulla enemmän hirvikärpäsiä kuin puolukoita. Vielä kotonakin moneen otteeseen puisteltu isännän pusakka piti naplata sormin kärpäsistä puhtaaksi. Päätinkin, että puolukat saavat riittää. Karpaloita näkyy tulevan reilusti, joten karpalot korvaavat osittain puolukat. Karpalot alkavatkin pikkuhiljaa kypsyä. Ne ovatkin tuossa vieressä, joten piipahtaa voi lyhelläkin ajalla poimimassa jokusen litran.

Sieniä olen tähän mennessä vaan kuvannut. Tatteja en kerää. Rouskuja voisin vähän poimia, mutta paljon niitäkään en tarvitse. Muuten sienituntemukseni on niin huono, että parempi pysyä vaan kuvaushommissa. 

Tänään sää vaihtuikin sitten hyvin syyskuiseksi. Ohi taitavat olla nyt lämpöiset ja autereiset syyspäivät. Toki kirpeät syyskuun aamut ovat kyllä tervetulleita. Tänään sain kasteltua parikin kertaa työkamppeet ja välillä meinasi jo viluttaakin. Jotenkin se tuntui kesän jälkeen tervetulleelta. On palattu siis normaaliin syyskuun ilmaan. JESS!

Muutoinkin huomaa, että kesä meni. Kansalaisopiston harrastuspiirit alkoivat tällä viikolla. Ohjelmassa on edelleen jumppaa, joogaa ja taiteilua. Rentoutusta sekä kropalle että sielulle. Molempia kyllä tarvitsee. Meillä on suorastaan runsauden pula harrastuspiireistä. Monet mukavat ryhmät menevät päällekkäin, joten kaikkiin ei voi osallistua, johon mieli tekisi.

Syyskuulumisiin!