Kesäinen sunnuntaipäivä houkutteli pieneen ajeluun Kainuun puolelle. Muutaman tunnin pyrähdys siitä tuli. Tien reunat ja peltoheitot kukkivat aivan ihanasti. Kurjenpolvia oli pilvin pimein, samoin leinikkjä ja  puna-ailakkeja. Olinpa autosta katsovinani, että tienposkessa olisi ollut harakankelloakin. Eihän sitä voi pysähtyä ottamaan kuvia. Harmillista. Reissulta sain kuitenkin uuden kukan juhlavuoden kimppuuni. Raate kasvoi Kivesjärven rantamilla.

Raate.jpg

Kivesjärven rantamilta kipusimme Kivesvaaran päälle. Kivesvaaralle rakennettiin aikoinaan laskettelukeskus. Ikävä kyllä, se ei ottanut menestyäkseen. Melkoiset hujaukset olisivat mäessä kumminkin olleet alaspäin. Nyt paikalla on Jättiläisenmaa.

Tulipa kotoisa olo, kun nykymä näköalatornista oli silmänkantamattomiin. Etualan järvi on Kivesjärvi. Takana siintää Oulujärvi.

Kivesvaara_n%C3%A4kym%C3%A4.jpg

Metsäinen on maisema vielä ainakin Kainuussa.

Kivesvaara_n%C3%A4kym%C3%A42.jpg

Kivesvaaralla on kivipuisto, jossa minun piti ikuistaa yksi kivilaji. Ihan kotiseutu-uskollisuudesta. Tätä aaltoilevaa kiveä kutsutaan Mekkomäen kiharaksi. Mekkomäen kiharan kotipaikkakunta on sama kuin minun syntymäpaikkakuntani. Kihara on syntynyt pikkusta aikaisemmin kuin minä. Mekkomäen kiharaa yritettiin kaupallistaa, mutta suosio jäi pieneksi. En tiedä miksi. Kaunis kivi, joka tapauksessa.

Mekkom%C3%A4en%20kihara.jpg

Kivesjärvi tai Kivesvaara eivät ole mitään hävyttömiä paikkoja. Kives on muinaisina pyyntiaikoina tarkoittanut ihan vallan muuta kuin mitä nykyisin.