Toukokuun lopun sunnuntai kutsui korpeen. Kutsu kävi sellaiseen korpeen, jossa vesi litisee sammalikossa astellessa. Ainoat jäljet ovat hirven jälkiä. Korpi on kainuulaisen vaaran katveessa. Kahden kuusen välistä kulku käy korven uumeniin.
Korven pohja on vihreää: sammalta, saniaisia, mustikanvarpuja pienine lehtineen. Puusto on tiheää. Se varjostaa. Mustikan varvut eivät satoa anna. Puiden alaoksat ovat kuivuneet harmaiksi valon puutteesta, kun kuusikko ei ole kirvestä nähnyt. Puut ovat hoikkia, mutta niitä on tiheässä.
Paikoin latvuston läpi pääsee valoa. Se tanssii palloinna kameran linssillä. Mörrimöykkykö se valopalloja heittelee.
Täällä voi pökkelöityä pystyyn. Itiöitä on ainakin ilmassa.
Tai vetäistä vaakatasoon sammalikkoon. Ennemmin tai myöhemmin asento on pökkelöillä tämä.
Luonnon kiertokulku jatkuu täälläkin. Kaikki eivät selviä.
Aurinko tekee tummia varjoja ja hohtavan vihreitä läikkiä metsän pohjalle.
Kuusen alaoksat ovat kuin hopeinen huntu vihreän sammalikon yllä. Puilla on ikää satakolmekymmentä vuotta. Silloin on jo puidenkin hapsilla hopeaa.
Puiden juuret ovat pinnassa. Vesi on niin ylhäällä. Soistuminen jatkuu.
Elinvoimaisimmat kuuset vielä kukkivat. Punaiset kukat ovat kuin soihdut auringon valossa.
Aurinkoisessa kohdassa isot hyönteiset nousevat spiraalina kohti kuusen latvaa. Laskeutuvat alas varvuille ja sammalille. Ne ovatkin häämatkalaisia.
Sammaleisia mättäitä riittäisi istuskeluun. Istua ei tee kuitenkaan mieli. Takamus kastuisi.
Tiltaltti laulaa kulkijalle täälläkin. Lintua ei kuitenkaan näky. Korven reunalla vanhaa kulku-uraa kävellessä pajulintu heläyttää ilmoille surumielisen sikermänsä. Muutoin ei lintuja kuulu. Korpi on hiljainen elinpiiri.
Kysyttiin, että milloin olet käynyt vanhassa metsässä. Minä kysyn, että minkä ikäinen on vanha metsä. Mielestäni olin vanhassa kuusikossa. Kuuntelin korpikuusien kuisketta. Tuulihan se siellä vähän humisi. Puhutaan viidentoista minuutin metsistä. Kun lähtee metsän reunasta, viidentoista minuutin kuluttua on metsän toisella puolen, tiellä yms. Sanoisinpa, että helpompi se on eksynyttä etsiä viidentoistaminuutin metsästä kuin tunnin selkoselta.Täälläkin kartta herkes latautumasta sovellutukseen. GPS näytti nuolella, että mihin suuntaan kuljettiin. Paljonpa se auttaa, jos karttaa ei ole taustalla. Tekniikan ihmeitä.
Lauleskeli historiaa. Laskeskelin, että satakolmekymmentä vuotta vanha korpikuusikko on syntynyt kenties tervanpolton jäljille. Kainuusta soudettiin tervaa Oulun tervaporvareita rikastuttamaan. Maakuntien luonnonvarat ovat aina kelvanneet rintamaita rikastuttamaan. Onko siitä ajasta mikään muuttunut?
Viikko sitten kuljettiin pipo päässä, takki tiukasti kiinni. Nyt hikoillaan helteessä. Ukkonen jyrisee. Sataa välillä kaatamalla. Luonto kukoistaa ja itikat ovat riemuissaan. Mahtavaa nousuviikkoa!
Kommentit