Lähtisitkö kanssani virtuaaliretkelle Kalliovaaran luontopolulle? Luvassa on upeita lintuja ja huikeita näkymiä sekä kivilouhikkoa ja talven tuntua. Tietenkin unohtamatta kasapäin kuvia.

Kalliovaara sijaitsee Sallan eteläisessä tai lounaisessa nurkassa. Sinne on opasteet Karhujärvi-Hautajärvi-maantieltä. Tie on soratie, josta poikkeaa metsätie Kalliovaaralle. Opasteet luontopolulle ovat hyvät. Tosin matkan varrella meinaa usko loppua, että joko lähdetään tästä. Luontopolulle pääsee joko Valkealta sillalta tai voi ajaa rinnettä ylemmäksi, josta patikointimatkaa on hiukan vähemmän. Me matkasimme ylärinteeseen, koska päivä on jo Sallassa lyhyt ja maasto vaikea. Ennen luontopolun alkua kohtasimme jo oikein huikeita luontoelämyksiä. Kotka istui männyn oksalla. Takapenkille joutunut kuvaaja rynni istuinvöissä lähes kuskin ja vänkärin ylitse kuvamaan tätä upeaa lintua.

Kotka2.jpg

Nyt voi huoletta sanoa, että eikä siinä vielä kaikki. Kotkia oli kaksi. Mielestämme molemmat olivat maakotkia. Tosin eriäviä mielipiteitä saimme kuulla kuvien perusteella.

Kotkat.jpg

Tämän kuvan perusteella viestiä pukkas, että etumainen olisi merikotka ja takimainen maakotka. Me luulimme pariskunnaksi. Vai onko sittenkin reviiritaistelu kahden eri kotkan välillä. Maastonkin perusteella luulisi olevan maakotkia, vaikka tästä Karhujärvelle ja Kitkalle ei kotkalla ole matka eikä mikään.

2kotkaa.jpg

Tämä ainakin on maakotka, sanon minä!

Kotka.jpg

Kotka lähtivät lentoon ja siirtyivät viereisen jängän toiselle laidalle odottelemaan tilanteen selkiytymistä. Me jatkoimme autolla matkaa luontopolun parkkipaikalle.

Luontopolun alkutaival vie kivilouhokselle. Kivilouhoksella voi tuntea historian havinaa. Louhokselta on louhittu kiviä salpalinjaa varten. Tarkemmin tietoa tässä opastetaulussa:

Kivilouhosopaste.jpg

Paikalla voi vain kuvitella, millaista on ollut kuljettaa isot kallion lohkareet hevospelissä alas louhikkoista vaaran rinnettä. Kivet louhittiin tästä kalliosta ja kuljetettiin Aholanvaaran salpalinjaan.

Kivilouhos.jpg

Pieni käännös alarinnettä kohti ja palkkioksi sai huikeita näkymiä yli Kalliojärven.

Kalliovaara1.jpg

Kalliovaara2.jpg

Polku kulkee paikoitellen kallion päällä, jolloin näin lumisena aikana polun paikka oli hankala hahmottaa. Opastemerkitkin olivat kuluneet puiden kaarnassa himmeäksi. 

Kalliovaara4.jpg

Kalliovaara5.jpg

Kivilouhokselta matka jatkui laavulle. Laavun jälkeen polku haarautuu. Se kiertää kalliohalkakeamien ja näköalapaikkojen kautta hiidenkirnulle. Hiidenkirnulta polku kiertää toista reittiä takaisin laavulle. Kulku oli hidasta. Jokainen jalansija kalliolla piti ottaa huolellisesti. Kallion pinta oli jäinen. Lumi oli kallion pinnalla irti, joten luistoa paikoitellen piisasi.

J%C3%A4%C3%A4puikko-onkalo.jpg

Muutamassa kohti kallio oli saanut keltaisen värin. Ilmeisesti väri on peräisin jäkälästä.

Keltainen%20kallio.jpg

Vaikka en kotka olekaan, mukava on katsella maisemia ylenpääkin.

Kalliovaara3.jpg

Kuva valehtelee matkan. Tuonne Kalliojärven toiselle puolen pitää ajaa ainakin kymmenen kilometriä. Ei tosin linnuntietä vaan järvi piti kiertää Sallasta päin tultaessa. Linnuntietä taitaa matkaa olla jokunen kilometri. Kalliojärvellä kulki sulan laitaa jokin eläin. Kuvista päättelimme, että eläin oli kettu. 

Kallioj%C3%A4rvi.jpg

Polku lakeutui portaita myöten hiidenkirnulle. Hiidenkirnu oli onneksi aidattu. Muutenhan sitä olisi lasketellut kirnun pohjalle uiskentelemaan. Kirnuja on vaaralla kolme, mutta niistä yksi oli heti polun laidassa. Opasteiden mukaan toiset olivat jo sammaloituneita. Emmekä jääneet niitä etsimään.

Hiidenkirnu.jpg

Kuruissa ja kalliohalkeamissa oli pitkospuita. Jyrkissä rinteissä oli portaita. Molemmat olivat nyt jään ja lumen peitossa. Olisi kannattanut olla nastakengät tai jotkut hokit kengissä. Kulku pitkospuilla ja portaissa vaati varovaisuutta.

Kuru.jpg

Maisemat kuitenkin palkitsivat vaivan. Vai mitä? Nuo tunturit taitavat olla Venäjän puolella.

Tunturin%C3%A4kym%C3%A4.jpg

Laavulle piti jo kiirehtiä. Päivä alkoi painua auringon mukana horisontin taakse. Näissä maisemissa ei tee mieli kulkea hämärissä saati pimeässä. Laavulle saavuttuamme söimme kuitenkin eväämme ja paistoimme makkarat. Laavulta autolle oli matkaa vain 0,7 km, joten uskalsimme vielä makkarat paistaa. Hyvin näki kulkea omia jälkiä vielä autolle takaisin.

Käyttämämme reitti oli noin neljä kilometriä. Matkaan kului kuitenkin ainakin kolme tuntia. Taisipa mennä enemmänkin. Nyt oli viimeisiä aikoja käydä Kalliovaaralla. Reitti ei sovellu lumikenkäilyyn eikä paksumman lumen aikaan kuljettavaksi jalan tai suksella. Nytkin olisimme kaivanneet nastakenkiä ja sauvoja kulkua helpottamaan. Valkealta sillalta matkaan olisi kulunut huomattavasti enemmän. Siispä kannattaa varata tälle polulle huomattavasti aikaa. Suosittelen retkeä Kalliovaaralle, jos olet liikenteessä Kuusamon-Posion-Sallan-Kemijärven seutuvilla.

Paluumatkalla toinen kotkista odotteli taas metsätien laidassa. Nyt se ei enää antautunut kuvattavaksi, vaan huiskautti siivillänsä hyvästit meille auringon viime säteiden osuessa vaaran rinteen puiden latvoihin. Olipa huikea pyhäinpäivä!

PS. Eipä ollutkaan pyhäinpäivä vaan pyhäinpäivän aatto yllä mainittu retkipäivä. Viikkopöllönä olin.