Hyvää ystävänpäivän iltaa!

Minulla ei ole ruusuja ojennettavaksi, joten ojennan kuurankukkia ja jääkukkia sekä ihan vaan luminietoksia. Meillä on lunta reilusti, joten Oulujokivarren maisemiin vaan hiihtolomalle, jos lomapaikka on vielä hakusalla.  Talven pakkaset ja tuulet hiukan ovat haitanneet latuhiihtoa. Suurin piirtein pitää latukoneen perässä hiihtää, jotta ura ei ehdi tukkoon mennä tuulessa ja lumisateessa. Onneksi on kaikenmaailman appit, joista voi seurata latukoneen kierroksia. Onneksi on myös umpihankea, jos hiihtobaana ei ole mieleinen. Olen tykästynyt liukulumikenkiin. Nyt lumi kantaakin niillä hiidellessä tosi hyvin. Niiden etuna on myös, että vauhti ei pääse liian kovaksi, alamäessäkään. Liukulumikengillä hiihdellessä voi katsella rauhassa ympärilleen. Kuljettaa kameraa mukana. Kulku on pikkusen nopsempaa kuin lumikengillä, joten hieman pitemmän lenkin jaksaa heittää kuin lumikengillä.

Kun vuoroin on lauhaa ja vuoroin pakastuu reilusti, täällä rantamaisemissa kuura kasvaa vauhdilla. Sitten tulevat tuulet ja jäiset kiteet irtoavat tuulen mukaan. Hetken pakkasauringossa voi ihailla näitä jäisiä kuurakiteitä. Nämä jäiset kiteet ovat edelliseltä pakkasjaksolta.

 

 

Sää lauhtui ja lämpötila kävi vain muutamassa pakkasasteessa. Sitten taas lämpötila laski kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Ojalta nousi sumuverho. Sumuverhon haihduttua hiihtelin padolle. Pakkanen ja vedestä noussut vesihöyry oli tehnyt upeita kuuraverhoja ja -huntuja puiden oksiin, sillan kaiteisiin ja rannan talventörröihin.

 

 

Pienempien ojien yli pääsi hiihtämällä, kiitos kovan tuiskulumen ja pakkasen. Metsän siimeksessä kasvoja, käsiä ja varpaita meinasi paleltaa, kun seisahduin katselemaan tiaisparvea. Parvessa oli ainakin hömötiaisia. Pysyivät liian kaukana kuvattavaksi. Oli pakko jatkaa matkaa, kun palelu vain liisääntyi. Aukealla aurinko jo lämmitti poskea. Takin huppu piti riisua alas. Kädet ja varpaatkin lämpenivät hiihtäessä. Paluumatkan taitoin taas ojan vartta myötäillen. Sieltä löytyi ensin kaksi koskikaraa. Näitä seuraillessani yli lensi kolmas koskikara, joka huusi varoitusäänen kavereilleen. Koskikaroista toinen vaihtoi paikkaa.

 

 

 

Kylmät pakkaspäivät tuovat mukanaan värikkäitä pakkasiltoja auringon laskun aikaan. Tämä kuva on täysikuun aikaan otettu. Silloin pohjoisella taivaalla nousi täysikuu, kun eteläisellä taivaalla aurinko laski. Pakkasta silloin oli reilusti yli kolmekymmentä astetta. Kovin oli violetin sävyinen taivas silloin.

 

 

Olen huomannut, että kovalla pakkasella ulkoilemaan pystyy lähtemään valoisan aikaan. Pimeällä ei enää tarkene. Tosin pimeä ja tuisku on myös hyytävä yhdistelmä. Onkohan, että yhden epämukavuuden sietää, mutta kaksi on jo liikaa.

Tänään taas tuuli on kova. Viima on todella pureva, vaikka pakkasta on vain kymmenen astetta. Iltapäivällä taivaaltakin alkoi tulla lunta. Lisäksi ilmassa kieppuivat puista irtoavat jäiset kuurakiteet. Aika hyytävää on sää ystävänpäivänä. Sitä suuremmalla syyllä on hyvä muistaa ystävää viestillä, soitolla tai tosi-tosiystävää lämpimällä halauksella.

Minulta lämpimät ystävänpäiväterveiset kaikille täällä blogissa piipahtaville!