Edesmenneellä isälläni oli sanonta: "Nyt se Herra helepon anto!" Yleensä lausahdus tuli, kun kesken heinäkiireiden roppas kunnon sadekuuron. Nyt voin lausua samoin, kun kesken marjamaan kevätkiireiden paiskasi takatalvi likemmäs parikymmentä senttiä lunta. Tuleepahan tehtyä välillä vähän kirjanpitohommia ja suunnitteluprojekteja. Lumia sulatellessa katselin välillä siivekkäitä kameran objektiivin läpi.

Kunnon takatalvi tekee linnuista kesympiä. Ne päästävät kulkijan paljon lähemmäksi kuin normaali kevätsäällä. Tilhet päästivät ihan parin, kolmen metrin päähän pällistelemään. Tilhet tulivat eilen pajupensaisiin riipimään pajun kukkia.

Tilhi1.jpg

Muutikin linnut näyttivät vähän olevan kohmeessa vielä tänään päivälläkin. Järven vesijätöllä kurki odotteli tovin ennen, kuin pyrähti siivilleen. 

Kurki.jpg

Kevät toi myös harmaahaikaran järvelle kiertelemään. Tänään se ilmaantui kotirannan ruovikkoon. Se osottautui hivenen aremmaksi tuttavuudeksi. Yleensä se huomasi minut aikaisemmin ja potkaisi lentoon. Usein se jäi sitten kiertelemään vähän kauemmaksi ja palasi rannalle takaisin, kun minä väistyin kauemmaksi.

Harmaahaikara2.jpg

Harmaahaikara1.jpg

Kurki ja harmaahaikara eivät ole vielä niin kesyyntyneitä kuin joutsenet, jotka tuntevat järven rannan asukkaat ja viis veisaavat kulkijoista. Haikaralla ei muuten ollut nyyttiä mukanansa. Turhaanpa se meidän rannalle sellaista kiikuttaakaan. Ikähaitari rannan asukkailla on reilusti yli viiskymppisistä likemmäs sata vuotiaisiin. Taisi olla haikara myös väärää lajiakin. Eikö se nyyttihaikara ole jalohaikara?

Jään polttelemaan niitä menneen talven jäitä ja sulattelemaan takatalven lumia. Jospa se kärrykeli kohta taas koittaisi ja pääsisin jatkamaan oikeita töitä.