Heipä hei, pitkästä aikaa!

Kesäni on ollut yhtä haipakkaa, joten aikaa ja puhtia blogin päivitykseen ei ole ollut. Vapaapäiviä juhannuksen jälkeen ei ole voinut pitää kuin pari. Käytin yhden niistä kansalaisopiston ekoprinttikurssilla. (Ekoprinntaus on toiselta nimeltään kontaktivärjäystä, jos etsitte netistä ohjeita.) Minun onneksi joku oli joutunut perumaan paikkansa, joten yksi paikka vapautui. Kurssin ope vinkkasi vapautuneesta paikasta ja pisti minut kurssille. Mitäs ekoprinttaus sitten oikein on? Siitä minulla ei ollut oikein aavistusta. Tiesin, että kasveja pitää olla ja paperia. Pihan kukkapurkeista ja puskista sitten lähti oksia ja lehtiä kurssille mukaan. Paperiksi otin 200 g/m2 multitekniikkapaperia, joka sopii myös vesivärimaalaukseen. Se toimi ihan hyvin. Toinen vaihtoehto on tavallinen vesiväripaperi. Pääasia on, että paperi kestää vettä ja on tarpeeksi vahvaa.

Kurssilla kasveja laitettiin vuoroin ruosteisen rautalevyn ja alumiinilevyn väliin paperin kanssa: 

Muistaakseni asettelu meni näin: Alumiinilevy-kasvit-paperi-rautalevy-kasvit-paperi-alumiini-kasvit-paperi-rauta-kasvit-paperi-alumiini. Pääasia, että päällylevyt ovat jämäköitä ja pitävät nipun paikoillaan. Kasvit pitää olla myös aina paperin ja joko ruosterauta- tai alumiinilevyn välissä. Tarkoitus on, että metalli irrottaa kasvin väriaineita ja sitoo ne paperiin. Levyt, kasvit ja paperi kootaan tiiviiksi nipuksi ja sidotaan juuttinarulla hyvin napakasti. Sitten koko höskä laitetaan alumiinikattilaan ruosteisten rautaromujen kanssa veteen upoksiin ja keitetään pari tunti. Keittäminen kannattaa tehdä ulkosalla, koska alumiini  ei ole kovin terveellistä. Kasveissa kannattaa jättää pois myös myrkylliset kasvit. Niput jäähdytetään kylmässä vedessä ja paketti avataan varovasti. Jos kasvit ovat jääneet kiinni paperiin, ne voi huuhdella pois kylmällä vedellä. Paperit laitetaan kuivumaan sanomalehtien väliin. Kuivuttua paperit voi silittä suoraksi höyrysilitysraudalla leivinpaperin välissä.

Asettelussa kannattaa muistaa, että kuva paperiin tulee onnistuessaan peilikuvana. Tässä yksi alku kasveja paperilla: 

 

Tässä toinen asettelu rautalevylle:

 Tässä niistä lopputulokset (ei ole silitetty):

Toinen kokeilu oli käyttää puretukseen lisäksi alunaa. Siinä paperi tai kasvit sivellään alunavedellä ennen nippuun asettamista. Keittoaika ruosteromun kanssa oli sama, pari tuntia.

Tässä sen kokeilun tuloksia:

Mielestäni printit ovat alunakäsittelyllä harmaampia. Kasvien värjäysominaisuuksissa on paljonkin eroa. Keijunmekko, pelargonia, poimulehti, amppeliruosokki antoivat väriä hyvin. Tosin väri ei ole se, mikä on kasveissa livenä. Puretus on jonkin sorttinen kemiallinen reaktio kasvin väriaineiden ja metallin ionien välillä, joten alkemisti voi saada monenmoisia värejä aikaiseksi.

Minulla ei ole isoa kattilaa, eikä oikein aikaakaan vahdata paria tuntia ulkona keitosta. Halusin silti kokeilla kotona eri kasveja. Netistä löysin erilaisen ohjeen, jossa puretetaan väri etikalla. Homma toimi niin, että tarvitaan kaakelilaattoja tai muita vahvoja levyjä pari kappaletta. Laatan päälle laitoin tavallista alumiinifoliota, folion päälle paperi, paperin päälle kasvit, kasvien päälle paperin, paperin päälle folion, folion päälle paperin ja taas kasvit ja paperin jne. Lopuksi viimeisen paperi-kasvi-paperi-ryhmän päälle folion ja laatan. Nipun niputin ensin kuminauhalla ristiin rastiin ja varmistin vielä moppilangalla. Nipun laitoin ruosteromujen päälle muoviastiaan. Sitten kaadoin kiehuvaa vettä astiaan niin, että nippu peittyi. Sitten perään kunnon loraus etikaa. Olisko ollut puoli desiä kolmea vesilitraa kohden, noin. Vielä ruosteinen paksu kettinki päälle painoksi ja kansi kiinni. Astian vein kesäaikana kasvihuoneen pöydälle muhimaan vuorokaudeksi. En hämmennellyt, enkä lukenut mitään loitsuja. Hapan etikka liuottaa alumiinistä aineita ja ruostetta raudasta, joten liemi tulee kemiallisesti ilman loitsuja. Seuraavana päivänä aukaisin nipun. (Kannattaa käyttää hanskoja!) Viruttelin hanan alla papereita ja laitoin sanomalehtien väliin kuivumaan.

Tässä kokeilun tuloksia ja taas ilman silitystä:

 

Nyt luonnosta löytyy vielä kaikkia syksyn lehtiä, joita voi kokeilla. Talven mittaan voi vielä rupsahtaneet kukkakimput yrittää siirtää paperille. Homma oli hauskaa, eikä vaiva ollut kovin suuri. Vahtaaminen jäi pois, kun keittämistä ei tarvinnut. Hyviä kasveja olivat syyslehtiset mesimarjat, vaahteran lehdet, pelargonia, apilat. Veriapilasta tulee sinistä, vaikka se on nimensä mukaisesti punainen. Vaahteran lehtiä kannattaa laittaa nurin-oikein. En muista kummalta puolen väri irtosi. Silittämisen jälkeen pliisuksi jääneitä voi jatkaa vesiväreillä tai tusseilla tai muilla värikynillä.

Harrastamisen iloa syksyyn!