Emikukille on halavalla oma kotinsa tai siis puunsa:

Näihin emikukkiin muodostuu syksymmällä haituvaisia (kuivuneita eminorkkoja), Kuivat eminorkot säilyvät talven yli puussa. Siemenet tipahtavat kyllä jo myöhään syksyllä. Kuvassa näkyy edellis kesän kuivunut eminorkko tämän kesäisten lisäksi.

Hedekukille on taas oma kotipuunsa:

Näihin hedenorkkoihin ei muodostu hahtuvia, koska niihin ei muodostu siemeniäkään. Hedepuut ovat siis niitä pöläyttelijöitä, joista pölähtää keltaista siitepölyä. Kimalaisten täytyy sitten kipparoida siitepöly näistä hedekukista toisen puun emikukkiin. On siinä trafiikkia. Pajukasvit, joihin halavakin kuuluu, ovat luonnon kimalaisille tärkeitä mesikasveja. Ne kukkivat ensimmäisinä keväällä, kun ruohovartiset kukat vielä uinuvat mullan alla. Halava on puuksi kasvava paju. Muista pajuista poiketen se kukkii, kun lehdet ovat lähes täysikasvuisia. Useimmat pajuthan kukkivat ennen lehtien puhkeamista.

Kukkakimppuni saa halavan lisäksi täydennystä kotoisasta alppiruusustamme, suopursusta. Muuten, suopursulla on yksi koti. Kukka on kaksi neuvoinen. Heteet ja emi ovat samassa kukassa.

Nyt onkin näkynyt tienvarsilla paljon näitä kotoisia Rhododendron-metsiä. Tämä metsä on mummulan menomatkalla. Hivenen isompi kuin Puolenhehtaarinmetsä Nalle Puhissa, mutta ei kovin paljoa isompi. Tämän metsän suopursut eivät ole vielä täysin kukassa. Ehkäpä juhannuksena metsä on täysin valkoisena suopursun kukista.

Eilen oli vielä aurinkoista ja lämmintä. Ukkonenkin jyrähteli. Ukkosen jyrähtely ennen jussia tietää kylmeneviä ilmoja. Niin kävi nytkin. Yritin olla tänään ulkotöissä. Useamman kerran kävin lisäämässä vaatetta ja aina vaan paleli. Vettäkin välillä ripisteli. Lopulta annoin periksi ja pidin siivouspäivän. Siivotessa tulee ainakin tuskanhiki. Sen verran mieluista puuhaa se on minulle.